Olen koko ajan ajatellut asioitani tuhat kertaa. Minua suututtaa, että Raija (nimi muutettu) mainitsi minulle että minulla olisi dysfasiaa. Aluksi luulin, ettei siitä kannattaisi ottaa suurta numeroa, mutta ikävä kyllä EREHDYIN! Kun kyselin eräältä ihmiseltä, onko hänellä dysfasiaa, niin hän oli vihainen minulle ja ajatteli että olisin loukannut häntä. Vasta puoli vuotta myöhemmin (3 vuotta sitten) aloin vasta tajuta että kaikki elämäni on ollut solmussa. Ei ihme, ettei dysfaatikot pysty saamaan ystäviä. Ei ihme että kyseiset ihmiset kärsivät kiusaamisen uhreina (niin kouluissa, julkisissa paikoissa että kotiseuduilla). Eräs ryhmäkodin ohjaaja kertoi minulle, että hän ei pidä dysfasia loukkaavana ja/tai aliarvoisena! Mutta entäs jos minä olen eri mieltä siitä asiasta? Miltä Raijasta tuntuu, JOS hän joutuisi pyörätuoliin ja nauraisin häntä vahingoniloisesti suoraan päin naamaan osoittaen sormella?
Minulle kerrottiin, että dysfasia EI KOSKAAN tule ihmisten päästään, VAAN heidän puheistaan. Mitäs nyt asialle pitäisi tehdä? >=(
Minulle kerrottiin, että dysfasia EI KOSKAAN tule ihmisten päästään, VAAN heidän puheistaan. Mitäs nyt asialle pitäisi tehdä? >=(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mistä se puhe sitten tulee, ellei päästä?
Dysfasia on kielen kehityksen häiriö, eikä siihen sisälly mielestäni mitään arvolatausta sen enempää kuin vaikkapa astmaan tai migreeniin. Miksi siitä pitäisi suuttua, jos joku vain toteaa asian? Tietenkin riippuu siitä, MITEN asia todetaan ja KUKA sen toteaa. Kiusaamalla, aiheetta vai ihan syystä. Ja onko toteaja ammatti-ihminen joka osaa arvioida tällaisia asioita vai joku ihan maallikko.
Hän on ohjaaja, joka neuvoo minua taiteiden teossa taiteilijan kanssa, kun olin toimintakeskuksessa. Diagnoosi ei löydetty ollenkaan, mutta oletetaan että kyseessä on epäillys. Mutta tajuatteko miten elämäni on mennyt todella hankalaksi? Muistan muutama vuosi sitten, jossa tässä keskustelupalstassa dysfaatikko kertoi, että elämät ovat menneet solmuun. Joku kirjoittaja kirjoitti dysfasiasta, ettei oteta siitä niin vakavasti, ja herätti melko suurta kohua tällaisesta asiasta. Minusta tuntuu että syyttäisin Raijaa (nimi muutettu) dysfasian mainitsemisesta. Jos en olisi tiennyt siitä asiasta ollenkaan, olisin ehkä elänyt omin päin. Mutta tuollaisen asian takia en tahdo tietää diagnoosini OLLENKAAN! Katsokaa itse, mitä dysfaatikko kertoo tilanteen.
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000001302&posting=22000000013185346
Rakkautta ei ole olemassa...
"Miksi siitä pitäisi suuttua, jos joku vain toteaa asian?"
Kun sinä mainitset tätä sanaa, niin mitä sinä tekisit ihmisten asemassa? Miltä sinusta tuntuisi jos sinua kiusataan, jos sinulla olisi dysfasiaa? Tai jos olisit pyörätuolissa ja sinulle naurettaisiin ettet ole "täydellinen ihminen"? Älä arvostele tällaista asiaasi, ystävä hyvä!
""Miksi siitä pitäisi suuttua, jos joku vain toteaa asian?"
Kun sinä mainitset tätä sanaa, niin mitä sinä tekisit ihmisten asemassa? Miltä sinusta tuntuisi jos sinua kiusataan, jos sinulla olisi dysfasiaa? Tai jos olisit pyörätuolissa ja sinulle naurettaisiin ettet ole "täydellinen ihminen"? Älä arvostele tällaista asiaasi, ystävä hyvä!"
nyt on konseptit sekaisin. jos kysyn aidosti kiinnostuneena onko sinulla dysfasia, ja tieto on relevantti tässä kontekstissa tai jatkossa vuorovaikutuksen kannalta, niin onko se sama asia kuin osoittaa sormella ja nauraa sille, että sinulla on dysfasia?
vastavuoroisesti, jos kysyn käytätkö silmälaseja, onko sinulla oikeus suuttua?
alkuperäisessä viestissä ei tullut edes selväksi oliko ohjaaja vain provosoinut koska koki ettei tullut kuulluksi. konteksti, konteksti, konteksti...
hohhoijaa.
"truth is generally the best vindication against slander" --abe lincoln
.
nm tiedätkö mitä on vaarillisilla vesillä koska huor..ttelu on lapsellista ja voit saada kunnianloukkaussyytteen--osoitteesi saadaan varmasti selville.
Mene sitten naimisiin päiväkotilaisten kanssa!