"poliisi ja hänen sairaanhoitajana työskentelevä vaimonsa löydettiin maanantaiaamuna ammuttuina kotoaan"
"Pariskunta oli jättänyt jälkeen viestin, joka viittaa siihen, että he tekivät surman yhdessätuumin."
"Pariskunta toimi sijaisvanhempina kolmelle alaikäiselle lapselle. He eivät olleet kotona surmien sattuessa."
"alustavien selvitysten mukaan teon motiivina olisi sairastumista, masentuneisuutta, työuupumusta ja ilmeisesti myös raha-huolia."
http://www.uusimaa.fi/Uutiset/Kaikki-uutiset/Paauutiset/Poliisi-ja-sairaanhoitaja-loydettiin-ammuttuina-kotoaan
"Pariskunta oli jättänyt jälkeen viestin, joka viittaa siihen, että he tekivät surman yhdessätuumin."
"Pariskunta toimi sijaisvanhempina kolmelle alaikäiselle lapselle. He eivät olleet kotona surmien sattuessa."
"alustavien selvitysten mukaan teon motiivina olisi sairastumista, masentuneisuutta, työuupumusta ja ilmeisesti myös raha-huolia."
http://www.uusimaa.fi/Uutiset/Kaikki-uutiset/Paauutiset/Poliisi-ja-sairaanhoitaja-loydettiin-ammuttuina-kotoaan
Vastaukset 48
Vanhimmat
"Poliisin alustavien tietojen mukaan toinen perheen lapsista löysi vanhempansa kuolleina."
Miten sijarit voivat tehdä tämän lapsille?
Eivätkö huostaanotetut lapset ole jo muutenkin tarpeeksi kärsineet?
Miettikää kuinka paljon tämä traumatisoi lapsia.
Kun kerran itsemurha oli järjestetty, niin eikö sitä olisi voinut järjestää siten ettei lasten tarvitse ruumiita löytää???
Eivätkö sijarit ollenkaan ajattele lasten parasta?
Porvoon tapauksessa lapset eivät olleet paikalla. Sotkit kaksi eri tapausta. Herttoniemessä toinen lapsista löysi biovanhempansa.
moisia tee suomessa? Käsittääkseni juuri äskettäin isukki otti hengiltä koko perheensä,joten onko ihme jos sijaisvanhemmat joskus uupuvat, hoitaessaan joskus tosi vaikeitakin lapsia? Ei mielenterveysongelmaiset biovanhemmatkaan todellakaan ajattele lastensa parasta, läheskään aina.
niin äärimmäinen teko, ettei sitä tehdä kevyin perustein koskaan.
Voihan olla, että heillä on ollut saman laista, kuin mullakin, että itkin ja rukoilin sossuille, että olen
aivan loppu, paitsi henkisesti, niin myös fyysisesti.
Olin siis todella sairas ja heikko.
Minulle vastattiin vain, että "voi, voi kyllä teillä on vaikeeta, mut koittakaa vaan kestää".
Tämän sanoi sossu, joka tunsi minut vuosien takaa ja tiesi, etten ole ollut mikään pienistä valittaja.
Se oli törkeetä minua kohtaan, mutta aivan edesvastuutonta sijoitettuja kohtaan.
Tiesivät, että olin syvästi masentunut, eikä sellaiseen ihmiseen yleensäkään voi luottaa.
Mitä jos mullkain olis naksahtanut viimeisen kerran ja olisin tehnyt jotain kauheeta.
Tiedän millasta on olla masentunut. Itsellä ei onneksi itsemurha käynyt edes mielessä, mutta kuolemaa odotin pelastamaan minut siitä tilanteesta, koska mitään muuta ulospääsyä en pystynyt näkemään.
Siinä perheessä on ollut pakko olla asiat jo pitkään tosi pahasti, että molemmat olivat noin finaalissa.
Kauheinta on just tuo, että sossulasta ei saa apua, vaikka olisi kuinka uupunut.
Minäkään en ollut pystynyt pitämään pientäkään lomaa moneen vuoteen.
Jos on ennestään jo ongelmia ja äiti niistä uupuu, niin lapset vaistoavat sen, tuntevat itsensä turvattomiksi ja alkavat oireilla järjestäen vain lisää ongelmia, joista äiti uupuu lisää.
Kun ei mistään apua saa, niin kuolema tuntuu jäävän ainoaksi ulospääsy tieksi.
vai oliko taustalla muut henkilökohtaiset syyt? Minullekin sossu sanoi, kun tunsin olevani äärirajoilla, niin henkisesti kuin fyysisesti, henkisesti ja fyysisesti sairaan sijoitetun kanssa, että hae päähäsi jotain apua, tämä sen jälkeen kun olin kysellyt heiltä tukea tilanteeseeni lapsen kanssa. Niinpä pitkään harkittuani, laitoin asiat tärkeysjärjestykseen ja luovuin työstäni sijaisvanhempana tälle lapselle. Kaikkien etu, lapsen, perheeni, itseni, masennus ja väsymys meni ohi ilman lääkkeitä. Asia olisi tietysti toisin, jos kyse on muista henkilökohtaisista ongelmista, silloinhan lapsista luopuminen ei auta mitään.
oli puhtaasti työn aiheuttamaa loppuun palamista.
Kahden viikon kesäloman sain lopulta hirvittävän taistelun jälkeen.
Se ei kuitenkaan enää mihinkään riittänyt.
Samoin yhdestä vaikeimmasta lapsesta jouduttiin luopumaan, mutta ei hänenkään pois muuttonsa enää minua auttanut, koska olin jo sairastunut.
Psyyken rasituksen vuoksi sain pysyvän fyysisen sairauden.
Masennuksesta pääsin Rosen-terapialla ja ehdin muutenkin lähes toipua puolen vuoden sairaslomani aikan, jolloin lapset olivat sijoitettuna muualle.
Onneksi selvittiin sillä, eikä enää vastaavia ongelmia ole ollut ja koen päivä päivältä edelleen olevani vahvempi, joten loppu hyvin kaikki hyvin.
Ei enää montaa vuotta ole eläkkeelle siirtymiseen, joten pahin on jo takana.
En vielä mitenkään olisi ollut täysin kunnossa lasten kotiin paluun aikoihin, mutta oli vain lasten takia venyttävä.
Perhe, jossa olivat, ei suostunut enää jatkamaan ja lapset olisivat joutuneet lastenkotiin, jonne luultavasti olisivat myös joutuneet jäämään, vaikka olisinkin jälleen kuntoutunut. Oli jälleen kerran laitettava lasten etu ja hyvin vointi omani edelle. Sitä en kuitenkaan kadu ja olen onnellinen, että jaksoin kuitenkin. Kun lapset palasivat, niin siinä vaiheessa oli kysymys enää mun fyysisestä jaksamisesta. Henkinen puoli oli onneksi ok. Koen olevani nykyisin, kokemukseni kautta huomattavasti entistä vahvempi.
Eli mikä ei tapa, se näköjään vahvistaa. he,he.
syistä vrt. biopalsta.
tunnustamalla täällä, että JOPA SIJAISVANHEMPI voi sairastua masennukseen. Kyllähän tämä työ on niin raskasta, sanokaa mitä sanotte biovanhemmat nyt taas ja muut, että ihan tolkuttomasti sijaisvanhempien välillä oletetaan venyvän. Kiitosta tästä työstä ei juuri mistään heru, huolimatta että siis todella pienellä korvauksella moni sijaisvanhempi hoitaa täysin vieraiden ihmisten usein niin vaikeitakin lapsia. Samaan aikaan voi biovanhemmat arvostella hoitoasi, hakea jatkuvasti kotiutusta, vaikka edellytyksiä ei siihen olisikaan, syyttää sinua lapsen pilalle laitosta, vaikka traumat olisivat syntyneet jo kauan ennen, omassa kodissaan. Ja sinun täytyisi vaan päästää kaikki toisesta korvasta ulos, hymyillä ja todeta et hyvin meneen, tiesinhän jo alussa mihin lähden...samaan aikaan sosiaalipuolella ei riitä kyllä sijaisvanhemmalle yleensä paljonkaan myötätuntoa, ennenkuin on tosi kyseessä, eli alat puhumaan lapsesta/lapsista luopumisesta, jos ei jotain apua ala tulla. Meillä apu tuli siinä mielessä liian myöhään, että olimme jo ajaneet itsemme loppuun niin, että päätös omaksi ja varmasti myös sen lapsen parhaaksi oli tehty jo kun apua olisi sitten kuukausien ruikutuksien jälkeen annettu. Oppia ikä kaikki. Sinulla kun ilmeisesti useita sijaislapsia, tilanne varmasti monin verroin pahempi. Pitkäkin ura jo takana? Ihan sillä kysyn, kun meillä eläkeikään vielä roimasti aikaa..
sijari ajattelisi lasten parasta? Kun se raha on AINOA motiivi!
Sitten kehtaatte saa...t syyttää lapsen omia vanhempia mielenterveysongelmista, saastat.
Eiköhän tällaisen teon takana ole vakavasti häiriintyneitä aikuisia, ja sellasille annetaan toisen lapsia rääkättäväksi.
Pienenikö rahan tulo kun lapset kasvoivat?? Samalla pieneni rahavirrat ja oli poistuttava maisemista.
Onneksi ovat pois elävien markkinoilta!!
että kehtaat rutista väsymystäsi ja masennustasi ja toisaalla syytät lasten vanhempia niin mielenterveysongelmaisiksi.
En tunne kuin inhoa moista valitustasi lukiessa!
Olisit SUOSIOLLA luopunut lapsista ja maannut laiskana. Sen sinä osasit jo ennestään!
Minun rakas lapseni läksi huostaan juuri oman depressioni vuoksi. Minua ei säälitelty, eikä taputeltu vaan alettiin pitää jonain sairaana hirviönä, joka ei koskaan parane!
Oppikaa arvostamaan lasten omia vanhempia ja ottakaa hoitaaksenne VAIN alkkisten ja pahoinpitelyitten, sekä laiminlyötyjen lasten elämää.
Tai mieluummin, häipykää jokainen tältä planeetalta! Lapsen koti on äidin ja isän sydän.
Laitoksia niille, joilla on em. ongelmakoti. Näin loppuu yhteiskunnan varoilla mässäily.
Amalia, olet säälittävä ruikuttaja!
joku mainitsikin niin se, jolle vastasit, sekoitti kaksi eri murhenäytelmää.
Nämä itsemurhan tehneet sijaisvanhemmat asuivat kahden, sijoitetut eivät asuneet heillä enää.
Se tapaus, missä lapsi löysi vanhempansa, oli toinen juttu. Tämä lapsi ei ollut sijoitettu, vaan asui biologisten vanhempiensa luona.
hyvin tunnut minut tuntevan....
..voin sanoa että sinulla ei ole ainoastaan depressio ongelmana, vaan jotain muutakin. Tekstiäsi on ihan hirveää lukea!
Miten voit kirjoittaa noin toiselle ihmiselle?
Ihmiselle joka on täällä kirjoittanut avoimesti omista asioistaan?
Oletko käynyt lastenkodissa? Jos oikeasti rakastat lastasi niin et edes leikilläsi vertaa lastenkotia sijaiskotiin.
Jokainen lapsi ansaitsee oman pysyvän kodin, se on totta. Mutta lasta voi rakastaa ja hänen fyysisesta ja henkisestä hyvinvoinnista rakkauden avulla huolehtia myös joku muu pysyvä aikuinen kuin biologinen vanhempi.
Minä en ymmärrä miten Amalian tapainen avoin lapsia rakastava ihminen on alkanut kasvattamaan toisten ihmisten lapsia kun siitä ei saa kuin haukut päälle. Nostan hänelle hattua, minusta siihen ei taitaisi olla.
Minusta sijaiperheenä toimiminen on ihan järkyttävää, sijaisperheen kannalta, he yrittävät huolehtia biologisten vanhempien epäonnistumisen jälkeen lapsen elämstä ja mikä päivä tahansa lapsi voidaan hakea pois sossun toimesta. Miten sijaisperhe jaksaa katsoa monesti hyvin ongelmallista lasta omassa arjessaan päivästä toiseen? Ja "palkkio" voi olla lapsen menettäminen juuri silloin kuin arki on alkanut sujua.
Millainen masokisti alkaa sijaisperheeksi?
Eritysiesti ihmettelen lapsettomai jotka siihen alkaa ja voi Porvoon sijaisperheen tavoin jäädä lapsettomiksi kun lapset yht äkkiä otetaan pois? Ja lasten pois haun taustalla ei varmasti yleensä ole samat syyt kuin biologisten vanhempien luota huostaanotetuilla.
Voimia kaikille rakkausdesta sijarin työtä tekeville!
välttämiseksi, valotan vähän uupumiseeni johtaneita syitä.
Olen niistä täällä joa aiemmin kertonutkin, mutta näyttää tulleen uusia ihmisiä niin...
Mulla oli tosiaan parhaaseen aikaan viisikin sijoitettua.
Ei se pelkkä lasten hoitaminen ja kotiongelmien ratkominen olisi minua "syönyt". Pahinta oli kodin ulkopuolisten painostus ja taistelut viranomaisten kanssa ja puolustautuminen aiheettomia syytöksiä vastaan ym.
Näin jälkikäteen, kun sitä aikaa muistelee, tuntuu aivan uskomattomalta, kuinka sitä painostusta ja kaikkea pahaa tuli joka suunnalta yhtä aikaa. Aivan järjetöntä touhua.
On todella raskasta, kun sossu käy tarkkailemassa ja kuulustelemassa, saatuaan täysin tuulesta temmattuja ilmiantoja.
Meillä oli vielä nuori kokematon sossu, joka ei tuntenut minua, eikä koko tilannetta ollenkaan ja soppa oli valmis.
Opettajien, rehtoreiden koulukuraattoreiden kanssa jouduin käymään kauheita taistoja, kun yritin pitää lasten puolia.
Lapsia kohdeltiin niin kaltoin, kuin vain voi ja heitä yritin puolustaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Eihän minua tavis-äitiä kukaan uskonut, eikä kuunnellut. Kaikki joiden olisi kuulunut olla lasten puolella kääntyivät heitä vastaan ja minä yksin jouduin puolustamaan.
Tässä vain pieni pintaraapaisu siitä, mitä koin ja mikä minut sairastutti. Täydellinen tuen puuttuminen sossulasta ja yksin taistelu tuulimyllyjä vastaan.
Se vie voimat keneltä tahansa.
Sinulle vastaan vielä, että mulla on ollut samat lapset alusta asti ja nyt tulee 17 vuotta siitä kun ekat tuli.
Kolme enää on kotona ja heistäkin kaksi on jo täysi-ikäisiä.
Siksi mulla on mahdollisuus täällä palstallakin kirjoitella, kun ei noi isot ihmiset enää minua jatkuvasti tarvitse.
Aika, aikaa kutakin.
Voin nyt tyytyväisenä todeta, että yhtä lukuunottamatta, näyttävät lapsemme pärjäävän ihan kivasti ja kasvamassa järkeviksi aikuisiksi.
Yhden kohtalo vielä huolettaa, mutta toivon, että hänkin vielä järkiintyisi.
Jännä huomata aina ajoittain, miten kaikesta huolimatta, on ne mun antamat opit jossain siellä taustalla, kuitenkin, vaikka etupäässä näyttävät toimivan päin vastaisesti.
Kyllä se ajattelumalli ja arvot jne näyttää heihin juurtuneen, mitä omalla esimerkilläni olen heihin saanut juurrutettua.
Ei siis ihan hukkaan ole nämä vuodet valuneet.
lapset huostaanotetaan kiireesti vanhemmilta.. ja ei auteta ja tueta vanhempia... ei anneta edes aikaa parantua..niinkuin taas teidän sijareiden on näemmä annettu aikaa toipua..mielestäni sossu toimii väärin vanhempia kohtaan..ja se että miten edes bio.vanhempien ja sijareiden yhteistyö voi onnistua kun molemmin puolin sairastavat masennusta ja uupumusta?? Missä todellakin on se luvattu tukeminen ja auttaminen? Puolin ja toisin..
minäkään sossulasta mitään tukea.
Sairaslomakin oli mulla ollut jo kuukauden, ennen kuin alkoivat asiaa mitenkään hoitaa.
Vielä kävivät kiristämässä minua ja kokeilemassa, et olenko todella sairas ja niin väsynyt, että tarviin sen sairasloman.
Ei toipumisaikaakaan annettu kuin hätäseen sen puoli vuotta, vaikka saitsua olisin saanut vielä toisen mokoman.
Pakko oli ottaa lapset takasin, tai ne olisi laitettu lastenkotiin pysyvästi.
Sitä ei olisi lapset kestäneet mitenkään.
Ovbat aina tehneet selväksi, että kamalinta mitä heille on koskaan tapahtunut, oli se lastenkotiaika. Sen rinnalla ei kodin tapahtumatkaan, kaikkine kauheuksineen, olleet lasten mielestä yhtä kauheita.
pistää miettimään, kun itselläkin Porvoon sijoittama lapsi hoidossa, eikä kaupunki todellakaan huolehdi sen enempää sijoittamiensa lasten kuin heidän hoitajiensa asioita kunnolla.
Porvoon kaupungin sosiaalitoimen tulee tehdä sisäinen tarkastus siitä, mitä tukea tuon perheen vanhemmat ovat hakeneet ja ovatko mitään saaneet (niin itselleen kuin heille sijoitetuille lapsille).
lisäksi noihin kuntiin, mitkä maksavat ihan minimi taksan mukaan.
Perhe mahdollisesti kamppaili myös taloudellisten vaikeuksien kanssa.
Järkyttävää, kun joutuu huolehtimaan toisten lapsista ja miettimään samalla pennin venytystä ja taloudellista pärjäämistä.
Kyllä korvausten pitäisi olla sitä luokkaa, että kaiken energiansa voisi keskittää lasten muiden tarpeiden täyttämiseen, kuin taloudellisten, rahaa vaativien, kuten esim. millä heidät saa edullisimmin ruokittua ja vaatetettua.
Mikä oli syy, että lapset noudettiin sijareilta?
Nyt kun he ovat kuolleet, niin tutkinta jäänee kesken, ja totuus kenties pimentoon.
"
Porvoon itsemurhien motiivina ehkä kasvattilasten menettäminen
Julkaistu: 28.10.2008 13:52
Päivitetty: 29.10.2008 10:48
Juha Salonen
Heidi Sullström
helsingin sanomat
Porvoossa paljastui maanantaina keski-ikäisen avioparin tekemä kaksoisitsemurha. Poliisi löysi pariskunnan heidän yhteisestä kodistaan.
Porvoon kihlakunnan poliisilaitoksella työskentelevä ylikonstaapeli ja hänen vaimonsa olivat ampuneet itsensä yhtäaikaisesti kumpikin omalla tahollaan.
Poliisin mukaan on mahdollista, että itsemurhien motiivi liittyy lasten menettämiseen. Perheessä oli kolme alaikäistä sijoituslasta, jotka sosiaaliviranomaiset olivat hakeneet pois vain pari päivää ennen itsemurhia.
”Avioparilla on ollut sekä fyysistä sairautta että masentuneisuutta”, tutkinnanjohtaja Göran Wennqvist keskusrikospoliisista kertoo.
Lasten sijoittaminen muualle oli tullut pariskunnalle yllätyksenä.
Sekä mies että nainen olivat jättäneet lyhyet viestit läheisilleen. Viesteissä pariskunta vahvisti tehneensä päätöksensä itsemurhasta yhteisesti.
Tapahtumien tekninen tutkinta valmistuu tämän viikon lopulla tai viimeistään ensi viikon alussa.
Porvoolaista ylikonstaapelia kaivattiin työpaikalleen maanantaina. Kun poissaolevan taholta ei kuulunut mitään ilmoitusta poissaolosta tai sen syistä, päätti partio lähteä poliisin kotiin selvittämään tilannetta.
”Mies oli jo edellisellä viikolla ollut muutamaan otteeseen poissa töistä, mutta silloin hän oli ilmoittanut aikeistaan”, Wennqvist kertoo.
Surmateoissa ei käytetty poliisin virka-asetta. Wennqvist sanoo, että pariskunta käytti surmateoissa miehen omistamia luvanvaraisia aseita.
”Itsemurhat tehtiin miehen omistamilla metsästysaseilla.”
Tapahtuneesta kertoi ensimmäisenä Borgåbladet verkkosivuillaan.
Lähde:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Porvoon itsemurhien motiivina ehkä kasvattilasten menettäminen/1135240613183
"Järkyttävää, kun joutuu huolehtimaan toisten lapsista"
Jaa JOUTUU? Eihän kukaan teitä pakota siihen, te itse olette vapaaehtoisesti tarjoutuneet "kutsumustyönä" sitä tekemään "nimellistä" korvausta vastaan ;)
"Mikä oli syy, että lapset noudettiin sijareilta?"
Olisko kyseessä ollut huostaanotettujen lasten seksuaalinenhyväksikäyttö?
Tästä syystä sijarit päättivät tappaa itsensä etteivät joudu kohtaamaan nöyryyttävää tutkintaa ja oikeudenkäyntiä, sekä ikuista leimaamista.
Poliisimies tiesi kokemuksesta miten heitä kuulusteluissa kohdeltaisiin, eikä halunnut itse sitä kokea.
Ainoa vaihtoehto tutkinnan lopettamiselle, oli kummankin kuolema. Silloin tutkinta päättyy siihen?
Lapset saavat joka tapauksessa vahingonkorvaukset ja sen maksaa porvoolaiset veronmaksajat, mikäli heidän kuntansa viranomaiset ovat vastuussa siitä, mitä sinne kuntaa sijoitetuille lapsille on tapahtunut. Jotenka porvoolaiset, ruvetkaa säästämään, voi tulla aikas kallis kakku.
Porvoo on todellakin kuulunut näiden minimipalkkioita ja kulukorvauksia maksavien kuntien joukkoon - vaikeahoitoisiakin lapsia on hoidettu minimikorvauksilla, jos ei itse ole ymmärtänyt pyytää korotettua hoitopalkkiota.
Tämän vuoden alusta palkkioita ja kulukorvauksia on korotettu liittyen alueelliseen hankkeeseen, mutta pieni taloudellinen parannus ei vielä poista sitä tosiasiaa, että sijaisperheet eivät saa mitään tukea sosiaalityöntekijältä, joka tulee kerran vuodessa käymään pyydettäessä (on perheitä ja niihin sijoitettuja lapsia, joita sosiaalityäntekijä ei ole tavannut vuosiin). Kaikinpuolin lastensuojelun sijaishuolto on tässä kaupungissa ollut retuperällä (ei valmennusta tai koulutusta sijaisperheille, perheisiin on sijoitettu lapsia, joita sosiaalityäntekijä ei ole edes nähnyt jne.) - nyt on vähän valoa tunnelin päässä näkyvissä yhteisen hankkeen kautta.
Voin hyvin uskoa, että Porvoon kaupungissa toimitaan juuri näin : sijaisvanhemmat ovat pyytäneet apua, ovat vaikka tunteneet itsensä avuttomiksi ja masentuneet, kun eivät olekaan osanneet hoitaa vaikeahoitoisia sijoitettuja (joiden taustasta ei tietenkään ole kerrottu, muuta kuin että "kivoja lapsia, joiden vanhemmilla ongelmia"). Apua ei Porvoossa saa, vaan ratkaisu on aina se, että lapset haetaan muualle (lastenkotiin, toiseen noviisisijaisperheeseen). Jos ihmiset ovat jo vakavasti masentuneita, niin ratkaisu saattaa olla kaksoisitsemurha, kuten tässä siis kävi.
Edellämainittu spekulointi perustuu muiden Porvoolaisia sijoitettuja lapsia hoitavien perheiden kokemuksiin - tästä po. tapauksesta en tiedä tarkemmin.
Sehän näillä sijariksi ryhtyvillä juuri on perusongelmana, että lasten pitäisi olla mahdollisimman helppohoitoisia ja rahaa pitäisi tulla ovista ja ikkunoista!!
Jos näin ei käykään, ei ylpeys riitä myöntämään että valinta oli väärä?
Kun ei ole osaamista muuhun työhön (eivätkä viitsikään) niin vaikeatahan se on lapsista luopua?
Ne rääkätään voimien hitusilla "kouluampujiksi".
Kyllä tämä maailma on perseellään, kun lapsen vanhemmille suunnattu tuki ja apu AUTTAISI jokaista ja ulkopuoliset jäisivät kuvasta pois.
Ei tarvitsisi näitä pas..
Kylläpä olet vihaa täynnä. Toivottavasti olosi joskus helpottaa....
En nyt yritä sinua provosoida, mutta oletko joskus ajatellut mennä terapiaan. Siitä saattaisi olla sinulle paljon hyötyä ja voisit ehkä olla vahvempi ja parempi vanhempi lapsillesi.
teen terapialla, kun kyse on hulluista sijareista? Tässähän on kyse tapauksesta, jossa on haalittu kuormaa rahaa saadakseen liikaa ja sitten tuleekin pettymys?
En minä ole noin sairas. Osaan mitoittaa voimani ja tyydyn vähempään rahaan ja annan lapsille niin paljon arvoa, että kunnioitan heidän kotona asumista ja tukea sinne kotiin (siis oikeaan) jotta vanhemmat jaksavat.
Siis kyse oli psyykkisesti sairaista 2 sijarista ja nyt sä leimaat jo mua??
vaadittu, että työstä saisi edes paremmin kuin työttömyyskorvaus?
Jos nämä sosiaalialan ammattilaissijarit, siis sairaanhoitaja ja poliisikaan eivät kestä ja jaksa, vaan päätyvät noinkin radikaaliin toimenpiteeseen, kuin itsemurhaan, niin miten voidaan vaatia että normaali vanhemmat, joilla ei ole sosiaalialan koulutusta, jaksavat ja kestävät kaiken?
Vaaditaanko vanhemmilta nykyään liikaa?
Sinun pitäisi pystyä antamaan lapselle aikaa, mutta toisaalta pitää antaa taloudellista hyvinvointia eli joudut käymään töissä. Mutta töissä sinun pitää antaa kaikkesi työnantajalle.
Sinun pitäisi jaksaa olla hyvä puoliso etteivät vanhempien huonot välit vaikuta lapseen negatiivisesti.
Näiden kaikkien vaatimusten lisäksi sinun pitäisi antaa aikaa itsellesi, koska onnellinen ja tasapainoinen vanhempi on lapsenkin etu.
Kysynkin miten muka pitäisi riittää aikaa ja voimia hoitaa nämä kaikki vaatimukset täydellisesti? Vuorokaudessa on kuitenkin vain rajatusti aikaa. Jos teet tuon kaiken ja jätät unen vähemmälle, hetken päästä olet aivan loppu.
Nyky-yhteiskunnassa ei voi olla hyvä kaikessa ja antaa kaikkeaan kaikille, vai voiko?
jos olisitte sijaisvanhempia, ja teiltä tultaisiin ottamaan lapset pois ilman ennakkoilmoitusta?
Sijaislapsiinkin rakastuu jo neljässä vuodessa ihan niinkuin omiinsa.
Viranomaiset ovat vastuuttomia ja kovia jos eivät ajatelleet tässäkään tapauksessa ihmistä, heidän tunteitaan ja kiintymystä lapsiin.
On epäkunnioittavaa ja alentavaa olla ilmoittamatta ja neuvottelematta sijaisvanhempien kanssa.
Eräs ystäväni hoiti omaa syöpäsairasta äitiään,joka oli jo loppumetreillä poistumassa.
Hänellä oli muutama lapsi jonka yhtä iho-oireista lasta allergian vuoksi, hän ei vienyt terv.hoitajan vastaanotolle kontrolliin
vaikka olisi pitänyt.
Häntä uhattiin lasten huostaanotolla. Missä on sydämen sivistys ja ihmisten ymmärtäminen ,arvostus tai myötäeläminen?
Pärjätkää vaan isät ja äidit ominenne teiltä saatetaan lapset ottaa huostaan jos epäonnistutte vähänkin!
Sijarit "jos olisitte biovanhempia, ja teiltä tultaisiin ottamaan lapset pois ilman ennakkoilmoitusta?"
Sijareilla lapset ovat vain lainassa.
Jos sijarille tekee noin kovaa lapsien pois otto, että he tappavat itsensä, niin koittakaa sijarit ymmärtää miltä äidistä tuntuu kun omat lapset tullaan yhtäkkiä ottamaan pois ilman ennakkoilmoitusta?
kauheasti arjen jaksamiseen, kun sijaislapsi on 24h vuorokaudessa omassa kodissasi oireineen traumoineen kaikkineen. Minulla sijaisperheystäviä, joissa vanhemmilla sosiaalialan tutkintoja, ovat itse todenneet, että ihan samat ongelmat oman jaksamisensa kanssa tulee heilläkin, kuin meillä tavallisilla sijareilla. On niin eri asia käydä vaikka hoitamassa huostaanotettuja jossain lastenkodissa, laittaa ovi kiinni tiukasti illan tullen ja mennä viettämään vapaata oman perheen kanssa, ja seuraavana päivänä palata työmaalle. Ja onhan meillä tavallisillakin sijareilla usein kokemusta omien lastemme hoidosta, mutta kun se on niin eri asia usein. Totta on, että joskus tuntuu, että ihan liikaa sijaisvanhemmilta vaaditaan, siinä täytyy itse osata vetää raja, jos meinaa jaksaa. Olla itselle armollinen niin sanotusti. Turha yrittääkään olla täydellinen ja aina ei normaali perhe-elämä riitä näille lapsille, eikä eheytys onnistu. Tosiasia.
Se, että lapset on haettu sijareilta pois ilman ennakkoilmoitusta johtuu jostain, MISTÄ?
Vain todellisessa hätätapauksessa, eli kun lapsi on vaarassa, tullaan ja viedään lapsi ilman ennakkoilmoitusta ja neuvotteluja pyytämättä ja yllätyksenä.
Ajattele, mikä voisi olla niin painava syy, että jopa Porvoon saamattomat sossutantat on saaneet ahterinsa liikkeelle ja menneet lapset hakemaan sijarilta fyysisesti. Mieti, mikä vois olla se syy. Ei ihan kovin kevein perustein sellaseen lähdetä.
Kyllä kyseessä on ollut melko varmaan hyväksikäyttöä, koska näin äkkiä on lapset haettu turvaan.
Toivottavasti heitä ei enää sijoiteta, vaan pääsevät omaan kotiinsa.
Tältäkin trakedialta olisi vältytty, jos perhe olisi älynnyt jaksavansa hoitaa työnsä hyvin ja siinä sivussa parisuhteensa.
Mutta kun rahanahneus on niin valtava!!
Yritetään haalia vain lisää ja lisää tajuamatta, että lapset olisi MYÖS hoidettava??
Porvoo maksaa erään tiedon mukaan keskivertoa enemmän näille "varkaille", joten siitä on turha syytä hakea.
Ahneella on p.... loppu!
Sääliksi käy kyllä lapsia ja heidän äitiään ja isäänsä (siis oikeita).
sisarukset, eriaikaan, toinen ensin ilman mitään varoitusta, sitten meni toinen noin vuoden kuluttua.
Pyysimme apua kaupungilta josta lapset olivat sijoitettu, mutta emme saaneet.
Bio-suku hoiti asiaa eteenpäin, sossun avustamana, meistä tehtiin syntipukkeja, lapset sairaita, kovan elämänkoulun käyneitä, me olisimme vain halunneet ymmärrystä ja bio-suvun hyväksyntää, vaan tämä ratkaisu tuntui olevan parempi niin, sossulle ja bio-suvulle.
Monta vuotta yhdessä eleltiin ja muistot jääneet, ihmettelen sossun toimintaa IHAN KAIKESSA!
Kiitos lapset vuosista, jotka vietimme, jos me oltaisiin saatu kiintyä puolin-ja toisin, ei tätä olisi koskaan tapahtunut.
Viisaat aikuiset antaa lapsen elää ja toivoa hänelle parasta, ei tässä kenenkään aikuisen "omahyväinen" etu saa mennä lapsen edun edelle.
Sijaisäiti katkerana kirjoittaa, mutta jaksoimme eteenpäin.
lapsen tarkoitus on aina palata takaisin kotiin ja siksi te olette sijaishoitajia.
Tässähän on käynyt aivan oikein. Lapset ovat päässeet kotiin johon he kuuluvat ja sinä olet luopunut tehtävästäsi, joka on aina vain väliaikainen.
Mitä ihmettä siellä muutaman tunnin pride-koulutuksessa oikein opitaan?
Sijarin tehtävä on tukea perhettä, hoitaa lasta tietty aika ja antaa lapsen mennä kotiin, kun olosuhteet ovat korjaantuneet.
Sinä nariset siellä aivan oikeasta ratkaisusta. Lapset tuskin sinua enää muistavat eikä ole tarkoituskaan.
Sijari unohtuu kun tulee aika palata kotiin.
että, ei lapset suinkaan menneet bio-perheeseen, vaan kumpikin eri perheeseen omille tahoilleen.
Viisas ratkaisu, aivan!
Mutta, saatiimpa meiltä pois, siinä kaikki.
jos minulle "lapsia pois" niin kirjoitin juuri samaanaikaan vastineen, lue se!!
Minulla on noin 30-vuoden kokemus tästä työstä, että se siitä!
Ps. ei sijaisperheen tarvitse antaa tukea bio-vanhemmille, ne ovat muut tahot, meille riittää antaa tukemme vain LAPSILLE!
Kaikkilla sijaislapsilla ei ole enään bioperhettä ja ovat sijoitettuja tämän takia. On kuolemaa ja vankilatuomioita.... Mistäköhan näille lapsille nyt turvaa ja lohtua, se olisi nyt kuitenkin tässä kaikkein tärkeintä.
lapsi palaa kotiin? Mistähän tutkimustuloksista nyt puhut? Itseltäni ei yhtään ole kotiutettu, mutta meitä on tässä monta sijaisperhetuttavaa, joilta vuosien varrella on, eikä yksikään kotiutettu lapsi ole sijaisvanhempiaan unohtanut. Vielä aikuisenakin tulevat useinkin esim. viikonloppuisin käymään, kuin omat lapset konsanaan. Tuttaviltani kotiutettiin kaikkien puolien yhteisymmärryksessä äskettäin pienemmät sisarukset, usean vuoden sijoituksen jälkeen, niin on henkisesti ottanut koville sekä näille kotiutetuille että heidän biologiselle äidille, joka yhtäkkiä joutuukin kantamaan vastuun heistä ja heidän tarvitsemistaan terapioista ym. Lapset ovat oireilleet niin rankasti kotonaan, että vielä kotiutumisen onnistumisesta ei sataprosenttisia takeita. Lapset ovat kummassakin päässä sanoin ilmaisseet että on ikävä takaisin sijaisperheeseen, ja sanoivat jo aikanaan kun heidän halujaan kysyttiin kotiutumisen suhteen, etteivät halua lähteä, mutta kun alle 10 vuotiaiden mielipidettä ei oteta huomioon...mikä on minustakin outoa, että kuitenkin jo kouluikäinen ei ihan vieraalle ihmiselle, asianosaisten ollessa muualla osaisi sitä kertoa vakuuttavasti.Onneksi sijaisperhe on nyt kuitenkin heidän tukiperhe. Minusta olisi omituista, jos sijaislapset voisivat noin vain jättää heitä hyvin hoitaneet ja rakkaaksi käyneet sijaisvanhemmat taakseen, vain sen vuoksi että geneettinen tausta ei ole sama. Oma äiti on aina oma äiti, vaik voissa paistais, mutta minusta on biovanhempien jotka ounastelevat lapsensa joskus kotiin saavansa takaisin, ihan naivia kuvitella että sit tää lapsi noin vaan unohtaa sijaisvanhempansa, et se kaikki hoito ja huolenpito ja joskus useitakin vuosia pyyhittäis noin vaan maton alle. Sit ei kyllä edelleenkään näe lapsensa todellisia tunteita.
2006 vuonna aulangolla pitämäs esitelmäs
(42. Valtakunnalliset Lastensuojelupäivät)
on
sellainen luku kuin että
80 % ei pidä yhteyttä sijaisperheeseen vaikka olisivat olleet suurimman osan elämästään sijoitettuna kyseiseen perheeseen
http://www.lapsitieto.fi/palve/uploads/772_ORG_Johtajapaiva_Tarja_Heino.pdf
sivu 14
Sijarin työ on rakkikoirankin hommaa pahempaa!
En ymmärrä miten kukaan ihminen haluaa ottaa omaan kotiinsa edes maksusta toisten sairaita ja traumatisoituneita lapsia? Kimppuunsa saa monesti biologiset vanhemmat / suvun / soskun, yms.
Ja sitten lapsi ei edes 80 prosentissa pidä lähtönsä jälkeen yhteyttä sijaisperheeseen.
Miksi kenenkään kannattaa ottaa omaan kotiinsa ja yksityiselämäänsä yhtään sijaislasta?
tiedä sijaislapsia, jotka eivät kotiutuksen jälkeen pidä yhteyttä sijaisperheeseensä, nämä tutkimukset eivät taida kuitenkaan olla kovin kattavia aineistoltaan, en tiedä ketään täältä, keneltä koskaan sijarintyöstä mitään olisi kysytty. Ja toisaalta minä ainakin otan tämän työnä muun työn joukossa, niinhän se on pakko ottaa, ihan kaikkia tunteita ei voi heittää peliin, muuten käy itelle huonosti. Toisesta korvasta iso osa ulos vaan. Ja jos joskus sit kotiuduttuaan lapsi ei minua enää tapaa tai pidä yhteyttä, ilmeisesti hänellä menee sitten hyvin biovanhempien kanssa todella ja sijoitusprosessi on siis päättynyt hyvin. Uusia lapsia on jonoksi asti sosiaalitoimistoilla, he tarvitsevat hyvää kotia jonka minä taas voin tarjota. Saan aloittaa uuden kanssa puhtaalta pöydältä.
miksei sijareillekkin tarjota näitä avohuollon tukeja joita sossu on väittämien mukaan tarjonnut bio-vanhemmille..esim.perhetyöntekijä,perheneuvola..ym. Olisi mielenkiintoista tietää mitä sijarit ajattelevat näistä tukitoimista..luulen että saa avattua tajunnan laamempaan..tietäisivät mitä vanhemmat ovat kokeneet..ja onko niistä ollut todellista apua vai ei..ja jos eivät nämä tuki toimenpiteet sitten ole riittäviä niin mihin sitten huostaanotetaan lapset sijareilta?
Meillä on käynyt perhetyöntekijä ja perheneuvolassakin on käyty.
Perhetyöntekijä hoiti lapsia, että me vanhemmat pääsimme esim. työnohjaukseen tai muille asioille esim. yhden lapsen kanssa terapiaan.. Perheneuvolassa on käyty puhumassa ja ratkomassa ongelmia. Kumpaakin voin kehua varauksettomasti.
perhetyöntekijä ei meidän perhettä auttanut samoin ja perheneuvola??
ymmärtämään ja myöntämään ongelmiensa laajuutta ja näkemään että tässä oikeasti apua täytyisi nyt ottaa vastaan, heidän mielestään perhetyöntekijöistäkin tulee niitä sohvalla istuvia turhia tanttoja. Tai jos pohjimmaisena syynä niinkuin meidän sijaistytön vanhemmilla oli mielenterveysongelmat, eivätkä suostuneet heille niihin tarjottuun hoitoon menemään, ei apu millään tavoita kohdettaan. Sinusta en tiedä, mutta edellä kertomani tavoinkin voi käydä.
Porvoon tapauksessa yhteiskunta, jonka vastuulla nuo lapsiparat ovat, on pettänyt ne lapset.
Ensisijaisesti lapset on petetty, moninkertaisesti tässä Porvoon tapauksessa. Todella monikerroksisesti, todella pahasti ja monin eri tavoin. Meillä on todella säälittävä yhteiskunta ja säälittävä lastensuojelusektori.