Hei!
Itse olen itseni tilanteeseen ajanut / päästänyt / ... Itseäni tässä on syyttäminen tämän hetkisestä tunnetilasta, mutta minkäs itselleen mahtaa, vai mahtaako?
Ristiriitainen tilanne, olen ihastunut ja ahdostunut tilanteeseen samanaikaan. En sen takia, että olen ihastunut, vaan miehen käytös ihmetyttää ja ahdistaa! Olen aivan varma, että hän viihtyy kanssani, ja haluaa viettää aikaa kanssani, mutta ei silti halua sopia mitään varmaa seuraavasta tapaamisesta. Olemme puhuneet, mitä voimme yhdessä tehdä joskus. Tapaamisten väli on pitkä, liian pitkä! Eikä juuri pidä yhteyttä, eli erittäin harvoin vastaa soittoihini ja viesteihini. Enkä minäkään niitä kovin usein laita, en siis pommita mitenkään.
Tiedän, että hänellä on aikaa vievä työ ja muita aktiviteetteja (harrastus yms.) ja on ihmisiä, jotka eivät tiiviisti pidä yhteyttä (niitäkin kun on)
Tämä hiljaisuus tapaamisten välillä on täysin ristiriidassa sen kanssa millainen hän on, kun vietämme aikaa yhdessä. Ja sitä en voi ymmärtää, enkä käsittää
Minulle tällainen hiljaisuus tarkoittaa, että "ei voisi vähempää kiinnostaa", mutta käytöksensä nähdessämme puhuu sitä vastaan. En ymmärrä...
Olen puhunut hänelle, miltä tämä minusta tuntuu, ja hän tuntuu ymmärtävän sen, mutta silti sama vain jatkuu. Enkä minä mahdottomia pyydä, puhelua, tekstaria silloin tällöin, vastausta mun yhteydenottoon. Ehkä minun pitäisi vain luovuttaa??? Ja ymmärtää, että hän ei ole minulle "se oikea". Mutta kun muuten meillä synkkaa monella saralla todella hyvin ja ajatusmaailmamme kohtaavat, en siis tahtoisi luovuttaa, vaan yrittää ymmärtää... jos tätä voi ymmärtää...
Ehkä tämä on aivan väärä paikka purkautua tästä, mutta jospa joku näkisi valoa tunnelin päässä? Tai muuten osaisi lohduttaa muutamalla sanalla
Mun täytyy kyllä tehdä jotain itsetutkiskeluakin, jotain mussa / mun käytöksessä täytyy olla vialla, kun hän ei ole ensimmäinen vastaava "tapaus" mun elämässä. Tapaankohan koskaan "normaalia" miestä, tähän asti on ollut joko sitoutumiskammoinen tai sitten ripustautuja, ja molemmat ahdistavat yhtä lailla. Jotain mun mussa pitää muuttaa, jotta tällaiset eivät hakeutuisi mun seuraan, mutta mitä???
Taidan laittaa saman viestin myös tuonne parisuhde-puolelle, sieltä voisi löytyä kohtalotovereita. Mutta jospa täältä saisin apuja / näkemystä, mihin suuntaan jatkaa...
Kiitos :)
Itse olen itseni tilanteeseen ajanut / päästänyt / ... Itseäni tässä on syyttäminen tämän hetkisestä tunnetilasta, mutta minkäs itselleen mahtaa, vai mahtaako?
Ristiriitainen tilanne, olen ihastunut ja ahdostunut tilanteeseen samanaikaan. En sen takia, että olen ihastunut, vaan miehen käytös ihmetyttää ja ahdistaa! Olen aivan varma, että hän viihtyy kanssani, ja haluaa viettää aikaa kanssani, mutta ei silti halua sopia mitään varmaa seuraavasta tapaamisesta. Olemme puhuneet, mitä voimme yhdessä tehdä joskus. Tapaamisten väli on pitkä, liian pitkä! Eikä juuri pidä yhteyttä, eli erittäin harvoin vastaa soittoihini ja viesteihini. Enkä minäkään niitä kovin usein laita, en siis pommita mitenkään.
Tiedän, että hänellä on aikaa vievä työ ja muita aktiviteetteja (harrastus yms.) ja on ihmisiä, jotka eivät tiiviisti pidä yhteyttä (niitäkin kun on)
Tämä hiljaisuus tapaamisten välillä on täysin ristiriidassa sen kanssa millainen hän on, kun vietämme aikaa yhdessä. Ja sitä en voi ymmärtää, enkä käsittää
Minulle tällainen hiljaisuus tarkoittaa, että "ei voisi vähempää kiinnostaa", mutta käytöksensä nähdessämme puhuu sitä vastaan. En ymmärrä...
Olen puhunut hänelle, miltä tämä minusta tuntuu, ja hän tuntuu ymmärtävän sen, mutta silti sama vain jatkuu. Enkä minä mahdottomia pyydä, puhelua, tekstaria silloin tällöin, vastausta mun yhteydenottoon. Ehkä minun pitäisi vain luovuttaa??? Ja ymmärtää, että hän ei ole minulle "se oikea". Mutta kun muuten meillä synkkaa monella saralla todella hyvin ja ajatusmaailmamme kohtaavat, en siis tahtoisi luovuttaa, vaan yrittää ymmärtää... jos tätä voi ymmärtää...
Ehkä tämä on aivan väärä paikka purkautua tästä, mutta jospa joku näkisi valoa tunnelin päässä? Tai muuten osaisi lohduttaa muutamalla sanalla
Mun täytyy kyllä tehdä jotain itsetutkiskeluakin, jotain mussa / mun käytöksessä täytyy olla vialla, kun hän ei ole ensimmäinen vastaava "tapaus" mun elämässä. Tapaankohan koskaan "normaalia" miestä, tähän asti on ollut joko sitoutumiskammoinen tai sitten ripustautuja, ja molemmat ahdistavat yhtä lailla. Jotain mun mussa pitää muuttaa, jotta tällaiset eivät hakeutuisi mun seuraan, mutta mitä???
Taidan laittaa saman viestin myös tuonne parisuhde-puolelle, sieltä voisi löytyä kohtalotovereita. Mutta jospa täältä saisin apuja / näkemystä, mihin suuntaan jatkaa...
Kiitos :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Mutta jospa täältä saisin apuja / näkemystä, mihin suuntaan jatkaa..."
Kommentoin nyt esimerkin vuoksi tätä vaikka saman tapaisia näyttää olevan suurin osa.
Kummastuttaa nimittäin se, että niin usein pyydetään neuvoja/näkemystä/suuntaa vaikka tämä on ennustuspalsta.
Ymmärtääkseni ennustaja ei ole mikään terapeutti/parisuhdeneuvoja tai muu sellainen. Ennustaja yksinkertaisesti kertoo mitä tulevaisuudessa tapahtuu ja jos ei sitä osaa, ei ennustaja olekaan.
sinun kertomuksesi perusteella, niin mies josta puhut, on sitoutumiskammoinen! Hän haluaa olla lähelläsi silloin tällöin, kuten normaali mies naista kaipaa. Hän ei ole sinulle oikea, sillä sinä kaipaat miehen läsnäoloa enemmän kuin vain hetkellisesti.
Kun katson pidemmälle, näen toisen miehen joka on tulossa elämääsi ja sopii sinulle paljon paremmin. Tämä mies on hoikka, vaaleahko ja elämäniloakin hänestä löyty runsaasti. Hän tulee elämääsi parin vuoden sisällä.
Näkisitkö nimimerkille Syysvaahtera jotakin,minuakin kiinnostaa tuo tulevan kumppanin ulkonäkö ja tietysti kaikki muukin tulevasta,kysymykseni on tuossa alempana.Nyt on sellainen tilanne,että tarvitsen vähän tietoa tulevasta.Kiitos kovasti.