Aamutohtori telkussa kehoitti syömään D-vitamiinia, sanoi, että ihminen voi paremmin ja piristyy kaikin puolin ja että suomalaiset saavat kaikenakaikkiaan liian vähän D-vitamiinia.
Itse syön kalaöljytabuja, joissa on kaikki EPAt yms.
En itse tunne asiaa syvällisesti.
Ehkä joku voi valaista ??
Tässähän ei ole kysymys "huuhaa"- terveyskauppajutuista, vaan aineista, joita elimistömme tarvitsee voidakseen hyvin.
Itse syön kalaöljytabuja, joissa on kaikki EPAt yms.
En itse tunne asiaa syvällisesti.
Ehkä joku voi valaista ??
Tässähän ei ole kysymys "huuhaa"- terveyskauppajutuista, vaan aineista, joita elimistömme tarvitsee voidakseen hyvin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kalaöljyssä on E-vitamiinia, oiskohan D saatava purkista pillereinä tai kalanmaksaöljystä ?.
Satuin näkemään saman ohjelman ja tohtori siinä sanoi että jos ei saa tarpeeksi deetä pitäis mennä kolme kertaa talvessa aurinkolomalle.
Uskon että vitamiineilla ja hivenaineilla on vaikutus terveyden kautta mielenterveyteenkin. Ne piristävät oloa.
No mitäpä sitten kun on kaikki mielenkiinto veke, hoitaa itseään yhtään millään lailla, koska oman itsensä arvostus on niin nollissa? Siis niin että "mitä väliä mulla on, kun ei ole muuta saanut riittävästi kuin aliarvostusta, -parempi kun kuolisinkin pois..."...?
Näistä neuvoista tulee välillä mieleen, että taitaa olla sellaisia, normaaleja, säännöllisesti kuntoilevia, hyvin voivia, itsensä tärkeiksi ja kuntonsa merkityksellisiksi kokevia, ärsyttävän syntymäpirteitä ja reippaita ihmisiä, niitä antamassa, joilla ei itsellään ole koskaan mitään todellista masennusta ollutkaan
Muutenkin on elämä ollut toisilla alusta asti helppoa, jos on saanut jo syntymälahjana positiivisen asenteen, tai se on kotoa saatu lahjaksi hyviltä vanhemmilta, jotka ovat tukeneet kaikin tavoin pitkin matkaa, niin että päällimmäiseksi lapsuudesta on jäänyt onnistumisen tunne. Niin, onhan voittajien helppo hymyillä...
Itsestäni tiedän vain valokuvien perusteella, että ihan pikkuvauvana olin todella nauravainen, mutta jonkun ajan kuluttua kovin totinen. En tiedä mikä vei minulta pois sen pienen vauvan iloisen naurun; löikö isä minua kenties suutuspäissään ja aiheutti koko elin ikäisen trauman, jonka syytä ei ehkä koskaan saada selville...?