Pidätkö kauhuelokuvista? Minä olen aina pitänyt kauhuelokuvista ja -kirjoista, mutta nyt vanhempana ne ei enää jaksa pelottaa, joten kiinnostus niitä kohtaan on vähentynyt. Nuorena tuli katsottua satamäärin kauhuvideoita. En tiedä, onko sillä ollut mitään vaikutusta minun luonteeseeni tai tunne-elämään. Monet naiset ovat herkkiä eivätkä halua katsoa muuta kuin komedioita, joita itse ylenkatson. Tapasin joku aika sitten naisen, ja ihastuin siihen, ettei hänkään ole turhan herkkä "kauhujuttujen" suhteen. Tuntuu mukavalta, kun joku ymmärtää minua!
Katsotko kauhua
Klaudia
13853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En oo mikään kauhuelokuvafriikki, mutta joskus tulee katottua. Yksin en uskalla, hui!
Pitää olla joku vieressä, että voi pitää kädestä kiinni =)
Manaajan näin joskus vuosia sitten ja se on jääny niin mieleen, en meinannut uskaltaa nukkua seuraavana yönä ollenkaan. IIIK!!
ehdottomasti! kauhuleffat ja trillerit ovat suosikkejani, mutta muutkin leffat menee, harvemmin kuitenkin toiminta ja scifi.
Olen suuri kauhuelokuvafani. Etenkin nuorempana olin kauhufriikki. Kirjoitin omia kauhutarinoita, leikin kauhuleikkiä, katsoin kauhuelokuvia, keräilin kauhuelokuvien näyttelijälistoja jne. jne.
Omistan myös CD:n, jossa on musiikkia eri kauhuelokuvista. :)
Vieläkin pidän niistä paljon!
Tänään tulee TV:stä joku kauhuelokuva (myúsitaakseni tänään ja muistaakseni Perjantai 13.päivä, muistaakseni), jee!
Katsoin elokuvan eilen illalla. Mistähän johtuu, että Jasonin äidistä tuli mieleen jonkin sortin lesbot... hän kun oli vähän semmoinen ronskimpi naisihminen - vaikka eihän nyt lesbot muuten ole sen aggressiivisempia kuin muutkaan ihmiset.
juupsista, kyllä katon.
...enää. Nuorempana kävi mikä tahansa jännäri, nykyään välttelen kauhua. En halua katsoa paljon mitään niistä vanhoistakaan, mitkä ennen nielaisin sujuvasti. Mystiset, mielipuoliset kauhut jopa inhottavat.
Leffa tai kirja, en pidä siitä asetelmasta, että ensin päästetään tutustumaan uhriin, ajatuksiin, päivittäisiin askareisiin, ja sitten - hänet tapetaan. Ja seuraavakin. Ja seuraava. Sarjamurhista innostuin jossain vaiheessa (jännitystä pidetään yllä heittämällä kaamea murha säännöllisin väliajoin), mutten halua enää.
Pidän dekkareista, mieluiten sellaisista, joissa on yksi mielenkiintoinen murha (max. kaksi) ja komplisoitu, kiintoisilla henkilöhahmoilla maustettu juoni. Eikä missään nimessä saa lukijaa/katsojaa panna kiintymään uhriin alussa, vaan tuntemattoman uhrin luonne ja toimet selviävät toivoakseni vasta tutkimusten kuluessa. (Minulle sovelias tapa vieraannuttaa).
Miksi näin? Vanhemmiten olen sentimentalisoitunut, kiinnyn jopa fiktiivisiin hahmoihin, vaikka ne olisivat keljuja, silti...ihmisiä. Oottakaas vaan, teillekin voi käydä näin :D
Onko sinun mielestäsi moraalisesti väärin katsoa kauhuelokuvaa, jossa ihmiset pelkäävät järjettömästi, heitä tapetaan tunteettomasti, ja sitten elokuvan jälkeen todeta, että "olipas hyvä leffa"? Itse olen tätä miettinyt, että olenko minä tosiaan näin raadollinen olento. Miten sitä ylipäätään voi haluta katsoa, kun toisille tapahtuu pahaa? Saahan siinä tavallaan itsekin pelosta osakseen, jos samastuu uhriin, mutta ketä se auttaa? Toistaiseksi en ole vielä samastunut muihin kuin uhreihin, joten tilanne on ehkä vielä hallinnassa... vai miten päin se menee? Näin yöllä eilisen Perjantai 13. päivä -elokuvan katsomisen jälkeen painajaisia, joten ehkä jätän ne nyt sitten vähemmälle. Vai tarvitseeko sitä sittenkin pelätä joskus jotakin? Onko nyky-yhteiskunta liian helppo paikka elää? Pahimpia pelkojani todellisessa elämässä on esim. Setan bileisiin meno tai että munaanko itseni tällä keskustelupalstalla... Olenko nynny? Mikä auttaisi? Miten hallitsen pelkojani, miten voitan pelkoni, pitääkö niitä hallita, pitääkö ne voittaa - eikö pelot suojele ihmistä?
...ole mielestäni moraalitonta olla kiinnostunut kauhusta, heh. Siis sellaisesta, mitä saa näyttää telkussa, elokuvateattereissa ja voi vaikkapa lainata kirjastoista. Sairaat S/M-tarinat ovat asia erikseen, en ole erityisemmin perehtynyt siihen, purkavatko ko. kovat jutut paineita toteuttaa viehtymyksiä tekoina vai toimivatko ne käytännössä yllykkeinä.
Minusta pelkojen kohtaaminen fantasiamaailmassa on tavallaan hyvää terapiaa. Lapsia ja nuoria ei saisi pelotella kehitysvaiheeseen sopimattomilla raakuuksilla, moni aikuinenkaan ei kestä. Mutta sinänsä ajattelen, että lastenkin olisi tarpeen perehtyä vähin erin reaalimaailmaan, se ei ole palkkää satua. Esim. ylisuojelevaa uutislähetysten kieltämistä pitäisin karhunpalveluksena lapsille. Sotia on, raakuuksia on, vanhempien pitää pystyä selittämään niiden mittasuhteet ja vaikutus omaan perhe-elämään (tai pikemminkin se, etteivät ne tänne paljoa vaikuta). Kieltojen sijasta vanhempien olisi hyvä katsoa yhdessä lastensa kanssa pelkoelementtejä sisältävät kuvat ja keskustella niistä. Joku muu voi olla eri mieltä, en ole asiantuntija.
Tuskin juuri kukaan samaistuu raakaan murhaajaan, sitä pelkoa ei varmastikaan ole kellään (paitsi ihmisellä, joka jo on sairas).
Pelot kyllä myös suojelevat ihmistä, mutta olisi tervellistä pitää ne kontrollissa, tutustua niihin ja purkaa turhan tuntuisia pelkoja. Ja jos jollain pelolla on yliote - tai se on ylimalkaan voimakas - eikä siihen auta ammattiapukaan, niin pelon kanssa voi elää, täytyy vain mietiskellä, miten.
Setan bileet pelotavat minuakin, et ole ainoa :D
..sen verran, ettei ainakaan kannata pelätä "munaavansa" tällä palstalla itseään, sillä mielestäni se ei ole edes mahdollista, koska kaikki me saamme esiintyä omana itsenämme.
Saamme pitää mielipiteemme ja kysellä ihan mistä aiheesta hyvänsä. Joskus joku teilaa jonkun tekemän aloituksen, mutta sehän on kokonaan teilaajan ongelma, jos ei kestä kaikista aiheista puhuttavan..;)
..tuli katseltua. Nyt on draaman ja psyk.trillereiden vuoro.
Kauhukuville on kiva nauraa.. Ne on kaikki aikas hauskoja komedioita. Etenkin manaajaa oli kiva naureskella. Emmä ainakaan osaa oikee pelätä kauhukuvia. Ne on jotenkin niin utopistisiä.
Kyl mä kauhua mielelläni katon. En o vaa kovi hyvää kuvaa nähny. Scream on kaiketi yks parhaimmista.
Psykologiset kauhukuvat on musta parhaita. Ne jää mietityttää pidemmäks aikaa. Etenkin The Cell on hyvä.
psykologiset kauhukuvat ja trillerit on parhaita. en niinkään pidä sellaisista missä vaan veri lentää, mutta juoni on tavallaan kaikissa sama.
Katson kauhua, koska niissä elokuvissa ihmisen mielikuvitus on laitettu äärimmilleen. Kauhuelokuvissa näkee, miten rajaton ihmisen mielikuvitus on. Olen miettinyt, mistä esim. Stephen King ammentaa kaikki ne kirjansa ja juttunsa. Jotkut tyhmät komediat, voi että, kyllä ne käyvät joskus hermon päälle, esim. "Hei me lennetään", hyvänen aika! Komediaa voi katsoa silloin, kun sä olet kipee ja et jaksa ajatella mitään. Sitten kun katsotaan kauhua, silloin täytyy ollaa popcornia ja limua, niin kauhuleffassa pysyy tietty virike yllä Twilight Zone -tunnari...