diktaattori.fi
Oinas, härkä ja kauris
OINAS
voi melkein kuulla kuinka veri kohisee oinaan suonissa. hän on kuin gladiaattori, joka peltisessä minihameessaan seisoo voitokkaana, piirtyen ylväänä vasten verenkarvasta kevätaurinkoa. aggressiivinen, kuohuva, suvereeni, itsepäinen, äänekäs. energinen, aina valmis -oinas tempaa helposti mukaansa flegmaattisimmankin uneksijan. oinaan taljan alla kytevät herkimmin primittiviset villieläimen vaistot. ”la bète humaine” (emile zolan ”ihmispeto”) voi kuulostaa karskilta -mutta jotain perää siinä saattaisi olla...
oinaan huulilta purkautuva nauru on homeerista; sydämen pohjasta kumpuavaa. niin sanotaan jumalten nauravan. elämänasenne on häkellyttävän luonnollinen ja kahlitsematon. kun oinasta ohjaa sotaisa ja tulinen mars, hän säntäilee joskus eteenpäin ilman hallittua ja loogista päämäärää. on hyvä muistaa, että mytologian mukaan mars edustaa juuri sodassa action-puolta; taistelun tiimellystä ja testosteronia. sodankäynnin älyllistä ja taktista puolta hallitsee pallas athene. vaikka oinas antaakin vahvan kuvan itsestään, saattaa hänen alitajuiseen puoleensa kätkeytyä irrationaalisia, ahdistavia muistikuvia -niitä symboloivat marsin lapset (kuut) pelko ja kauhu.
maailma johon oinas syntyy, on todellakin kuin tyhjä valkea taulu. kuvitelkaamme tilanne, kun maa on autio ja jumalan henki liikkuu vetten päällä. mitään valmiita toimintamalleja ei ole, kaikki on luotava itse. oinas edustaakin filosofisesti ottaen a priori -tietoisuutta, sisäänrakennettua intuitiota joka ei perustu kokemukseen.
marsin primitiivinen, sotaisa vaikutus on geeneihin rakennettu; syntyessään oinaaksi henki tekee verivalan tuon sodanjumalan kanssa. niinpä hänen olemuksessaan on alati havaittavissa taisteluvalmiutta. omissa oloissaankin hän pitää ylen aikaa jonkinlaista ääntä; huudahduksia, ölähdyksiä, korahduksia, vingahduksia, kättentaputusta... kuin äänellisiä jäänteitä, soundi-reliikkejä ajalta ennen kristuksen syntymää.
juuri geneettisen taisteluvalmiuden johdosta oinas on koko ajan kuin varuillaan; mistä vihollinen lähestyy? ei kai kukaan vain yllätä takaapäin? onko selusta varmasti turvattu? eihän vai kukaan rynni ylitseni? olenhan varmasti voittaja? häviäminen olisi heikkouden merkki, ja heikkous taas....ei sovi oinaalle. jatkuva minän psyykkaaminen ja voitelu taas saattavat viedä energiaa sivullisilta, jotka otsa hiessä yrittävät kiillottaa oinaan sotisopaa. mutta kiillotus-komppanian voimavarat ovat rajalliset; uupuneena väki vajoaa polvilleen vanhatestamentillisen oinaan palvontaseremonian käydessä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ylivoimaiseksi.
fyysisyys on tärkeä osa oinasta; terve, vahva ruumis heijastaa siinä asuvaa vahvaa henkeä. privaatissa sankarimme tepsuttaa mielellään alastomana, katsellen jäntevän ruumiinsa kuvajaisia heijastavilta pinnoilta. hän eläytyy voimallisesti antiikin aikaisiin roolipeleihin voidakseen edes hetken aikaa kokea olevansa yksi lenkki historialli- sessa jatkumossa. myös oinas-nainen nauttii fyysisyydestään; parhaimmillaan hän on raivon partaalla, katsellen kiihtymyksestä kohoilevaa poveaan peilistä, saaden mentaalisen kosketuksen alkuaikojen esiäitiinsä, pesuettaan suojelevaan she-womaniin, jonka ainoa parfyymi oli helvetillisellä virtausnopeudella suihkuava adrenaliini.
positiivinen elämänasenne ja luonteenlaatu ovat ominaista oinaalle. kun muille täytyy väkipakolla markkinoida ”think positive” -ideologiaa, on se oinaalle itsestäänselvyys. krooninen pessimismi ei ole hänen tyylilajinsa, ja turha marmatus ja sairauksien vatvominen vain ärsyttävät. oinas tietää että oma psyyke on paras lääkäri ja että mielen avulla voi parantaa, jos ei kaikkea, niin paljon.
oinas on säilyttänyt alkuvoimaisen kosketuksen luontoon. maisema ei ole hänelle vain visuaalinen, vaan kommunikoiva elementti. metsä kuiskailee vihjeitä ja esoteerisiä opetuksia, taivaankappalaiden rytmisen liikkeen avulla oinas navigoi ”elämän merellä”. laajan näkökentän johdosta hän pystyy näkemään asioita, jotka monilta jää- vät pimentoon.
HÄRKÄ
kevät saapuu, kun härkä kyntää taivaankantta. tämä aurinko tuoksuu sensuellisti vastakynnetylle pellolle. hän on sofistikoituneempi kuin edeltäjänsä oinas, mutta kantaa samoin kevään suurta mysteeriä povessaan. härkä on jo oppinut pöytätavat. hyvän päivällisen jälkeen hän oikaisee itsensä levolle, alkaen ikään kuin jälkiruuaksi miettiä taloudellisia investointeja, tavarain hankkimista ja ylipäätään omistamisen tuottamaa mielihyvää. rahapelit stimuloivat härän mieltä. ”jos et veikkaa, et voi voittaa”, on tämän potentiaalisen lottoajan motto. hän jaksaa loputtomiin mietiskellä kaikkia mahdollisia hankintoja joita suorittaisi ”sitten kun voitan lotossa”. hän jopa jännittää täysin ulkopuolisten kisailijoiden voitonmahdollisuuksia rentoutuen esim. speden spelien sparissa. ajatus tileille hyökyvistä rahavirroista tuntuu ihmeen kiihottavalta (mitä kaikkea voisi hankkia itselle, ja ystäville -kuinka kavereiden naamat viruisivat ylielastisiin hymyihin yllätyslahjoituksista...). olisi hilloa niin helvetisti että elämä olisi yhtä suurta dronningholm-orgiaa ja kultaisia (kolikko)suihkuja aamusta iltaan. uudet tennissukat joka päivälle. hienoja, massiivisia kodinkoneita; valtava zanussi -pakastearkku, jonka kanttakin voisi käyttää -aisti-ilojen alttarina.
ruokaa on pöydässä paljon; herkkumarkkinat perustuvatkin aitoon vieraanvaraisuuteen; härkä haluaa jakaa ilon rakkaidensa kanssa. jos et itse rohkene ottaa reilusti murkinaa lautaselle, alkaa härkä paiskoa palvikylkeä eetteriin sellaisella vimmalla että kanssaruokailijaa alkaa heikottaa -turha on yrittää piipittää ettet jaksa muka syödä. se olisi mielenosoituksellista. ruokakaappiin on hamstrattu reilusti ravintoa erikoistarjouksista. luonnonantimet täyttävät kylmäkaapit ja pakastimet. maanläheinen härkä myllää mielellään perunapellolla, sieni- ja marjametsissä ja kiipeilee omenapuissa.
ei ole synti myöntää että aineellisuus tuo turvaa ja hieman luksusta arkiseen elämään. johtuenko härän taiteellisesta luonteesta, hän pohtii mielellään erilaisten vaatteiden, asusteiden ja jalkineiden muodostamia kokonaisuuksia, ja hankkii ikään kuin varoiksi mittavan vaatearsenaalin. vaatekokonaisuudet ovat usein pitkän ja aikaa vievän tuotekehittelyn tulosta; jokaisen värin on soinnuttava yhteen, kokonaispaketti kasataan alusvaatteista alkaen. vaikka puolisoa kuinka pännii härkärouvan viivyttely vaatekaapilla, saa hän kosolti vibroja kun tämä virittelee erilaisia korsetteja, hörsöjä ja stay uppeja aistillisen olemuksensa verhoksi.
niinpä, venuksen lempeä kosketus lyö härkään leimansa, jossa yhdistyvät maanläheinen, alkuvoimainen viettipuoli ja suloinen, kristalloitunut, jopa sakraali rakkaus (venuksen maallinen ja taivaallinen rakkausluonne). verbaaliset rakkaudenosoitukset ovat usein riittämättömiä; härkää täytyy ravita halauksilla, silityksillä ja muilla fyysisillä kosketusmuodoilla, muutoin härkä alkaa riutua ja ahdistua, ja ennen niin houkutteleva partneri alkaa härän silmissä muuttua kirkuvan punaiseksi vaatteeksi, johon tekisi mieli sohaista sarvella pari reikää.
taide on lähellä sydäntä, tuoden suurta iloa ja melko suurta kärsimystäkin; muut ihmiset vetoavat härän taiteellisuuteen mitä kummallisimmissa yhteyksissä. härän täytyy koristella täytekakku, koska hän osaa pursottaa kerman niin taiteellisesti. härän täytyy ripustaa pyykit, koska hänellä on tunnetusti ”taiteellista silmää”. työtoverit vetoavat härkään, kun täytyy tekstata pomon 50-vuotiskortti -koska härällä on niin v*tun taiteellinen käsiala. missä menee säädyllisyyden raja? kuunnelkaa härän sydäntä, joka sanoo arasti: ”haluaisin maalata hiljaisen metsän tummine puineen, iltataivaan ja järvenselän.” härässä on aimo annos konservatiivisuutta, hän ei välttämättä innostu avant gardesta. hänen ideologiansa kumpuaa maan sydämestä ja olemassa olevista, traditionaalisista malleista. hänelle taide on kuten muinaisille kreikkalaisille, taito. hän lumoutuu barokki-silmistä, joiden verkkokalvot kimaltelevat kuin ”oikeat silmät”. asetelmien mehukkaat hedelmät ja säihkyvä tina lyövät tainnoksiin aidolla materiatunnullaan. ”kun joskus oppis tekemään noin”, huokaa härkä tekstaten nimet pomon synttärikorttiin.
KAURIS
kauris on askeettinen, hyvin kylmyyttä kestävä ja sitkeä lumikenttien matkaaja. hän syntyy kuin luontoäidin sielunyhöhön, jolloin musta avaruus huohottaa jäisiä tähtiä kaamokseen. kauriin elimistö pystyy kai tuottamaan jonkinlaista jäänestoainetta, sillä hän urheana suunnistaa läpi esteiden, tähtäimessään korkeat lumiset vuorenhuiput. ”aurinkoon tieni vie, sinne johtaa kirkas tie...”
kauris symboloi järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja kurinpitoa. tunnaribiisi voisi olla reipashenkinen marssilaulu tai murtunut gospel...kun vangit laahustavat ankeissa sarkavetimissään rangaistuslaitoksen pihalla ympyrää. unen läpikin he kuulevat avainnipun lohduttoman kilahduksen, kun rasvaleukainen vanginvartija jyristelee pitkin käytäviä tummeli-purkki vyölaukussaan.
ankea elämän inspector, saturnus, on opettanut lapsensa sopeutumaan niukkoihin oloihin. hänelle annettiin pitkospuut elämän suorämeille, mutta kunninahimon perseellepotkimana hänen ei tietenkään tarvitse jäädä puille paljaille. maine ja loisto eivät tule kuitenkaan lahjana, vaan kauris sinnittelee kurinalaisesti kovalla työllä kohti kliimaksia. kauris on varovainen ja viisas, hän kuulostelee vallitsevaa ilmapiiriä huolella. hänen erikoisominaisuuksiinsa kuuluu aistia ns. pahan kosketus; tältä pohjalta hän kartuttaa omaisuuttaan pahan päivän varalle.
kauriin maailmankuva saattaa olla synkeä. ”turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta”, hän heristää kuin raamatun saarnaaja etusormeaan. kauris on merkillinen lopunajan profeetta -toden totta, kuin saturnus jarrusukissa. hänellä on käsittämätön kyky tartuttaa pessimistinen mieliala lähimmäisiinsäkin... kun hän tarpeeksi monta kertaa hokee: ”ei tapahdu mitään kuitenkaan. aina vaan samanlaista tylsää.” hän asentaa itse fiktiiviset lapsilukot tajuntaansa, jolloin melankolian mustat rattaat saavat rauhassa jauhaa pään sisällä, eikä ilo läpäise cortex-kerroksia. mutta kun pimeyteen puhkeaa valkea kukka, alkaa kauris tuottaa synkeää komiikkaansa. hän etsii epäkohtia ympäriltään, repii vaatteet turhamaisuudelta, suodattaa näkemänsä ja saattaa lopputuloksen taivaalliseen kirkkauteen, niin että muut aluksi tuohtuvat, sitten löytävät piilotetun veitsenterän -ja puhkeavat karnevalistiseen nauruun. kauriin ivallinen huumori on purevan terapeuttista ja puhdistavaa.
kauris on kuin velho lymyten salaisessa vuoristomajassaan, jossa hän kerää tietoa suurilta mestareilta, opettelee hahmottamaan universumin lainalaisuuksia ja rakenteita, voidakseen eräänä päivänä tulla ulos majastaan, suoraan maineen ja kunnian huipulle parrasvaloihin. ymmärtäessään mikro- ja makro-kosmoksen toiminnan ja sovellukset, hän luo orgaanisen perustan näkemyksilleen. kyetessään hahmottamaan big picturen, hän voi luoda mestariteoksia vaikkapa säveltaiteessa tai arkkitehtuurissa -hän kesyttää nuotit, hän saa teräsbetonin nöyrtymään polvilleen. eikä hän pane ollenkaan pahakseen, jos menestys tuo sivutuotteena hyvinvointia ja vaurautta!
kauriin saturniaaninen olemus ei ehkä ole vieraanvaraisin ja helposti lähestyttävin. hän huvittuu vallitsevasta nais-/mies-ihanteesta, ja toimii juuri päinvastoin. naisena hän ei alennu kikkailemaan hiusväreillä, ylirajatuilla huulilla tai lävistetyillä nenänpielillä, koska ne juuri kaikista väitteistä huolimatta ovat estetiikkaa suurille massoille, kuolettaen individualismin. kauris voi olla jostakin perspektiivistä katsottuna mauton, mutta kaikesta huolimatta originelli. mies-kauris lumoaa näennäisellä saavuttamattomuudellaan ja ylimielisyydellään; tällainen käytös haastaa naisen kisailuun. saalis ei mätkähdä helpolla, vaan säilyttää arvoituksellisuutensa pitkään. kauriilla on ns. tuoreustakuu (forever fresh) ikuisesti, kun muille merkeille mäiskitään armotta ”parasta ennen” -päiväyksiä persauksiin.
kauriin hillityn asiallisen ulkokuoren alla kuohunee rajaton pornografinen puuhamaa. kun bussissa istut lottapukuisen kuivakan, ikääntyvän naisihmisen viereen, et voi aavistaa millaisia fantasioita tämän pään sisällä pyörii... ja ehkä sittenkin, jos saisit zoomata helman alle, sieltä löytyisikin lävistys. tutkimattomia ovat kauriin tiet. ryhdy velhon oppipojaksi -valitse kauris.
Oinas, härkä ja kauris
OINAS
voi melkein kuulla kuinka veri kohisee oinaan suonissa. hän on kuin gladiaattori, joka peltisessä minihameessaan seisoo voitokkaana, piirtyen ylväänä vasten verenkarvasta kevätaurinkoa. aggressiivinen, kuohuva, suvereeni, itsepäinen, äänekäs. energinen, aina valmis -oinas tempaa helposti mukaansa flegmaattisimmankin uneksijan. oinaan taljan alla kytevät herkimmin primittiviset villieläimen vaistot. ”la bète humaine” (emile zolan ”ihmispeto”) voi kuulostaa karskilta -mutta jotain perää siinä saattaisi olla...
oinaan huulilta purkautuva nauru on homeerista; sydämen pohjasta kumpuavaa. niin sanotaan jumalten nauravan. elämänasenne on häkellyttävän luonnollinen ja kahlitsematon. kun oinasta ohjaa sotaisa ja tulinen mars, hän säntäilee joskus eteenpäin ilman hallittua ja loogista päämäärää. on hyvä muistaa, että mytologian mukaan mars edustaa juuri sodassa action-puolta; taistelun tiimellystä ja testosteronia. sodankäynnin älyllistä ja taktista puolta hallitsee pallas athene. vaikka oinas antaakin vahvan kuvan itsestään, saattaa hänen alitajuiseen puoleensa kätkeytyä irrationaalisia, ahdistavia muistikuvia -niitä symboloivat marsin lapset (kuut) pelko ja kauhu.
maailma johon oinas syntyy, on todellakin kuin tyhjä valkea taulu. kuvitelkaamme tilanne, kun maa on autio ja jumalan henki liikkuu vetten päällä. mitään valmiita toimintamalleja ei ole, kaikki on luotava itse. oinas edustaakin filosofisesti ottaen a priori -tietoisuutta, sisäänrakennettua intuitiota joka ei perustu kokemukseen.
marsin primitiivinen, sotaisa vaikutus on geeneihin rakennettu; syntyessään oinaaksi henki tekee verivalan tuon sodanjumalan kanssa. niinpä hänen olemuksessaan on alati havaittavissa taisteluvalmiutta. omissa oloissaankin hän pitää ylen aikaa jonkinlaista ääntä; huudahduksia, ölähdyksiä, korahduksia, vingahduksia, kättentaputusta... kuin äänellisiä jäänteitä, soundi-reliikkejä ajalta ennen kristuksen syntymää.
juuri geneettisen taisteluvalmiuden johdosta oinas on koko ajan kuin varuillaan; mistä vihollinen lähestyy? ei kai kukaan vain yllätä takaapäin? onko selusta varmasti turvattu? eihän vai kukaan rynni ylitseni? olenhan varmasti voittaja? häviäminen olisi heikkouden merkki, ja heikkous taas....ei sovi oinaalle. jatkuva minän psyykkaaminen ja voitelu taas saattavat viedä energiaa sivullisilta, jotka otsa hiessä yrittävät kiillottaa oinaan sotisopaa. mutta kiillotus-komppanian voimavarat ovat rajalliset; uupuneena väki vajoaa polvilleen vanhatestamentillisen oinaan palvontaseremonian käydessä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ylivoimaiseksi.
fyysisyys on tärkeä osa oinasta; terve, vahva ruumis heijastaa siinä asuvaa vahvaa henkeä. privaatissa sankarimme tepsuttaa mielellään alastomana, katsellen jäntevän ruumiinsa kuvajaisia heijastavilta pinnoilta. hän eläytyy voimallisesti antiikin aikaisiin roolipeleihin voidakseen edes hetken aikaa kokea olevansa yksi lenkki historialli- sessa jatkumossa. myös oinas-nainen nauttii fyysisyydestään; parhaimmillaan hän on raivon partaalla, katsellen kiihtymyksestä kohoilevaa poveaan peilistä, saaden mentaalisen kosketuksen alkuaikojen esiäitiinsä, pesuettaan suojelevaan she-womaniin, jonka ainoa parfyymi oli helvetillisellä virtausnopeudella suihkuava adrenaliini.
positiivinen elämänasenne ja luonteenlaatu ovat ominaista oinaalle. kun muille täytyy väkipakolla markkinoida ”think positive” -ideologiaa, on se oinaalle itsestäänselvyys. krooninen pessimismi ei ole hänen tyylilajinsa, ja turha marmatus ja sairauksien vatvominen vain ärsyttävät. oinas tietää että oma psyyke on paras lääkäri ja että mielen avulla voi parantaa, jos ei kaikkea, niin paljon.
oinas on säilyttänyt alkuvoimaisen kosketuksen luontoon. maisema ei ole hänelle vain visuaalinen, vaan kommunikoiva elementti. metsä kuiskailee vihjeitä ja esoteerisiä opetuksia, taivaankappalaiden rytmisen liikkeen avulla oinas navigoi ”elämän merellä”. laajan näkökentän johdosta hän pystyy näkemään asioita, jotka monilta jää- vät pimentoon.
HÄRKÄ
kevät saapuu, kun härkä kyntää taivaankantta. tämä aurinko tuoksuu sensuellisti vastakynnetylle pellolle. hän on sofistikoituneempi kuin edeltäjänsä oinas, mutta kantaa samoin kevään suurta mysteeriä povessaan. härkä on jo oppinut pöytätavat. hyvän päivällisen jälkeen hän oikaisee itsensä levolle, alkaen ikään kuin jälkiruuaksi miettiä taloudellisia investointeja, tavarain hankkimista ja ylipäätään omistamisen tuottamaa mielihyvää. rahapelit stimuloivat härän mieltä. ”jos et veikkaa, et voi voittaa”, on tämän potentiaalisen lottoajan motto. hän jaksaa loputtomiin mietiskellä kaikkia mahdollisia hankintoja joita suorittaisi ”sitten kun voitan lotossa”. hän jopa jännittää täysin ulkopuolisten kisailijoiden voitonmahdollisuuksia rentoutuen esim. speden spelien sparissa. ajatus tileille hyökyvistä rahavirroista tuntuu ihmeen kiihottavalta (mitä kaikkea voisi hankkia itselle, ja ystäville -kuinka kavereiden naamat viruisivat ylielastisiin hymyihin yllätyslahjoituksista...). olisi hilloa niin helvetisti että elämä olisi yhtä suurta dronningholm-orgiaa ja kultaisia (kolikko)suihkuja aamusta iltaan. uudet tennissukat joka päivälle. hienoja, massiivisia kodinkoneita; valtava zanussi -pakastearkku, jonka kanttakin voisi käyttää -aisti-ilojen alttarina.
ruokaa on pöydässä paljon; herkkumarkkinat perustuvatkin aitoon vieraanvaraisuuteen; härkä haluaa jakaa ilon rakkaidensa kanssa. jos et itse rohkene ottaa reilusti murkinaa lautaselle, alkaa härkä paiskoa palvikylkeä eetteriin sellaisella vimmalla että kanssaruokailijaa alkaa heikottaa -turha on yrittää piipittää ettet jaksa muka syödä. se olisi mielenosoituksellista. ruokakaappiin on hamstrattu reilusti ravintoa erikoistarjouksista. luonnonantimet täyttävät kylmäkaapit ja pakastimet. maanläheinen härkä myllää mielellään perunapellolla, sieni- ja marjametsissä ja kiipeilee omenapuissa.
ei ole synti myöntää että aineellisuus tuo turvaa ja hieman luksusta arkiseen elämään. johtuenko härän taiteellisesta luonteesta, hän pohtii mielellään erilaisten vaatteiden, asusteiden ja jalkineiden muodostamia kokonaisuuksia, ja hankkii ikään kuin varoiksi mittavan vaatearsenaalin. vaatekokonaisuudet ovat usein pitkän ja aikaa vievän tuotekehittelyn tulosta; jokaisen värin on soinnuttava yhteen, kokonaispaketti kasataan alusvaatteista alkaen. vaikka puolisoa kuinka pännii härkärouvan viivyttely vaatekaapilla, saa hän kosolti vibroja kun tämä virittelee erilaisia korsetteja, hörsöjä ja stay uppeja aistillisen olemuksensa verhoksi.
niinpä, venuksen lempeä kosketus lyö härkään leimansa, jossa yhdistyvät maanläheinen, alkuvoimainen viettipuoli ja suloinen, kristalloitunut, jopa sakraali rakkaus (venuksen maallinen ja taivaallinen rakkausluonne). verbaaliset rakkaudenosoitukset ovat usein riittämättömiä; härkää täytyy ravita halauksilla, silityksillä ja muilla fyysisillä kosketusmuodoilla, muutoin härkä alkaa riutua ja ahdistua, ja ennen niin houkutteleva partneri alkaa härän silmissä muuttua kirkuvan punaiseksi vaatteeksi, johon tekisi mieli sohaista sarvella pari reikää.
taide on lähellä sydäntä, tuoden suurta iloa ja melko suurta kärsimystäkin; muut ihmiset vetoavat härän taiteellisuuteen mitä kummallisimmissa yhteyksissä. härän täytyy koristella täytekakku, koska hän osaa pursottaa kerman niin taiteellisesti. härän täytyy ripustaa pyykit, koska hänellä on tunnetusti ”taiteellista silmää”. työtoverit vetoavat härkään, kun täytyy tekstata pomon 50-vuotiskortti -koska härällä on niin v*tun taiteellinen käsiala. missä menee säädyllisyyden raja? kuunnelkaa härän sydäntä, joka sanoo arasti: ”haluaisin maalata hiljaisen metsän tummine puineen, iltataivaan ja järvenselän.” härässä on aimo annos konservatiivisuutta, hän ei välttämättä innostu avant gardesta. hänen ideologiansa kumpuaa maan sydämestä ja olemassa olevista, traditionaalisista malleista. hänelle taide on kuten muinaisille kreikkalaisille, taito. hän lumoutuu barokki-silmistä, joiden verkkokalvot kimaltelevat kuin ”oikeat silmät”. asetelmien mehukkaat hedelmät ja säihkyvä tina lyövät tainnoksiin aidolla materiatunnullaan. ”kun joskus oppis tekemään noin”, huokaa härkä tekstaten nimet pomon synttärikorttiin.
KAURIS
kauris on askeettinen, hyvin kylmyyttä kestävä ja sitkeä lumikenttien matkaaja. hän syntyy kuin luontoäidin sielunyhöhön, jolloin musta avaruus huohottaa jäisiä tähtiä kaamokseen. kauriin elimistö pystyy kai tuottamaan jonkinlaista jäänestoainetta, sillä hän urheana suunnistaa läpi esteiden, tähtäimessään korkeat lumiset vuorenhuiput. ”aurinkoon tieni vie, sinne johtaa kirkas tie...”
kauris symboloi järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja kurinpitoa. tunnaribiisi voisi olla reipashenkinen marssilaulu tai murtunut gospel...kun vangit laahustavat ankeissa sarkavetimissään rangaistuslaitoksen pihalla ympyrää. unen läpikin he kuulevat avainnipun lohduttoman kilahduksen, kun rasvaleukainen vanginvartija jyristelee pitkin käytäviä tummeli-purkki vyölaukussaan.
ankea elämän inspector, saturnus, on opettanut lapsensa sopeutumaan niukkoihin oloihin. hänelle annettiin pitkospuut elämän suorämeille, mutta kunninahimon perseellepotkimana hänen ei tietenkään tarvitse jäädä puille paljaille. maine ja loisto eivät tule kuitenkaan lahjana, vaan kauris sinnittelee kurinalaisesti kovalla työllä kohti kliimaksia. kauris on varovainen ja viisas, hän kuulostelee vallitsevaa ilmapiiriä huolella. hänen erikoisominaisuuksiinsa kuuluu aistia ns. pahan kosketus; tältä pohjalta hän kartuttaa omaisuuttaan pahan päivän varalle.
kauriin maailmankuva saattaa olla synkeä. ”turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta”, hän heristää kuin raamatun saarnaaja etusormeaan. kauris on merkillinen lopunajan profeetta -toden totta, kuin saturnus jarrusukissa. hänellä on käsittämätön kyky tartuttaa pessimistinen mieliala lähimmäisiinsäkin... kun hän tarpeeksi monta kertaa hokee: ”ei tapahdu mitään kuitenkaan. aina vaan samanlaista tylsää.” hän asentaa itse fiktiiviset lapsilukot tajuntaansa, jolloin melankolian mustat rattaat saavat rauhassa jauhaa pään sisällä, eikä ilo läpäise cortex-kerroksia. mutta kun pimeyteen puhkeaa valkea kukka, alkaa kauris tuottaa synkeää komiikkaansa. hän etsii epäkohtia ympäriltään, repii vaatteet turhamaisuudelta, suodattaa näkemänsä ja saattaa lopputuloksen taivaalliseen kirkkauteen, niin että muut aluksi tuohtuvat, sitten löytävät piilotetun veitsenterän -ja puhkeavat karnevalistiseen nauruun. kauriin ivallinen huumori on purevan terapeuttista ja puhdistavaa.
kauris on kuin velho lymyten salaisessa vuoristomajassaan, jossa hän kerää tietoa suurilta mestareilta, opettelee hahmottamaan universumin lainalaisuuksia ja rakenteita, voidakseen eräänä päivänä tulla ulos majastaan, suoraan maineen ja kunnian huipulle parrasvaloihin. ymmärtäessään mikro- ja makro-kosmoksen toiminnan ja sovellukset, hän luo orgaanisen perustan näkemyksilleen. kyetessään hahmottamaan big picturen, hän voi luoda mestariteoksia vaikkapa säveltaiteessa tai arkkitehtuurissa -hän kesyttää nuotit, hän saa teräsbetonin nöyrtymään polvilleen. eikä hän pane ollenkaan pahakseen, jos menestys tuo sivutuotteena hyvinvointia ja vaurautta!
kauriin saturniaaninen olemus ei ehkä ole vieraanvaraisin ja helposti lähestyttävin. hän huvittuu vallitsevasta nais-/mies-ihanteesta, ja toimii juuri päinvastoin. naisena hän ei alennu kikkailemaan hiusväreillä, ylirajatuilla huulilla tai lävistetyillä nenänpielillä, koska ne juuri kaikista väitteistä huolimatta ovat estetiikkaa suurille massoille, kuolettaen individualismin. kauris voi olla jostakin perspektiivistä katsottuna mauton, mutta kaikesta huolimatta originelli. mies-kauris lumoaa näennäisellä saavuttamattomuudellaan ja ylimielisyydellään; tällainen käytös haastaa naisen kisailuun. saalis ei mätkähdä helpolla, vaan säilyttää arvoituksellisuutensa pitkään. kauriilla on ns. tuoreustakuu (forever fresh) ikuisesti, kun muille merkeille mäiskitään armotta ”parasta ennen” -päiväyksiä persauksiin.
kauriin hillityn asiallisen ulkokuoren alla kuohunee rajaton pornografinen puuhamaa. kun bussissa istut lottapukuisen kuivakan, ikääntyvän naisihmisen viereen, et voi aavistaa millaisia fantasioita tämän pään sisällä pyörii... ja ehkä sittenkin, jos saisit zoomata helman alle, sieltä löytyisikin lävistys. tutkimattomia ovat kauriin tiet. ryhdy velhon oppipojaksi -valitse kauris.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.