Päivämiehen kommentti suomi24.fi:n lest.palstasta

Netistäkö vastauksia askarruttaviin kysymyksiin?

”Tuntematon kysymyksiin vastaaja voi antaa luvan
synnin tekoon, kuten usein näyttää tapahtuvan.”

Monet käyttävät nykyisin Internetiä
päivittäin työhön, opiskeluun,
harrastuksiin tai vapaa-ajan viettoon.
Kansalaiset hoitavat pankkiasioitaan
netin kautta. Sähköposti
tarjoaa oivallisen kanavan
kirjoitella ystäville ja tutuille. Sen
avulla voi vaihtaa kuulumisia puhelinta
halvemmalla ja postin välittämää
kirjettä nopeammin.
Monet Internet-kanavat tarjoavat
myös niin sanottuja yleisiä
keskustelupalstoja, joissa voi kirjoitella
mistä elämän aiheesta tahansa
lähes reaaliajassa. Palstanpitäjät
tarjoavat erilaisia otsikoita,
joista netissä ”reilaaja” voi
valita mieleisiään keskustelun aiheita.
Tuntemattomien ja tuntemattomiksi
jäävien kirjoittajien
kannanotoissa voi olla hyödyllisiä
juttuja. Esimerkiksi autonvaihtajille
löytyy lähes jokaisesta
automerkistä ja -mallista käyttäjien
kommentteja, joihin kannattaa
kiinnittää huomiota ”autokuumeen”
yllättäessä. Kirjeisiin
voi myös vastata ja ottaa itse
kantaa asiaan. Kirjoittajan henkilötiedot
eivät näy koskaan viestien
lukijoille. Halutessaan voi toki
viestiinsä liittää oman sähköpostiosoitteensa.
Tällöin voi saada
vastauksia palstan lisäksi suoraan
omaan sähköpostiin. Jonkun
palstalle kirjoittajan kanssa voi
myös aloittaa henkilökohtaisen
kirjeenvaihdon julkiselta keskustelulta
piilossa.

Keskustelua lestadiolaisuudesta

Tunnettu Internet-palvelin tarjoaa
laajoja eri uskontoihin ja hengellisiin
liikkeisiin liittyviä palstoja.
Herätysliikkeet-otsikon alla
oli aiemmin niin paljon keskustelua
lestadiolaisuudesta, että se
eriytettiin omaksi palstakseen.
Keskustelu lestadiolaisuudesta
näyttää olevan ylivoimaisesti
suosituin uskonnollisista keskustelupalstoista.
Vierailen Lestadiolaisuus-keskustelupalstalla
viikoittain ja
luen pääosin kaikki kirjoitukset,
jotka sinne ovat ilmestyneet.
Lestadiolaisuuden ympärillä velloo
vilkas, monipuolinen, väliin
asiallinen ja usein täysin asiaton
keskustelu. Kirjoituksista voi
päätellä, että keskustelijoiden
joukossa on myös kristillisyyteemme
kuuluvia henkilöitä.
Useissa kirjoituksissa on kerrottu
seuroissa kuultua Jumalan sanaa.
Kristillisyytemme kirjoista ja lehdistä
on ollut suoria lainauksia.
Esimerkiksi Muhoksen suviseurojen
lauantai-illan alustuksesta
keskusteltiin palstalla runsaasti.
Onko palstan kirjoituksista ja
niihin vastaamisesta tai pelkästä
niiden lukemisesta hyötyä vai
haittaa oman uskonelämän kannalta?
Kirjoitusten pohjalta saa
kuvan, millaisten kysymysten
edessä palstalla vierailevat ihmiset,
todennäköisesti pääosin nuoret,
painivat. Keskusteluun osallistuu
myös perheellisiksi esittäytyviä
henkilöitä, suurtenkin
perheiden isiä ja äitejä. Kysymyksiä
lukiessa tulevat joskus mieleen
Paavalin sanat ”aina oppivaiset,
eivät koskaan totuuden
tuntoon tulevaiset” (2. Tim. 3:7)
sekä luonnehdinta ihmisistä, jotka
ovat sairaita kysymyksistä (1.
Tim. 6:4).
Asiallinen ja rakentava keskustelu
ei varmaankaan pahenna ketään
eikä horjuta uskomme perusteita.
Työssä ja vapaa-aikana
joudumme useinkin keskusteluihin
eri tavoin uskovien ihmisten
kanssa. He ihmettelevät uskoamme
ja suhtautumistamme moniin
asioihin, joihin heillä itsellään
on erilainen näkökulma. Erilaisista
näkemyksistä huolimatta
keskusteluja voidaan käydä rakentavassa
hengessä, toisia loukkaamatta.

Rakentavatko nettikeskustelut uskoa?

Nettikeskustelut ovat kuitenkin
erilaisia. Keskustelijat eivät tunne
toisiaan eivätkä yleensä koskaan
tule tuntemaankaan. Kenenkään
ei tarvitse ”vastata huudostaan”.
Julkisuuteen voi kirjoittaa
lähimmäisistään aivan mitä
haluaa. Palstalla on kyllä ”sheriffi”,
joka voi poistaa mielestään
asiattomat ja alatyyliset kirjoitukset.
Hänen kynnyksensä poistaa
kirjoituksia näyttää kuitenkin
olevan korkea.
Monet asiat aiheuttavat kysyvää
mieltä myös meille uskovaisille.
Aina ei ole helppoa nähdä edeltäpäin,
mikä olisi oikein ja mikä väärin.
Maailma, jossa elämme, ei ole
mustavalkoinen. Jotkut kyselevät
ja etsivät vastausta elämänsä kipeisiin
ja ajankohtaisiin kysymyksiin
netin keskustelupalstalta.
Menneen suven vilkkaita keskustelunaiheita
lestadiolaisuus-palstalla
ovat olleet muun muassa
suhteemme avioeroihin ja uudelleen
avioitumiseen, ehkäisy ja
abortti, lapsiperheiden toimeentulohuolet,
itsetyydytys, kevyt
musiikki ja suhteemme alkoholiin.
Lähinnä on pohdittu, mikä on
syntiä. Lisäksi on keskusteltu
opillisistakin kysymyksistä, kuten
saako ehtoollisessa synnit anteeksi
tai mitä kaste merkitsee.
Keskustelukysymyksiä ja vastauksia
lukiessani on mieleeni tullut,
että tällainen palsta ei ole oikea
paikka esittää tämänkaltaisia
kysymyksiä ja etsiä vastauksia
ongelmiin. Jos ja kun tunto sairastuu
jostain asiasta, on oikein
pyytää Jumalalta lahjaksi saattajaa,
”suljettua ja visua” matkaystävää,
jonka kanssa voi keskustella
mieltä ja tuntoa polttavista
asioista, jolta voi kuulla evankeliumin
päästönsanan ja jolta voi
saada oikeita neuvoja, lohdutusta
ja rohkaisua. Tuntematon kysymyksiin
vastaaja voi antaa luvan
synnin tekoon, kuten usein
näyttää tapahtuvan.
Julkinen nettipalsta ei myöskään
ole oikea parannuksentekopaikka,
jossa voisi tuntemattomana
tunnustaa synniksi kokemiaan
asioita tuntemattomalle
”rippi-isälle”, kaikkien palstan lukijoiden
nähtäville, ja saada vastauksen
samalla julkisella kanavalla.
Näinkin olen nähnyt tapahtuvan,
mutta Jumalan sana opettaa
toisin. Evankeliumi on äänellinen;
usko tulee kuulosta.

Uskonkäsityksemme ei ole muuttunut

Palstalla esitetyistä väitteistä
huolimatta vanhoillislestadiolaisten
uskonkäsitys ja käsitys kysymyksissä,
joista netissä keskustellaan,
ei ole muuttunut.
Etelä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan
ja opetetaan samalla tavalla.
Uudenlainen ehkäisymyönteisyys,
vähäinen alkoholin käyttö,
myönteisempi suhtautuminen
avioeroon ja ”laajempi” ymmärrys
sopivan musiikin suhteen
merkitsevät synnin luvallisuutta.
Pohjalla voi olla halu tulla uudenlaisella
uskolla paremmin hyväksytyksi
ihmisten keskuudessa.
Netissä on joillakin suuri houkutus
modernisoida uskoamme,
kertoa nimettömänä omia uskonkäsityksiään,
jotka eivät ole Raamatun
opetuksen ja uskomme
mukaisia. Opetus seuroissamme
ei kuitenkaan ole muuttunut. Jos
joku ei halua uskoa kuten opetamme,
se ei tarkoita, että koko
kristillisyytemme opetus olisi
”nykyaikaisempaa” kuin ennen.
Aika muuttuu ja tuo monenlaisia
uusia asioita eteemme. Mieltä
polttavista asioista on tarpeen
keskustella sekä kahden kesken
että yhdessä paikallissiioneissa.
Jumala antaa valtakunnastaan oikeat
neuvot tunnon taakkojen
alla kulkeville. Armo opettaa hylkäämään
synnin ja vaeltamaan
tunnon valkeudessa Jumalan ja
ihmisten edessä.

Päivämiehen tekstissä oli kalastettu suureen verkkoon koko lestadilaisuus ja herätysliikkeet -palstojen historia ja vedetty sen jälkeen verkon nyörejä niin kireälle, ahdettu ja survottu kaikki käydyt keskustelut niin tiukkaan, että ne taas mahtuisi vl-muottiin. Kirjoitus varmasti helpottaa niitä vanhoillislestadiolaisia, jotka ovat alkaneet nähdä asioita eri tavalla ja säikähtäneet ajatuksiaan. Tekstin lukemisen jälkeen hetkeksi ehkä helpottaa. Mikään ei ole muuttunut, koska Päivämiehessä niin lukee.

Itse uskon kuitenkin, että palstalla on ollut joillekin uskon asioiden kanssa painiskeleville henkilöille vapauttava merkitys ja he ovat viisastuneet ja ihmisinä kasvaneet. Jos tällainen herätys on joillekin tapahtunut, uskon että tuollainen Päivämies-artikkeli ei enää pysäytä henkilökohtaisia muutoksia.

Noh, tietenkin palsta ei tavoita kuin murto-osan lestadiolaisista, joten tuskinpa mistään suuresta muutoksesta on kyse. Päin vastoin, taatusti uskon, että vl-periaatteet ei ikinä muutu. Mutta joissakin ihmisissä muutoksia lienee tapahtunut. Ihmisten henkinen kasvu on aina positiivista.

...