En välitä sinusta enempää kuin viikko sitten.
En myöskään vähempää.
Tiedän ettei meistä tule koskaan mitään.
Lähden kohta taas täältäkin pois joksikin aikaa. Ehkä sinä olet jo lähtenytkin.
Sinun on kuitenkin tiedettävä se, että vaikka luovutan, en välitä vähempää.
Tiedät kyllä, että katsoisin sinua vaikka loppuelämän ilman mitään sen enempää, jos se merkitsisi sinulle. Kyse ei koskaan ole tunteiden lopusta. Vaikka joskus on helppo huijatakin itseään uskomaan siihen.
Sinulla on oma maailmasi ja oma paikkasi, ja ehkä minullakin omani.
Näen sen nyt, kuinka kauas olemme toisistamme menneet.
En kai koskaan oppinut olemaan aidosti iloinen puolestasi. Enkä usko, että olisin todella oppinutkaan ikinä, jos olisit läsnä elämässäni.
Niin paljon on jo sanottu. Jotenkin silti tuntuu, että kaikki sanat ovat vain haihtuneet ilmaan.
En kirjoita etten ole loukkaantunut, surullinen, vihainen. Toivon että tiedät sen. En ole vaatinut sinulta mitään. En aseta sinulle seiniä, joidenka sisällä sinun pitää olla.
Yritä vaan aina olla oma ihastuttava itsesi. Enemmän kuin se kuoresi.
Toivon, että muistat hyvät asiat. Niin minäkin yritän tehdä.
Olisin halunnut pyytää sinulta anteeksi kasvotusten. Uskon ja toivon, että tiedät silti että olen pahoillani monista asioista, vaikka olen sanonut sen eri keinoin.
Sanon vielä, että eniten en ole pahoillani siitä, että tulin eteesi. Eniten olen pahoillani kaikista lauseista, joilla painostin sinua, mitätöin tunteitasi, mitätöin sinua, loukkasin ja tahallani satutin. Kaiken ilmaisin aina niin, koska minua pelotti. En siksi, että sinussa olisi vikaa.
Rakkaus nukkuu sydämessä ikuisuuksiin.
En myöskään vähempää.
Tiedän ettei meistä tule koskaan mitään.
Lähden kohta taas täältäkin pois joksikin aikaa. Ehkä sinä olet jo lähtenytkin.
Sinun on kuitenkin tiedettävä se, että vaikka luovutan, en välitä vähempää.
Tiedät kyllä, että katsoisin sinua vaikka loppuelämän ilman mitään sen enempää, jos se merkitsisi sinulle. Kyse ei koskaan ole tunteiden lopusta. Vaikka joskus on helppo huijatakin itseään uskomaan siihen.
Sinulla on oma maailmasi ja oma paikkasi, ja ehkä minullakin omani.
Näen sen nyt, kuinka kauas olemme toisistamme menneet.
En kai koskaan oppinut olemaan aidosti iloinen puolestasi. Enkä usko, että olisin todella oppinutkaan ikinä, jos olisit läsnä elämässäni.
Niin paljon on jo sanottu. Jotenkin silti tuntuu, että kaikki sanat ovat vain haihtuneet ilmaan.
En kirjoita etten ole loukkaantunut, surullinen, vihainen. Toivon että tiedät sen. En ole vaatinut sinulta mitään. En aseta sinulle seiniä, joidenka sisällä sinun pitää olla.
Yritä vaan aina olla oma ihastuttava itsesi. Enemmän kuin se kuoresi.
Toivon, että muistat hyvät asiat. Niin minäkin yritän tehdä.
Olisin halunnut pyytää sinulta anteeksi kasvotusten. Uskon ja toivon, että tiedät silti että olen pahoillani monista asioista, vaikka olen sanonut sen eri keinoin.
Sanon vielä, että eniten en ole pahoillani siitä, että tulin eteesi. Eniten olen pahoillani kaikista lauseista, joilla painostin sinua, mitätöin tunteitasi, mitätöin sinua, loukkasin ja tahallani satutin. Kaiken ilmaisin aina niin, koska minua pelotti. En siksi, että sinussa olisi vikaa.
Rakkaus nukkuu sydämessä ikuisuuksiin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
minulle? Tämä voisi olla niin monelle. Koska tästä voi itsensä tunnistaa vaikka kuinka moni, ei kauheasti ole tälläsella viestillä merkitystä. Laittaisit vaikka jotain, tuntomerkkejä.
sinuakin vaikka kuinka kauan ja sehän merkitsisi. Mutta vain niin, jos sinä olet katseltavana omasta tahdostasi. Tuohon sinunpaikka minun elämä litaniaan ...paljon paljon enemmän erilaisiakin ihmisiä erilaisista lähtökohdista on yhdessä ja uskoisin sun tietävän sen, joten ehkä kyse on jostain muusta tai päässäsi rakentamista muureista. Minä en kuitenkaan painostamaaan ala, väärä lähtökohta sekin.
Kai minut voisi silti joskus tavata vaikkei mitään suhdetta näkisikään. Ei treffien merkeissä, vaan ystävän. Mutta olen kai siihenkin, liian "erilainen"?? Ei luulisi siinä kenenkään, mitään häviävän.
pitää kirjoittaa tällaisia nyyhkiksiä tänne jos
ei oo uskallusta minkäänlaiseen tunnistukseen?
Minkä ihmeen takia? Kiusataksesi mahdollisimman
montaa?
Täytyy sanoa hyvästit - haista paska - kenen pitää sanoa ja kenelle.
Ei varmaan ollut yöllä muuta tekemistä niin runoilit tällaisen tänne.
Vitun luuseri olet.
jolle tämä on, osaa varmasti arvata, että hyvästien aika on.
En tahdo kiusata mahdollisimman montaa. Totuus kai on kuitenkin se, että vaikka laitan oikeat tunnisteet, ne sattuvat jotenkin osumaan ihan sivullisiinkin.
En tosiaan ehkä sitten uskaltanut laittaa niitä. Mutta ehkä rohkaistutit minut antamaan edes muutaman tunnisteen, jos niillä mitään väliä on.
-Tämä viesti on ainoalle ihmiselle maanpäällä, jota olen joskus tahtonut kuristaa.
-Se ihminen on riemastuttavan hauska vihaisena. Tulee silloin vaan sellainen olo, että tahtoisi vaan tiukasti halata, se ei ehkä pitäisi siitä, mutta minä pitäisin.
-EN näe sitä vaaleanpunaisten lasejen läpi.
-En tahtonut koskaan muuttaa sitä.
-Omasta mielestään se on varmasti sanonut jo hyvästit minulle, koska sen pitää saada sanoa ne ensin. En ymmärrä rivien välistä.
Enkä tahtonut viestilläni kiusata sitäkään, jolle se on. En sanonut, että unohdan tai en välitä. Ihan oikeasti olisin hänen vierellään vaikka maailman tappiin. Mutta olemme kai jo niin kaukana toisistamme. Tuntuu, että hänellä on oma maailmansa. Ja hänhän on tietenkin jo sanonut ne hyvästit :)
Ja jotten ihan anna sinun tepastella päältäni, niin sanon, että niiden yötekemisten osalta olen enemmän aamuihminen.
jopas auttoikin paljon..hohhoijaa!
jonkun tunnistavan itsensä?? Voisi olla jokaiselle meistä miehistä.Menee kyllä jo
vittuilun ja tuon mainitun kiusaamisen puolelle.
Pois tällaiset täältä.
hiukan. Tuo olikin uutta tietoa, että olen sanonut sinulle rivien välistä hyvästi, en tiennyt, että olin tehnyt niin. Et ilmeisesti uskoisi, jos sanon, että minulla olisi yhtä suuri kaipuu sinua kohtaan kuin mitä itse kirjoitat omaavasi minua kohtaan. Toivottavasti uskot edes, kun sanon, että uskon ymmärtäväsi toimintaasi melkoisen hyvin.
Tiedät varmasti omienkin kokemustesi kautta, että tällä kertaa minun on vaikea kirjoittaa mitään sinulle henkilökohtaisesti. Mutta kyllä minä kirjoitan. Ehkä tänä iltana, ehkä huomenna, tai ehkä ensi viikolla.
olekaan tarkoittanut niin? Myönnän kyllä, että olen toivoton niiden rivien välien tulkitsemisen kanssa.
Ja myönnän senkin, että minun on vaikea kuvitella, että kaipaisit minua, kuten kaipaan sinua.
Kiitos, kun sanot ymmärtäväsi toimintaani. Se tuntuu hyvältä. Tiedän, että ne asiat, joita on sisälläni, eivät useinkaan tule ulos sellaisina kuin tahtoisin niiden tulevan.
Tiedän miten vaikeaa se on.
Ja lupaan, että annan sitten sinun itsesi kertoa rivien välit, enkä oleta niihin mitään ylimääräistä.
Ja jos jotain saan sinulta pyytää, niin älä ota minusta koskaan mitään paineita. En oikeasti koskaan tahtonut painostaa sinua.
Olemme kovin kaukana toisistamme nyt, mutta kuljet aina mukana sydämessäni.
sanomassa hyvästejä taas. Tottakai toivoisin, että kaikesta huolimatta sinä syvälläsi, jotenkin rakastaisit. Jos mä sanon jotain pehmeää, sä pelästyt :/. Joten oon sitte hiljempaa niistä. Minä en kyllä koskaan oo halunnu kuristaa sua, mutta sallin sen tunteen sulle ;). Sillo kun kiukustun, oma tarkoitus ei ole saada yleensä saada nauramaan vaan tajuamaan, mutta, enkös ole uskottava... :9
sanoa hyvästit näin, asia ei ole penninkään arvoinen.
juuri sellainen viesti ..joka voisi sopia niin monelle.
mutta jos hyvästien aika on nyt ..toivotan sulle hyvää loppuelämää.
vaan sullekin.Oli varmaan kiva rustailla.
olet päätöksesi tehnyt. Jotenkin olen samaa mieltä kuni muut vastaajat; jos tämä toinen vielä olisi vähänkin toiveikas "teistä", ja sinä ajattelet näin kertomatta hänelle oikeassa elämässä.. ei pitäisi mennä ihan niin.
myös n
Hakekaa nenäliinoja äkkiää......
Tikahdun nauruun draamassasi. Terv. Nainen
jo hyvästit sanottu mitä pirua tätä soopaa tänne
enään laitat.mitään muuta kuin muiden kiusaamista
tällaset.Jos puhua ei osaa antaa olla kokonaan.
taidat olla oikeassa. Turhaan enää tänne kirjoitan. Joskus kai vain mielessä pyörii se, mitä hän kirjoitti tänne joskus. Mikään ei koskaan ole koskettanut samalla tavalla.
Ja jottei kenenkään näsäviisaan tarvitse kommentoida tuohon, niin hän kyllä uskalsi laittaa kunnollisen tunnisteen.
En osaa nähtävästi sanoa mitään niin kuin tarkoitan. Tärkeälle ihmiselle ehkä tahtookin sanoa kaiken oikeasti eikä vaan ajatella, että se lukee ajatukseni ja huomaa kaiken ilman sanoja.
Ja ihan sama. Ihan hyvin voisin laittaa nimeni näiden viestejen alle. En vain viitsi. Epäilyttää, että se oikea tuskin välittää enää paskaakaan, että edes lukisi näitä. Joten turha sitä nimeäni on näihin laittaa pelkästään kaikenmaailman viisastelijoiden takia.
Kaikki se, mitä tahdoin sanoa, jää aina noiden tyhmien kommenttejen alle. Oikeasti halusin vain pyytää häneltä anteeksi ja kertoa, että olen pahoillani. Se oli ainut, millä oli merkitystä. Mutta sehän tosin opitaan jo lapsena, että aina joku puhuu päälle, eikä kukaan koskaan kuule sitä mitä haluaa sanoa. Tarpeeksi kauan kun puhutaan päälle, lopettaa edes yrittämästä. Ei kukaan kuule kuitenkaan.
Min en oo mies, enkä menis uimaan vaikka kalat ei ois vetteen pissanneetkaan, mutta mitenkä se sitten tähän ketjuun muka liittyy. No siis aloitus ei varmasti ole minulle tarkoitettu, mutta en voinut olla vastaamatta kun jotenkin vain kolahti tällainen viestiketju, jossa joku pohtii edes ääneen täällä mietteitään ja heti on hyeenalauma perässä moittimassa, miksi sanot noin ja miksi et tee noin vaan näin.
Vai oliko se sitten, että ne on ne vastakohdat mitkä vetää puoleensa ja siksi just pitää älämölöä minunkin pitää vaikka sitten tyhjästä jos ei muuten saa asiaansa ääneen täällä sanottua. Samanlaisuutta tai ei, mutta vertaisuutta ja vailla vertaansa on moni ihminen toiselleen niinkuin joku minullekin kuten myös varmaan ap:lle tai liekö sitten ihan toinen toisillemme niinkuin kaikille teille muillekin lukijoille joku jollekin. No sitähän ei kukaan täällä oikeasti tiedä.
Pää menee sekaisin varmasti tästäkin lukemasta, mutta kertooko se sitten kirjoittajasta vai lukijasta, tiedä häntä, mutta sen tiedän, että jäähyväisiä voi jättää niin monella tavalla eikä ne aina silti tarkoita, että kaikki olisi oleva takana päin eikä mitään koskaan enää edessä. Tänään on tänään, tulevaisuus on aina tulevaisuutta ja huominen voi tuoda tullessaan niin iloja kuin surujakin, mutta toivokaamme kaikki, että jokaisena aamuna aurinko kuitenkin aina nousee idästä yhtä vakuuttavasti kuin se iltaisin länteen laskee ja paistaa jokaisena päivänä edes sen yhden säteen verran sinne jokaiseen pimeimpäänkin risukasaan, jotta meilläkin kaikilla olisi edes hetken lämmin olla.
Ja ps. Pimeässä on helppo taivaltaa, mutta aikaisin aamulla ja miksei myös iltäpäivällä auringonsäteiden kanssa yhtäaikaa taivaltamisessa on ihan oikeesti oma ihana taikansa. Puhumattakaan sitten hetkistä auringon alkaessa painua taivaanrantaa kohti lumoten loistollaan niin maat taivaat kuin veetkin.
aina yhtä riemastuttavia.Hyvästit.Näin netissä.
Nimettömänä.
kantsinu ennemmin pyytää anteeksi oikeesti eikä suoltaa tätä paskaa tänne.
kaikki viisastelut yhteensä.
mikä on teidän yhteenlaskettu ikä?
on Akilleen kantapääni... 50.
vielä siitä viestistä jotain, joka sinua joskus täällä on koskettanut. Jos voisit jotain siitä kertoa.
kirjoitti sen viestin tämän vuoden alkupuolella. Sen viestin tunniste viittasi johonkin, mitä kirjoitin kauan aikaa sitten. En uskonut, että hän olisi muistanut sen. Se merkitsee minulle paljon, että hän muisti.
Hän kirjoitti ajatuksia elämästään. Ajattelin, että pidän hänestä niin paljon. Olisin halunnut kuulla ja tietää hänestä ja hänen ajatuksistaan enemmän. Vastasin vain jotain typerää, en sitä miltä sisälläni tuntui, kun luin hänen kirjoituksensa.
En tiedä muistanko sen päivän ihan oikein, kun kohtasimme. Mielestäni se oli 21.7.2001
se viesti, jossa oli tunnisteet jotenkin tuohon 21.7.2001?
siis tuo oli vaan muistaakseni se päivä, jolloin näin hänet ensimmäisen kerran. Sen viestin tunnisteet liittyivät johonkin mitä kirjoitin tuosta vuoden eteenpäin. Eli kuusi vuotta sitten kesällä.
joutuu kyllä koville tätä lukiessa, niinpä voi olla, että tässä on joitakin kirjoitusvirheitä. ;)
Jos tämä olisi häneltä, niin rivien välissä oli tietysti ne hyvästit varauksella.. koska mun täytyy saada sanoa ne ensin. Enkä minäkään välitä hänestä vähempää ja sillä katsomisella voisi olla merkitystä. Olen tietysti kiivennyt sen vuoren yli, jona hän tuli eteeni, ja nyt voisin vaikka siirtää sen tuohon viereeni, jos se olisi mahdollista. Siksi olisi kai aika antaa anteeksi ne virheet, jotka hän päätti tehdä, koska ei voinut olla iloinen puolestani.
Niin, rakkaus näkee unta valkeaa. :)