Vaikka keli on mainio edelleen. Täällä jauhetaan ja tapellaan tyhmistä asioista jotka katsotaan miltei elämää kalliimmaksi. Kuitenkin ympärillämmr tapahtuu kamalia ja ikäviä asioita, joita ei huomata.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200810288504853_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200810288504853_uu.shtml
Vastaukset 27
Vanhimmat
Talviajan kellonsiirtojen vuoksi heräsin tänäänkin neljältä aamuyöstä kun oma sisäinen kelloni oli taas jo kerinnyt viiteen.
Eipä siinä auttanut muu kuin pukea päälleen ja lähteä Marjan kanssa lenkille. Jaa vähän tuntui orvolta tallustella tuolla tunti ulkona vesitihkussa.
Siihen toiseen asiaan en viitsi enää ottaa kantaa ollenkaan, ne kun aina näytetään poistettavan kuitenkin.
Täällä tosiaan paistaa aurinko ja keli kirpeän ihana.
Ei kanata miettiä eilistä katsellaan eteenpäin. Ei surra eilistä.
Kaunis keli täällä. Pari astetta lämmintä, reipas tuuli ja aurinkokin vielä paistaa.
Tuntuu, että nykyään lehdet on täynnä surullisia tapauksia. Yhdestä ehtii huokasta niin toinen on jo heti perään. Alkaa kohta turtuun tähän ja se on huono asia. Pitäisi jotenkin reagoida väkivaltaan jo valtio tasolla.
Käsiaseet ehottomasti kieltoon. Ei sitä tarvi luonnosta minkkiturkkai pyytää, että saa minkit muutenkin tapettua, jos pakko on...
Käsiaseet kieltoon ei siitä muuten mitään tule. Jatkuvasti noita ikäviä tapahtumia tapahtuu. Nykyään voidaan huonommin ja huonommin. Liekö rahan puute, vai onko niin että pienistä asioista ei osata nauttia. Suomalaista on kuvattu sisukkaaksi kansaksi ja yritteliääksi. Kuitenkin meillä on jatkuvasti niitä jotka jo ihan nuorina ovat syrjäytyneet ja jääneet osattomiksi. Koulutusta ei hankita, työtä ei tosissaan haluta,,ja toinen ryhmä taas tekee kaikkensa saadakseen työtä ja kouluttautuvat, kuullakseen että heitä ei tarvita mihinkään.
Varallisuus erot kasvavat kasvamistaan. Noissako syy vai jossakin muualla.
liittyy siihen että mielenhöiriöön joutunut poliisi ja vaimonsa ampuvat yhdessä itsensä?
Molemmat työssäkäyviä koulutettuja ihmisiä.
tulla aina määrätyin väliajoin sota, jonka seurauksena tulisi köyhyys ja kurjistuminen? Tulisi ihmisille ajattelemista mistä saisi jokapäiväisen leipänsä ja miten pysyisi hengissä. Yltäkylläisyys ja kaikesta kilpaileminen on kaikkien viimeaikaistenkin tapahtumien taustalla ihan varmasti.
Pyörintä oman navan ympärillä, eli keskitytään oman itsensä, tunnetilojensa tutkailuun, kunnes ne lopulta kerääntyvät palloksi päähän, josta ulospääsyä ei tunnu löytyvän.
Mielestäni on hyvä, että tulisi taloudellinen taantuma ja tulisikin oikein rytinällä. Eiköhän silloin ihmiset havahtuisi huomaamaan mitkä ne ihmisen todelliset arvot on tässä maallisessa vaelluksessaan.
ihmiset eivät arvosta enää juurikaan sitä mitä heillä on, ja kaikki eivät kuitenkaan tee haluamansa eteen tarpeeksi. kaikki pitäisi olla valmiina kuin manulle illallinen.
Tänään juteltiin töissä työkavereiden kanssa elämästä ja siitä miten se on muuttunut. Puhuttiin myös sosiaalietuuksista kuten toimeentulotuesta. Joskus ei ollut juurikaan mitään,,ihminen eli juuri sen mukaan mitä teki ja mistä raha ja ruoka irtosi. Arvostus oli jo suuri kun sai syödä vatsansa täyteen.
Nykyään saisi todella toimeentulotuki olla suurempi,,,mutta mutta,,,pitääkö saada ilmaiseksi antamatta vastineeksi jotakin,, Irtoavatko tuet liian helpolla. Empä osaa vastata, mutta ajattelemaan pistää.
Onko järkeä asumistuissa?? Me emme ole koskaan saaneet asumistukea vaikka tulomme eivät aina niin hyvät ole olleet. On ollut liikaa neliöitä,,tai tulomme ovat ylittäneet heidän laskelmanssa,,,aina kuitenkin jotain on ollut esteenä. Sitten . . .Isäntä pääsee eläkkeelle ja tättärää meillä ei ole liikaa neliöitä. Miksi tätä samaa ei suoda silloin kun ihminen on nuori??
Aivan kamalia asioita tapahtuu ja mistä ihmeestä ne johtuvat?
Miten ihmeessä voisi ihmisiä ajoissa auttaa, enne kuin tuollaista kamalaa tapahtuu. Myöhäistä se on enää sormia pyöritellä, nyt apua perheille. Siitä vaan en itse tiedä millaista apua, vaikka itsellänikin perhe on.
Pistetäänkös aivoriihi pystyyn?
Yksi asia on mielestäni se että pitää salata omia vastoinkäymisiä pelossa siitä mitä muut sanovat ja alkaako armoton pilkkaaminen ja halveksunta ja kiusaaminen henkisesti, jos salat puhuisi??
Asenteissa lienee paljon korjattavaa.
Olenkin ihmetellyt mistä kumpuaa vihasi ja epätoivosi.
Avautuminen on askel kohti parempaa huomista.
Käy puhumassa ammattiauttajien luona, ehkä sinun ei enää kauan tarvitse hoitaa pihvillä mustia silmiäsi.
Jaksamista sinulle.
Jos ihmisellä on ongelmia ja hän hakee niihin apua saa ikävä kyllä suomessa ison leiman otsaansa.
Ehkäpä myös avun tuonti lähemmäs ihmistä helpottaisi avun hakemista?
onnistumaan. Vastoinkäymisiä ei ymmärretä.
Missä kohtaa sitten pitäisi tuota apua alkaa antamaan. Olen nyt muutaman vuoden ajan nähnyt ja tajunnut miten jo hyvinkin nuori voi huonosti.
Vaan avun pitäisi olla saatavissa.
Meidän kunnassamme on kuulemani mukaan vuoden jono psykologille.
Avun pitäisi olla niin lähellä ihmistä, ettei se olisi ihme jos joku apua hakee.
Nythän ihmistä pidetään hulluna, jos hän käy psykiatrilla tai psykologilla. Pikkukylissä sellainen ihminen pistetään ulos kylän riennoista kokonaan.
Erilaisuutta ei hyväksytä, vaikka se nykyaikana on muotia, siis se että hyväksyy kaiken erilaisen.
Minäkin olen nähnyt nuorten hyvinvoinnin rapistuvan silmissä, minusta osasyy on se, että nuorilta odotetaan ihan älyttömän paljon!
Pitää olla ei vaan hyvä vaan paras koulussa, laiha, nätti ja laitettu kokoajan, vaatteet pitää olla uusintauutuutta ja ja..
vanhemmat eivät hae lapsilleen apua, koska nykyään lapset ja vanhemmat ovat usein etäisempiä toisistaan kuin ennen.
Tästä voisin pitää vaikka koko päivän kestävän luennon=)
Eli: Apu lähelle, nuoria apu on lähinnä jos se on koulussa. Myös perheille apua.
Ehkä meidän pitäisi saada samanlainen psykologilla käynti tapa kuin Serraanojen perheellä=) Jokainen asia käydään puimassa koulun psykologin luona;)
että ihmisen pitää olla tosi vahva hakeakseen apua. siis taistella siitä avun saannista ja tehdä valituksi jos ei apua saa.
kuinka moni ihminen apua tarvitessaan jaksaa????
ja useasti myös niin päin että kun et apua tarvitse niin sinut siihen pakotaetaan tavalla tai toisella.
"ihmiset ovat niin lähellä toisian nykyisin mutta ihan liian kaukana kuitenkin".
hyvin ikäviä tapauksia nuo on, mutta elämä jatkuu kuten oma mottosi on, boolibileet vaan pystyyn.
ja kulkee vääjäämättömästi eteenpäin. Se ei pysähdy kenenkään kuolemaan.
Joku viettää hautajaisia, toinen häitä, kolmas boolibileitä,,neljäs ei ehkä mitään.
uutiset joka päivä ja jää kotia niitä suremaan niin ei tosiaankaan kerkeä muuta tekemäänkään.
jos ihan joka päivä kuitenkin muistaisi ajatella kuinka kohtelee ja välittää muista ihmisistä niin se olisi alku paremmalle huomiselle.
jokaisella on oikeus lopettaa oma elämäsä jos silt tuntuu.siihen pitäis olla ihan laillinen lupa ja lääkitys.ei tartteis omaisten siivoo jälkiä seinistä.olis paljon kauniimpi lähtö.minen ymmärrä mitä järkkyä tossa nyt on??ihan yht luonnollista kun syntymäkin. tapansa kullakin.enempi olen huolissaan esim eläinten pidosta vaikka nyt kiinassa,tai venäjällä..tai mis tahansa mis kidutetaan ja käytetään koneena. puhumattakaan eilisest silminnäkijän aiheesta..naapuri löi kirveel päähän,huvikseen,tosta vaan.isä oli lapsen tasolla,lapset vammaisia..suprise,paljastui lopussa vasta mistä porukasta oli kyse.. nää minua huolestuttaa. ei se et itteltään kattoo ajan loppuneen.
vaikeaa. Vaikka oman elämänsä lopettaa niin oikeutta ei ole lopettaa toisen ihmisen elämää.
täällä tänään. :) Ensilumi satoi siis yön ja aamun aikana, ei paljon mutta kuitenkin sen verran että se valaisee maisemaa. Muuten onkin kyllä niiiiin pimeää varsinkin kun kelloja käännettiin... no, ei tarvitse enää istua töissä viimeistä tuntia haikeana ulos vilkuillen ja toivoen että ehtii edes aloittamaan pienen iltapäivälenkin kun vielä on valoisaa. Nyt on pimeää jo tuntia ennen kuin pääsee töistä. Meillähän on täällä "väärä" aikavyöhyke, näin idässä pitäisi kello oikeasti olla yhtä paljon kuin Suomessa. Siksi on pimeää vielä aikaisemmin.
Kyllä sattuu niin paljon kauheita, ikäviä tragedioita, jotka sitten usein tuntuvat tulevan täytenä yllätyksenä asianomaisten lähipiirille. Kuuluuko se jotenkin tähän meidän aikaan, että omia ongelmia märehditään siellä omien seinien sisällä? Varmaan ihan jokainen meistä on kokenut, miten pienestäkin asiasta voi tulla maailmankaikkeuden kokoinen, jos sitä miettii itsekseen. Ja kohta siitä onkin jo omassa päässään saanut niin kamalan ja ehkä jotenkin hävettävän jutun, ettei sitä enää voi kenellekään kertoakaan. Vaikka joskus jo pelkästään sekin voisi auttaa, että saisi sen kerrottua jollekin. Se voi olla ensimmäinen ja tärkein askel siihen että asiat palautuvat taas enemmän realistisiin mittasuhteisiin ja ratkaisu löytyy vähitellen.
ne ongelmat ovat ylipäänsä, ovatko ylipääsemättömiä, minun mielestäni sellaisia ongelmia ei olekkaan joka saisi minut esimerkiksi jättämään lapseni yksin, se on äärimmäisen väkivaltaista, turhaa ja tarpeetonta.
Itsemurha on aina hyvin itsekäs teko ja tälläisessa tapauksessa jossa lapset jäävät kokonaan orvoiksi se on täysin käsittämätön.
Kaikesta ihminen kuitenkin selviää, vaikeistakin asioista, silloin kun elämän vimma on tarpeeksi kova.
Maailma on kuitenkin täynnä hyviä asioita.
kun luin aamulla sähkäriini tullutta iltiksen uutista kahvia juoden. Teki pahaa.
Vai lunta,,pian sitten pääset hiihtelemään;))
...se oli hienosti sanottu. :)
Kyllä sitä esim. isovanhempien muistelmia kuunnellessa on usein miettinyt, että miten monesti ne suuret ongelmat nykyään oikeasti ovat niin valtavia ja ylipääsemättömiä. Se miten he riipivät jokapäiväisen leipänsä kasaan samassa iässä kun minä istuin luentosalissa haukottelemassa ja valitin opintotuen pienuutta, osoittaa kyllä aika valtavaa elämän vimmaa, joka jotenkin tuntuu kadonneen meidän yhteiskunnasta. Toisaalta ainakin siellä heidän korvessaan oli siihen aikaan jokainen riippuvainen muista. Joka ikisen oli sekä pyydettävä että annettava apua. Ei voinut sulkeutua mökkiinsä mököttämään ja odottamaan tukia ja lisiä. Olihan niitä traagisia kohtaloita silloinkin, mutta kuitenkin että sen köyhyyden ja niukkuuden keskellä, mitä meikäläinen ei pysty edes kuvittelemaan, jaksettiin katsoa huomiseen ja eteenpäin. Kun oli pakko.
tästä aikaisemmin kirjoittanut. mutta kun lukee ja ajattelee "Maslown tarveporras " niin....
Tarve itsetotteuttamiseen
Arvostus ja Status ihmisenä
Kontaktitarve
Turvantunnne
Fyysiset tarpeet
...eli siis ennen ihmisillä ei aikaa miettiä turhia. kaikki aika meni ruuan hankkimiseen ja elossa olemiseen. kaikki keskittyi omaan perheeseen ja se elossa olemiseen ja pysymiseen.
sitten kun se tarve ollaan saatu pysyväksi niin kiivetään ylemmäksi näissä tarpeissa.
tämä rappu kuitenkin nykyisin ei pidä paikkaansa koska ihmisiltä vaaditaan korkeampia asioita mihin he eivät pysty.
(esim. perheellä on hyvin vähän rahaa taikka aikaa. yhteiskunta vaatii että lapsia viedään musiikkikouluun, laskettelulomalle, taidekursseille jne.)
jos vanhemmat ovat vasta tässä alemmassa vaiheessa. se aiheuttaa syyllisyydentuntoa ja alemmuudentunnetta sekä ahdistusta.
noin yksinkertaisesti voisi verrata että voisi vaatia jonkun presidentin tekemään aivokasvin poistoleikkauksen. ja sitten tekemään niitä useita kansan seuratessa.
sekavasti kirjoitettu mutta en jaksa uusia.
pointti kuitenkin siis että ihmisillä vaatimukset vaan kasvaa. kaikki eivät kestä sitä painetta mitä ympäristö vaatii.
kaikki ihmiset eivät ole vahvoja. kaikki ihmiset eivät myöskään ajattele sitä ei kaikilta ihmisiltä voida samoja taitoja ja tietoja vaatia.
ja sitten on myös he jotka ei välitäkkään. kiipeävät ylöspäin omaa statusporrastaan ja polkevat toiset jalkoihinsa.
pitää paikkansa! Juuri tuo että joskus ennen ihmisillä meni aika siihen, että sai nuo ihan perustarpeet täytettyä. Kaikki muu oli "luksusta" ja vanhan kansan mielestä myös "turhuutta".
Ja nykyään tosiaan moni elää oravanpyörässä, jossa mikään ei ole tarpeeksi ja aina on huono omatunto. Tuo oli minusta tosi hyvä ja täyttä totta.
niitä tapahtuu nykyisellään tuhkatiuhaan =(((
Uutisissa tuli jotakin noiden murhenäytelmien uutisoinnista. En kuullut kuin osan.
Rupesin minäkin miettimään että olisiko parempi jättää kertomatta mediassa nuo tapaukset. Kuinka paljon ne poikivat lisää.