Hei!
Etsin naistenlehden "vaikeampi äitiys" juttuun haastatteluun naista, joka on saanut mahdollisesti useammankin keskenmenon ennen äidiksi tuloa. Jutun tarkoitus on osoittaa, että lapsen hankinta ei ole välttämättä niin huoletonta ja onnellista kuin yleinen käsitys antaa ymmärtää. Juttuun tulee myös pitkän adoptioprosessin läpikäynyt nainen sekä nainen, jonka lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena.
Arvostan pikaista yhteydenottoa.
Ystävällisin terveisin,
Outi
[email protected]
Etsin naistenlehden "vaikeampi äitiys" juttuun haastatteluun naista, joka on saanut mahdollisesti useammankin keskenmenon ennen äidiksi tuloa. Jutun tarkoitus on osoittaa, että lapsen hankinta ei ole välttämättä niin huoletonta ja onnellista kuin yleinen käsitys antaa ymmärtää. Juttuun tulee myös pitkän adoptioprosessin läpikäynyt nainen sekä nainen, jonka lapsi syntyi hyvin pienenä keskosena.
Arvostan pikaista yhteydenottoa.
Ystävällisin terveisin,
Outi
[email protected]
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei kylläkään kiinnosta lukea tuollaisista vaikeuksista lehdestä.
Lehden pitäisi sisältää jotain mieltä paremmaksi tekevää, eikä päinvastoin. Miksi maksaisin mieleni pahoittamisesta vielä rahaakin.
mieltä. Mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe. Todella moni voi samaistua johonkin noista ja ne, joilla on kaikki aina mennyt hyvin, voivat ehkä saada vähän ajattelemisen aihetta.
Toi jos mikä on hyvä aihe! Harvat tulee ajatelleeks, että hyvin suuri osa naisista joutuu kokemaan keskenmenon jossakin elämänsä vaiheessa. Niistä vaan ei puhuta!! Kun itse joskus naisporukassa ottaa asian puheeksi, niin heti on puolella samoja kokemuksia. Laajassa ystävä- ja sukulaispiirissäni on vain pari kolme sellaista naista, jotka eivät ole kokeneet keskenmenoa! Mielstäni tämä on juuri sellainen asia, joista olisi syytä kertoa naisille, että yleistä on ja yli siitä on kaikkien päästä.
Itselläni on ollut 5 keskenmenoa, syykin on selvillä. Nyt odotan toista lasta, rv.30. Vieläkin pelottaa joka päivä, että mitenhän tässä käy, kun synnytyskin on jo iso riski.
Kiva olisi tulla haastateltavaksi ja antaa neuvoja ja tukea muille naisille, mutta kun asuu pienellä paikkakunnalla, jne... niin ei voi asioistaan kaiken kansan kuullen puhu, sori...
En ostais, en lukisi. (ja, joo, olen kokenut keskenmenon, mutten koe tarvetta märehtiä sitä)
Onhan se toisaalta aikas arkinen aihe... Niin suuri osa naisista kokee keskenmenon; niitä tulee, kun luonto hoitaa vialliset yksilöt pois. Itselläni on ainakin tullut jo tavaksi vain todeta, että jaahas, meni taas kesken. Ja eikun elämässä eteenpäin.
Nykyään kun tehdään hienoilla raskaustesteillä testi heti kun menkat on päivän myöhässä, niin kaikki lasketaan raskauksiksi. Ennen mentiin virtsakokeeseen vasta pidemmän ajan jälkeen, jolloin huono yksilö oli tullut jo "myöhässä olevina menkkoina" pois.
Tietysti joillekin naisille keskenmeno on kova juttu, ja tietysti sitä kovempi mitä pidemmällä raskaus. Eli sellaiset ovat varmasti ihan hyvä lehtijutun kohderyhmä. Saisivat sitten sellaista tukea, että eivät todellakaan ole ainuita ja että keskenmenot kuuluvat naisen elämään siinä missä menkatkin.
en minä ainakaan. Viikkolehtien luku pitää olla rentouttavaa ajanvietettä, eikä traumoista kertovaa synkistelyä.
Todellisuus on se, että vauvoja kuolee vuosittain 500kpl. Meidän vauva kuoli synnytyksessä.
Meidän rakas ja odotettu lapsi jätti meidät.
Elämää oppii vain vaikeuksien kautta. Kun tiedostaa, mitä on ns takin kääntöpuoli, osaa arvostaa kaikkea hyvää elämässä.
Mielestäni aihe olisi hyvä. Jos ajatellaan, että jokainen tuntee jonkun jolla on lapsi kuollut tai saanut keskenmenon. Mielestäni olisi hyvä opettaa ihmisiä kohtamaan tällaisia ystäviä, naapureita tai työkavereita. Ja saataisiin uutta näkökulmaa arvostaa lapsia ja perheonnea!