Miksi en uskalla ihastua? Olisit niin ihana ja suloinen... Mutta en vain voi antaa itseni ihastua, tuntuu ettei munulla olisi siihen oikeutta. Olet vaikeasti tavoiteltavissa, mutta samalla niin lähellä. Olin jo melkeinpä varma, ettei särkynyttä sydäntäni pysty enään korjaamaan, mutta sinä aukaisit vähän sitä verhoa, jonka olin asettanut itseni ja muiden väliin. Olin luonut itselleni kovemman kuoren, ettei kukaan pääsisi katsomaan sisälleni, näkemään heikkouttani. Miksi en voi antaa itselleni lupaa ihastua, vaan keksin aina lisää syitä, miksi en voisi saada sinua, miksi et voisi ihastua minuun. ARGH miksi tämä on niin vaikeaa? Pelkään ihastua, ehkä sen takia, että en uskalla olla toisel lähellä, antaa kaikkeani, koska pelkään että satutan itseäni, tai sinua tai muita.
Olisiko mitään neuvoja? En enään keksi miten voisin olla taas yhtä avoin kuin olin joskus ennen...
Olisiko mitään neuvoja? En enään keksi miten voisin olla taas yhtä avoin kuin olin joskus ennen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
puhumalla ne asiat ratkee just niinku niitte kuuluuki...
että läheisyys pelottaa. Nopeasti ajateltuna keksin ensimmäiseksi neuvoksi sen, että edetkää erittäin hitaasti ja puhukaa paljon. Älä ajattele liian pitkälle. Anna itsellesi lupa ajatella aina vain yhden askeleen taakse ja mennä takaisin päin, jos ahdistaa. Uskon, että hän ymmärtää täysin, jos merkitset hänelle jotakin. Etkö itsekkin ymmärtäisi häntä? Ja tekstistäsi päätellen uskon, että tiedät jollain tasolla merkitseväsi, mutta jollain toisella tasolla et vain voi luottaa siihen tunteeseen. Tiedän ainakin itse miltä sellainen tuntuu. Tunnen vahvasti erästä kohtaan. Mutta minua alkaa pelottaa suunnattomasti jos ajattelen asioita liian paljon eteenpäin. Ei siksi ettenkö haluaisi vaan juuri tuon saman takia, että pelkään etten riitä eikä hänen tunteensa olekaan vahvoja minua kohtaan...
Paras keino on minusta se, että ajattelee aina vain seuraavaa askelta, ei yhtään sen pidemmälle.
Ja se ajatuksistaan kertominen. En tiedä hänen ajatuksistaan, mutta joskus tuntui, että ehkä häntäkin saattoi pelottaa. Se oli minulle aina jotenkin lohduttava asia. Ajattelin, että jos asiat olisivat edenneet ja olisin kertonut itse, että pelottaa, niin ehkä hän ymmärtäisi sen. Se että toinen ymmärtää, tuntuu tärkeältä.
En tiedä mitä muuta sanoa sinulle kuin että uskon, että jos kahden ihmisen välillä on tunteita, niin yhdessä voi löytää tapoja, jotka auttavat ahdistuksen kanssa. Yksinään kun pohtii asioita, niin se ahdistus on varmaan paljon suurempi, ei osaa nähdä asioita helpomman kautta. Näin ainakin minun päässäni.
Kiitos viestistäsi, se auttoi ainakin hiukan tätä ahdistusta. Hän on sanonut minulle, ett minusta on tullut hänelle tärkeämpi viime aikoina, kun olemme tutustuneet paremmin.. ja hän on kertonut minulle asioita, joita ei ehkä olisi muille kertonut. Minulle se ainakin oli todella ihana tunne, että toinen luottaa. Ja että hän tahtoi kertoa minulle, eikö se kerro sitä, että haluaa tutustua minuun vielä hieman paremmin. Ja todellakin, minunkin kannattaa ajatella vain pari askelta eteenpäin, ja jos ahdistaa, niin en peräänny liikaa. Pitää vaan yrittää jaksaa eteenpäin, ja katsoa miten tämä homma edistyy :´)
pitää vaan uskaltaa elää ja kokea elämää.. elämättä ei jätetä!