olen vaikeassa tilanteessa. minulla on 11kk ikäinen lapsi, lapsen isänkanssa meni välit poikki n2kk sitten. tapasin toisen jonka kanssa en seurustele mutta pientä säpinää on ollut. nyt olen raskaana tälle. hän on valmis ottamaan vastuun, mutta koska edellinen ei noteerannut synnytykseen eikä raskauteen eikä mihinkään mitenkään, jäi minulle pelko että toisessa raskaudessakin tämä käy toteen.. eikä se helppoa ollut. pienen lapsen kanssa täysin kahden. tähän asti selvitty todella hyvin, mutta nyt tämä.
mietin myös sitä, että mitä ihmiset ajattelevat että kun on niin pieni toinen niin nyt jo raskaana ja erille miehelle. olen itkenyt vain testin jälkeen enkä tiedä mitä tehdä. ystävilleni en voi puhua, enkä halua (vielä) kenenkään tietävän.
Tarvitsen jonkin sortin mielipiteitä, tai onko jollekulle käynyt näin. olen epätoivoinen..
mietin myös sitä, että mitä ihmiset ajattelevat että kun on niin pieni toinen niin nyt jo raskaana ja erille miehelle. olen itkenyt vain testin jälkeen enkä tiedä mitä tehdä. ystävilleni en voi puhua, enkä halua (vielä) kenenkään tietävän.
Tarvitsen jonkin sortin mielipiteitä, tai onko jollekulle käynyt näin. olen epätoivoinen..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllä se siitä.. Älä välitä muiden mielipiteistä, jos haluat pitää lapsen niin pidä. Ei kannata miettiä vanhoja suhteita ja miten entinen mies on reagoinut asioihin, kaikki ihmiset ovat erilaisia. Pärjäät varmasti ihan hyvin kahdenkin lapsen kanssa! :)
..hyvin, vaikka edellinen miehesi ei osallistunut mihinkään tai kantanut vastuutaan. Tämä nykyinen aikoo kantaa vastuunsa. Miksi siis abortoisit? Siksikö, että pelkäät, mitä muut ajattelevat? Nyt on kyse lapsesi elämästä, joten kannattaa miettiä, onko muiden mielipiteillä suurtakaan merkitystä! Itse en ainakaan lähtisi noilla eväin aborttia tekemään. Jos ensimmäinen lapsesi on 11 kuukautta, ei ikäero ole erityisen pieni. Toisen lapsen syntyminen siinä vaiheessa, kun edellinen täyttää vuoden on melko yleistä, joten ei ole mitenkään outoa, että olet 'jo nyt' raskaana.
Miten suhteenne kyseisen miehen kanssa- olisiko mahdollista, että perustaisitte ihan oikean perheen, vai onko kyseessä ollut pelkkä hauskanpito ilman enempiä tunteita?
mies on valmis kantamaan vastuunsa. Ettekö silloin voisi mennä naimisiin? Tuntuu hassulta näin lyhyen tuttavuuden jälkeen, mutta itse olen mennyt nuorena naimisiin vähän samanlaisessa tilanteessa. Olimme seurustelleet vasta kaksi kuukautta, kun tulin raskaaksi. Menimme heti avioon. Meillä on ollut hyvä avioliitto, joka on kestänyt kohta 40 vuotta. Sain kunnollisen aviomiehen.
Lapsillesi tulee ihan sopiva ikäero. Jaksat kyllä hoitaa heidät molemmat. Puhu odottamasi lapsen isän kanssa. Ehkä asiat järjestyvät. Entisestäsi sinun ei tarvitse välittää eikä ihmisten puheista. Kaikkea hyvää sinulle!
tuttavuuden jälkeen?? No, 40 v sitten oli 40 v sitten..(siltikään en ymmärrä, itse siihen aikaan eläneneä että miksi naimisiin...)
Aloittaja; älä nyt ihmeessä ainakaan naimisiin mene! Ei se tee kenestäkään yhtään vastuullisempaa, ollaan sitten avo- tai avioliitossa. Sen sijaan parissa kuukaudessa ei toiseen ehdi tutustua.
naimisiin, mutta ei kai siinä mitään menetäkään vaikka yrittäisi vakavampaa suhdetta, mieshän vaikuttaa kunnolliselta kun on halukas ottamaan vastuuta?
Ap.n tilanne on yleisesti ottaen ihan hyvä, lapsille tulee olemaan seuraa toisistaan, eikä se nykyään ole mitenkään tavatonta että lapsilla on eri isiä, on uusioperheitä jossa on sun, mun ja meidän lapsia jne.
Terveisin spermapankin palveluihin aikova yh.
seuraavat 50-60 vuotta toisiinsa. Miksi ihmeessä ei voisi mennä naimisiin, jos kerran odottaa miehelle lasta? Mitä nykyajan ihmisillä oikein on avioliittoa vastaan?
Jos pelkää mahdollisessa avioerossa menettävänsä omaisuutensa voi tehdä avioehdon ja keskinäisen testamentin. Voi mennä maistraatissa jo lapsen odotusaikana naimisiin ja myöhemmion pitää sitten kirkkohäät, jos haluaa. Jos on naimisissa, välttyy nöyryyttäviltä kuulusteluilta lastenvalvojan virastossa -ja juorukellotkin sulkevat suunsa.
vai 50-60 vuotta. Heh heh.
voi kestää jopa yli 60 vuotta. Ihminen muuttuu ajan mukana. Ne asiat, jotka nuorena olivat tärkeitä (puolison ulkonäkö, seksi jne) eivät vanhana enää ole sitä. Tarvitaan jatkuvaa seurustelua ja toiseen tutustumista.
Eräs viisas intialainen sanoi: Länsimainen avioliitto on kuin kuuman kattilan panemista kylmälle liedelle, missä se jäähtyy koko ajan. Itämainen avioliitto on taas sitä, että kylmä kattila pannaan kuumalle liedelle, missä se lämpiää lopulta kiehuvaksi.
Ennen valtaosa avioliitoista oli ns järjestettyjä avioliittoja, joissa puolisot eivät alussa tunteneet toisiaan hyvin, mutta olipahan koko avioliitto aikaa tutustua toiseen.
Tyttö puhuu yhden illan keikasta ja te vaaditte menemään naimisiin?? Hulluja on aina ollu!!
Tässä on realistinen ja ainoa vaihtoehto. Vahinko on tapahtunut ja jäljet on siivottava ja kärsittävä.
Pian varaamaan aikaa tk-lekurille ja sitten abortti-paperit kuntoon.
Mitä pikemmin, sitä helpompaa toipuminen.
tässä tapauksessa "jälkien siivoaminen" tarkoittaa lapsen tappamista.
Jälleen yksi törkeä esimerkki suorasta kehoituksesta aborttiin!
Ehkä kannattisi jättää koko pyövelinhomma väliin ja varailla aikaa neuvolan puolelle? Ei tarvi toipua sitten mistään (ja ottaa riskiä ettei toivu koskaan..).
Tuollaisesta "realismista" seuraa vain masennus!
Kaikella on aina tarkoituksensa. Miksi pariskunta ei voisi yhtä hyvin mennä naimisiin kuin tehdä abortin? Lapsenodotus on paljon realistisempi pohja avioliitolle kuin rakastuminen, joka nykyisin on tavallisin syy avioitumiseen.
Avioliitto joko onnistuu tai epäonnistuu. Sama riski siinä on aina. Järkevät kaverini, jotka seurustelivat ensin vuositolkulla, ovat jo aikapäiviä sitten eronneet aviomiehistään. Oma pika-avioliittoni sen sijaan voi hyvin.
Mielestäni tämän päivän ongelma on se, ettei arki-rakkautta arvosta enää kukaan. uskollisuutta, kumppanuutta ja arjen jakamista. Mikä ihmisiä vaivaa?
Miksi ei voida nauttia elämästä niillä eväillä mitä on ja koittaa löytää puolisosta ne asiat mihin joskus rakastui, eivät ne sieltä mihinkään katoa.
Eri asia, jos suhteessa on väkivaltaa tms. Mutta onni löytyy arjesta, puhtaista sukista, aamukahvin tuoksusta, lasten leikeistä, aamu suukoista, ilta haleista. Niiden eteen täytyy tehdä töitä, mutta se kannattaa!
Mikään ei ole niin ihanaa kuin viikonloppu aamuna pienten jalkojen tepsutus ja kylmät varpaat oman peiton alla ;D
Se voi toimia, uskokaa pois! Esikoiseni täytti 3 kun tapasin nykyisen mieheni. Aloimme odottamaan yhteistä ensimmäistä lastamme jo 2kk seurustelun jälkeen ihan suunnitellusti.
Rohkeutta tavoitella unelmiaan pitää olla. Ja muistakaa rakkaus on vaaleanpunaista vaikkei se olekaan mitään unelmaa ja jatkuvaa ekstaasia. se on myös päänsärkyä, kiukutusta, riitaa, eripuraa ja ärsyyntymistä. Se on silti ihanaa.
ajatuksista välitä, ne vaihtelee päivittäin!
Tee lapsi, sitä et tuu katumaan!
Teil on nyt monta kuukautta aikaa tutustuu sen miehen kanssa toisiinne. Se on varmaan se oikee, mut voittehan aluksi asuu erillänne ettei tule sellasta "pakko"-oloa.
yksi lisää: järjestä myös ehkäisyasiasi kuntoon.
Älä vaan mene naimisiin, äläkä tee aborttia. Katsot rauhassa mitä sen miehen kanssa tulee, vai tuleeko mitään. Mitä sitten jos kemiat ei pelaakaan? Hän on halukas olemaan mukana lapsen elämässä ja se onnistuu olitte yhdessä tai ette. Eikä sun kaikille puol tutuille tarvi kertoa kuka lapsen isä on, jos siis yhteiselo ei onnistu. Rohkeasti vain eteenpäin!