Sain traumoja ollessani kehitysvammaisen sisarus. Kiusaamista ja häpeää. Salailua . Miten siitä selviää, onko kellään vastaavia kokemuksia. ? Traumat alkaa pukata esiin nyt keski-iässä.
miten kehitysvammaisen sisarus voi
asianosainen
15
2861
Vastaukset
- zen _
tähän asti toiminut tämän asian suhteen?
Oletko koskaan avautunut kokemuksistasi?
Voitko kertoa jotain konkreettisia tilanteita lapsuudestasi? -
Liikenikö vanhemmiltasi huomiota Sinulle vai menikö heidän energiansa kehitysvammaisesta sisaruksesta huolehtimiseen?
Sinä tai vanhempasi (kehitysvammaisesta sisaruksesta puhumattakaan) ette ole syyllisiä mihinkään. Häpeää, kiusaamista ja salailua liittyy moneen asiaan ja esimerkiksi alkoholistien tai psykiatrista sairautta sairastaneiden lapsilta/omaisilta voisit saada vertaistukea.
Voi olla että saisit traumat paremmin hallintaan jos löytäisit jonkun joka tietäisi mitä kehitysvammaisen sisaruksena kasvaminen merkitsee. Voisit kysellä vaikka Kehitysvammaisten tukiliitosta josko heillä olisi ehdottaa jotakin.
Toinen lähestymistapa on se, että mistä tahansa syystä kiusatuksi joutuminen on traumaattista ja kiusattu voi hyötyä esim. psykoterapiasta.- asiaosainen
Kyllä sain huomiotakin, mutta olen aina vältellyt, kun minulta on kysytty jotain sisaruksista. Ts. ei mitenkään terveellistä käyttäytymistä, kun ajattelee
yleensä ihmissuhteita. Jos sattui jollekin kertomaan , niin kyllähän siinä aina päätyi joksikin silmätikuksi. Aina puhutaan kaikkialla , kuinka vanhemmat kokee olla sairaan lapsen vanhempia, mutta
siitä ei puhuta, kuinka vaikeaa sisaruksilla voi olla. asiaosainen kirjoitti:
Kyllä sain huomiotakin, mutta olen aina vältellyt, kun minulta on kysytty jotain sisaruksista. Ts. ei mitenkään terveellistä käyttäytymistä, kun ajattelee
yleensä ihmissuhteita. Jos sattui jollekin kertomaan , niin kyllähän siinä aina päätyi joksikin silmätikuksi. Aina puhutaan kaikkialla , kuinka vanhemmat kokee olla sairaan lapsen vanhempia, mutta
siitä ei puhuta, kuinka vaikeaa sisaruksilla voi olla.-
Olet oikeassa; kehitysvammaisten sisarusten osaa ei ole ymmärretty eikä oivallettu kuin vasta aivan viime aikoina.
Usein on niin, ettei vanhemmilla riitä voimia ja/tai ymmärrystä huolehtia terveestä/terveistä sisaruksista vaan heidän oletetaan pärjäävän itsekseen - hehän ovat terveitä!
Joskus kehitysvammaisen sisarus joutuu täyttämään vanhempien odotukset jälkikasvunsa menestymisen suhteen kahden edestä - ja joskus sisarus joutuu kehitysvammaisen huoltajaksi tai hoitajaksikin.
Usein myös suureen ääneen toitotetaan kuinka ihania ja valoisia ihmisiä kehitysvammaiset ovat, mutta vaietaan tyystin siitä kuinka laaja kirjo ihmisiä diagnoosilla "kehitysvammainen" kulkee ja miten raskasta sekä kuormittavaa vaikeasti vammaisen ihmisen hoito voi olla.
Ehdotan, että otat yhteyttä johonkin kehitysvammaliittoon ja kysyt olisiko sieltä saatavissa tukea tai apua sinulle. Et taatusti ole yksin muistojesi ja ajatustesi kanssa.
- asianosainen
Olen monesti ajatellut. että tässä asiassa olisi paljon tutkittavaa. Kehitysvammaisten sisarusten pitäisi löytää omat vertaisryhmänsä. Emme koskaan saa tietää. millaista olisi olisi ollut elää niin sanotussa normaalissa perheessä.
-
Jaksaisitko lähteä liikkeelle ja ehdottaa vertaisryhmän perustamista? Jos vaikka saisit perustettua vertaisryhmän nettiin ja löytäisit sitä kautta kohtalotovereita?
Asiaan on nykyään onneksi jo havahduttu, mutta ne kuuluisat resurssit puuttuvat edelleen.- asianosainen
kellastunut kirjoitti:
-
Jaksaisitko lähteä liikkeelle ja ehdottaa vertaisryhmän perustamista? Jos vaikka saisit perustettua vertaisryhmän nettiin ja löytäisit sitä kautta kohtalotovereita?
Asiaan on nykyään onneksi jo havahduttu, mutta ne kuuluisat resurssit puuttuvat edelleen.Harkitsen asiaa. Kiitos tuesta.
asianosainen kirjoitti:
Harkitsen asiaa. Kiitos tuesta.
-
Toivottavasti saat apua traumojesi työstämiseen.
Oletko tietoinen kirjasesta "Erilainen, samanlainen sisaruus"?
http://www.kvtl.fi/perhe/sisaruus
- riippua aika paljon
jostain jota emme ymmärrä.
Itse olen 7-lapsisesta perheestä jonka eräs
jäsen on pahasti kehitysvammainen.
Hän on jo viiskymppinen ja olemme me muutkin
ikääntyneet.
Käsittääkseni me "terveet" olemme ihan normaaleja
kansalaisia ilman ainakaan mitään tunnistettavia
lapsuudessa syntyneitä traumoja.- kehv. sisar.
Miten ympäristö suhtautui sinuun. Koitko itsesi poikkeavaksi perheinesi ? Kiusattiinko koulussa ? Oliko helppo aina kertoa ikävistä asioista ?
- riippua aika paljon
kehv. sisar. kirjoitti:
Miten ympäristö suhtautui sinuun. Koitko itsesi poikkeavaksi perheinesi ? Kiusattiinko koulussa ? Oliko helppo aina kertoa ikävistä asioista ?
"Miten ympäristö suhtautui sinuun. Koitko itsesi poikkeavaksi perheinesi ?"
Siihen aikaan maaseudulla 50-60 luvuilla oli ja
liikkui niin monenlaista "kylähullua" että me
sovimme hyvin joukkoon.
Voisin kertoa monta tarinaa kiinnostuneille...
"Kiusattiinko koulussa ?"
Hiukan aluksi yritettiin, mutta minä olin
isonkokoinen ja vahva ikäisekseni.
Paria luokan kunkkua kun annoin
turpaan saimme olla aika rauhassa.
"Oliko helppo aina kertoa ikävistä asioista ?"
Ei. Mutta ei paljoa tarvinnutkaan, en muista kenenkään olleen erityisen kiinnostuneita.
- tavat niin
lähipiirissäsi kuin etäisempienkin asianosaisten kohdalta, vaikuttaa.
Uskon kyllä, että aina se, että koetetaan ymmärtää, tunnetaan empatiaa ja ystävyyttää, jaetaan iloja, suruja, välitetään, koetetaan puhua ja olla läsnä, auttaa.
Voivoi, tosi kurjaa, että susta on tuntunut kurjalta. :( - hyväksikäyttöä
Kun olin lapsi, enoni perheessä oli minua pari vuotta vanhempi kehitysvammainen tyttö, joka oli myös perheen vanhin tyttö.
On jäänyt mieleen, että hän joutui aina pesemään ison perheen astiat. Häntä vanhemmat velipojat eivät tietenkään sitä tehneet. Olen aina reagoinut epäoikeudenmukaisuuksiin.
Muistan häpeäntunteen olleen läsnä siinä perheessä. - eräsvain
Tänä vuonna on Väestöliiton sivuilla avattu "sisaruus-keskustelupalsta" vammaisen tai pitkäaikaissairaan lapsen sisaruksille. Ehkäpä täältä saat vertaistukea?
http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/sisaruus-keskustelupalsta/ - Sisarukset
Vanha aihe mutta heräsin tätä taas miettimään. En tiedä onko asiat nykyään paremmin. Toivon että ovat edes vähän. Kehitysvammaisten sisaruksien todellisesta elämästä ei puhuta koska aihe on tabu ja mitään negatiivista ei kehitysvammaisista sisaruksista saisi koskaan sanoa.
Kehitysvammaisen terveen sisaruksen kokemukset ja elämä jää usein kehitysvammaisen tarpeiden varjoon. Negatiivisia tunteita en saanut ilmaista. Minulta odotettiin paljon, että vahtisin monta vuotta vanhempaa kehitysvammaista sisarustani ja hoitaisin häntä. Joskus minulta odotettiin täysin aikuismaista suhtautumista asiaan vaikka olinkin kehittymätön lapsi. Lapsena yrittää tietysti aina miellyttää ja auttaa kuormittuneita vanhempiaan. Hintana se että oma elämä ja minuus jäävät taka-alalle. Minulta vaadittiin myös että olen aina se "terve" lapsi. Vuosikymmeniä myöhemmin on paljastunut että olen itsekin vaikeasti sairas. Minun sairastumiselleni meidän perheessä vain ei ollut tilaa eikä minua uskottu.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suureksi onneksesi on myönnettävä
Että olen nyt sitten mennyt rakastumaan sinuun. Ei tässä mitään, olen kärsivällinen ❤️871833Perusmuotoiset TV-lähetykset loppu
Nyt sanoo useiden HD-muotoistenkin kanavien kohdalla äly-TV, ettei kanava ole käytössä, haluatko poistaa sen? Kanavia1451298YLE Äänekosken kaupunginjohtaja saa ankaraa arvostelua
Kaupungin johtaja saa ankaraa kritiikkiä äkkiväärästä henkilöstöjohtamisestaan. Uusin häirintäilmoitus päivätty 15 kesä621120- 64988
Hyvin. Ikävää nainen,
Että vainoat ja stalkkaat miestäni.onko tarkoituksesi ehkä saada meidät eroamaan?no,siinä et tule onnistumaan82921Uskomaton tekninen vaaliliitto poimii rusinoita pullasta
Korni näytösesitelmä menossa kaupunginvaltuustossa. Juhlia ei ole kokouksista tiedossa muilla, kuin monipuolue paikalli85850Linnasuolla poliisi operaatio
Kamalaa menoa taas meidän ihanassa kaupungissa. https://www.uutisvuoksi.fi/paikalliset/864606029836Martina lähdössä Ibizalle
Eikä Eskokaan tiennyt matkasta. Nyt ollaan jännän äärellä.127833Katsoin mies itseäni rehellisesti peiliin
Ja pakko on myöntää, että rupsahtanut olen 😆. Niin se ikä saavuttaa meidät kaikki.47827- 57810