Hei, onko jollain kokemuksia mielialalääkkeistä? Jääkö riippuvaiseksi? Kuinka pitkiä kuureja yleensä? Estääkö ne silloin tällöistä juhlimista? Kaikenlainen tieto kiinnostaa, Kiitos
mielialalääkkeet
auttaako?
201600
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niin varmaan osaat kirjoittaa googleen mielialalääkkeet ja alkolholinkäyttö jne.
Sieltä saat paljon erilaista tietoa ja varsinkin. jos olet englanninkielen taitoinen tietoa löytyy enemmän kuin jaksat lukea.
---------------
vuotta cipramilia eikä ollut apua. Tai siis suoriuduin päivästä toiseen mutta tunne-elämään en saanut yhteyttä. Itkeä en osannut enkä surua tuntea. Aloitan ehkä ahdistuneisuuteen auttavan lääkityksen, katsotaan mitä psykiatri sanoo..(ei enää serotoniinin takaisinoton estäjää, mikä sanahirviö :))
Kiitos tiedosta, kaikkea ei vaan saa tai ei osaa etsiä netistä. Negatiivista palautetta olen kyllä löytänyt..
Itse olen syönyt reilun vuoden Seronilia, eikä tunnu auttavan. Käyn sen lisäksi terapiassa, minkä kaikkien juttujen mukaan pitäisi auttaa masennukseen ja ahdistukseen, jota minullakin on ollut, nyt vähemmän kuin ennen, ehkäpä terapia on vaikuttanut siihen, mutta masennukseen se ei tunnu auttavan. Tunnen oloni jo toivottomaksi ja haluaisin vain kuolla, kun tuntuu,ettei mistään ole apua. Masennuin nuorena, kun vanhempani erosivat ja sen jälkeen olen ollut masentunut, kunnes menin terapiaan 23-vuotiaana. Sen jälkeen alkoikin "vauhtivaihe", tuntui älyttömän itsevarmalta ja kaikki tuntui hyvältä, mutta sieltä putosin masennuksen syövereihin syksyllä. Keväällä olin taas vauhdissa ja syksyllä masennuin. Tuntuu, ettei tasaista elämää ole paljon ollutkaan..Pahinta kaikessa on, että vanhempieni eron jälkeen isäni alkoi soittelemaan meille joka päivä ja kertoi puolen tunnin puheluluissaan vain omia kuulumisiaan ja ajatuksiaan, eikä huomioinut minua ollenkaan. Luulen ahdistukseni johtuvankin pitkälti siitä,etten tiedä pitäisikö minun olla olemassa vain muiden tarpeita varten, vai ajatella ennen kaikkea itseäni. Ehkäpä se on syy myös masennukseen. Luulen, että masennuksen syyn löytäminen aina helpottaa, vaikka siitä onkin vaikea puhua muille ja tuntuu, ettei tilanne yhtään helpota, vaan koko elämä on liimassa tarpomista.Olen syönyt myös ahdistuslääkkeitä, ne auttoivat ahdistuskohtauksiin, joten suosittelen niitä ensi avuksi.Yritä jaksaa!
... on jotenkin niin yleinen ja vähän simple, että tulee mieleeni, että kysytkö oikeasti tällä viissiin? Tosissasiko? Oletko ihan vihreä ja uusi näissä asioissa? Oletko ihan nuori? Anteeksi uteluni...
Noh, vastaan sinulle, että ala lukea eteenpäin vaikka tämän Masennus-osaston/palstan kirjoituksia järjestyksessä sivu sivulta läpi. =Avaat kunkin keskustelun, missä uumoilet asiasta olevan, siis otsikonkin perusteella. Tämä palsta on valmiiksi pullollaan tietoa, kysymyksiä, pohdintaa ja nimenomaan kokemuskertomuksia tästä kysymästäsi aiheesta. Etkö sitä ole huomannut? Ei sulle nyt kukaan jaksa alkaa näin yleisluontoiseen (ja myös pelkästään yleistietoutta vaativaan) kysymyksees vastata/selittää.
Kysyn tosissani ja olen lukenut juttuja, kai ne lukemani jutut on ollut siiten vääriä kun niissä on kerrottu kuinka paha on olla tms. Kysymyksilläni tarkoitin omakohtaisia kokemuksia, omassa lähipiirissäni ei kai ole näiden käyttäjiä joten ajattelin kysyä täältä. Olen katellut netistä tietoa, mutta on tullut vain negatiivista ja huonoa palautetta. Ja anteeksi jos kysyin ja jotakin se vaivaa, että olen uuno tällaisessa asiassa? Mutta eihän tekstiä ole pakko lukee jos vaikuttaa tyhmältä.
Ne tekevät arkisesta elämästä helpompaa selviytyä.
Lääkärit sanovat ettei masennuslääkkeet aiheuta
riippuvuutta..mutta käyttäjät ovat eri mieltä siitä..
Kyllä niistä eroon pääsee sitten kun tarvitsee,
ja se on yksilöllistä että mitenkä vaikeita
sivuoireita ne aiheuttavat.
Lääkkeitä käytetään yleensä useita vuosia yhteenmenoon.
Juhlimisesta en tiedä mitään..mutta yleensä
lääkkeitten kanssa ei pitäisi alkoholia käyttää
ollenkaan. Ja kun alkoholin käyttö pahentaa muutenkin masennusta.
Mulla alkoholin käyttö vaikuttaa niin, että herään hirveän aikaisin, enkä enää sitten saa unta. Olo on aina ihan hirveä vain parin tunnin yöunien jälkeen, muita vaikutuksia en ole masennuslääkkeiden ja alkoholin käytön yhdistämisessä huomannut, joten ei hätää, vaikka välillä vähän juhlisitkin!Itse aloin käyttää vähän aikaa sitten psykoosilääke Zyprexaa ja sen kanssa ei voi juoda kuin korkeintaan yhden tuopin tai muuten oksennan heti. Sitä on vaikea muistaa ja onkin tullut oksennettua..niin, että pelottaa jo, miten hampaat ja sisuskalut voivat..
Oletko tietoinen, että ON toinenkin tapa elää elämää. Päihteet, tapauksessasi alkoholi TAKUU VARMASTI pahentaa vain elämääsi! Kysynkin, mitä aioit tehdä parantaaksesi elämääsi tai oikeastaan kysyn niin, että MITÄ TEET ELÄMÄLLESI?
Aloita päihteetön elämä, niin ei tarvitse em. ongelmia enää elämässä kokea/miettiä. Ota päihteiden tilalle elämään jotain muuta...
Yhdellä tai kahdella käyminen on jo tullut tavaksi, sen enempää en yleensä juo, joten sen ei pitäisi olla ongelma muuten kuin lääkkeiden takia, sen takia haluaisinkin tietää voiko lääkitystä koskaan lopettaa, vai onko se koko elämänmittainen riesa?Tuntuu,että tiedän syyt sairauteeni, mutta se ei vielä varsinaisesti sitä paranna, päinvastoin tuntuu kuinvoisin huonommin kuin koskaan.
tarvitset sitä lääkitystä vain sen alkoholin väärinkäyttösi takia.
Aivot tuhoutuvat jatkuvalla alkoholinkäytöllä,
ei siinä sitten enää mitkään lääkkeet auta.
Ei SSRI lääkkeistä jää riippuvaiseksi. Olen syönyt sertralin kuureja. Nyt elämäni kolmas jakso menossa. Eka jakso oli vuoden pituinen ja toinen 3 vuotta ja nyt jatkan siihen asti miten koen näitä tarvitsevan. Lopetuksessa ei ole ollut vieroitusoireita, jos alkaa vuosien päästä tuleen alakuloisuutta tai mielenhäiriöitä on helppoa alkaa taas napsimaan tarpeen mukaan.
Olen sos.til.pelkoinen ja keskivaikeaa masennusta sairastava henkilö. Apua on lääkkeistä ollut ja sen huomaa. Nämä SSRI lääkkeet tasaa ja korjaa välittäjänaineen epätasapainoa, eikä ole mitään lamannuttavia tai zompieksi tekeviä. Ei ainkaan minun kohdallani.
Niin unohdin vielä mainita tuosta alkoholin sopivuudesta näitä käyttäessä. Lääkärin mukaan ei pitäisi olla yhteisvaikutusta.
Jos jotain tuntemuksia tullut, ehkä nyt humaltuu hieman helpommin. Ja vähän varovaisempi on.
Mä olen myös käyttänyt masennuslääkkeitä muutamia jaksoja. Aina olen niistä saanut avun. Nyt olen taas aloittanut uudestaan lääkkeet. Tuntuukin siltä, että pitäisikö mun syödä niitä koko elämäni ajan vaikka pienellä annoksella, kun aina tämä masennus palaa takaisin. Tekeekö teistä kukaan näin?
Masennuslääkkeestä olen päässyt kyllä hyvin eroon. Lääke täytyy vaan lopettaa pikkuhiljaa annostusta vähentämällä. Näin välttää vieroitusoireet.
Viisi vuotta sitten söin n. 1,5 vuoden ajan Tolvonia ja Zoloftia, sitten jätettiin Zoloft pois, sitten pienennettiin Tolvon-annos ja sit loppu. Ei viertoitusoireita. Kyllä ne lääkkeet auttoi mulla juuri sopivasti, niitä "kovia kolhuja" kesti paremmin. Ei sitä vaikutusta muuten huomannut, esim. persoonallisuuden muutoksena (sitä pelkäsin eniten). Nyt aloitettiin tammikuussa Tolvon uudelleen (monen fyysisen sairauden puhkeamisen jälkeen masenns tuli uudelleen). Hyvää vauhtia räpiköin masennuksesta pois. Käyn toki terapiassakin, tosin harvakseltaan. Tolvon auttaa hiukan myös unen saantiin. Se kun tahtoo monilla masennuspotilailla olla ongelma. Alkoholia otan joskus hyvässä seurassa tai ravintolatansseissa käydessä, vähän varovammin pitää ottaa kuin lääkkeettömänä.
omakohtaisia kokemuksia :
söin erimerkkisiä mielialalääkkeitä nukahdus ja unilääkkeiden ohella yhtäjaksoisesti n 1v-1½v ( plus 'sillointällöin 1-2v ). hetkellisesti auttoivat kovastikin, mutta toki lääkkeille pidemmällä käytöllä kasvaa immuuniksi, ja siinä vasta putoaminen taas alkoikin. lääkettöminä aikoina siis olen pärjännyt jopa paremmin kuin silloin kun olen syönyt jotain tiettyä lääkettä jo pidemmän aikaan. alkuun kyllä ehdottomasti toimivat, mutta pidemmällä käytöllä en uskaltaisi suositella.
riippuvaisuus on kovasti yksilöllistä. toiset voivat jopa särkylääkkeisiin tulla riippuvaiseksi hyvinkin helposti, kun toiset ei mihinkään. itse en ole riippuvaisaltista sorttia, joten minkäänlaisia 'vieroitus'oireita ei käytön jälkeen ilmennyt.
kuuri varmastikin riippuu hyvin paljon lääkkeen määräävästä lääkäristä, ahdistuksen/tjsp laadusta( mahtaakohan olla oikea sanavalinta? )
tokihan nuo alkoholisisältöistä juhlimista estää / hidastaa kuten mitkä tahansa lääkkeet. toisissa mielialalääkkeissä on jopa melko rajutkin mahdolliset haittavaikutukset alkoholin kera nautittuna, en siis suosittele promillejuhlimista minkään lääkekuurin yhteydessä.
Ei alkoholia on mun kanta,lääkärini sanoi,etä yhdessä mielialalääkkeen kanssa voi aiheuttaa kovia raivokohtauksia tai joka paikkojen särkemistä.On myös omakohtaisia kokemuksia,vaikka olin viikon syömättä lääkkeitä ja otin alkoholia minusta tuli hirveän riidan haluinen ja kerjäsin verta nenästä.Eipä ollut kaukana,etten alkanut kunnolla tapella ja riehua.Eli eivät poistu elimistöstä nopeasti lopettamisen jälkeen,eli korkeintaan pieni lasi jotain mietoa alkoholia on mun kanta.Ei mitään kunnon ryyppäämistä.Siksi monet ihmiset kai riehuu kännissä,heillä voi olla mieliala lääkitys taustalla.
Kiitos teille kaikille, jotka vastasitte ehkä typeriin kysymyksiini. Mietityttää ja ehkä pelottaa ajatella tällaisten lääkkeiden syönti. Vielä en ole reseptiä saanut lääkäriltä, se on mietinnässä tarvitsenko sitä vai en, kokeilemme keskustelutuokioita ensin. Sen voin sanoa, että oloni on parantunut huomattavasti kerrottuani ongelmani hoitohenkilöille, sydän tuntuu kevyemmältä.
Itse söin jotain masennuslääkkeitä, mutta eivätpä ne auttaneet paskaakaan. Kävin yksityisellä ja sain Xanor 2mg reseptin ja johan alkoi tuntumaan paremmalta sekä nukkuminen sujui paremmin.