Annoitko pojallesi nimen Tauno?
Vaikka hän oli unelmiesi mies?
Tuliko tyttärestäsi Aina Valma?
Kuitenkin niin hyvää tarkoitit!
Vaikka hän oli unelmiesi mies?
Tuliko tyttärestäsi Aina Valma?
Kuitenkin niin hyvää tarkoitit!
Väärä nimi lapselle - elämän kirous
hande
211179
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
tässä maailmassa.
Nimenä hieno ja miehehäs, ei kuitenkaan saavuttanut 50- luvun puolivälin lapsia.
Sen saaneet saivat totisesti siitä kärsiä, vaikka äiti kyynelsilmin seurasi toisen taunon elämää...
vaihtaa yhdellä sormennäpäyksesllä, joten mitä välii?
Tauno Palo, OOOHHH!
Lyseoaikanani esim. Isäni nimestä.
Hän oli nimeltään Unto Antti.
Minusta molemmat kuulostivat silloin 66- 67
kovin maalaisilta ja tyhmiltä.
Lehtoreille nimesin isäni Anteroksi.
Voi sitä häpeää. Nyt.
Äitini suvun puolelta, joka oli Ruotsin Taalainmaalta kotoisin.
Kolmella, neljällä äitini isovanhemmalla on ruotsinkielinen etu,- ja sukunimi.
Ukillanikin, vaikka hän ei enää osannut puhua ruotsia kuin lainasanoin, taltrikki, västyyki ja etc.
sekä etu- että takanimestäni. A.A.
Annoin, pitkän harkinnan mukaan kansainvälisen nimen.
Sarjakuvamaailmaan liittyen.
Se oli aika hurjaa silloin, 80- luvun puolessavälin.
Isovanhemmat eivät ihan heti sitä sulattaneet.
Nyttemmin hänen kaimojaankin on.
Oli aika niukka nimikirjo.
Useimmat olivat matteja, heikkejä,juhania, kalevia ,kyöstejä ja handeja.
Ei pidä syyttää vanhempiamme nimistämme.
Ne olemme me saaneet, ja hyvin kantaneet...
Ei ole kyllä oikea nimi.
Hannes taitaa olla?
Hansuksi joskus sanoivat...
ellei mies nimeä!
Joku kantaa ylpeänä samaa nimeä, jota toinen häpeää ja pitää elämänsä kirouksena. Miksiköhän?
Selasin nimien kirjaa kannesta kanteen.
Enkä meinannut löytää sitä kuvaavaa millään.
Useimmissa muissa uskonnoissa, esim. intiaaneilla, nimi annetaan vasta esin vuoden, tai kahden vanhana.
Luonteenpiireittensä mukaan.
Kävelee hiljaa, Hymyilee aamulle, on Utelias Karhu.
Näitä pitäisi käyttää muuallakin...
Taitaa olla joka nimestä jotain väännöksiä, ainakin täällä savon perukoilla. Jos mentäisiin tuohon intiaani tyyliin, niin voisi olla mielikuvitus tiukilla. Seitsemän kääpiötäkin jo antaa viitteitä siihen.
Jo pelkät laulun sanat joidenkin nimisiä rassaa, esim. Jyrki jyrki älä tyrki, Tuija mua huijaa, älä usko Tuijaa jne. Nimistä keksitään fitiivisiä hahmoja, Hessu hopo, hepokatti heikki, saku sammakko, hannu hanhi jne. jotkut sopivat joillekkin, toisille taas eivät.
Kyllä pitäisi kuunnella ensin henkilön mielipide herkällä korvalla, ennen kuin enenevässä määrin kutsuu häntä jollakin ns. lempinimellä.
Olisikohan myöhemmin mukava kuulla lapsena saatu nimi esim. itkee yöhön, parkuu pahuuttaan, kastelee kaivotkin, raivoaa rakkailleen jne.
On tietenkin, että heitä kumpaakaan ei ole kalenteriin merkitty.
Ei ole nimipäivää koskaan...
No, lähellä olevia nimiä kyllä on.
Toisaalta, he eivät kumpikaan tarvitse näitä rituaaleja.
Vahvoja, upeita naisia. Itsenäisiä.
Olisit käyttänyt mielikuvitustasi.
Kaksi luomistani lasteni nimistä tällä hetkellä jo allakassa.
Kolmannen poikani kasteveden kuivattuaan käsistään Haukiputaan joku kirkon herra kysäisi, "niin olihan näistä joku kalenterissa?"
Olihan toki täsmäristitty Karri.
Valitettavasti hieno aloituksesi ei saa mielikuvituksia rullaamaan.
milloin haluaa juhlia. Meillä vietettiin lastenkutsuja jo ennen kuin nimi löytyi allakasta. Minusta kutsuja oli (on) kiva järjestää ja lapset nauttivat niistä myös. Ehkä tuli opetetuksi siinä sivussa lapselle, että jokainen voi halutessaan itse päättää mitä haluaa, eikä tarvitse antaa allakan tai naapureiden rajoittaa elämää.;))
tavalliset nimet, siihen aikaan tavalliset..
Peppi pitkätossun seikkailuista yksi, toinen lasten satujen lukijan mukaan, ja yksi yhen mukavan 3 vuotiaan pikkupoijjan, - hänet tapasin 15 ikäisenä hiekkalaatikolla :)
Tyttäreni odotti esikoistaan (silloin ei vielä ollut tietoa sukupuolesta). Tämä mummo ääneen haaveili: "Jos minä nyt saisin vauvan niin antaisin sille nimeksi Vilja tai Touko". Poikani ihmeissään, että minkä helekutin takia tuommoiset nimet. Sanoin että kun ne liittyvät luontoon ja kasvavat luonnossa. Poika siihen sitten sanoi: "Eikös se sitten vois olla vaikka Peruna". Sen jälkeen tyttärenpoikaa on leikillisesti kutsuttu välillä perunaksi..
makeista nauruista hehhee,,peruna..:DD
keksineet, kuten Uljas Taisto, Varma Kosto, psykiatrilla Armo Lahja Hormia (oli kauan toivottu lasta), ehkä au -lapsi, nimi paljasti isän; Naima Muisto Matilda (Varsinais-Suomessa lausutaan Matilta), uudempia ehkä Pasi Anssi ...
Minä laitoin lyhyen yksinkertaisen kansainvälisen nimen, koska olin muuttamassa ulkomaille.
Nimi lausutaan eritavalla ulkomailla kuin suomessa, mutta on lähes kaikille tuttu nimi maailmassa. Suomessa se on vähän harvinaisempi. Nimi on ollut hyvä valinta.