Onko kiusaus synti.
Useissa seurakunnissa tuomitaan jo kiusauksen ajatuseen joutuneet synnilliskesi. Heille solutetaan tuomio.
Helpompi on, kun ihminen ottaa kasteen uskossa, jolloin Hän Hengen kautta uudestisyntyy, ja Häneen ei synti tartu.
Mutta kysymykseen, Onko kiusaus ja epäilys synti. Onko synti koetella HENKIÄ, onko synti kyseenalaistaa saatu tieto.
Vastaus on yksiselitteinen. Ajatus vielä ei ole synti, teko on sitä.
Väittämä yksi.
Elikö Jeesus synnittä, vaikka???
Matt. 26
>> 26 Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "OLEN TUSKAN VALLASSA, KUOLEMAN TUSKAN . Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "ISÄ, JOS ON MAHDOLLISTA , MENKÖÖT TÄMÄ MALJA MINUN OHITSENI. Mutta ei niin kuin minä tahdon, VAAN NIIKUIN SINÄ." > "ISÄ, JOS ON MAHDOLLISTA , MENKÖÖT TÄMÄ MALJA MINUN OHITSENI. Mutta ei niin kuin minä tahdon, VAAN NIIKUIN SINÄ."
Useissa seurakunnissa tuomitaan jo kiusauksen ajatuseen joutuneet synnilliskesi. Heille solutetaan tuomio.
Helpompi on, kun ihminen ottaa kasteen uskossa, jolloin Hän Hengen kautta uudestisyntyy, ja Häneen ei synti tartu.
Mutta kysymykseen, Onko kiusaus ja epäilys synti. Onko synti koetella HENKIÄ, onko synti kyseenalaistaa saatu tieto.
Vastaus on yksiselitteinen. Ajatus vielä ei ole synti, teko on sitä.
Väittämä yksi.
Elikö Jeesus synnittä, vaikka???
Matt. 26
>> 26 Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille: "Jääkää te tähän siksi aikaa kun minä käyn tuolla rukoilemassa Pietarin ja molemmat Sebedeuksen pojat hän otti mukaansa. Murhe alkoi nyt ahdistaa häntä, ja hän joutui tuskan valtaan. Hän sanoi heille: "OLEN TUSKAN VALLASSA, KUOLEMAN TUSKAN . Odottakaa tässä ja valvokaa minun kanssani." meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen maahan ja rukoili: "ISÄ, JOS ON MAHDOLLISTA , MENKÖÖT TÄMÄ MALJA MINUN OHITSENI. Mutta ei niin kuin minä tahdon, VAAN NIIKUIN SINÄ." > "ISÄ, JOS ON MAHDOLLISTA , MENKÖÖT TÄMÄ MALJA MINUN OHITSENI. Mutta ei niin kuin minä tahdon, VAAN NIIKUIN SINÄ."
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sellaisen "Kasteen uskossa ottaminen", jolla estetään synnin tarttuminen on täyttä humpuukia.
Jaak 1:15
" Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää
se synnin."
Ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, eikä ajatustensa
mukaan!
Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä synti tarttuu, vaikka olen ottanut uskovien kasteen!
Mutta :"Jos minä lankeankin, minä nousen jälleen."
sanoi jo Daavid aikoinaan!
Täydellisiä meistä tulee vasta kerran taivaassa,
kun vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa!
Jaak 1:15
" Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää
se synnin."’** Juuri näin, kun se on tullut raskaaksi ja nimenomaan himo, ollaan todella jo huonolla puolella. Todella näin, se ei silloin enää ole epäilys.
Kokemuksesta voin sanoa, että kyllä synti tarttuu, vaikka olen ottanut uskovien kasteen!
Mutta :"Jos minä lankeankin, minä nousen jälleen."
sanoi jo Daavid aikoinaan! ** Amen. Mutta olen tehnyt havainnon, että usea eri asia muuttuu Herralle otolliskeksi uskon hedelmien kautta, ei enää juuri väärä seuraakaan kiinnosta.
Täydellisiä meistä tulee vasta kerran taivaassa,
kun vajaa lakkaa ja täydellisyys alkaa!* Amen
Kallistun sille kannalle, että laki ottaa meidät ajatuksista asti kiinni. Jeesus muun muassa sanoo: "joka himoiten katsoo naisen päälle, on jo tehnyt huorin hänen kanssaan." Minusta tämä on ajatustason synti, josta toinen, tässä tapauksessa nainen, ei tiedä mitään. Toki olen miettinyt, onko miehen ylipäätään mahdollista katsoa naista ilman synnillisiä ajatuksia. Tämä jäänee miehen omantunnon kysymykseksi, mutta mielenkiintoista olisi kuulla muidenkin kommentteja ja tuntoja asiasta.
Tuo Getsemanen kamppailu oli kova, ja Jeesus keskusteli siinä Isänsä kanssa tuskan vallassa. En kuitenkaan näe, että Hän olisi tehnyt syntiä, ottanut kunniaa itselleen, epäillyt Jumalan tahtoa tai mitään muutakaan. Raamattu ei myöskään kerro Jeesuksen tehneen parannusta synnistä. Lisäksi voimme turvautua ajatukseen, että Jeesuksen ruumis ja veri ei meitä puhdistaisi, mikäli lunastustyö ei olisi ollut täydellinen.
Kiusaus ei mielestäni ole vielä synti. Se tulee vihollisesta, ja sen vaikutus on kaikkiin sieluihin olemassa, vaikka ihminen mitä tekisi. Sitä ei voi ohittaa. Kiusaus kuitenkin muuttuu synniksi, joko selkeästi tekona, tai sitten vähän ovelammin vaikkapa ajatuksen tasolla, kuten ylempänä asiaa havainnollistin.
Ymmärrän sen ettei tätä pitäisi naisena koskaan myöntää mutta siliti minua pahentaa ajatusikin siitä että toinen sukupuoli olisi vapaa tästä:
"Toki olen miettinyt, onko miehen ylipäätään mahdollista katsoa naista ilman synnillisiä ajatuksia."
Väite on epä tosi ja mahdoton. Se ettei nainen ehkä jää kiini ajatuksitaan tai ei ole valmis myöntämään tätä asiaa edes itselleen on inhimillistä mutta ei totuuden mukaista.
Itse myös nousi tuo sama raamatun kohta esille. Ja siinä myös ajatukset tuomitaan synniksi. Eli jo halu ja ajatus aviorikoksesta on syntiä. Ja varmaankin siksi me emme olekaan ajatustemme vietävinä täällä vaan on se ajatuksen ja teon raja jossa laki otaa meidät kiinni niistä ajtus-synneistä.
Toinen ajatus oli tämä - joka vihastuu veljeensä. Siinäkin tuo vihastuminen ei tarvitse näkyä missään. Vain ajatuksissa.
Mutta sitten onko epäileminen syntiä? Jos joku on syntiä niin välipitämättömyys ja haluttomuus etsiä Jumalan tahtoa.
Kiusaus taas voisi olla edelliseen viitaten kiusausta olla välinpitämätön ja piitaamaton. Antaa vain mennä. Eikö sielunvihollinen saata meitä kiusaukseen juuri siten että onpa kyse mistä tahasa se toivoo ettemme etsisi Jumalan tahtoa.
En odottanut tuollaista näkökulmaa, mutta se oli silti tervetullut. Ajattelin, että joku mies uskaltaisi ottaa kantaa ajatukseeni. Miehiä kyllä syytetään herkemmin tuosta synnistä, ja mikä ihme se on, ei mikään. Mutta arvostan naisellista rehellisyyttäsi, hys.
Tuo vihastuminen on myös samaan kategoriaan kuuluva ajatus minustakin. Mutta epäileminen. Eikö epäusko ole kaikkien syntien äiti? Epäily täytyy olla sille sukua, mutta tarkoittanet epäilyllä jonkin kolmen kyynärän jumalan synnin epäilemistä, arvaan.
>>>Kiusaus taas voisi olla edelliseen viitaten kiusausta olla välinpitämätön ja piitaamaton. Antaa vain mennä. Eikö sielunvihollinen saata meitä kiusaukseen juuri siten että onpa kyse mistä tahasa se toivoo ettemme etsisi Jumalan tahtoa.
Olen suurinpiirtein samaa mieltä tuosta mitä sanoit, Sectori.
Vähän haluaisin jatkaa tuosta, kun itsekin epäilet voiko kukaan olla tekemättä syntiä, jos kerran "joka himoiten katsoo naisen päälle, on jo tehnyt huorin hänen kanssaan." Kysymys on retorinen, vastaus on: "ei voi". Juuri tuolla tavoin Jeesus osoitti sen, että ihminen ei kerta kaikkiaan voi oman "lihansa" puolesta tai tekojensa kautta ikinä tulla synnittömäksi. Mitään emme voi itse tehdä pelastuksemme eteen. On vain luotettava Jeesuksen lunastustyöhön, Jumalan armoon ja rakkauteen.
mutta minusta olisi vääryys väitää että vain mies voisi "langeta" ko syntiin. Niin se ei ole. Ehkä mies joutuu asian eteen useammin tai helpommin siksi että mies on mies ja nainen on nainen.
Mies on herkempi reagoimaan siihen mitä näkee kuin nainen. Mutta silti pitää olla rehellinen ja sanoa ettei kyse ole vain "miesten synnistä".
Mikään ihme ei ole se että miestä syytetään tästä ja naisia vaikka juoruilusta ja pahan puhumisesta. Mutta kupikaan sukupoli ei ole osaton näihin asiohin.
Olen elänyt elämää pitkät pätkät enkä ole täysin vältynyt tuolta asialta vaikka olisin toki halunnut. Asia on kuitenkin helpompi käsitellä jos vain jaksaa myöntää rehellisesti että on vain jonkun miehen vihätysvoiman edessä naisena myyty. (muun kuin aviopuolison). Tämäkin asia pitää osata kääntää oman parisuhteen eduksi ja voimavaraksi.
Nähdä tässä moraalisesti negatiivisessa asiassa se positiivisuus joka siinä on. Jos me emme joutisi käymään asiaa koskaan läpi miksi raamatussa on käsky - älä tee aviorikosta. Minusta on päinvastoin nerokata että tuo kirja tuntee tuon asian sen sijaan että se yritäisi väitää ettei sitä ole.
Laki otaa meidät kiinni ajatuksesta. Ja niin sen pitää ollakin. Joka katsoo naista himoiten on tehnyt hänen kansaan huorin. Juuri siksi ajatuskin on syntiä että me tuossa tilanteessa havahdumme miettimään sitä mikä on oikein ja mikä on väärin.
Jos emme niin tee homma voi jatkua pala palata synti syniltä tilanteeseen jossa emme enää välitä.
Mutta sitten tuo epäileminen. Onko epäusko kaikkien syntien äiti. Minä ajatelen ettei ole minusta epäusko ei ole uskon vastakohta ensinkään. Jotta voi kieltää jotain on uskotava siihen mitä kieltää. On estittävä totuutta jolla uskon voi kieltää.
Jos ihminen ajtelee mietii ja estii totuutta hän ei ole uskovaisen vastakohta.
Mikä on epäsukoa = se ei ole sitä että etsii totuutta vaikkakin se voi tarkoitaa sitä että pitää totuutena muuta kuin uskoa.
Epäusko käytetään uskon vastakohtana mutta sitä se ei ole.
Vaan epäusko on sitä ettei välitä etsiä totuuta. Kun raamatussa sanotaan olisit kylmä taikka palava muttet penseä. Se tarkoitaa juuri sitä. Vaikka ihminen olisi uskoa vailla jos hän ei ole Jumalan sanan äärellä välinpitämätön niin aina siement putoavat hyvään maahan.
Mutta jos ihminen on välinpitämätön eikä häntä kiinosta on penseä ja pitää pohtimista hengellisessä mielessä turhana. Se on syntiä. Ei se että me epäilemme ja joudumme etsimään Jumalan sansta totuutta.
Epäilys vie totuudessa Kristuksen jalkojen juureen. Jos ihminen epäilee ettei joku ole tottta niin jos löytää totuuden löytää myös Kristuksen.
Uskossa kilvoiteleminen on totuuden (Kristuksen) etsimistä ja Jumalan sanan totuuden perään haikailemista. Joskus epäilemisen ja "epäuskonkin" kautta. Tästä esimerkkinä Tuomas joka sanoi - minä en usko ennen kuin näen. Tuomas sa nähdä ja koskea Kristusken haavoihin. Ei Jeesus häntä hylännyt siksi että hän eipäili oli "epäuskoinen". Vaan antoi kätensä koskettavaksi. Ja juuri näin Jumala meitäkin hoitaa.
Epäusko ei kuvaa uskon vastakohta vaan sitä että meidät yritetään eksytää siitä täydelliestä armosta joka osoitaa meille sitä tuhlaajapojan osaa ja paikkaa jossa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät otetaan lapsiksi.
Uskon vastakohta viimekädessä on piitaamattomuus ei se että me etsimme Jumalan tahtoa epäilessämme ja pohtiessamme. Jos me emme pohdi ja epäile meidät voidaan eksytää luovutamattomaan armon ääreltä.
Seurapenkissä tulee monesti ahdistunut olo, kun ei ole ehtinyt ennen puheen alkamista käydä tupakalla. Mahtaako se olla syntiä, jos ajattelen väliaikaa, jolloin pääsen tupakalle rauhoittamaan halujani.
Toinen asia on, kun katselen seurapenkistä kauniita tyttöjä ja himoitsen ajatuksissani rakastelusta heidän kanssaan.
Myönnän tekeväni ajatuksissani syntiä, kun katson himoiten, mutta miten voisin hallita ajatuksia, en mitenkään.
>>>Epäusko käytetään uskon vastakohtana mutta sitä se ei ole.
Opetuslapset eivä voineet parantaa sairasta epäuskon tähden. Olivatko opetuslapset sitten epäuskosisia uskottomia ja Jumalattomia.
Eli tuomitseeko Jeesus näillä sanoillaan opetuslapset ulso pelstuksesta ja ulos uskosta. Jumalan kieltäjän paikalle?
Eli ajateletko niin kuin vl joskus opetavat että Pyhä Henki ja usko tuli opetuslapsille vasta helluntaina. Että he siihen asti olivat uskosta osattomia. Epäuskosia.
Jos meillä olisi uskoa sinapin siemenen verran niin voisimme siirtää vuoria. Ja jos meissä ei ole olemeko epäuskosia ja uskoa vailla.?
Epäuskoinen niin jos meillä olisi uskoa sinapin simenen verran emmekä epäilisi voisimme Jumalan voimalla siirtää vuoria? Mutta koska olemme itsekäitä omaa etua ja napaa tuijottavia erehtyviä ja inhimillisiä ihmisiä. Vuoren siiräminen uskolla on mahdotonta.
Jos tuota epäuskoa käytetään tuossa ja monsessa muussa raamatun paikassa merkityksessä uskon vastakohta, Jumalan kieltäjä niin kukaan ei ole uskovainen. Ei yksikään.
Ihminen voi olla epäuskoinen pitää jotain järjen kautta mahdottomana. Ja silti olla uskomassa.
Epäuskoinen ainakin minulle tarkoitaa pääsäätnöisesti samaa kuin - pitää mahdottomana.
Opetuslapset epäilevät omaa mahdollisuutaan parantaa sairaan. JOs he uskoisivat sydämestään saakka täydellisesti niin kuin Kristus voivansa parantaa sairaan se olisi mahdollista. Mutta heidän epäuskoisuutensa tähden teko muutuu mahdottomaksi.
He eivät kyeneet sydämestään saakka täydellisyydessä uskomaan siihen että Jumala on kaikivaltias ja Jumalalle on mahdollsita se mikä ihmismielen mukaan on mahdotonta.
Ja olen edelleen sitä mieltä ettei epäusko ole uskon suora vastakohta edes silloin kun ihminen etsii totuuta voidakseen kieltää Jumalan. Vaan uskon vastakohta on välinpitämättömyys ja piitaamattomuus. Se ettei ihminen enää välitä.
Jeesus sanoo älä ole epäuskoinen vaan uskovainen. Niin jos tuossa tilanteessa ei ole kyse siitä että Jeesus kehoitaa Tuomasta uskomaan sen minkä järki sanoo mahdottomaksi niin mistä sitten on kyse. Tuomas piti kuolleista ylösnousemista mahdottomana järjen vastaisena.
Mutta siihen minä en usko että hän olisi ollut uskon ja Jumalan kieltäjä.
Hän vain ei pystynyt uskomaan sitä minkä pitä mahdottomana - oli epäuskoinen eikä uskonut että Kristus todella nousi kuolleista.
En ajattele vl-tavalla tätä epäuskoisuusasiaa. Ajattelen sen kuten Raamattu epäuskosta puhuu. Jos Jeesus sanoo, että meidän sinapinsiemenen verran uskoa riittää siirtämään vuoria, se kyllä on niin. Sitä en epäile. En tosin ole kuullut yhdenkään kristityn, edes vl:n siirtäneen vuoria. Joten voinemme todeta, ettei ole olemassa katkaisijaa, jolla usko tulee täydelliseksi, vuoria siirtäväksi, ja jos se on off- asennossa, ei tapahdu mitään. Ei yhdessäkään seurakunnassa ole tällaista katkaisijaa käytössä. Olemme kristityt siis varmaankin vähäuskoisia. Ja Tuomaksia, kuten sinä otit hyvän kohdan esiin.
Pyhästä Hengestä sanotaan, kuten hyvin tiedämme, että "Se menee kussa tahtoo." Tämäkin on taatusti totta. Pyhän Hengen tehtävä on ohjata ja neuvoa meitä, mutta me vähäuskoiset emme usko Sen lempeää ääntä, vaikka sen kuulisimmekin. joka tilanteessa emme edes välttämättä kuule.
Jeesus ei tuomitse opetuslapsia, eikä muitakaan. Jeesuksen opetuksen tehtävä oli myös osoittaa, että ihminen rikkoo Jumalan vanhurskasta lakia eläessään. Sitä eivät sen ajan hengelliset opettajat selvästikään ymmärtäneet. Mutta sitten Hän itse sanoo, ettei tullut maailmaan tuomitsemaan, vaan vapahtamaan. Juuri siksi, että ihmisestä ei ollut lain täyttäjäksi. Me emme voi sanoa itseämme Kristuksen seuraajiksi, ellemme ymmärrä tätä perustavaa laatua olevaa asiaa.
Noista sanoistasi piittaamattomuus ja välinpitämättömyys tulee minulle mielleyhtymä Raamatun käyttämään sanaan penseys. Ei siis kylmä taikka palava. Penseä on todellakin jotakin todella huonoa, koska se on kylmääkin huonompi vaihtoehto, mutta en osaa ajatella sitä uskon vastakohdaksi. Rakkaudettomuutta se varmasti on, ja ilman sitä emme mitään olisi. Mutta ajattelen kuitenkin niin päin, että epäusko aiheuttaa meissä piittaamattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Siinä on ikäänkuin syy-seuraussuhde. Vihollisesta tuleva kiusaus-epäusko-välinpitämättömyys-rakkaudettomuus-viha-paha teko/ajatus/sana.
Meidän uskomme on useimmiten senlaatuista että "tiedämme" jonkin asian tapahtuvan. Esimerkiksi auringon nousevan aamulla. Emme sitä ollenkaan epäile, koska se on meidän kokemuksemme mukaan aina noussut aamulla. Samalla tavalla Jumala varmaankin haluaisi meidän uskovan Häneen.
penseys jota todella käytetään kuvaaman jotain vielä vakavampaa kuin kylmä. Jokainen voi olla uskossaan kylmä. Epäuskoinen - epäilevä niin kuin Tuomas.
Mutta ei Jeesus häntä siksi hylännyt että hän epäili - oli epäuskoinen. Siinä mielessä Tuomas todella oli epäuskoinen ettei hän uskonut ylösnoudeeseen Kristukseen. JOs me emme sitä usko olemme todella epäuskosia. Tuomas oli nähnyt Kiristuksen ja kuitenkin kun Kirstus kuoli kuoli hänen "uskonsa". Kuinka mikään mikä on kuollut voisi elää. HÄn oli sen ihmimillisen paradoksin äärellä ettei mikään mikä on kuollut voi elää.
Ja kuitenkin tuo raamatun kertomus on meille annettu siksi että mekin jotka sitä epäilemme saisimme seistä tuossa Tuomaksen paikalla ja ojentaa kädemme ja koska siihen ylösnoseeseen Kristukseen.
Puhumme jäleen kerran käisteistä ihminsen voi olla "uskovainen". Hänen ulkoinen Jumalanpalveluksensa voi olla hyvinkin jumalista ja häntä voidaan sen perusteella pitää uskovaisena. Mutta jos hän on penseä sydämestään Jumalan sanalle välinpitämätön. Ei kylmä eikä palava... Niin mikä on hänen onsansa?
Ymmrärätkö tuosta ihmisestä voidaan käytää samalla kertaa sanaa uskovainen ja epäuskoinen. Ei ulkoinnen jumalanpalvelus pelasta ketään vaan sydämmen usko.
Ja sitten taa olen samaa mieletä siinä että ei meillä ole sitä on/off nappia jolla siirtää vuoria.
Olemme siinä suhteessa epäuskoisia kaikki.
Ja juuri siksi minä en usko että vaikka Jeesus sanoo tuomaalle älä ole epäuskoinen vaan uskovainen ei ole tuomio vaan se on armoa ja totuutta. Etsikää minua niin löydätte sen joka minut lähetti.
Ihminen voi olla Jumalan sanan äärellä olla vihassaan palava. Voi vihastua Jumalaan niin kerta kaikiaan. Mutta minusta sekin on parempi kuin välinpitämättömyys/penseys.
Silloin kun ihminen ei tunne eikä välitä. Jumalan sanakin valuu kuin vesi hanhen selästä kastelematta ja puhdistamtta.
Minusta sielun vihollisen pääargumentti on - älkää etsikö Jumalan tahtoa. Juuri tuohon väinpitämättömyyteen sielunvihollinen meidät haluaa. Ettemme enää välitä,
>>>Minusta sielun vihollisen pääargumentti on - älkää etsikö Jumalan tahtoa. Juuri tuohon väinpitämättömyyteen sielunvihollinen meidät haluaa. Ettemme enää välitä,
myönyn ajatuksiisi sen verran että kyllä syy seuraus suhteesta ajatelen että on kysymys.
Mutta vaikka ihminen kuinka olisi epäuskoinen jos hän sisimässään käy kuitenkin sitä taistelua oikasta ja väärästä Jumalan puolesta ja häntä vastaan. Niin hän ei ole penseä.
Minä olen käynyt täällä keskuteluja pitkään siksi että minusta pahinta jonka kohtaan IRL on se ettei ihmiset vältä. On ihan sama mitä saanoo tai jätää sanomatta. Siinä tilassa ihminen on Jumalan tavoitamattomissa.
Kukaan ei voi tulla Isän tykö jos hän ei ensin vedä heitä puoleensa. Jumalan sana joko pahentaa tai parantaa. Mutta pahentaminenkin on parempi kuin välinpitämättömyys.
Minä ajatelen että niin että kun ihminen on välinpitämätön peli häneen on menetetty koska hän on tavoitamattomissa.
Ja tämä on sielunvihollisen tahto. Että me olisimme Jumalan sanan tavoitamattomissa.