Miten saisi itse lisää virtaa ja voimaa jostain kun jokainen sekunti jonka hengitän menee toisesta huolehtimiseen, jatkuvaa työtä jo nyt ennenkuin lapsi on syntynyt?
Aamuviideksi töihin, kahdelta töistä,sitten käyn virastot juoksemassa,postissa,ruokakaupassa,vakuutusyhtiöt yms aivan kaiken vastaavan varaan lääkäriajat vaimolle etc.(hän on maahanmuuttaja eikä puhu suomea niin että virastossa voisi asiansa itse hoitaa,eikä tietysti raskauden takia niitä voisi muutenkaan hoitaa)
Sitten ajelen kotiin puolisen tuntia ja kello on vaikka mitä.Vaimo tietysti on kivuissa eikä suostu syömään mitään lääkettä että helpottaisi, kiukku puretaan tietysti minuun ja huudetaan,tiuskitaan,minun pitäisi ymmärtää enemmän hänen tunteitaan.Sitten siivoan ja kokkaan,haen polttopuut ja lämmitän torpan.Hieron joka askareen välissä vaimoa kivun lievittämiseksi.Saan kuulla etten vietä tarpeeksi aikaa kahdenkesken ja ylitöitäkään ei saisi tehdä koska olen liikaa kotoa pois.( töissä nyt kiire ja noin kerran viikossa työt on aamu 5 - ilta 8 asti.
Myöskään en kuulemma juttele mahalle tarpeeksi.
Ylitöitä ei saa tehdä mutta kuitenkin pitäisi olla rahaa ruokaan,bensaan,viikonlopun rentoutumisajoihin(vaimo haluaa joskus pois kotoa,ymmärrän,rasittaa varmasti olla aina kotona),shoppailuun,vuokraan,sähköön,
veteen,polttopuihin,vakuutuksiin,sairaalaskuihin,
ja en edes jaksa luetella enempää niitä on miljoona asiaa.
alkoholia en juo, en polta, olen jokaikisen "vapaa"ajan sekunnin kotona odottaen lapsen syntymää.Kavereita minulla ei ole käynyt kuin satunnaisesti johtuen etäisyydestä.
Tulkkaus rasittaa myös hermoa kun koitan töitä tehdä.Tekstiviestejä lentää puhelimeen niin äidiltä kuin vaimoltakin, he eivät ymmärrä mitä toinen sanoi puhelimessa ja odottavat että kesken työpäivän pomon valvovan silmän alla rupean kirjoittamaan joka päivä tekstiviestejä heidän välillään.
Jokapäiväinen kiukuttelu ja minun haukkumiseni alkaa vituttaa todella paljon.Yritän parhaani mukaan olla mieliksi,kaverit,kaikki harrastukset,oma elämä on loppunut totaalisesti ja sekään ei riitä ilmeisesti.
Ymmärrän kyllä että vaimo on väsynyt ja kipuja on varmasti, mutta jos hän sanoo olevansa enemmän väsynyt kuin minä, viekö se sitten minun väsymykseni jotenkin maagisesti pois?
Oikeastaan tekisin kaiken tuon mieluusti ja hymyillen, jos vain saisin joskus kuulla että minuakin arvostetaan ja sen pienen sanan "kiitos". Ainaisen vittuilun sijasta.
Joskus on sellainen olo että tekisi mieli ajaa auto kotitien sijasta suoraan metsään ja vauhdilla.Jää tekemättä kuitenkin kun ajattelen pientä joka tarvitsee ruokaa ja kodin synnyttyään.
Onko jollain vinkkejä miten itse saan lisää voimia auttaa vaimoani?Ei ne mun voimatkaan loputtomia ole,pitäisi ladata välillä että jaksaa taas.
Ketään ei kiinnosta minun oloni,koska jokaisen huomio on vain vaimossa eikä minua kuunnella.Väsymykseni kuitataan vain sillä että koita ymmärtää enemmän vaimoa.
koitan, koitan, ainahan minä. Loppuuko oma väsymykseni jos ymmärrän enemmän?
Kuka ymmärtäisi minua? Onko se liikaa vaadittu?Olenko itsekäs?Olenko huono aviomies jos väsyttää?Valitanko turhasta?
Fyysisesti olen kyllä väsynyt, siitä viis, jaksaisin kyllä.Henkisesti olen totaalisesti paskana 9 kuukauden vittuilu/riitelymaratonin jälkeen.
Kait sekin jo auttaa hieman että saa ylipäänsä jonnekin kirjoittaa tai purkaa oloaan.
Pitääkin taas mennä,kerkeän hyvällä tuurilla nukkumaan vielä pari tuntia ennenkuin pitää taas herätä.
Jos joku jaksoi lukea,kiitos.
Aamuviideksi töihin, kahdelta töistä,sitten käyn virastot juoksemassa,postissa,ruokakaupassa,vakuutusyhtiöt yms aivan kaiken vastaavan varaan lääkäriajat vaimolle etc.(hän on maahanmuuttaja eikä puhu suomea niin että virastossa voisi asiansa itse hoitaa,eikä tietysti raskauden takia niitä voisi muutenkaan hoitaa)
Sitten ajelen kotiin puolisen tuntia ja kello on vaikka mitä.Vaimo tietysti on kivuissa eikä suostu syömään mitään lääkettä että helpottaisi, kiukku puretaan tietysti minuun ja huudetaan,tiuskitaan,minun pitäisi ymmärtää enemmän hänen tunteitaan.Sitten siivoan ja kokkaan,haen polttopuut ja lämmitän torpan.Hieron joka askareen välissä vaimoa kivun lievittämiseksi.Saan kuulla etten vietä tarpeeksi aikaa kahdenkesken ja ylitöitäkään ei saisi tehdä koska olen liikaa kotoa pois.( töissä nyt kiire ja noin kerran viikossa työt on aamu 5 - ilta 8 asti.
Myöskään en kuulemma juttele mahalle tarpeeksi.
Ylitöitä ei saa tehdä mutta kuitenkin pitäisi olla rahaa ruokaan,bensaan,viikonlopun rentoutumisajoihin(vaimo haluaa joskus pois kotoa,ymmärrän,rasittaa varmasti olla aina kotona),shoppailuun,vuokraan,sähköön,
veteen,polttopuihin,vakuutuksiin,sairaalaskuihin,
ja en edes jaksa luetella enempää niitä on miljoona asiaa.
alkoholia en juo, en polta, olen jokaikisen "vapaa"ajan sekunnin kotona odottaen lapsen syntymää.Kavereita minulla ei ole käynyt kuin satunnaisesti johtuen etäisyydestä.
Tulkkaus rasittaa myös hermoa kun koitan töitä tehdä.Tekstiviestejä lentää puhelimeen niin äidiltä kuin vaimoltakin, he eivät ymmärrä mitä toinen sanoi puhelimessa ja odottavat että kesken työpäivän pomon valvovan silmän alla rupean kirjoittamaan joka päivä tekstiviestejä heidän välillään.
Jokapäiväinen kiukuttelu ja minun haukkumiseni alkaa vituttaa todella paljon.Yritän parhaani mukaan olla mieliksi,kaverit,kaikki harrastukset,oma elämä on loppunut totaalisesti ja sekään ei riitä ilmeisesti.
Ymmärrän kyllä että vaimo on väsynyt ja kipuja on varmasti, mutta jos hän sanoo olevansa enemmän väsynyt kuin minä, viekö se sitten minun väsymykseni jotenkin maagisesti pois?
Oikeastaan tekisin kaiken tuon mieluusti ja hymyillen, jos vain saisin joskus kuulla että minuakin arvostetaan ja sen pienen sanan "kiitos". Ainaisen vittuilun sijasta.
Joskus on sellainen olo että tekisi mieli ajaa auto kotitien sijasta suoraan metsään ja vauhdilla.Jää tekemättä kuitenkin kun ajattelen pientä joka tarvitsee ruokaa ja kodin synnyttyään.
Onko jollain vinkkejä miten itse saan lisää voimia auttaa vaimoani?Ei ne mun voimatkaan loputtomia ole,pitäisi ladata välillä että jaksaa taas.
Ketään ei kiinnosta minun oloni,koska jokaisen huomio on vain vaimossa eikä minua kuunnella.Väsymykseni kuitataan vain sillä että koita ymmärtää enemmän vaimoa.
koitan, koitan, ainahan minä. Loppuuko oma väsymykseni jos ymmärrän enemmän?
Kuka ymmärtäisi minua? Onko se liikaa vaadittu?Olenko itsekäs?Olenko huono aviomies jos väsyttää?Valitanko turhasta?
Fyysisesti olen kyllä väsynyt, siitä viis, jaksaisin kyllä.Henkisesti olen totaalisesti paskana 9 kuukauden vittuilu/riitelymaratonin jälkeen.
Kait sekin jo auttaa hieman että saa ylipäänsä jonnekin kirjoittaa tai purkaa oloaan.
Pitääkin taas mennä,kerkeän hyvällä tuurilla nukkumaan vielä pari tuntia ennenkuin pitää taas herätä.
Jos joku jaksoi lukea,kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihanaa että joku mies jaksaa huolehtia noin paljon vaimostaan! Olisin ikionnellinen jos saisin tuollaista palvelua. Meillä kun asiat menee juuri päinvastasesti....
Töissä käymme molemmat, sen jälkeen alkaakin miehen vapaa-aika ja hän luusaa ties missä ja itse kun siivoan ja teen ruokaa ja käyn kaupassa (meillä ei ole edes autoa että kävellen kannettava ostokset kotiin), hoidan kaikki viralliset asiat (myös miehenkin asioita..) ja näin.
Yhteistä meillä on se, että minäkin kyllä valitan kuinka haluaisin viettää enemmän aikaa miehen kanssa. Se kun ei tunnu reilulta että hoidan kodin ja asiat raskaana ollessanikin, kun hän tulee arki-iltoina myöhään illalla kotiin ja viikonloppuisin myöhään yöllä. :/
Kotona jos hän viettää illan, niin silloinkaan emme kuitenkaan ole yhdessä. Ehdotan jos katsoisimme jotain leffaa tai tekisimme jotain pientä siinä yhdessä, mutta mieluummin röhnöttää vaan sohvalla katsoen eurosporttia. Kyllä välillä ottaa niiiin kaaliin.
Ehkä sinun kannattaisi vähän kertoa tai vihjailla että asiat voisi olla huonomminkin. Hänhän on oikea kuningatar tuollaisen palvelun kanssa. Pyydä itsellesi vapaa ilta töiden jälkeen. Ilta tai pari, ehkä hän huomaa kun palvelut loppuu niiltä illoilta, että mitä hän oikeasti saa. Kerro tunteistasi!
Sinuna istuttaisin vaimosi sohvalle ja kertoisin tuon kaiken saman hänelle. Että ymmärrät hänellä olevan raskasta, mutta niin on sinullakin. Varsinkin kun et saa häneltä lainkaan lämpöä ja tukea.
Niinhän sitä sanotaan, että hormonit tekevät kiukkuiseksi, mutta kyllä aikuisen ihmisen tulisi silti ymmärtää (viimeistään sen kiukkupuuskan jälkeen) pyytää anteeksi käytöstään.
Itse pyrin nyt äitiyslomalla tekemään kotona kaiken, ettei miehen enää työpäivän päätteeksi tarvisi tehdä mitään ylimääräistä. Onhan minulla aikaa koko päivä. Mutta tiedän myös, että minulla on ollut helppo raskaus, kaikilla ei käy yhtä hyvä tuuri.
Kokeile vaikka niin, että silloin kun vaimosi on vähän paremmalla tuulella niin koitat varovasti, mutta määrätietoisesti keskustella asiasta. Sinun täytyy saada kerrottua vaimollesi tarkkaan oma mielipiteesi. Pyydä, että saat ensin itse puhua loppuun. Toivottavasti viestisi menee perille.
Raskaana olevat naiset vaan (ei kaikki) sattuvat olemaan äärettömän herkkiä ja minullakin se purkaantuu kiukuttelemalla, mutta olen hieman ryhdistäytynyt ja alkanut enemmän puhumaan asioista mitkä minua miehessäni häiritsevät. Jos vaimollasi on jatkuvia kipuja ja hän on yksin päivisin niin ei mikään yllätys, että kiukuttaa, mutta koittaisi nyt ymmärtää sinuakin ja oppia keskustelemaan asioista järkevästi.
Oma mieheni käy kyllä töissä, mutta vapaa-aikana ei tee mitään hyödyllistä ja jos tekee jotain niin ryyppää. Ei ole kertaakaan silitellyt mahaani tai kysynyt miltä minusta tuntuu. Raskaus on kohta puolessa välissä ja olen fyysisesti ja henkisesti erittäin väsynyt. Siksi siis jätin mieheni ja muutin pois kun ei puhe auttanut. En todellakaan neuvo sinua tekemään samoin, mutta halusin kertoa miten meidän kävi kun voimani loppuivat.
ja tosi laiska onkin ...raskaus ei ole SAIRAUS ja pystyy kyllä kotitöitä hoitamaan ellei lääkärit oo häntä määränny täydelliseen vuodelepoon, sinä oot kyllä täydellisesti tossun alla ja hankalahan tuosta tilanteesta on itseään enää suoltaa pois... huhhuh, sääliksi käy teitä molempia...itelläni on laskettu aika ensi sunnuntaina ja silti käyn kaupassa siivoan ja hoidan kotia ihan niinkun ennenki, en tiijä.... hävettäis kaikki jättääkki miehelle :/ en tajuu miten emäntäs ees ilkee olla ja lahnottaa ja sit vielä valittaa? Toivottavasti teki sentään ennen raskauttaan kotihommia ja muita töitä, jotta toivoa olisi sitten kun raskasaika ja kolotukset siltä osin olisi ohi...? Ja toivottavasti ei sen jälkeen pistä vauvvaa tekosyyksi jottei mitää tee... elä anna periksi sinäkään noin helpolla! aikuinen ihminen ei voi olla toisen elätettävänä tuolleen niinkuin teillä on vaikka olis kuin maahanmuuttaja :O ja paksuna!!!! HUIH!!!!
Juttele vaimosi kanssa asiasta. Luulisi hänen voivan heittää epäitsekkyytensä nurkkaan jo vihdoin, hänestähän tulee ÄITI. Silloin ei ajatella itseään, vaan toista.
Eli olettaisin hänen ymmärtävän myös sen mitä käyt itse läpi. Koita kertoa hänelle että olet väsynyt tilanteeseen, etkä halua sen jatkuvan näin, koska se ei tule kestämään. Kukaan ei jaksa tuollaista kauaa, EIKÄ PITÄISIKÄÄN!
Itse olen raskaana parhaillaan, enkä todellakaan ajatellut laittaa miestäni tekemään enempää puolestani kuin nytkään. Toki asiaa helpottaa se että olen suomalainen nainen ja osaan hoitaa itse asiani. Nyt vaaditaan vastaan tulemista vaimoltasikin, suomen kielen opettelua ja paljon hermoja. Ja olet oikeassa, se pieni sana KIITOS silloin tällöin ei varmasti tee kipeää hänenkään suussaan eikä varmasti tapa lastakaan. Koittakaa saada asiat puhuttua halki. Ja jaksamista sinulle!
"vaan" mieheltä... :? minä yhdyn kanssa muiden kommenttiin,että pysäytä se nainen laita hänet kuuntelemaan asiat.kaikki. minen ainakaan jaksas tollasta.tiedän mitä se voi olla..jos ei itte tajua miten sinua juoksuttaa,miettis kotimaataan..en ainakaan nyt heti tiedä maata jossa mies hoitaa perheensä niin hyvin kuin suomessa tehdään..koittaisi palata sinne ja pärjätä siellä omillaan..siis ajatuksissaan. koita jaksaa,vaikka vaikeeta se on.toivon sydämmestäin et saat levon kun vauva syntyy.. ja laitahan se vaimosi hoitamaan virastot itse..hän ei tosiaankaan ole sairas,vaan terveempi kuin koskaan,koska saa lapsen.
mutta, mutta.....Olisit ottanut ihka suomalaisen akan itselles niin ei tarvitsisi tehdä kaikkea. Tuosta just näkee et miksi ne ovat tänne tulleet, parempaa elämää etsimään ja ihmisten jalkoihin.
Tämä nyt oli ihan asiaton viesti. Mä kyllä tunnen aika monta laiskaa ja pahansisuista suomalaisnaistakin ja toisaalta monia maahanmuuttajia, jotka ovat hyvin ahkeria ja tunnollisia.
minäkin ajattelin tota juttua lukiessa. En ehkä ihan noin radikaalisti asiaa ilmaisisi mutta kuitenkin. Siis meidät suomalaiset naisethan on perusluonteeltaan opetettu miehiä passaa, monesti se näin pahimmillaan onkin. Mutta ei sekään ääripää ole tarkoituksenmukainen mut kyllä lähes tulkoon MONI suomalainen nainen käy normaalisti töissä raskausaikana jos vaan terveys sallii, tekee ruokaa yms. Mutta nykysuomessa moni pari pystyy jakamaan kotityöt ettei ne pelkästään naisen hommaa ole. Eikä millään pahalla, mutta vaikuttaa siltä et aloittaja on melko tossukka, jota harva suomalainen nainen edes pidemmän päälle kattelisi... anteeksi vaan.
Onko vaimosi juuri tullut Suomeen vai miten on kotona ja kielitaidottomana?
Nyt pikaisesti suomen kielen kursseille, jotta saa töitä. Kun hän osaa kieltä, hän voi hoitaa asiansa itse. Kun hän pääsee töihin, niin hänen ei tarvitse enää olla kotona turhautumassa eikä sinun tarvitse tehdä ylitöitä.
Laittakaa asiat kuntoon!
vaihtoehtoja:
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/patologi.html