Masentaa.. En saa unta, vituttaa aivan kaikki.. En saa mitään aikaiseksi, on kuin kävelisin unessa.. Tiedän missä vika; Minua ei vain uskota siinä.
Olin armeijassa vuosi sitten, väkisin kävin varusmiespalveluksen 6kk läpi.. Minua ahdisti paikka todella paljon. Minut otettiin väkisin 12kk palvelukseen koska menin sanomaan haastattelussa palveluksen alettua: "mielenkiintoinen paikka, en kuitenkaan halua olla kuin puoli vuotta" .. Nyt on jäljellä vielä toinen samanlainen helvetti.. Joka päivä se tulee lähemmäksi ja lähemmäksi, enkä todellakaan halua mennä takaisin.. Yhtenä syynä on se, etten ole varma omasta seksuaalisuudestani.. Tuntuu että olisin onnellisempi homona kuin heterona, kuitenkaan en myönnä sitä itselleni..
Kerroin asiat psykiatrille, hän ei suostunut kirjoittamaan minulle c-papereita. En tee kenellekkään mitään pahaa, mutta jos en saa vapautusta ja joudun menemään takaisin: päätän mieluummin päiväni. Ennen katsoin uutisista kouluampumisia ja muita kamalia tekoja, en tajunnut kuinka joku voi vajota niin alas, nyt jotenkin ymmärrän sen pahan olon. Miten selvitä? Mistä löytää psykiatri joka uskoo minua? Onko kenelläkään tietoa jostain osaavasta psykiatrista? Olen valmis vaikka matkustamaan että saisin vapautuksen, rahaa ei ole papereita kaukaa hakea, mutta jotenkin sellaista järjestän, mieluummin kuin menen enää takaisin. Auttakaa!
Olin armeijassa vuosi sitten, väkisin kävin varusmiespalveluksen 6kk läpi.. Minua ahdisti paikka todella paljon. Minut otettiin väkisin 12kk palvelukseen koska menin sanomaan haastattelussa palveluksen alettua: "mielenkiintoinen paikka, en kuitenkaan halua olla kuin puoli vuotta" .. Nyt on jäljellä vielä toinen samanlainen helvetti.. Joka päivä se tulee lähemmäksi ja lähemmäksi, enkä todellakaan halua mennä takaisin.. Yhtenä syynä on se, etten ole varma omasta seksuaalisuudestani.. Tuntuu että olisin onnellisempi homona kuin heterona, kuitenkaan en myönnä sitä itselleni..
Kerroin asiat psykiatrille, hän ei suostunut kirjoittamaan minulle c-papereita. En tee kenellekkään mitään pahaa, mutta jos en saa vapautusta ja joudun menemään takaisin: päätän mieluummin päiväni. Ennen katsoin uutisista kouluampumisia ja muita kamalia tekoja, en tajunnut kuinka joku voi vajota niin alas, nyt jotenkin ymmärrän sen pahan olon. Miten selvitä? Mistä löytää psykiatri joka uskoo minua? Onko kenelläkään tietoa jostain osaavasta psykiatrista? Olen valmis vaikka matkustamaan että saisin vapautuksen, rahaa ei ole papereita kaukaa hakea, mutta jotenkin sellaista järjestän, mieluummin kuin menen enää takaisin. Auttakaa!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä hyvä ihminen tee mitään pahaa itsellesi! Sinulla on elämä edessäsi! En valitettavasti tunne psykiatreja, mutta mene vaikka terveyskeskuslääkärin puheille aluksi ja kerrot ahdistuksesi. Ei sinua kukaan voi pakottaa minnekään! Tsemppiä sinulle, kyllä asiat yleensä puhumalla hoituu.
...kun en tiedä missä päin asustat. Mutta tunnustellaanpa tätä tilannnetta: ahdistaa ja armeija on varsinainen "peikko" elämässäs.
Ootko kattony tämän? http://www.mil.fi/varusmies/aikalisa_palvelu.dsp
En tiedä, onko tuosta apua, mutta mutta jos ei muu auta niin esitä jonkun lääkärin/psykiatrin luona täysin lamaantunutta ihmistä. Luulis sillä huomio kiinnittyvän pahaan oloosi.
Voimia, yritä muistella elämän hyviä puolia!
kävele, ulkoile raittiissa ulkoilmassa. kokeile nauttia siitä. kyllä se mieltä virkistää. unikin varmaan tulee paremmin.
Kannattaa varmaan kokeille lääkkeitä, joillakin ne ntuntuavat tehoavan hyvinkin. Voisitko vaihtaa sivariin, eikö se onnistu aika helposti? Homona olo armeijassa varmaan aika rankkaa..Jossain lastentarhassa tai kirjastossa voisi olla helpompaa.Itse olen nainen ja kaikki miessuhteet tuntuvat äärettömän ahdistavilta, en kuitenkaan välitä sillä tavalla naisista,vaikka kerran yhtä olenkin suudellut. voit tietysti kokeilla toista psykiatria; kannattaa olla avoin ja kertoa itsemurha-aikeista sekä kouluampumisen herättämistä ajatuksista. Terapia saattaa myös auttaa!