elikkä onko teillä pakkomiellettä painoindeksistä?
Itellä kävi nyt niin että että eilen punnituksessa sanottiin että nyt on bmi noussut 19,5 eli NORMAALIIN. Tiesin että kiloja oli tullut lisää muttajotenkin toi bmi:n kuuleminen oli pahinta.. olen parantumismyönteinen mutta toivoin jotenkin että saisin pysytellä edes hieman alipainoisena ja silti 'tervehtyä'. Nyt hirviö nostaa taas päätään ja aloin heti ajatella että lasken painoa niin että bmi on 18. Sen kanssa voisin vielä elää.
Itellä kävi nyt niin että että eilen punnituksessa sanottiin että nyt on bmi noussut 19,5 eli NORMAALIIN. Tiesin että kiloja oli tullut lisää muttajotenkin toi bmi:n kuuleminen oli pahinta.. olen parantumismyönteinen mutta toivoin jotenkin että saisin pysytellä edes hieman alipainoisena ja silti 'tervehtyä'. Nyt hirviö nostaa taas päätään ja aloin heti ajatella että lasken painoa niin että bmi on 18. Sen kanssa voisin vielä elää.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Että pysyä alipainoisena ja silti tervehtyä on yhtä loogista kuin tuhlata kaikki rahansa ja silti rikastua...Ehh. Silloin kun ihan oikeasti on parantunut tästä niin paino ei merkkaa mitään vaan se, että olo on hyvä. Ei hyvän olon pitäisi olla riippuvainen siitä, millaisia lukemia ja desimaaleja vaaka antaa.
Bmi on myös numero, eikös vaan? Eli sua alkoi ahdistaa vasta kun kuulit oman BMin. Sanot että hirviö nostaa taas päätään, mutta olet kuiten parantumismyönteinen. Kannattaako sillon antaa periksi sille Bmi 18, kun ei se ole sitä oikeaa elämää mitä kohti olet menossa, vaan sairauden sulle sanelemia sääntöjä.
Sitäpaitsi, mitä ihmettä teet tiedollä että bmi on 18, kun ei se ulospäin näy yhtään mitenkään? Itelles vaan teet hallaa, kun on taas yksi "ohjenuora" mitä pitkin vajota takasin sairauteen...
vai mitä se BMI tarkottaa? Numerotunnusta en viitti kertoo...
On kyllä joo pakkomielle painoindeksistä. Mulle se ehdoton yläraja on 17,5 eli sillon saisin painaa vielä 50,4 tarkalleen... Heti jos paino on vaan hetkellisestikki eli turvotuksen takia ollu enemmän ku tuon nii oon ahdistunu ihan mielettömästi.
Johtuu varmastikki siitä että oon joskus lukenu että se on anoreksian raja diagnosoinnnissa. Jos se on yli sen rajan niin tulee heti olo että mä vaan luulen että mulla on anoreksia enkä oo "oikee anorektikko". :/
ei numerot kerro mitään. BMI on keskiverto otos suuresta määrästä. Se miten se sopii millekin vartalotyypille pitää miettiä tapauskohtaisesti.
Pitkällä, kapealla, lyhyellä ja leveällä on BMI samana lukuna ja vartalo näyttää ihan erilaiselta.
Heittäkää vaaka ikkunasta alas. Mitä sillä alhaisella BMI:llä tekee, jos vartalo on pelkästään luuta nahkaa?
vaikkei anoreksiaa olekaan, olen alkanut hirveästi huolestua kun mulla bmi osoittaa, että olisi ylipainoa. BMI on 25, aivan liikaa! Pakko pudottaa se edes siihen kahteenkymmeneen...
tuohon asiaan. 19 on normaalipainon alaraja. se voi olla 24:kin, ilman että olet ylipainoinen. Alipaino on huolstuttava asia, muilla kuin kasvuikäisillä ihmisillä. Normaalipainoiset ja hiukan ylipainoiset ovat terveempiä kuin alipainoiset.
ehdottomasti siihen 14.5. Silloin olen kaunis. tiedän sen.
Jo on taas muutettu taulukoita. Taviksille uskotellaan että normaalipaino olisi painondeksillä 20-24. Silloinhan kaikki alle kahdenkymmenen tarkoittaa luuviulua eli anorektikkoa ja kaikki yli kahdenkymmenenneljän tarkoittaa läskiä eli liikalihavaa, kenties bulimikkoa. Ja vielä vaikeammaksi asian tekee se, että jos vanhuksista puhutaan, niin aliravituksi ja alipainoiseksi vanhukseksi luokitellaan vanhus, jonka painoindeksi laskee alle 23:n. Vanhuksilla olisi kuulemma suositeltavaa pitää painoindeksi jopa 26-28:ssa. Ja sitten on erikseen ne kaikenmaailman jojoilijat, joisen painoindeksi vaeltaa 19 ja 35 välillä elämänkulun aikana moneen kertaan. Jos joku haluaa näyttää sellaiselta jokai luoja ei ole häntä luonut, niin eikäs olisi syytä harkita pitkää psykoterapeiaa...