jota en osaa sanoiksi pukea. Lapsuutta kai enimmäkseen, niin montaa asiaa lapsuudesta. Joulua, joka tuntu joululta. Talvea, joka oli luminen ja pitkä. Kesää, jolloin kaikki luonnon ihmeet tuntu jotenkin suuremmiltamilta kuin nyt.
Äitiä ja isää, sitä kun sai äidin syliin käpertyä rapsutettavaksi. Isää, jonka kanssa yhdessä käytiin etsimässä kastematoja ongintaa varten. Ja sitä, kun jokin asia pelotti, niin isä tai äiti sai pelot häviämään. Silloin sitä luotti niin sinisin silmin vanhempien ylivoimaisuuteen.
Miksi tuntuu niin kuin lapsena kaikessa oli enemmän "tunnelmaa". Nykyään mikään ei oikein tunnu miltään.
Äitiä ja isää, sitä kun sai äidin syliin käpertyä rapsutettavaksi. Isää, jonka kanssa yhdessä käytiin etsimässä kastematoja ongintaa varten. Ja sitä, kun jokin asia pelotti, niin isä tai äiti sai pelot häviämään. Silloin sitä luotti niin sinisin silmin vanhempien ylivoimaisuuteen.
Miksi tuntuu niin kuin lapsena kaikessa oli enemmän "tunnelmaa". Nykyään mikään ei oikein tunnu miltään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ikävä tuota, että voisi vain kaipailla jotain..eikä mikään oikein tuntuisi miltään..mutta kun tunnen niin paljon, menen niin intohimoisesti ihmissuhteissanikin..
sellaista se elämä välillä on..
lapsena ei ollut huolia eikä murheita ...tai jos olikin ei niitä ehtinyt jäädä miettimään.
sitä eli niin täysillä päivästä toiseen.
ja murheita. Pienen ihmisen kokoisia, pienelle tärkeitä huolia. Lapset reagoivat paljon vanhempien olotilaan. Meillä on vain taito unohtaa ne huonoimmat muistot.
kyllä tuossa viestissäni sanoinkin..että niitä murheita tais olla mutta ..ei niitä jäänyt miettimään ..samalla tavalla kuin on tehnyt aikuisena ...liian paljon pähkäillään ja suretaan omaa surkeutta.
voi löytää vielä aikuisenakin uudelleen, kun elää kohti lapsuutta :) Ehkä olet löytämässä sen taas...ja tämä on ihan totta:)!
ja olen kyllä miettinyt, että varmaan sitten omien lapsien kautta sitä löytää sitä samaa "tunnelmaa" taas. En tietenkään vain sen takia ala lapsia synnyttämään:)
Mutta kai se oli sitä hetkessä elämistä lapsena...Siihen kun oppisi taas!
tai ainakin melkein. Ystävän äitillä ei ollut kovin onnellinen lapsuus, mutta silti esim. lapsuuden joulut muistuvat usein kauniina mieleen.