Meillä ollaan nyt siinä vaihessa että äitiysloma rupee loppumaan ja pitäs tehä päätöksiä jäädäkö kotiin vai palata töihin..
Vähä on ristiriitasta ku jos jää kotiin niin kotihoidontuki on nii hikinen ettei sillä laskuja maksa, jos taas menee töihin niin päivähoito maksaa iha älyttömästi!! mä haluisin niin jäädä viel kotiin mussukkani kanssa mut ei hitto ku sit ei saa rahaa millä elää.. käyhän meillä tietty isäntä töissä mut en mä sen lompakon varassa halu elää..
Miten muut ootte pärjänny pelkällä kotihoidon tuella?? Mä olen ite hoitoalalla ni voishan sitä viikonloppusin käydä tekemässä vuoroja niin isäntä on sitten lapsen kanssa kotona.. Mut saako niitä töitä sit tehdä ettei ne vähäisetki tuet lähe??
ARRRGGGHHHH!! TÄ ON NII PERSEESTÄ!! :(
Vähä on ristiriitasta ku jos jää kotiin niin kotihoidontuki on nii hikinen ettei sillä laskuja maksa, jos taas menee töihin niin päivähoito maksaa iha älyttömästi!! mä haluisin niin jäädä viel kotiin mussukkani kanssa mut ei hitto ku sit ei saa rahaa millä elää.. käyhän meillä tietty isäntä töissä mut en mä sen lompakon varassa halu elää..
Miten muut ootte pärjänny pelkällä kotihoidon tuella?? Mä olen ite hoitoalalla ni voishan sitä viikonloppusin käydä tekemässä vuoroja niin isäntä on sitten lapsen kanssa kotona.. Mut saako niitä töitä sit tehdä ettei ne vähäisetki tuet lähe??
ARRRGGGHHHH!! TÄ ON NII PERSEESTÄ!! :(
Vastaukset 29
Vanhimmat
sisällä tehdä ja punnita kaikki vaihtoehdot. Mutta olen eri mieltä tuosta, että et halua olla miehesi lompakon varassa. Hyvänen aika sentäs! Eikös lapsi ole teidän yhteinen? Ja silloin pitäisi molempien miettiä YHTEISTÄ taloutta eikä tyyliin sun ja mun rahat!
jos mun tili on tyhjä kun yhtiövastike on maksettu ni eihän sillon oo muuta ku miehen rahat!! hän ne on työllään ansainnu, ei ne mun rahoja oo!! vauva saa kyllä kaiken tarvitsemansa mutta mä en..
Sinähän teet työtä teidän yhteisen lapsen eteen päivät pitkät. Hoidat teidän yhteistä lasta (vai onko lapsi sitten jonkun muun miehen ja siksi et laita miestä osallistumaan kunnolla perheen huoltoon). Sinun työpäiväsi on lapsen hoito kotona, miehesi työpäivä työssä. Mutta perheessä työssäkäyvän tulee toki osallistua suuremmalla potilla taloudellisesti kuin kotona lapsia hoitavan.
Ymmärtäisin tuon ajattelun, jos olisitte vaikka kouluikäisten lasten vanhempia ja sinä haluaisit jäädä kotiin vastoin miehen toivetta, mutta hyvänen aika kyse on pienestä lapsesta joka tarvitsee joka hetki huolenpitoa ja silloin miehen on osallistuttava suuremmalla panoksella taloudellisesti, koska sinä osallistut lapsen hoitoon suuremmalla panoksella (ellei miehesi sitten hoida lasta kaikkea vapaa-aikaansa sinun juostessa kylillä).
Onko nuo ajatukset mihen rahoista lähtöisin hänen vai sinun päästäsi. Tosi omistuista ajattelua pienten lasten vanhemmilta ja miehesi puolelta itsekästä jos miehesi noin ajattelee.
Nyt nainen et alistu tuollaiseen vaan vaadit miestäsi elättämään teidät, kun sinä tarjoat pienenlle lapselle parhaan mahdollisen hoidon -kotihoidon!!!
kyllähän se mies elättää niinkuin tähänkin asti.. mutta olis se kiva jos mulla itelläki olis joskus omaa rahaa.. että sais itelle hommattua jotain kivaa aina välillä :) enkä ny tarkota mitään ryyppy reissuja, ne ei kiinnosta enkä oo viel missään käynytkään..
niinhän se on mun "työtä" hoitaa vauvaa kotona, siinä hommassa on vaan niin paska palkka vaikka työ on kultaaki kalliimpaa..
kyllä mä ihmettelen jos täällä on semmosia naisia jotka on tyytyväisiä kotihoidontuen määrään ja pärjää sillä!!
mä ite en tykkää pyytää/lainata mieheltä vaikka se ite ei pidä sitä minään ongelmana jos rahaa vaa sattuu sillo olemaan..
Muuta nyt hyvä ihminen ajattelutapaa!
Ihmettelet niin niitä naisia, jotka ovat tyytyväisiä kotihoidon tuen määrään ja pärjää sillä... Siis, ei tarkoitus olekaan, että äiti sillä yksistään pärjää! Vaan tilannetta pitää miettiä, että toisen palkka ja kotihoidontuki YHTEENSÄ ja pärjätäänkö sillä, yhteisesti!
Naimisissa olessaan on aviopuolisot velvollisia elättämään toisiaansa!
Meidän perheessä ME emme ole tyytyväisiä kodinhoidontukeen. Se ei ole vaan minun ongelma pärjätä kodinhoidontuella, vaan olemme yhdessä pohtineet mikä on lapselle parasta ja milloin menen töihin. Kyllä meilläkin on omat tilimme, mutta jo siinä vaiheessa kun lasta aloimme tekemään, oli molemmille selvää, että se on ihan sama kumpi kotona on lapsen kanssa, lähinnä se kenellä olisi työelämässä pienemmät tulot, että tulemme paremmin toimeen.
Ja asiaan... Minä olin kotona siihen asti kun lapsi täytti vuoden. Sen jälkeen menin töihin, mutta kun sain tietää samalla olevani jälleen raskaana, päätin, että olen vain sen kesän töissä ja nyt olen ja olen ollut loppuvuoden kodinhoidontuella kunnes äitiysloma alkaa. MEILLÄ (huom, ei minulla) ei olisi ollut varaa jäädä pitkäksi aikaa kodinhoidontuelle.
Ei ME sillä pärjätä! Ja sehän se tässä ketuttaakin! Vaikka ME kumpikin halutaan että vauva saisi vielä olla kotona eikä joutuisi hoitoon!
Meillä homma toimii niin, että mies maksaa laskut ja hoitaa muutenkin tiliasiat. Katsoo aina laskunmaksun yhteydessä onko vaimon tilillä rahaa. Jos ei ole, hän laittaa sinne rahaa. Tämä toimii, koska en kuitenkaan ole holtiton rahankäyttäjä, mutta saan myös ostaa itselleni jotain kivaa. Mikäli mies joskus ilmoittaa että nyt tekee rahasta tiukkaa, silloin en osta mitään ylimääräistä minäkään.
paitsi, että minä kyllä lyhennän meillä lainaa ja mies maksaa kaikki muut menot. Saamme myös kuntalisää (onneksi kunnassamme sitä maksetaan).
Minulle mies myös laittaa välillä tilille rahaa ja sen lisäksi on pari luottokorttia käytössä. En tuhlaile turhia, mutta minusta on oikeudenmukaista ja tärkeää, että myös minulla on rahaa käytössä, kun jotain kivaa haluan ostaa.
Tietty jos aloittajan perheessä kotiinjääminen ei ole mahdollista edes miehen tulojen avulla niin sitten ei kai auta kuin mennä töihin, niin sääli kuin se onkin. Tietty jos voi järjestää töitä niin, että mies on kotona lasta katsomassa niin se parempi.
Minä olen edelleen lapsen kanssa kotona, vaikka hän on "jo" 2v2kk. Eli olen siis kotihoidontuella ja mies käy töissä.
Menot on jaettu niin että mies maksaa vuokran muut laskut.
Minä maksan oman puh.laskuni ja lehtitilaukseni sekä koko perheen ruoat.
Ja vielä jää 40e kuukaudessa laitettavaksi jemmatilille säästöön siitä minun kotihoidontuesta.
Kotihoidontuella voi tehdä töitä niin paljon kuin kerkee. Lasta vaan ei saa laittaa hoitoon.
Tiedän muutamia perheitä, joissa isä tekee kokopäivätyötä ja äiti tekee keikkaa (hoitoalalla tai kaupassa) silloin kun isä ei ole töissä. Näissä ratkaisuissa vaan voi joutua parisuhde koetukselle, jos yhteistä aikaa ei järjestetä riittävästi. Eli homma ei kovin pitkään toimi, jos olet aina töissä kun miehesi on vapaalla.
ei jää aikaa riidellä keskenään. Parisuhde pysyy raikkaan uutukaisena pitkään.
Meillä on ratkaistu asia toistaseksi niin, että mies tekee kahta työtä ja minä hoidan alle vuoden ikäistä kotona. Tässä välissä ei nyt töihin järkeä lähteä, kun olen jo aika pitkällä raskaana ja töissä joutuisin nostelemaan painavia juttuja. Viime aikoina ei ole tarvinnu miettiä mitä tukirahoilla maksellaan, ne kun on mennyt lapsen ja omiin sairaalamaksuihin. Mutta pärjätään, näin sen olin kuvitellutkin menevän, että itselle ei paljon jää..ja kun koti on aika pieni, niin ei se haittaa ettei koko ajan ole varaa hankkia uutta tavaraa ja vaatteita:)
Mitäs jos jäisit kotiin vielä muutamaksi kuukaudeksi, kokeilisitte pärjäättekö? Jos tuntuu tukalalta luopua niistä omista menoista niin mene sitten töihin.
Meillä tilanne oli sellainen ettei yksinkertaisesti todellakaan raaskittu viedä alle vuoden ikäistä hoitoon vaikka rahatilanne olisi kyllä vaatinut minun töihin menon. Luovuin mieluummin niistä omista menoista että sain jäädä vauvaa hoitaan kotiin. Tiukkaa teki mutta pärjättiin ja kaikki välttämätön saatiin maksettua. Tyttö meni sitten pphoitoon ollessaan 1v 3kk (aivan liian pieni silloinkin) mutta ei tarvinnut montaa kuukautta kulkea kun huomasin olevani raskaana.
Nyt odotan toista viimeisilläni ja ihanaa että 2-vuotiaani saa taas olla kotona, on mielestäni ihan liian pieni hoitoon vieläkin=) Nyt ajattelin jäädä kotiin kolmeksi vuodeksi ja kulkea sitten vaikka vanhoissa rytkyissä=) Mieluummin niin kuin että veisin kahta pientä hoitoon!
Kiitos ihan älyttömästi asiallisista vastauksista!!
Nyt kyl laitetaan mietintä myssyt päähän et katotaan mitä se tulevaisuus tuo tullessaan :)
Elämäni onnellisin aika oli se, kun olin kotiäitinä. Minulla oli jokaisen äitiysloman jälkeen sama pulma, jäädäkö kotiin ja kituuttaa rahan kanssa vain mennäkö töihin ja tienata vähän enemmän. Onneksi jäin kotiin.
Olen hyvin harvoin kokenut katumusta tai muutakaan äitiyteeni liittyvää negatiivisuutta kun olen saanut viettää tärkeimmät vuodet lapsieni kanssa. Nyt lapset ovat aikuisia/teini-ikäisiä ja ovat hyvin tasapainoisia ja miellyttäviä nuoria, jotka arvostavat meitä vanhemia todella paljon. Kotona olo vuodet ovat tehneet meille kaikille todella hyvää ja sitä, että rahaa ei ollut, ei edes muista.
Myös mieheni "pääsi helpommalla" kun ei tarvinnut huolehtia hoitoasioista, lapsen sairastamisesta tms. mikä saattaa aiheuttaa stressiä silloin kun molemmat ovat töissä.
Minä siis jäin kotiin useammaksi vuodeksi. Meillä oli asuntolainaa, jonka lyhennyksen muutimme minimiin, tein itse kaikki ruuat ja muutenkin kulutuksemme oli vähäistä mutta elämänlaatu oli silti ruhtinaallista; mukavat lämpöiset aamut, kiireettömät päivät ja ihanaa yhdessä oloa, sitä ei saa millään rahalla.
älyttömästi?? Vertaapa moniin muihin maihin niin Suomessa on päivähoito todella halpaa.
Eihän maksu kata edes lapsen syömisiä päiväkodissa.
Olla kotona lapsen kanssa ja saada samaa palkkaa kuin työssä käydessäsi?
Ikävä kyllä se ei ole mahdollista. Veronmaksajat eivät pysty sellaista kustantamaan.
Itse kyllä kannatan korotusta kotihoidontukeen, esim. 50 € kuussa.
Jos olet kotona, pystyt venyttämään penniä niin, että pienehköilläkin tuloilla tulee toimeen. Voit tehdä itse ruoat, leipoa, ehkä tehdä vaatteitakin. Itse pärjäät vähemmillä ja vanhemmilla vaatteilla, työmatkamatkakulut jäävät pois yms.
Tulette varmasti toimeen miehesi palkalla, jos asetatte asiat tärkeysjärjestykseen.
oon kotona siis ja kotihoidontuesta maksan esim. lapselle vaatteet, omat juttuni, välillä käyn ruokakaupassa yms. pientä. Ei haittaa miestä, hänellä riittää rahaa laskujen, vuokran ym. jälkeen vielä käydä välillä kavereitten kanssa ulkona. Ihan tyytyväisiä ollaan kummatkin, mä en ole mikään kova shoppailemaan muutenkaan ja muksulle hommaan vaatteet ja lelut pääosin kirppikseltä.
Oli mulle ihan ehdoton juttu olla vielä kotona lapsen kanssa, mun mielestä joku yksvee on liian pieni hoitoon. Ja kun ne kasvaa niin nopeasti niin haluan nauttia tästä ajasta. Pitää miettiä mikä tekee onnelliseksi, ja miltä tuntuu mahdollisesti myöhemmin. Aikaa ei koskaan saa takaisin, turha katua myöhemmin ettei antanut lapselle enemmän aikaa.
Jos susta tai miehestäs tuntuu väärältä että "olet elättinä", niin voittehan sopia, että sä tavallaan korvaat sen sitten kun menet takaisin töihin. Maksat laskut tai vuokran tai kaikki kokonaan vaikka pari vuotta. Mun mielestä sellaselle ei oo tarvetta kun lapset on yhteisestä sopimuksesta hommattu, mutta joillain on toi ihme juttu noista "omista rahoista" vielä silloinki ku perhe on perustettu. Jutelkaa ja sopikaa mikä teille on hyvä ratkasu, mutta muistakaa asettaa lapsi etusijalle.
taaperoaika on niin ihanaa, tuo mukelo on niin suloinen pieni kömpelö otus että en vaihtaisi päivääkään tästä pois. On ihana kattoo kun se oppii koko ajan uutta ja on ihana tuntea oma lapsi niin hyvin. Mä olen ainoa joka ymmärtää pojun "puhetta" jne. Meillä on ihan ainutlaatuset välit joita en usko et olis jos ei koko aika oltais yhessä.
Kohta se jo viipottaa menemään kavereitten kanssa eikä äitiä muistakaan :( Mulla on aikaa ja rahaa omille jutuilleni sitten siinä vaiheessa, elämässä pitäis aina malttaa vähän odottaa.
..miehesi lompakon varaan jäädä?? Meillä ainakin kaikki rahat yhteisiä, miehen palkka, kodinhoitotuki, kaupunkilisä, veronpalautukset kummankin yms Minä hoidan MEIDÄN lapsia kotona, molempien sitä tahtoessa. Ei minun ole ikinä tarvinnut mieheltä "kinuta" rahaa, saan pankkikortin mukaan kauppareissulle jos ei itsellä enää satu olemaan.. samaan hiileenhän sitä puhalletaan??!??
et veronpalautuksetkin on yhteisiä, niin mitä jos miehes saa vaikka muutaman satasen mätkyjä ni osallistutko sä myös niitte maksuun ku ne on yhteisiä :D
Hah ha ha aha ah ahahahahah ahahahahahhahhaaaaa..
Tulot on tietty yhteisii mut laskut kaikki miehen!
Hhahahahahahahahahahahahhahahhahaahahhahahahaha..
meil mies sai 250e mätkyjä ja mä saan 400e palautuksia ja kyl sää mies maksaa laskunsa iha ite ku me lähetää lasten kans shoppailee :D
meillä vaan on mätkyt ja palautuksetkin yhteisiä. Mies sai just hurjat mätkyt ja mä tosi hyvät palautukset, jotka menee puhtaasti niiden mätkyjen maksamiseen. Meillä on tulot ja menot yhteisiä piste
eiks sua sit harmita et SUN rahat menee MIEHEN mätkyihin?? Hullu saakeli :D
Mä en ikinä tekis noin!!!!
ei harmita se, että MUN rahat menee miehen mätkyihin. Harmittaa se, että saatiin mätkyjä ylipäätään, eikä jääkään kivaa ylimääräistä. Meillä ei ole sun ja mun rahoja, meillä on meidän rahat ja yhteinen tili. Olen ollut yli vuoden hoitovapaalla, nyt tosin taas äitiyslomalla, joten en ois pelkästän niillä rahoilla maksanu puolia elämisestämme, vaan ME maksetaan MEIDÄN eläminen. MEIDÄN talo, MEIDÄN lapset, MEIDÄN auto jne.
meillä kylläkin saan itse 1500 yli palautuksia ja mies vähän reilu tonni, mutta yhteiselle säästötilille menee nekin. Minä tapaan saada vanhemmiltani joulubonuksen ja sekin menee perheemme yhteisiin hankintoihin, keväällä todennäköisesti etelänmatkaan.. Muuten elellään miehen palkalla sitten kun hoitolisät yms ei riitä. Samaan hiileen puhalletaan.. Sitten kun palaan töihin, varmaan enemmän mun ja sun rahat, mutta yhdessä kuitenkin hoidetaan jos toiselta esim loppuu..
Meillä pelaa niin, että yhdessä päätettiin, että lapsi ei mene vielä tarhaan vaan jään kotiin hoitamaan lasta. Mietittiin yhdessä summa, jonka mies maksaa kerran kuussa tililleni, jolla saan omia juttuja hoidettua. Käytännössä kaikki yhteiset rahat menee, jos minä ostan ruoat alkukuusta, ostaa mies loppukuusta. Yhteiset menot maksaa pääasiassa mies.
Kampaajalla käyn edelleen, muutaman vaatteen voi nsillointällöin ostaa, vaikkakin enemmän ostan lapselle. Kumpikaan ei tuhlaa, ei ole varaa siihen, mutta kituuttaakaan ei tarvitse.
Ajattelin aikanaan ihan samanlailla kun sinä ja päätös kotiinjäämisestä teki tiukkaa, olin tottunut olemaan riippumaton kenestäkään. Mutta päätöstä en ole katunut kertaakaan. Työ odottaa ja sinne palaan myöhemmin, lapsi kasvaa ja on vaan hetken pieni.