Nukahtamisen pelko

minulla on välillä ollut samanlaisia "oireita"...ja ne eivät tosiaan ole mukavia.yksin kotona ollessani en käännä kokonaan selkääni ovelle kun pesen meikkejä pois vaan seison ikäänkuin sivuittain oveen nähden. se auttaa jonkiverran. välillä taas nukun joku valo päällä , se luo turvallisuutta. en myöskään voi nukkua jos jonkun komeron ovi on avoinna. on se kaikki sitten normaalia tai ei....mutta toisaalta, mikä voidaan luokitella normaaliksi ja mikä ei, kaikkihan me ollaan omia yksilöitämme ja meillä on omat henk .koht pelot ja tavat.

Niin kuin Hanna tuossa sanoikin, kaikki me ollaan yksilöitä. Eli siis toisille jotkut asiat voivat olla normaaleja ja toisille erittäin epänormaaleja. Esim. nukkumaanmenoajat. Toiset menee nukkuu viimeistään klo 23 ja toisille tuo aika on liian aikaista ja ne menee nukkuu aikaisintaan klo 2.
Noita oireitasi sanotaan myöskin vainoharhaisuudeksi. Siitä kärsivät yllättävän monet. Valitettavasti minäkin. Mutta silloin ku noi oireet yllättää, koitan ajatella jotain mukavaa, sitä, ettei KETÄÄN edesvoi mua hyökätä kun olen kotona, ensinnäkin koska meillä on koira joka nostaa kamalaa meteliä jos joku ulkopuolinen tulee sisälle ja toiseksi, me EI olla missään elokuvassa jossa voi tapahtua mikä vaan, eikä myöskään usassa :) Näitten oireiden kanssa on vain opittava elämään tai kohdata pelot ja voittaa ne. Molemmat tiet ovatvaikeita, mutta voit valita jomman kumman.

Mulla on ihan sama juttu!

Aina kun olen menossa nukkumaan niin joutuu odottamaan että silmät menee itsestään kiinni..

Ja toiseksi pelkään ihan älyttömästi pimeää!

Minä tiedän että niitä on. Olen tänään 55 ikäinen. Olen kokenut kongreettisesti niiden olemassa olon. Te vain aavistatte että teitä katsellaan? Te tunnette jossain sisimmässänne että teitä vainotaan jossain kaapin uumenissa tai sängynalla. Te tiedätte jotenkin sen vaan ette tunnusta sitä mahdollisuutta olevan todellisuudessa? Minä tiedän että meitä katselevat Maahiset, tontut ja voimaeläimet. He ovat utelijaita näkemään miten me huomaamme heidät?

En ole asian tuntia, mutta minusta tuo on hätävarjelun liioittelua.
Minä olen elänyt jo yli kaksikymmentäyksivuotta ja olen voinut laittaa silmäni rauhassa kiinni, vaikka minulla on vilkas mielikuvitus. Ehkä sinun pitäisi keskittää mielikuvituksesi johonkin ihanaan unelmaan, jos unelmoi jostain ihanasta ei muista enää mitään pahaa.

olen kärsinyt pienestä pitäen samasta oireesta, muille juttelu helpoittaa paljon