Jos joku kysyy minulta, "otatko minut kyytiin?". Minä vastaan hänelle. No, voinhan minä ottaakkin.
Miten vastaisit tuohon minulle. Eikä tässä ole kyse siitä naisten ei tarkoittaakin ehkä jutusta.
Miten vastaisit tuohon minulle. Eikä tässä ole kyse siitä naisten ei tarkoittaakin ehkä jutusta.
Vastaukset 46
Vanhimmat
No hyvä,kiitos paljon. Mitä sitä turhaan kahdella autolla kun samalle kirkolle ollaan menossa.:)
Näin se ymmärretään täällä päin, mutta ei ymmärretä joka puolella suomea. Vaikka siinä ei ole murresanoja laisinkaan.
"voinhan minä ottaakin kyytiin" käsitetään kyllä ihan selväksi lupaukseksi, jopa ilahtuneeksi lupaukseksi. Vähän kuin sanoisi "tottakai otan" :))
Enkä ole savosta päinkään. Mutta tuo on nii totta, varsinkin näillä palstoilla sen huomaa, että eri puolilla suomea on erilaiset vivahde-erot asioilla ja ne saattavat aiheuttaa skismaa kirjoittelussa. Tulee väärinkäsityksiä jotka poikivat mitä poikivat. :))
asia on juuri näin. Me ei voida ottaa täällä huomioon miten toinen lukee ja ymmärtää minkäkin asia. Vaan jokaisen olsi pystyttävä seulomaan ne asiat pois, mitkä menee yli hilseen, sillä toinen ei välttämättä tarkoita pahaa tekstillään. Ennenkuin vasta siinä tilanteessa, kun on jo myöhäistä katua sanomisiaan.
Minä otan sinut ilomielin kyytiin Taika-Nainen, oliko kivasti sanottu. Ainakin paremmin, kuin tuo voinhan tuota ottaakin.
vastaisi kyytiinottotiedusteluuni noin, varmaan katsoisin häntä vähän ihmeissäni ja ehkä vaivautuneenakin,
"ei sitä sentään liiotella tarvitse",-ajattelisin *nauraa*
Ei sinua sitten voi ottaa kuin takapenkille d;). Ajatteleppa jos joskus joku yllättäisi, juuri tuolla tavalla, eikö se alkais matkanteko paljon rattosammissa merkeissä. Vois vaikka koko matkan haastella otatko vai etkö ota.
No kohtuus kaikessa, kyllähän sen jo usein näkee päällepäin miten vastaa. Mutta sattuuhan niitä lipsahduksi, ainakin kohta kun talvikelit yllättää.
jos etupenkki tyhjänä olisi, niin siihen mä kapuaisin iloisesti hymyillen. Takapenkkiinpäin vilkasiskaan. Saataisinpa ojentaa pastillirasiaakin kuskia kohden ja kysyä otatko vai etkö ota ; )
ymmärtää minun huumoria, jos sitä voi huumoriksi sanoa. Jos noin nätisti hymyilet voisin harkita, jopa sanojanikin. Voisinhan tuota ottaakkin, karuskilla saat tulla etupenkille, jos olet kiltisti.
näköjään minun omaperäistä huumoriani,jotkut pitää tosikkona, niinku totisella naamalla nauravana ;o]
Mutta kerropa mitä tuo karuski tarkoittaa?
Tietystikkin se tarkoitaa sitä karamellia, jota ojentelit sieltä takapenkiltä. d;)
Sinun silmäkin jo nauravat, niin miten voisit olla tosikko. Voi sitä naureskella sisimmässäänkin, eikä hekotella äänekkäästi. Kokeileppa katsoa jotain mielenkiintoista ihmistä silmiin 5 sekuntia, näet heti nauraako hän vai ei.
voinhan voi tarkoittaa ihan mitä tahansa.
Kaikki voivat mutteivät välttämättä tee mitä voivat, mikset siis vastaa 'kyllä' tai 'ei'? Tai 'kyllä se sopii...jne ' tai 'ei se sovi... jne', jos pitää venyttää selvää vastausta?
Ja miksi sitä pitää venyttää? Mitä sillä voittaa? Sen selvyyden siinä nyt ainakin häviää.
Juuri tätä hain kysymyksellä, että miten tuo vastaus ymmärrettään. Miten vastaisit minulle, et kai juuri noilla sanoilla.
ja kysyisin varmaan uudelleen....siis voitko vai et?
Hyvin epämääräinen ja hämärä vastaus mielestäni selvään ja suoraan kysymykseen.
Kyllä täällä päin sanotaan juuri noin, kun aiotaan tosissaan ottaa. Tämä kysymys tulee tuolta pohjanmaan suunnasta, siellä voi olla juuri tuollainen reakointi kysymykseen. Otatko vai etkö ota kyytiin. d;)
ja noin minä reagoisin. Onko tuo nyt sitä kun sanotaan että savolainen nousee kaukaa puuhun?
Siis...kysymykseen voitko jos vastaat "voinhan minä" niin minulle jää sellainen ajatus ettei tuo ainakaan ilahtunut kysymyksestäni.
Savon murteessa hyvin usein pehmennetään sanomiset. Voin minä ottaa, voinhan minä ottaa. Se on jonkinlaista keskustelun pitkittämistä, ja sanojen muokkausta omaan suuhun sopivaksi.
Tikkaathan siinä pitäis olla jos kaukaa meinaa puuhun, mutta vinha perä asiassa on. Kuten huomasit tästäkin, tikkaiden perässä on tuo han, ja vinha sana on sitä lauseen värittämistä.
vastannut minun kysymykseeni, miksi sitä vastausta pitää venyttää.
Vastaukseni riippuisi kulloisestakin mielialastani. Jos olisin kiireinen tai väsynyt, antaisin olla ja lähtisin kävelemään. Kerjäämään en muutenkaan oikein osaa alistua. Miksi siihen pitäisi pakottaa? Vai onko tuo jaarittelu hidasjärkisyyden peittelyä?
Jos on oikeen hidasjärkinen, niin eihän sitä tiedä mitä vastais. Vaan sitä pitää yrittää peitellä kaikin tavoin, ettei vaan toinen sitä huomais. Sen vuoksi täällä savossa väritellään näitä keskustelu, eikä sanota suoraan, otatko kyytiin, otan kyytiin jne. Sinne väliin on aina laitettava sopivia sanoja, ettei puhe kuulostaisi yksitotiselta.
Meillä se on äkäisyyden merkki, jos vastaa suoraan kysymykseen. Se pitää osata aina kaartaen vastata, tai toinen voi siitä suutahtaa, vaikka se on hyvin epätodennäköistä tuo suutahtaminen. Jos niin käy, niin silloin siihen paikkaan murjastaan sellainen vitsi, että naurattaa vielä huomennakin huonompiosaista.
Mielialat tietysti vaihtelevat täälläkin, muttei niitä voi muuten erottaa, kuin vitsit vaan muuttuu vielä kieroimmiksi. Kerjätähän aina pittää, jos ei tingi mistään niin sitä maksaa aivan turhasta kovan hinnan. Pakottaminenhan ei kuulu muutakun tuohon sepän ammattiin, kun esim. pakotetaan peltiä kuperaksi tai koveraksi, ihan kummalta puolen teosta nyt sitten milloinkin katsomaan.
Tämä varmaan selvensi osaltaan, miksi pitää vastausta maalailla tuolleen, vai oliko se sitä sinun mainitsemaa jaarittelua. d;)
että vastataan ensin suoraan, ja sitten jaaritellaan puoli tuntia päälle, ettei toinen vain luulisi että se on nyt äkäinen. Miksei sellainen tapa sitten istu teidän tyyliin? Kuten huomaat, en ole savolainen ja kehtaan kysyä suoraan, näin selittävänä pehmentävänä jaaritteluna tähän jatkoksi, jotta huomaat mitä ajan takaa (jne noin puoli tuntia)....
Jos ei ymmärrä savolaisuuden syvintä olemusta, niin sitä ei voi tajuta. Meidän tyyliä voisi muuttaa, mutta miksi sitä pitäisi muuttaa. Jos joku ei ymmärrä, niin ei sille voi mitään. Se kuuluisa sanonta pitää paikkansa keskustelussa savolaisen kanssa, vastuu ymmärtämisestä siirtyy kuulijalle, selittelyt jääköön sikseen.
Puheliaisuus kuuluu savolaisen tempperamenttiin, eikä sitä pidetä jaarittelun. Siinä vain asiat käsitellään monelta kannalta katsottuna, eikä yksi näkökulma ole aina se oikea. Joten en missään tapauksessa halua käsitystäsi suoraan puhumisesta väheksyä, mutta se ei ole savolaisille tyypillistä käyttäytymistä.
Tuo olisi hassuinta jos ensin sanoa töksäyttäisi suoraan mitä mieltä asiasta on, ja sitten jaaritteli asiasta puolituntia.
sehän säästäisi aikaa, kun vastauksen jälkeen voisi ryhtyä sen mukaiseen suoraan toimintaan ja sen sosiaalisen kyhnyttelyn voisi jutustella siinä samalla. Käsien ja jalkojenhan ei tarvitse halvaantua puheen ajaksi.
ja sitten vastaamme, - no voinhan mie tullakin :)
Sie kyllä ymmärrät meitä, vaikka karjalaista vähän sotketkin sanojesi joukkoon. d;) sekin on aika värikästä kieltä. Sanoisinko sinulle vastaukseksi, tuletko vai etkö tule kyytiin. d;)
on savolainen, kaikkine kieroilmauksineen, - eli voiphan se ollakkii ja voi olla ettei se oukkaa..
On siinä muunpaikkalaisilla ihmettelemmistä, että oljko se vai eikö se ollunna..jne.
Mutta epäluulo on kai ollut savolaisen rodun säilymisen kannalta, joskus tarpeellinen ominaisuus.., niin se on ymmärrettävä.
Voiphan se olla tottakkii..:)
jotain kymmenen-viidentoista vanha oli menossa yksin linja-autolla sukuloimaan, ja oli kysynyt eräälä etapillaan kuskilta, että meneekö tämä auto sille hänen kohde paikkakunnalleen.
Kuski oli katsonut kollia, ja tuumannut; Suattaap vuan mennäkki, mutta suattaa olla menemättäki.
Sitten oli joku sivupersoona sanonut menee tämä.
Tämä on ihan tosi tapaus. Oli vielä selittänyt sitten pojalleni tämä sivupersoona, että kyllä kuski oikein vastas, kun oli sanonut, että autossa on joku vika, kunhan pääsis tämän matkan, niin saa auton vaihtoon.
palomareppanaa joka on ollut kovasti vatsanväänteissä koko aamun. Noin just puhuu mun edesmenneen setäni edesmennyt vaimo (Savosta)ja mammarukkani ei koskaan oikein oppinut luottamaan häneen.
iski, - toivottavasti en aiheuttanut suurempaa vahinkoa :/ - sorry jos..hi..
P.s. Meistä nämä, "suattaahan se ollakkii" -ilmaukset ovat päivänseleviä - suattaa = on, ja voiphan se ollakkii= luultavasti on, en tiijjä ihan taposentarkaan kuinka asia on..ihan selevvee pässinlihhoo, eikö vain :)
vaan antibioottikuuri yhdistettyinä muihin myrkkyihin sai mahani tosi kipeäksi aamuyöstä ja asia korjaantui kaurapuurolla ja nauramisella. Ah olisipa kaikki niin yksinkertaista....
Huumorimielellä tuollainen lohkastaan, vaikka vastapuoli ei osaa arvata jutun taustoja. Tuossakin kuljettajalla oli tiedossa auton kehno kunto, mutta mistä se asiakas olisi voinut sen tietää, ellei ole tuttu paikkakuntalainen. Ei sitä tosiaankaan voi tietää etukäteen, meneekö se auto perille vai jääkö välille.
Nauratti se kuitenkin ihan vietävästi. d;)
lääkkeet ainakin oisi terveelliset :)
Mie en huoli elämääni ajatella eteenpäin, elän vain päivän kerrallaan..ja olen tyyttyväinen näin.
Joko löysitte mieluisen kesäpaikan, muistaakseni etsitte semmoista?
mutta jalkapallo-ottelussa kun valmentaja huutaa, että kuka ottaa.
Mä kyllä voisin ottaa, mitä sulla on, tulee mieleen.
Pohojanmaalla, ota, on he, ja anteeksi, ohoh.
Toimii savossakin ihan kelvollisesti, vähän ne kieroon katsoo, jos ei samalla murjase jotain sujuvaa vitsiä. Henriikö on pohojanmaalaisia, vai muuten vain tiedät tuon, ota on he.
Potkupallosta en tiedä muuta kuin, että se luultavasti pyöreä, ja pomppii joskus sopivasti hollille.
Mies ja nainen ovat autoilemassa, mies kysyy pysähdytäänkö kahville tuonne Essolle, johon nainen vastaa, ihan miten vaan. Mies ajaa Esson ohi jolloin vaimo äimistyy ja kysyy eikö meidän pitänyt pysähtyä kahville?
Miksi kommunikaatio ei pelannut?
Mutta juuri tuota tarkoitin tällä aloituksella. Siinä voi tulla ihmettelemistä mistä on kyse, kun itse tarkoitaa juuri sitä mitä sanoi, mutta toinen on varma mitä tuo sanoi.
Ei sitä paljon epäselvemmin voi kirjoittaa, mutta itse tiedän kuitenkin mitä sillä tarkoitin.
Voi sen tietenkin ajatella niinkin, että nainen jätti valinnan miehelle. Mutta mies olisi voinut kuitenkin ensin kysäistä, pysähdytäänkö vai ei pysähdytä kahville, kuitenkin sellaisella hempeällä äänellä.
aina tulkitse kaiken väärin tarkoituksella?
on tulkittu aivan oikein,jos sanotaan ,ihan sama mulle,se on suomeks ,antaa hyssyttää vaan.
siitä että vaimo hämmästyi. Mielestäi mies tulkitsi se aiva oikein. Siis "ihan miten vaan" minulle tarkoittaa joo jos sä haluat mut ei mun takia, ei mun tee mieli.
Voihan siinä niinkin hassusti käydä, mutta kyllä niillä silloin on hyvät mielessä. Helpotus omaan olotilaan, tai muuten välttyäkseen ikäviltä askareilta. Silloin voi ymmärtää asiat omalta kannalta väärin.
Iltaa taas pohojanmaalta..
Selevää suomihan tua ny pitääs olla ja sanoosin notta tyttö kyytihin. Vaikka ei niitä kyytilääsiä pitääs ottaa, enempi riesaa niistä on ku huvia.
Eikä kukaan oo enää vuosihin tukkinukkaa ittiään sinne rekanistuumelle mukahan.
Oon aikoonani saanu siitäki oppitunnin. Rengasrauralla piti antaa vauhtia matkalaaselle ku ei muutoon ymmärtäny kuulemaansa. Se ei kyllä ollu nainen, sellaanen mustapalttoonen roiston näköönen ukko se oli. Meinas vielä polttaa ittensä siinä hötäkäs. Löyty siltä kuitenki vattanaluus jalakoja täytehen ku jatkettihin lakia korennolla.
Paree yksin ku huonon kaverin kans.
terv. me hyvät kaverit seppä ja Tiitu pikkuunen
Sanotaan, että naisilla on piparkakkuaivot ja miehillä putkiaivot. Juttu liittyy oleellisesti ajattelutapamme erilaisuuteen.
Nainen pallottelee asioita mielessään ja mies ajattelee suorasukaisemmin. Ihan miten vaan, sillä nainen antoi miehelle oikeuden valita ottamatta huomioon, että mies voi valita eri vaihtoehdon.
Kyllähän tuon naisen sanonnan tuossa vitsissä ymmärtää voi myöntymiseksi molempiin vaihtoehtoihin. Mutta kyllä nainen varmaan jos oli savolainen, niin tarkoitti että kyllä mulle passaa mennä vaikka kahaveellekkin.
Sinulla sepällä on niin avara tuo maailmankatsomus kun olet liikkunut paljon työsi vuoksi, niin ymmärrät varmaan paremmin erilaisia näkökantoja, kuin se perinteinen pohojalaanen. d;)
riesaako kyytiläisistä, - raahtisitko jättää miut tähän vessatteeseen kärvistelemään..:(
:)
P.s. ja kyllä mie oisin immeiseksi, ei tarviis rengasrauvvalla hätistellä..
että ota vaan se taika-nainen sillehän paikan jo lupasit.
Ja lähtisin kävellä lontsimaan pää alaspäin nyssyttäen.
Karamellejä vastaan tuon lupasin, jos annat jonkinlaisen namusen kyytipalkaksi, niin kyllä siihen soppii toinenkin. Ajellaan yhessä, ja korjataan sanontojen tarkotukset kohalleen. Ei sitä passoo nuin ilosta immeestä kyyvistä jättää, siinähän tulis itekkiin pahoille mielin. d;)
jakaa puolet faerin sinisestä sun kanssa.
Kun taas saapuu hetki sininen daadaaadadaaaa, niin tunnen sen, hetken tään sinisen.
Tuo kuulostaa paljon paremmalta, kun se kävellä möksöttäminen yksinänsä. Kyllä sinisellä hetkellä yhet kyyvit järjestyy, on niin suussa sulava olo matkalla että. Ihan tosi minulla on aina tummaa suklaata kaapissa, jos tullee mieleen se sininenhetki, ei pääse karkaamaan pois. Väittävät vielä että se on terveellistäkin kohtuudella nautittuna, jos ossaa pidätellä suklaatin himon pois mielestä, naukkailee vain silloin tällöin, jos silloinkaan. d;)