Hei!
Tilanne nyt tällainen. Olen vihdoin saanut ovuloimattomuuteeni clomit käyttöön. Eka kuuri on syöty ja ovista odotellaan. Petipuuhat kuitenkaan nyt eivät suju aivan toivotulla tavalla! Mies ei nyt pystykään sitten "pakon" edessä peuhaamaan peiton alla. Tuntuu niin kamalalta, kun tätä tilaisuutta on odotettu kauan ja nyt sit iskee tuollainen paniikki ja petihommat jää pois. Miten saisin miehen innostumaan? Meillä normi tahti petipuuhissa on aika väljä, eli yleensä noin kerran viikossa. Se on sopinut meille molemmille erittäin hyvin ja nyt tää uus tilanne ja tiuhempi tahti sitten on saanut miehen panikoimaan. Hän sanoo, että ei pysty, kun petipuuhia tehtäis vain lapsi mielessä eikä me normaalisti niin usein peuhattais. Itkettää, kun oon käyny gynellä monta kertaa ja napsinut jos jonkinlaisia hormoneja ja nyt sit tää kaatuu kaikki petipuuhiin. Eikös se kuitenkin ole suositus, että joka toinen päivä pitäis peiton heilua, että raskautuminen olis todennäköisempää?
Tilanne nyt tällainen. Olen vihdoin saanut ovuloimattomuuteeni clomit käyttöön. Eka kuuri on syöty ja ovista odotellaan. Petipuuhat kuitenkaan nyt eivät suju aivan toivotulla tavalla! Mies ei nyt pystykään sitten "pakon" edessä peuhaamaan peiton alla. Tuntuu niin kamalalta, kun tätä tilaisuutta on odotettu kauan ja nyt sit iskee tuollainen paniikki ja petihommat jää pois. Miten saisin miehen innostumaan? Meillä normi tahti petipuuhissa on aika väljä, eli yleensä noin kerran viikossa. Se on sopinut meille molemmille erittäin hyvin ja nyt tää uus tilanne ja tiuhempi tahti sitten on saanut miehen panikoimaan. Hän sanoo, että ei pysty, kun petipuuhia tehtäis vain lapsi mielessä eikä me normaalisti niin usein peuhattais. Itkettää, kun oon käyny gynellä monta kertaa ja napsinut jos jonkinlaisia hormoneja ja nyt sit tää kaatuu kaikki petipuuhiin. Eikös se kuitenkin ole suositus, että joka toinen päivä pitäis peiton heilua, että raskautuminen olis todennäköisempää?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei,
ikävä tuo teidän tilanne. Meillekin tosiaan sanottiin, että ovulaation aikoihin kannattaisi joka toinen päivä yrittää... Meillä vähän vastaavanlaiseen tilanteeseen auttoi keskustelut aiheesta yleisesti. Mietittiin lapsettomuuteen liittyviä ajatuksia ja odotuksia ääneen. Se tavallaan avasi aika paljon uusia asioita toisenkin mielenmaailmasta... ja auttoi kummasti omaakin pahaa oloa, kun sai purkaa tuntojaan. Tärkeää olisi myös, että saisi ajatukset muualle, esim. joku mieleinen aktiviteetti. Tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että asiaa ei saa mielestä noin vain, joten se on varmasti vaikeaa. Miehelle (toki myös naiselle) kohdistuu valtavat paineet suoriutumisesta, eikä niitä ole helppo poistaa, mutta kunhan saisi edes vähenemään. Ihmiset reagoi paineisiin hyvin erilailla...
Meillä on helpottanut oloa myös se, että ollaan mietitty paljon tulevaisuuden eri vaihtoehtoja adoptiosta, inseminsaatiosta ivf:ään... se on auttanut, koska tulee tunne, että maailma ei nyt kaadu tähän, vaan meillä on muitakin mahdollisuuksia. Mutta onnea yritykseen ja toivottavasti saatte ongelman ratkeamaan!
meillä myös sama tilanne, kun ensimmäinen ovis saatiin aikaiseksi niin lääkäri määräsi yhdynnän tasan ovulaatio hetkeen. Pistin irroituspiikin jolloin oli helppi laskea koska ovis olisi. Mies panikoi kanssa, ei siitä mitään tahtonut tulla, molemmilla oli paha mieli. Tosen oviksen aikaan oli eri lääkäri joka määräsi yhdynnän kolmena peräkkäisenä päivänä....kaksi kertaa kuitenkin oltiin. Ollaan otettu sellainen tapa että ihan rauhassa suoritetaan "siemennys" eli voidaan makoilla sängyssä toisiamme hyväillen (siis ihan siletelle yms) tuntikin ennen kun ko tapahtuma on....jotenkin helmpommin ajautuu yhdyntään silloin, kun se että mennään suoraan asiaan ja lapsen alulle saattaminen on päämääränä.
Niinpä on meilläkin joskus ollut tuo ongelma... Ja se on IHAN HIRVEETÄ!!! Ite sain vähän helpotusta tuohon sillä, että laitoin itseni aina täysillä pelii, keinoja kaihtamatta. Kaikki mahdolliset videot, lelut, "puheet". Yritä joskus muulloin udella/aavistella miehesi fantasioista! Naisena on helppo yrittää sytyttää miestä vaikka pari tuntia, kun ei itse tarvi pelätä lerpahtavansa. Ja meillä tehos parhaiten se, etten kertonu miehelle, milloin ovulaatio ehkä on. Heti jos kerroin, että nyt olis oikea hetki, niin mistään ei tullu mitään. Mutta selvispä lopulta, että ollaan toivoton tapaus ja että vain ICSI:llä onnistutaan. Siihen siis loppui pakkoseksi =) Esikoinen on nyt 3v.
Ja hupsista, me toivoton tapaus odotetaan nyt nro kakkosta! Kerran viikossa on sekstailtu huviksemme, menkatkin sohlanneet, ei tietoa ovulaatioista ja sitten yht äkkiä kuulen gynellä olevani raskaana! nyt rv30. Että silleen! Ei vieläkään usko tätä todeksi ja nytkin meinaa tulla tippa silmään, kun ollaan niin onnekkaita, monien hoitovuosien jälkeen!
Ehkäpä tekin joskus... =)
ja "nappula" ei toiminut,vaikka mitä "roolileikkejä" yritettiin ihan siis kaikkea mitä nyt seksissö voi vaan tehdä ja antaa mielikuvituksen lentää..ei auttanut..mutta lääkäri antoi purkin tehdaspuhtaan ja ruiskun..mies itekseen aikuisfilmejä katsoen sai "helposti" purkkiin tavarat ja minä ruiskuun ja laitoin emättimeen ja lepäilin hetken ja se oli siinä,näin onnistui minun ukolta kun sai rauhassa "touhuta" yksin kolme kertaa tehtiin tuo ruisku homma..mutta menkat alkoi no uusi yritys vaan taas,ja lääkäri sanoi että on normaalia nuo paineasiat ja tuo koti inseminaatio ajaa saman asian kun normi seksi..onnea