Ei jumalauta, miten voi olla surkeeta ja onnetontä tääkin elämä. Samat virret varmaan niin kuin monella muullakin.
Eihän siitä voi kuin itseä syyttää, miten yksinäiseksi jäänyt ja joka ilta tuntuu vain synkemmältä ja synkemmältä. On koulutusta ja haasteellinen työ, ulkonäkökin varskin ok.Ikää alle 30. Ystäviäkin ollut, muttei enään ja uusien saanti varsin vaikean tuntuista.
Eikä siihena auta orastava masennus, mikään ei kiinnosta mikään ei tunnu miltää, kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Ja alkoholikin tullut kuvaan, jo useana iltana viikossa tulee kotona juotua. Mitään järkeään siinä ei ole, mutta ei voi mitään..
Voi voi, hassua vain ajatella jaksaakohan tälläistä vitutusta kauankin.
Eihän siitä voi kuin itseä syyttää, miten yksinäiseksi jäänyt ja joka ilta tuntuu vain synkemmältä ja synkemmältä. On koulutusta ja haasteellinen työ, ulkonäkökin varskin ok.Ikää alle 30. Ystäviäkin ollut, muttei enään ja uusien saanti varsin vaikean tuntuista.
Eikä siihena auta orastava masennus, mikään ei kiinnosta mikään ei tunnu miltää, kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Ja alkoholikin tullut kuvaan, jo useana iltana viikossa tulee kotona juotua. Mitään järkeään siinä ei ole, mutta ei voi mitään..
Voi voi, hassua vain ajatella jaksaakohan tälläistä vitutusta kauankin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse popsin vain enemmän rauhoittavia ja aloitan nykyisin päivän puolikkaalla imovanea. Muuten olisin liian masentunut tilanteestani.
Pitää vain odottaa sitä oikeaa jonka kanssa ne lapset tekee. Mietil asioita
Miksi aina sanotaan, että jos on alle 30, ei ole hätää? Tuleeko se hätä sitten yhdessä yössä kun täyttää sen 30?
No joo eikö olekkin PERSEESTÄ!!!! Uskon että tiedän miltä tuntuuu....Mullakin oli helvetin hyvä ammatti ja olen ihan ok näköinen ja nyt masennuksen jälkeen olen opiskelemassa uutta ja aloittamassa uutta.... Hei lue toi kaverihaku juttu.
Mikä kaverihaku? Mäkin haluun kavereita..
Mua ainakin helpottaa, kun ylipäätään voin puhua yksinäisyydestä. Muuten puheenaiheet onkin aika nollissa; kaverit puhuu lapsistaan, mulla ei ole niihin aiheisiin oikein mitään sanottavaa. En tiedä tulenko koskaan lapsia tai parisuhdetta enää saamaankaan. Tunnen itseni niin hylätyksi, kun poikaystäväni jätti ja isäni kuoli muutamia vuosia sitten, siitä johtuu kai masennuksenikin.