Nyt luin tällaisesta täältä ja tulipa vaan heti mieleen omat vaivani.
Mulla on lapsen kuoleman jälkeen (n. 7 v sitten) yhtäkkiä pahentunut oireilu, joka tuntuu vaan menneen hullummaksi tässä vuosien varrella. Aiempiakin kovia kolhuja ja läheisten menetyksiä on ollut pilvin pimein.
Rytmihäiriöt on alkaneet todenteolla vaivaamaan. Saan noita muljahduksia nykyään ihan kaikenlaisesta mielenliikutuksesta, kun kiihdyn jostain, hermostun, jännitän, pelästyn, tai voi olla myös ihan positiivisestakin asiasta johtuva mielenliikutus.
Joskus tosin liikuntakin provosoi nuo muljahdukset esille.
Lisäksi on tullut mukaan jonkinlainen hengenahdistus ja kipujakin tuntuu joskus rinnassa. Hengästyttää helpommin jne.
Sydän tuntuu jotenkin herkemmältä reagoimaan kaikenlaiseen ja jollain lailla huonommalta kuin aiemmin.
Kokeita on kyllä tehty, Holterista rasitustestiin, mutta mitään ei ole löydetty. Sydänultraa ei tosin ole otettu. Röntgenissä vaan todettu sydän ainakin normaalin näköiseksi.
Kaikki muutkin mahdolliset kokeet on otettu kilpirauhaskokeista lähtien, kalliimpiin hormonikokeisiin. Olen ollut siis erikois (sisätauti) lääkärin tarkassa syynissä ja
hän pisti kaikki oireeni (monia muitakin kuin nämä em.) lopulta stressin piikkiin.
Stressihormonitasot olivat kuitenkin ihan normaalit.
Voikohan tuollainen stressi kuitenkin aiheuttaa jotain pysyviä muutoksia sydämeen?
Tuli vaan mieleen, kun luin nyt tuosta syndroomasta, josta en ole aiemmin mistään kuullutkaan.
Tuota tilaa hoidetaan kuulemma jopa sairaalalevolla.
Itse en ole tässä vuosien varrella mitään sen kummempaa hoitoa saanut, ei siis ainakaan mitään lepoa määrätty, päinvastoin töitä on vaan joka suunnalta yritetty lisää tuputtaa, sairaslomaa tuntunut mahdottomalta saada ja pysähtymään en olis juuri ehtinytkään, kun on samaan aikaan ollut vauva hoidettavana (tämän nuorimmaisenkin kanssa on ollut omat pelot ja murheensa).
Psykologin kanssa on tullut höpistyä, mutta en tiedä onko siitä nyt ollut mitenkään suurta apua.
Beta-salpaajat ainoana lääkityksenä, mutta niitäkään en voi mitenkään säännöllisesti syödä, koska laskevat mulla liikaa verenpainetta (joka on muutenkin välillä liian alhaalla) ja heikentävät entisestäänkin fyysistä suorituskykyä ja niiden kanssa tulee ihan voimaton olo, väsymys ja usein pään särkyäkin. Mielialalääkkeetkään ei ole mulle sopineet.
Mietin vaan siis miten paljon tällainen kaikki voi vaikuttaa sydämeen.
Mulla on lapsen kuoleman jälkeen (n. 7 v sitten) yhtäkkiä pahentunut oireilu, joka tuntuu vaan menneen hullummaksi tässä vuosien varrella. Aiempiakin kovia kolhuja ja läheisten menetyksiä on ollut pilvin pimein.
Rytmihäiriöt on alkaneet todenteolla vaivaamaan. Saan noita muljahduksia nykyään ihan kaikenlaisesta mielenliikutuksesta, kun kiihdyn jostain, hermostun, jännitän, pelästyn, tai voi olla myös ihan positiivisestakin asiasta johtuva mielenliikutus.
Joskus tosin liikuntakin provosoi nuo muljahdukset esille.
Lisäksi on tullut mukaan jonkinlainen hengenahdistus ja kipujakin tuntuu joskus rinnassa. Hengästyttää helpommin jne.
Sydän tuntuu jotenkin herkemmältä reagoimaan kaikenlaiseen ja jollain lailla huonommalta kuin aiemmin.
Kokeita on kyllä tehty, Holterista rasitustestiin, mutta mitään ei ole löydetty. Sydänultraa ei tosin ole otettu. Röntgenissä vaan todettu sydän ainakin normaalin näköiseksi.
Kaikki muutkin mahdolliset kokeet on otettu kilpirauhaskokeista lähtien, kalliimpiin hormonikokeisiin. Olen ollut siis erikois (sisätauti) lääkärin tarkassa syynissä ja
hän pisti kaikki oireeni (monia muitakin kuin nämä em.) lopulta stressin piikkiin.
Stressihormonitasot olivat kuitenkin ihan normaalit.
Voikohan tuollainen stressi kuitenkin aiheuttaa jotain pysyviä muutoksia sydämeen?
Tuli vaan mieleen, kun luin nyt tuosta syndroomasta, josta en ole aiemmin mistään kuullutkaan.
Tuota tilaa hoidetaan kuulemma jopa sairaalalevolla.
Itse en ole tässä vuosien varrella mitään sen kummempaa hoitoa saanut, ei siis ainakaan mitään lepoa määrätty, päinvastoin töitä on vaan joka suunnalta yritetty lisää tuputtaa, sairaslomaa tuntunut mahdottomalta saada ja pysähtymään en olis juuri ehtinytkään, kun on samaan aikaan ollut vauva hoidettavana (tämän nuorimmaisenkin kanssa on ollut omat pelot ja murheensa).
Psykologin kanssa on tullut höpistyä, mutta en tiedä onko siitä nyt ollut mitenkään suurta apua.
Beta-salpaajat ainoana lääkityksenä, mutta niitäkään en voi mitenkään säännöllisesti syödä, koska laskevat mulla liikaa verenpainetta (joka on muutenkin välillä liian alhaalla) ja heikentävät entisestäänkin fyysistä suorituskykyä ja niiden kanssa tulee ihan voimaton olo, väsymys ja usein pään särkyäkin. Mielialalääkkeetkään ei ole mulle sopineet.
Mietin vaan siis miten paljon tällainen kaikki voi vaikuttaa sydämeen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pumpussa ja sellainen mieto ressilääke kuin Opamox on ihmeesti auttanut. Kun on illalla tykytyksiä ja kurja olo pumpussa niin yksi 15 mg tabletti on rauhottanu pumpun ja olen saanut nukutuksi.
Kyllä minullakin oli ressihormonitaso ihan OK mutta luulen ainakin omalta kohdaltani, että se vaihtelee. Joskus sitä ei ole liikaa ja joskus tuntuu olevan veressä ihan ämpärikaupalla.