sitten aikuisena omilleen lapsilleen, kun itse eivät ole voineet sitä oman isän kanssa viettää? Loppuukohan isänpäivän vietto tähän sukupolveen, kun ei ole mallia ja perinnettä?
Meillä nuorinmmainen ei ole voinut antaa kuin kerran itsetehdyn kortin isälleen. On ollut niin pieni, ja sitten kun osasi piirtää itse niin isä jätti.
Nyt on kortteja koulussa piirretty monta jo ja kaikki kaapissa pinossa.
Harmittaa, että ei ole voinut antaa niitä.
Luultavasti ei tulevaisuudessa osaa sitten omille lapsilleen isänpäivää viettää kun ei ole itse sitä voinut juhlia omalla isälleen. No aikaista murehtia, siihen on vielä varmaan ainakin kymmenen vuotta kun on täysi-ikäinen.
Meillä nuorinmmainen ei ole voinut antaa kuin kerran itsetehdyn kortin isälleen. On ollut niin pieni, ja sitten kun osasi piirtää itse niin isä jätti.
Nyt on kortteja koulussa piirretty monta jo ja kaikki kaapissa pinossa.
Harmittaa, että ei ole voinut antaa niitä.
Luultavasti ei tulevaisuudessa osaa sitten omille lapsilleen isänpäivää viettää kun ei ole itse sitä voinut juhlia omalla isälleen. No aikaista murehtia, siihen on vielä varmaan ainakin kymmenen vuotta kun on täysi-ikäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mutta voihan niitä isänpäiväkortteja antaa isoiseillekin.
mene sitten sillä tavalla, että isänpäivää vietetään kuin äitienpäivää?!
Eihän noihin kummpaankaan juhlapäiväivään ole mitään vakiokaavoja vaan pääasia on juhlia äitiä/isää.
Eikö teillä osata synttäreitäkään viettää?! Eihän tuollainen juhlapäivä paljoa eroa esim. synttäreistä.
Eihän se isänpäivä ole edes kovin montaa sukupolvea vanha keksintö. Mitenkähän ne ensimmäiset isänpäivän viettäjät osasivat alkaa ko. päivää viettämään kun ei ollut perinteitä?
Meillä vietetään isänpäivää ihan eri tavalla kuin minun lapsuudenkodissani vietettiin. En tiedä muistuttaako meidän perheen isänpäivä enemmän mieheni lapsuuskodissa vietettyä isänpäivää vai onko meillä ihan ikiomat systeemit.
Mutta jos lapsesi eivät osaa luoda omaa isänpäiväperinnettä, niin sopii toivoa, että heidän puolisoillaan on jonkinlainen malli siitä miten ko. päivää "tulisi" viettää.
Mulla on kaveri (mies), joka ei tunne isäänsä lainkaan ja on kasvanut lapsuutensa täysin vailla isää. Nyt hän on itse isä, ja oikeasti aivan maailman paras sellainen! Osaa kyllä viettää isänpäivää ja tehdä kaikkea muutakin lastensa kanssa. Enemmän luulen, että isättömyys on saanut hänet ymmärtämään, miten tärkeä isä lapselle on ja hän haluaa antaa kaiken sen välittämisen ja läsnäolon, joista itse on jäänyt paitsi, lapsilleen.
Uskon, että ap:n murhe on aivan turha!