Olen itse paininut vuosia jo lapsen isän sekä lastenvalvojan kanssa;ohessa myös hänen sukulaistenkin kanssa,näiden elatusmaksujen kanssa.
Olen selannut lakipykäliä,ohjeita elatustuen/avun määräytymiseen,keskustellut tuttavien ja tuntemattomien kanssa joilla samankaltainen tilanne. Olen asunut usealla paikkakunnalla ja huomannut että todellakaan ei ole MITÄÄN selkeää ja yhtenäistä sääntöä/lakia,jonka mukaan elatusmaksut määräytyy.
Olen niin kurkkua myöten täynnä tätä ainaista tappelua ja sitä että,näissä asioissa ei olla oikeudenmukaisia lähivanhempaa kuin etävanhempaakaan kohti.
Paikkakuntamme sosiaalityöntekijä,eli lastenvalvoja on puolueellinen eikä hoida asioitaan. Hänestä on tehty useita valituksia;itse tein juuri tällä viikolla.
Aion ottaa härkää sarvista ja laittaa alulle jonkinlaisen esityksen asian tiimoilta eduskuntaan asti. Turhaahan tämä voi olla;mutta en siinä mitään menetä ja jos hyvin kävisi että asiaan tulisi iso muutos,niin uskon että monen vanhemman asiat paranisivat.
Kerään nimiä aloitteeseen,jonka laitan eteenpäin. Mikäli olet kiinnostunut asiasta ja haluat osallistua tai sinulla on ohjeita,vinkkejä tai hyödyllisiä viranomaisten yhteystietoja,laita ihmeessä tänne viestiä!!!
Olen 30 vuotias yhden lapsen vanhempi ja olen saanut mukaani jo kaksi ystävääni jotka miettivät samoja asioita.
Eli äidit ja isät,kaikki mukaan yhteisen hyvän vuoksi,varsinkin lapsiemme koska siitähän tässä on kyse.
Olen selannut lakipykäliä,ohjeita elatustuen/avun määräytymiseen,keskustellut tuttavien ja tuntemattomien kanssa joilla samankaltainen tilanne. Olen asunut usealla paikkakunnalla ja huomannut että todellakaan ei ole MITÄÄN selkeää ja yhtenäistä sääntöä/lakia,jonka mukaan elatusmaksut määräytyy.
Olen niin kurkkua myöten täynnä tätä ainaista tappelua ja sitä että,näissä asioissa ei olla oikeudenmukaisia lähivanhempaa kuin etävanhempaakaan kohti.
Paikkakuntamme sosiaalityöntekijä,eli lastenvalvoja on puolueellinen eikä hoida asioitaan. Hänestä on tehty useita valituksia;itse tein juuri tällä viikolla.
Aion ottaa härkää sarvista ja laittaa alulle jonkinlaisen esityksen asian tiimoilta eduskuntaan asti. Turhaahan tämä voi olla;mutta en siinä mitään menetä ja jos hyvin kävisi että asiaan tulisi iso muutos,niin uskon että monen vanhemman asiat paranisivat.
Kerään nimiä aloitteeseen,jonka laitan eteenpäin. Mikäli olet kiinnostunut asiasta ja haluat osallistua tai sinulla on ohjeita,vinkkejä tai hyödyllisiä viranomaisten yhteystietoja,laita ihmeessä tänne viestiä!!!
Olen 30 vuotias yhden lapsen vanhempi ja olen saanut mukaani jo kaksi ystävääni jotka miettivät samoja asioita.
Eli äidit ja isät,kaikki mukaan yhteisen hyvän vuoksi,varsinkin lapsiemme koska siitähän tässä on kyse.
Vastaukset 19
Vanhimmat
eli voisi laittaa siihen ehdotukseen, että jos tulot ovat alle tietyn euromäärän, niin kaupunki/kunta maksaisi sitten sen 129 euroa lapsesta.
Jos äiti (useimmiten lähivanhempi) toistuvasti jää äitiyslomalle/ei hakeudu työelämään/on pummi/muuten vaan työtä vieroksuva ihminen, niin ei pitäisi maksattaa isällä (useimmiten etävanhempi) elämäänsä/lasta.
Ja maksu laskettaisiin aina edellisten vuoden tulojen mukaan.Tulotiedot verottajalta.
Lähivanhempi voisi korvata matkakulut, jotka aiheutuu kun laåpsi tapaa etää.
Ja se, että lastenvalvojalla pitäisi olla joku oikeus määrätä joku summa, jos vanhemmat ei pääse yhteisymmärrykseen.Kun vanhemmat riitelee vuodesta toiseen, ei tule sellaista seesteistä hetkeä, että kaikki voisivat keskittyä olennaiseen asiaan, eli elämään ja lapseen.
Etävanhemman kulut pitäisi huomioida kokonaisuudessaan kun lasketaan elarien määrää. Hän menettää paljon siinä, kun ei saa olla lapsen kanssa joka päivä, ja sillekin pitäisi laskea joku "arvo"
Minkä takia lähin pitäisi korvata tapaamisista aiheutuvat kulut? Pitäisikö lähin kenties pakata muksulle eväät mukaan ettei etän tarvitsisi ruokaa ostaa? Jessus mitä juttuja...
Eka ehdotus hyvä;tuloraja.
Toinen,ei kukaan voi maksattaa lastaan etä vanhemmallaan;etävanhemman elari on vain pieni osa siitä mitä lapsi oikeasti "maksaa".
Tulot tietysti ajankohdan mukaan,ja matkakulut puoliksi mikäli etävanhempi maksaa elareita. Mikäli ei,niin etävanhempi kustantaa itse.
Kyllä,joku kiinteä summa jos ei sovintoon päästä,loput ulosottoon siltä joka elareita kieltäytyy maksamasta vain riidan vuoksi.
Elareiden määrä toki sen mukaan kuinka paljon lapsi on etävanhemmallaan. Esim. jos vuoroviikot,lapsilisä ja elari puoliks ja yhdessä muut hankinnat.
Ja en,en ole katkera yh lähiäiti enkä katkera muutenkaan. Naimisissa olen ja jaetaanhan ne kulut silloinkin puoliksi;miksi siis esim. lähivanhempi joutuisi maksamaan kaikki matkakulut,eikä sinulle siitä korvausta makseta että olet etävanhempi;suurin "korvaus" pitäisis sinulle riittää eli se,että saat olla oman lapsesi kanssa.
Liian paljon tätä nähnyt lähipiirissä mikä sota syttyy kun ei ole minkäänlaista punaista lankaa vai kuinka ap asian ilmaisi..
samoja ajatuksia kuin minulla!
Hän saa koko ajan nauttia olemisesta lapsen kanssa. On aika pieni raha korvata etälle matkakulut. Etä ei kuitenkaan saa olla lasten kanssa kuin vähäsen. Kyllä lähin pitäisi maksaa enemmän kuin etän juuri tästä syystä.
eli jos esim lähi tienaa 3000 euroa käteen kuussa, niin ei ole mitään järkeä, että etä maksaa yhtään mitään.
Samoin jos etän tulot pienet, niin ei tarvii maksaa mitään.
Etän mahd uusi perhe pitää huomioida laskelmissa siten, että etän perheelle jää käteen riittävästi rahaa ja sitten katsotaa, mikä on lapsen osuus. Laskennassa voisi käyttää vaikkapa samaa laskentatapaa kuin sosiaalitoimistossa. eli tietty määrä euroja /ihminen.
vaan molemmat vanhemmat huolehtisi, että silloin kun lapsi on heillä, hän saa vaatteita ja ruokaa. ehkäpä tästä viisastuneena sitten tajuttaisiin, että lapsi voi ihan hyvin viettää aikaansa yhtä paljon molempien vanhempien luona. ;)
Ehdotuksesi toimii jo monessa tapauksessa. Mutta jos vanhemmat asuvat esim. 100 km päässä tai vaikka vain 10 km, niin lasten on vaikea kulkea kouluun molemmmista kodeista. On monia (ei kaikki) lähejä, joiden tavoite on että etä maksaa mahd. paljon ja on tekemisissä lasten kanssa mahd.vähän.
Systeemin pitäisi olla selkeä ja tasapuolinen. Eism. molemmille 130 e elatusvastuu, etävanhemmalle tähän päälle, jos maksukykyä (verotettavat tulot - kohtuulliset asumismenot) löytyy ja lasten elatuksen tarve kohtuullisilla asumismenoilla on yli 130 130 lapsilisä. Jos jompi kumpi vanhempi on niin pa ettei(verotettavat tulot - kohtuulliset asumismenot) jälkeen jää 130/lapsi elatuskykyä, kunta voisi tukea. Kohtuulliset asumismenot taulukoista paikkakunnan ja pääluvun mukaan. Lasten oikeus olla etällä vähintään 100 vuorokautta vuodessa.
Tietysti pitäisi pystyä laittamaan lapsi kirjoille kahteen asuntoon (vaikka eri kuntiin) silloin kun lapsella ON kaksi kotia.
Etenkin 50/50-huollossa ns. etävanhempi (jota kumpikaan vanhemmista ei silloin oikeasti edes ole) on aina huonommassa asemassa, koska hänet lasketaan lapsettomaksi jos lapset eivät asu virallisesti hänen luona.
Tämä on mielestäni eräs suurimmista ongelmista; vaikka vanhemmat tulisivat sopuun lapsen huollosta, yhteiskunta haraa vastaan.
Oletushan on, että kaksi aikuista ihmistä tekee keskenään arvovalinnan, yhteisellä päätöksellä hankkivat lapsia. Itse 10 v. sitten eronneena, 32 vuotiaana kahden lapsen äitinä, en kaipaa näille asioille lakia, sillä millään lailla, ei saada aikuisina ihmisiä nostamaan katsetta omasta navasta peiliin ja näkemään lapsen etua.
Lapsella, kun on oikeus riittävään elatukseen, josta on vastuussa lapsen molemmat vanhemmat, kumpikin oman kykynsä mukaan. Keskustelimme omassa lähipiirissä aiheesta ja huomasin, että meillä kenelläkään eronneella ei ole kirjallisia sopimuksia, ei tapaamista, ei elatuksesta. Meillä on jokaisella oma näkemyksemme lapsen parhaasta, mihin ei kuulu laskin kädessä, joka sentin laskeminen.
Esim. meillä on molemmille lapsille avattu tili, johon molemmat vanhemmat laittavat saman summan, ja minä lisäkis jaan sinne lapsilisät. Sieltä sitten käytämme lastemme tarpeisiin, mutta harvoin sieltä tulee mitään otettua.
Tiedon puute on näissä asioissa se, joka saattaa estää lasten edun toteutumisen. Monella tuntuu olevan käsitys, että sosiaalitoimella olisi valta päättää näistä asioista, mutta vastuu ja päätösvalta on aina lasten vanhemmilla, sosiaalitoimi vain vanhvistaa ja valvoo sopimuksia, ettei se ole kohtuuteen ketään kohtaan.
Mitä enenmmän asioissa on välikäsiä, sitä sotkuisemmaksi asioilla on tapana mennä. Minua suuresti kummastuttaa, miksi kaksi aikuista ihmistä ei voisi istua, kaksin saman pöydän viereen ja sopia asioista, joissa on kuitenkin kyse omasta rakkaasta jälkikasvusta, niistä yhdessä hankituista.
Ehkä sitten minun entinen rakas puoliso on mielenvikainen, kun hän ei kontrolloi minun rahan käyttöä, vaan antaa minulle luottoa.
Näihin asioihin on vaikea säätää mitään yhtä pätevää lakia, sillä eroperheitä on niin paljon, joissa on erinlaisia käytäntöjä. Varsinkin, kun vanhemmat ovat eri mieltä lapsen elatuksen tarpeesta ja omasta elatuskyvystään. Elatuksen tarpeet ja elatuskyvyt ovat niin erinlaisia pieni-, keski- ja suurituloisilla, lasten ikä, asuinpaikka jne...ne kaikki vaikuttavat.
Sinua suuresti kummastuttaa, jos kaksi aikuista ihmistä ei voi istua kaksin saman pöydän viereen ja sopia asioista, joissa on kyse rakkaasta jälkikasvusta, niistä yhdessä hankituista.
Koska sinulla on asiat hyvin, ihmettelet suureen ääneen miksei kaikilla muillakin ole? Hiukan oli luettavissa tuosta tekstistäsi, ettet puhunut ihan totta, mutta jos sulle tuli sitä kirjoittaessasi hyvä mieli, niin sittenpähän se on tehnyt tehtävänsä.
Minä en tiedä, miksi elämästäni yhteishuoltajana tuli helvettiä kun ex löysi uuden seurustelukumppanin. Minä en ole muuttunut mitenkään, elämäntilanteeni ei ole muuttunut mitenkään, vain exän uusi suhde on muuttuva tekijä vanhemmuudessamme ja sen jälkeen mikään ei ole enää toiminut.
Totta vitussa minäkin haluaisin että voisimme istua, kaksin saman pöydän viereen ja sopia asioista, joissa on kuitenkin kyse omasta rakkaasta jälkikasvusta, niistä yhdessä hankituista. Miten minä sen tyypin saan siihen pöydän viereen väkisin?
Olitko 22 vuotiaana usean lapsen yh?
Olitko 22 vuotiaana usean lapsen yh? Kyllä, lapsilla ikää 1,5 v. ja 2 kk. Se varsin tavallinen tarina, lasteni isä löysi elämänsä rakkauden. Mutta se oli seuraus, ei syy. Minä en vaan loppujen lopuksi ollut parisuhde tyyppiä, omat juuret liian tiukasti maassa, varsinainen haavukuvan ylläpitäjä ja varsin naivi, joka tiesi kaikesta kaiken.
Muuttaa, kun ei voi kuin itseään, oliko minulla tuolloin muuta mahdollisuutta, kuin mukautua tilanteeseen ja todeta, mitä minä paskalla, kun ei ole peltoakaan. Nyt on peltoa, mutta ei sitä paskaa.
Ehkä ongelma on siinä, että et ole muuttunut, etkä ole sietänyt tulla opetetuksi. Se, että asiat on hyvin, ei käy itsestään. Minullakin voisi olla ne asiat huonosti, jos olisin jäänyt petetyksi tulemisen tunteeseen vellomaan ja pyörimään omaan pieneen piiriini. Laskut on aina itse nöyrästi maksettava.
Tuo pöytään istuminen on kuvannollinen esim. Aika naivia nähdä syyt vain toisessa, joustoon tarvitaan aina kaksi. Minkäs teen, jos en pidä ihmistä, jotka lähtisivät kirjoittamaan elämän kertaansa, kirjoittaakkeen itsestään sankarin ja muista syyllisiä ihan kaikkeen.
Näitä riita tapauksia on loppujen lopuksi, määräänsä nähden vähän, kun ajatellaan, kuinka moni lapsi joutuu esim. vuosi tasolla eromaan toisesta vanhemmastaan, joten suurimalla osalla on loppujen lopuksi asiat kuitenkin hyvin. Valitettavasti en voi uskoa, että kaikki vanhemmat tahtovat lapsilleen parasta, mutta luotto on kova.
"Koska sinulla on asiat hyvin, ihmettelet suureen ääneen miksei kaikilla muillakin ole?" Koska sinulla on asiat huonosti, niin kaikilla muillakin pitää olla.
Sitten pitää lähettää savumerkkejä, jos muuta tapaa ei ole.
Itse olen monesti sanonut eksälle että sovitaan keskenään jne,ja näin lastenvalvojakin ehdottaa.
Muuta kun ei niin ei.Sairas hän on ihan oikeasti;todettu henkinen sairaus eikä todellakaan
kykene ajattelemaan asioita niin kuin "aikuiset" vaan näkee joka paikassa ja kaikkien ihmisten viilaavan linssiin ym.
Tämä on ihan harhakäsitys,sillä hänelle on monta mahdollisuutta anettu asiassa kuin asiassa.
"Koska sinulla on asiat hyvin, ihmettelet suureen ääneen miksei kaikilla muillakin ole?" Koska sinulla on asiat huonosti, niin kaikilla muillakin pitää olla.
Ei, ymmärsit väärin.
Minulla ei ole asiat huonosti, mutta en siitä huolimatta nostata itseäni heidän kustannuksellaan, joilla on. Sitä kutsutaan myötäelämisenkyvyksi.
Kansalaiset eivät tee lakialoitteita, sen tekevät kansanedustajat. Adresseja voit tietysti kirjoitella vaikka kuinka ja paljon, mutta en usko että niillä on minkään valtakunnan vaikutusta.
Itse ottaisin suoraan yhteyttä sellaiseen/sellaisiin kansanedustajiin, joiden uskoisin ymmärtävän asian. Jos he tulevat mukaan, niin voivat hyvinkin alkaa kehittelemään lakialoitetta.
Kansanedustajien sähköpostiosoitteet ovat aivan julkisia.
Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula voisi lähteä ajamaan asiaa LAPSEN oikeutena riittävään elatukseen, molempiin vanhempiin, ja riidattomaan maksujen määräytymiseen. Ikävä lasten kuunnella toisen vanhemman mollaamista päivittäin ja mahdollisesti molemmissa päissä.
Kiitoksia asiallisista vinkeistä ja yhteystiedoista;tappeluksihan tämäkin tällä palstalla meni vaikken sitä tarkoittanut :(
Hyvää syksyn jatkoa kaikille!! Toivottavasti joku ottaisi asian omakseen eduskunnassa :)
Itse painin samojen ongelmien kanssa Helsingissä, ja olen tutustunut käräjäoikeuden sekä hovioikeuden käytäntöihin. Ja totuushan on, ettei heidän määräysvaltansa näissä asioissa ole sidottu lakiin. Ikävä kyllä. Ja OM huonosti laadittu ohjeistus lastenvalvojille on todellakin vain ohjeistus.
Niin kuin joku aiemmin ehdottikin, vain kansanedustajat voivat tehdä lakialoituksia. Kirjoitin itse samasta asiasta Maria Gutzeninalle syksyllä 2007 eduskuntaan. Ja sain häneltä vastineen. Hän on myös ollut yksinhuoltaja äitinä, niin kuin Saara Karhukin, ja varmasti tietävät taustat.
Ehdotukseni on, jos siis ja tarmoa riittää, kerätkää nettiadressi ja lähettäkää "suosikkikansanedustajallenne". Ehdotuksinenne.
Nykyinen laki on 1970-luvulta ja vaatiikin todella päivitystä.
Laitahan linkkiä adressiin, ja ilman muuta lähden mukaan!