tunnistanko katkeruuteni..

Niinpä niin luulen olevani katkera menetystä vuodesta jonka uhrasin "luulemalleni sille oikealle".Kuinka kaksi naamainen jokin voikaan olla toista kohtaan.
Kaikki alkoi reilu vuosi sitten tavattuani hieman itseäni vanhemman miehen.Aluksi kaikki menikin suht hyvin mut aloinkin jo aavistelemaan jotain koska hänen käytöksensä alkoi jo lähentelemään joka asiassa täydellisyyttä.Baariin mennessämme sain tuon tuostakin huomautuksia hänelle sopimattomasta pukeutumistyylistäni, joka nyt ei poikennut muidenkaan pukeutumisesta mut kunhan jotain piti saada sanottua.Hänen asunnollaan ollessani oli melkeimpä vuorokausi rytmitetty aina saman kaavan mukaan ja ei tullut kyseeseenkään että aikatauluista olisi poikettu ilman että hän antaa siihen suostumuksen.mikäli hän ei joskus jostain syystä tavottanut minua puhelimitse alkoi armoton tivailu miksen ollut vastannut taikka puhumattakaan jos en minuutilleen sovittuun aikaan mennyt hänen luokseen.No empä tiiä olevani katkera omalle sokeudelleni mut hänestä eroon päästyäni päätin että elän nyt ilman miestä ja velvotteita selittämään vuorokausirytmiäni minuutin tarkkuudella...