YSTÄVÄN MENETTÄMINEN

No mä en todellakaan osaa sanoo miten pääset yli
mutta luulen että ajan kanssa ainakin. Mulla on
koira ja en voi edes ajatella et sit ku mä sen
menetän...et miten pääsen yli. Mut koitahan
pärjätä.

Moi
Otan osaa suruusi. Minulta kuoli rakas
saksanpaimenkoira tasan kolmeviikkoa sitten eli
09.04.2001. Minä olen yrittänyt miettiä, että nyt
koirallani on hyvä olla. Enään se ei tunne
kipuja. Joka päivä, kun menen töistä kotiin.
Kotona ei ole ketään vastassa. Tulee haikea olo.
Alku päivät ovat pahimmpia. Kannattaa yrittää
ajatella niitä mukavia asioita, joita teit
koirasi kanssa. Niin minäkin tein, vaikka se
tuntuu pahalta, mutta se asia on käsiteltävä ja
siitä on puhuttava. Tunnen yhden kaverin, jonka
sakemanni kuoli 21v sitten, eikä se vieläkään voi
puhua asiasta, koska se ei ole tehnyt suru työtä.
Surutyö on tehtävä. Ei koirasi koskaan häviä
sydänmestäsi. Koirasi haluaisi, että olet
iloinen. Muistat varmasti, kuinka se hätääntyi,
jos Sinä itkit ja jos sinä olit surullinen, niin
se lohdutti Sinua.

Yritä ajatella koirasi parasta, mitä se haluaisi.
Koirasi "henki" elää yhä. Vain ulkoinen kuori on
vaihtunut. Koirasi elää Sinun sydänmessäsi.
Sakemannit ovat palveluskoiria, eli ne haluavat
aina tehdä omistajan onnelliseksi. Niin nytkin
koirasi yrittää varmaan parhaansa ja on erittäin
surullinen, kun Sinä itket.

Tämä tuntuu pahalta, minullakin tulee kyynel
silmään, kun tätä kirjoitan.

Näillä ajatus malleilla minä olen selvinnyt
hengisä. Kannattaa muistaa, kun menet ihmisten
ilmoille ja kerrot asiasta, kaikki eivät ymmärrä
asiaa. Tulee kaikenlaisia kommentteja.

Elämä jatkuu päivä kerrallaan, vaikka sitä ei
uskoisi.

Yhden asian minä tein aloitin kirjoittamaan
tuntemuksia tietokoneelle. Nyt minulla on jo
monta sivua. Tällä hetkellä kirjoitan päivistä
minun Vihtorin pois menon jälkeen. Tarkoitus on
myöhemmin kirjoittaa syntymästä pois meno päivään.

Tämä on myös yksi asia, joka on auttanut
jaksamaan.

Koitahan jaksaa, vaikka se ei ole helppoa.

Terveisin
[email protected]

Itse menetin rakkaimman koirani vuosi sitten.
Minua auttoi surussa kirja "Eläimet puhuvat
ihmiselle". En nyt muista tekijää, mutta
kirjastosta löytyy nimelläkin.
Kaikkea hyvää!

minäkin menetin rakkaan ystävän...tosin siitä on
jo kolme vuotta...vieläkin itken ja suren...suru
ei hellitä millään.
minun ystäväni,joka oli dalmatialainen,kuoli vain
6 vuotiaana,sairastui ja jo viikon kulutta
sairastumisesta se kuoli =( veri vaihdettiin,ja
kaikki tehtiin,mutta ystäväni ei jaksanut enää...
vieläkään en tiedä mikä ihmeen sairaus vei
ystäväni,ja epätietoisuus tekee surusta vielä
vaikeamman.
katson ulos ikkunasta,näen suihkulähteen,jonka
viereen ystäväni on haudattu.siellä on kaunis
kukka joka just puhkesi kukkaan.jouluna ja
ystäväni syntymäpäivänä haudalla palaa kynttilä.

suru ei lähde millään pois,haihtuu vain hetkeksi
ja palaa taas...itku kusrkussa tätäkin kirjoitan
vaikka tämän kuun 24.päivä ystäväni kuolemasta on
kulunut kolme vuotta.
en voi muuta sanoa kun että yritä
jaksaa...tuntuu mahdottomalta,sen tiedän,mutta ei
muukaan auta.
minulla on nyt toinen koira,se ei kyllä korvaa
edesmennyttä koiraani,mutta sentään antaa voimia
jatkaa.rakastan tätä uutta ystävääni hyvin
paljon,mutta suru on pinttynyt sydämeeni ja
siellä se pysyy.
joskus täytyy muistella menneitä,muuten
tulevaisuudesta ei tule mitään.

toivotan sinulle parempaa jatkoa ja voimia jaksaa
huomiseen!

MÄKII OON KOKENU TON SAMAN MUT VAAN KAHEN KOIRANI
KOHDALLA!!!
MUL OLI 16 VUOTIAS SEKAKOIRA TURRE! SEN JALAT EI
ENÄÄ PITÄNY SE EI PÄÄSSY YLÖS JOS SE OLI MAKUULLA
SE EI KUULLUT EIKÄ NÄHNYT MITÄÄN! JOTEN HARKITSIN
LOPETTAMISTA 2 VIIKKOA JA TEIN PÄÄTÖKSEN! TURRE
LOPETETTIIN JA HAUTASIN SEN KAUNIIN KOIVUN
ALLE!!!! JA SUREN SITÄ VIELÄKII!!! JA SIT MÄ SAIN
UUDEN SEKAKOIRAN SEN NIMI OLI MURRE!!!! SE OLI
IHAN PIENI KU SE KUOLI!!! SE OLI SAANU JONKUN
VIRUSTARTUNNAN VAIKKA OLIN ROKOTUTTANUT SEN JA
MADOTUTTANUT SEN!!! SE OLI 6 KUUKAUTTA VANHA KUN
SE JÄTTI MINUT!!!! JA SUREN SITÄ VIELÄ!!! NYT
MULLA ON UUSI KOIRA JA SEN NIMI ON TEPSU SE ON
OLLUT NULLA JO 3 VUOTTA JA SE ON MUN UNELMA
KOIRA!!! SINUNA MINÄ SURISIN SURUNI!! JA SIT
HARKITSISIN UUDEN SAKEMANNIN OTTOO MUA SE AINAKII
AUTTO!!! VOIT MAILATA JOS KIINNOSTAA!!!
OSOITE ON:[email protected]

Otan osaa! Pelkään päivää, joka meitäkin kerran
kohtaa. Ei varmaan ole mitään patenttilohtua. Et
ole menettänyt rakkauttasi ystävääsi, vaikka
ystäväsi onkin poissa. Suru ja itku ovat
lääkkeesi nyt. *huokauksia*