Tämä otsikon teksti koskettaa suomalaista tilannetta. Monet suomalaiset naiset ja miehet ovat kadottaneet naiseutensa ja miehuutensa.
Luin kolme hyvää artikkelia Ylen nettisivuilta nais- ja miesasialiikkeiden mielipiteistä. Hienoa että laadukasta keskustelua käydään.
Heitän hieman vettä myllyyn provosoiden ja kärjistäen tilannetta. Tilannetta, joka monessa tapauksessa on kuitenkin otsikon mukainen. Ja suuntaus on yhä enemmän siihen, että naisten tulee olla miesten kaltaisia ja miehet ovat jo monilta osin pudonneet kelkasta. Jääneet pikkupoikatasolle ainoana intohimonaan jääkiekko, formulat, rahapelit, kalja ja autot.
En tiedä mikä tähän nykytilanteeseen on johtanut, mutta tuttavapiirissäni on vain harvoja miehiä, joiden kanssa voi keskustella vapaasti ja kehittävästi. Usein miehet menevät täysin lukkoon, jos vastapuolen mielipide on erilainen kuin oma. Sen sijaan tuttavapiirissäni on kymmeniä naisia, joiden kanssa keskustelu sujuu mainiosti. Ilman uhoa, omanarvontunnon nostatuksia, katkeruutta tai kukkopoika-asennetta.
Mutta yhä useammin olen törmännyt keskusteluissa myös naisten osalta tuohon poikamaiseen suvaitsemattomuuteen tai ennakkoluuloisuuteen. Varsinkin jos keskustelu on siirtynyt tasa-arvokysymyksiin. Myös poliittisissa kysymyksissä naiset ovat ottaneet miesten roolimallin käyttöönsä.
Jos puhutaan tunteiden näyttämisestä, niin saamme lisää esimerkkejä siitä, että naiset ovat myös alkaneet pelätä näyttää heikkouttaan. Miehillehän se on ollut jo aikoja täysin sopimatonta. Mies tekee itsemurhan siinä vaiheessa kun epäonnistuu tai sitten ratkeaa ryyppäämään.
Suomalainen mies ei saa enää olla vahva. Sen sijaan naisen pitää olla vahva. Tähänhän meitä on opetettu, ja se pitää monessa asiassa nyt paikkaansa. Lopputulos on toisinaan se, että perheissä nainen ottaa kaiken vastuun. Maksaa laskut, siivoaa, hoitaa lapset, huoltaa auton, tekee työt paremmalla palkalla, tekee talonhankkimispäätökset, suunnittelee lomamatkat ja hoitaa siinä sivussa vielä pikkupoikamiehen. Pikkupoikamies saattaa yrittää muutaman vuoden kasvattaa lapsia yhdessä puolisonsa kanssa ja epäonnistuu siinäkin. Sitten ero onkin valmis.
Lopputuloksena meillä on mies, joka pelaa jossakin lähiön yksiössä yksinään pleikkariaan, katselee netistä tuhmia videoita ja juo kossua katkeruuteensa. Ja nainen joka yrittää jatkaa urheana uraansa huonolla omallatunnolla hoitaen kolmea lastansa yksinhuoltajana. Ja odottaa jotta lapset lentäisivät pesästä, että voisi alkaa elää naisen elämää.
Mutta kun kukaan ei saisi koskaan olla heikko.
Luin kolme hyvää artikkelia Ylen nettisivuilta nais- ja miesasialiikkeiden mielipiteistä. Hienoa että laadukasta keskustelua käydään.
Heitän hieman vettä myllyyn provosoiden ja kärjistäen tilannetta. Tilannetta, joka monessa tapauksessa on kuitenkin otsikon mukainen. Ja suuntaus on yhä enemmän siihen, että naisten tulee olla miesten kaltaisia ja miehet ovat jo monilta osin pudonneet kelkasta. Jääneet pikkupoikatasolle ainoana intohimonaan jääkiekko, formulat, rahapelit, kalja ja autot.
En tiedä mikä tähän nykytilanteeseen on johtanut, mutta tuttavapiirissäni on vain harvoja miehiä, joiden kanssa voi keskustella vapaasti ja kehittävästi. Usein miehet menevät täysin lukkoon, jos vastapuolen mielipide on erilainen kuin oma. Sen sijaan tuttavapiirissäni on kymmeniä naisia, joiden kanssa keskustelu sujuu mainiosti. Ilman uhoa, omanarvontunnon nostatuksia, katkeruutta tai kukkopoika-asennetta.
Mutta yhä useammin olen törmännyt keskusteluissa myös naisten osalta tuohon poikamaiseen suvaitsemattomuuteen tai ennakkoluuloisuuteen. Varsinkin jos keskustelu on siirtynyt tasa-arvokysymyksiin. Myös poliittisissa kysymyksissä naiset ovat ottaneet miesten roolimallin käyttöönsä.
Jos puhutaan tunteiden näyttämisestä, niin saamme lisää esimerkkejä siitä, että naiset ovat myös alkaneet pelätä näyttää heikkouttaan. Miehillehän se on ollut jo aikoja täysin sopimatonta. Mies tekee itsemurhan siinä vaiheessa kun epäonnistuu tai sitten ratkeaa ryyppäämään.
Suomalainen mies ei saa enää olla vahva. Sen sijaan naisen pitää olla vahva. Tähänhän meitä on opetettu, ja se pitää monessa asiassa nyt paikkaansa. Lopputulos on toisinaan se, että perheissä nainen ottaa kaiken vastuun. Maksaa laskut, siivoaa, hoitaa lapset, huoltaa auton, tekee työt paremmalla palkalla, tekee talonhankkimispäätökset, suunnittelee lomamatkat ja hoitaa siinä sivussa vielä pikkupoikamiehen. Pikkupoikamies saattaa yrittää muutaman vuoden kasvattaa lapsia yhdessä puolisonsa kanssa ja epäonnistuu siinäkin. Sitten ero onkin valmis.
Lopputuloksena meillä on mies, joka pelaa jossakin lähiön yksiössä yksinään pleikkariaan, katselee netistä tuhmia videoita ja juo kossua katkeruuteensa. Ja nainen joka yrittää jatkaa urheana uraansa huonolla omallatunnolla hoitaen kolmea lastansa yksinhuoltajana. Ja odottaa jotta lapset lentäisivät pesästä, että voisi alkaa elää naisen elämää.
Mutta kun kukaan ei saisi koskaan olla heikko.
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Mustaa ja valkoista", Jörn Donnerin filmi, tuli äskettäin Teemalta.
Donner on joskus 1950 tai -60 luvulla tehnyt sen.
Se oli niin sietämätöntä miehen kukostelua, ettei sitä kokonaan jaksanut katsoa, myötähäpeää tunsin.
Ajattelin: on hyvä, että naiset ovat nousseet tuosta 'suosta' normaalin ihmisen tasa-arvoiseen tilanteeseen.
Tuosta 'pikkupoikamiehestä', josta kerroit, sanoisin, että vielä löytyy miehiä, joiden omanarvontunto ei ole normaalisti kehittynyt, ehkä kasvatuksesta johtuen, mutta poikkeuksia ovat.
Nykyinen mies laittaa ruokaa, hoitaa lapsia ja suunnittelee talon ja muuton yhdessä vaimonsa kanssa.
Mennyttä aikaa on sohvalojuja sanomalehden alla tai Formuloita siinä huudattava, jonka vaimo uupuu tehdessään kaikki työt yksin.
Sisimmässään huonoa omaatuntoa poteva mies sitten alkomahoolilla lääkitsee sisimpäänsä.
Minusta tuntuu, että kehitys on jollain tavalla hyvää, mutta ne naiset, jotka edelleen ovat naisellisuuden harhojen vallassa, laihduttavat liikaa, meikkaavat...jne...he saisivat tervehtyä ja alkaa olla omia itsejään, terveesti ja iloisesti. :D
...mutta onko tuo jonkinlaista ironiaa?
mutta ne naiset, jotka edelleen ovat naisellisuuden harhojen vallassa, laihduttavat liikaa, meikkaavat...jne...he saisivat tervehtyä ja alkaa olla omia itsejään, terveesti ja iloisesti. :D
Jatkuvastihan tälläkin foorumilla kehuskellaan itänaapurista tai kaukoidästä haettua vaimoa ja onnitellaan itseään, kun on päästy kiukkuisesta, läskistä ja rumasta suomi-"neidosta" eroon.
ajattelen näin.
Viron ja Venäjän viruspommit jätän omaan arvottomuuteensa.
En ole eri mieltä sun kanssa.
Ennen miehillä ja naisilla oli selkeästi eri tehtävät kodissa, kumpaakin tarvittiin, eikä välttämättä ehditty edes opetella toisen hommia. Nykyisin ei oikein ole enää miehisiä töitä, metsänhoitoa, metsästystä ja rakentamista. Useat työt on ulkoistettu niin ettei niitä tarvi tehdä, kuten autonhuolto. Jos mies haluaa pysyä niissä vanhoissa ympyröissään, hän on aika lailla tarpeeton perheessä, tehtäväksi jää tuoda elantoa perheelle. Joten sitä hän tekee, uupumiseen asti.
Naisten työt on pysynyt samana kodeissa. Ja koska mies on väsynyt kun tekee ympäripyöreitä päiviä, hän haluaa vain sohvalle ja nainen saa itse opetella vaihtamaan lamppunsa ja auton renkaita. Voisko väittää että nainen on ollut muuntautumiskykyisempi tässä hommassa ;))
Kyllä hyvässä suhtessa saa olla heikko, olen nähnyt. Vai oliko se unta vain :))
Huvitukset on kaikille nykyään samat.Mutta ne pelisäännöt suhteissa kun suhteissa pitää sopia.Olkoon jommalla kummalla ura... tai kuluku....... päällä.Oishan se mukava joskus kun joku muukin vaihtais renkaat autoon ja puunais sitä,ajais nurmikot,kolais lumet,tekis niitä perinteisiä ukkohommia.MUTTA ,....kun siihen pitää tehdä lapsille ruuat ,huolehtii vaatteet ja tarkistaa koulunkäynnin,pesee pyykin,nostaa pyykin ja vielä ennenkaikea käy ALKO:ssa ostamassa nesteitä että toinen jaksaa ja siinä ohellakin ite ottaa.Niin.... toinen tulee se ns.URA....... kottiin.Se ruppe tekemään vaan ristisanoja,ja kahtomaan teeveetä.Sen kaiken lisäksi pistää illanmittaan ottaaneena pienet ilkeyder suustaan.NIIN TÄMMÖSTÄ ON TÄMÄ MUUTOS.Mieshän ei saa pistää asioille hanttiin.
pyörii miehen aatos.
Kiima ja viina...
"...mitä vaimostain, mitä lapsistain,
mun on pulloni, pulloni tyhjä..."
Niinpä...ne pyörii...naestennii piässä.!!!!
vaimo sammunut on kun juomat loppuneet on,lapset kantaa mamman maate ja tyhjät pullot kaupan taakse.
Meillä on ollut ihan samat kuviot :) vaikka sukupuolet menee ristiin. Ei se mua niin harmittanut kun sain tehdä rauhassa, nautin siitä että on paljon tekemistä ja että suoriudun niistä kaikista, mutta se teki valitettavasti sen ettei ukolla ollut enää "omaa" paikkaa meidän perheessä. Se oli tavallaan hyödytön. Siksiköhän ne ilkeydet tulee teillekin kuvioon? Joku elättäjän-syndrooma, omatunto nalkuttaa? Kai ne pitää saavutetuista eduista kiinni, kun yrität saada muutoksen aikaan..
Tiedätkö, kaikkea ei tarvi kestää. Parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa!
se pätee lähinnä väkivaltaisiin tai esim.sairaall. mustasukkaisiin tapauksiin.
Nykyisin suutahdetaan melko turhasta, ja usein riittää sekin, että naapurinkin puolella on vihreää ruohoa.
Kyllä eroja jälkeen päin kadutaan usein ja katkerasti.
se katuminen, johtuu lähinnä siitä että aika kultaa muistot. Pari pientä esimerkkiä:
68 v nainen katuu joskus omaa eropäätöstä, vaikka eron aikana hänen miehensä kävi häntä raiskaamassa öisin aina kun sattui samalle paikkakunnalle.
Nainen joka oli psykopaatin (eikä tuo titteli ole minun keksimä) kanssa naimisissa ja sai turpiinsa, mietti vuoden päästä että jos nyt sittenkin...
Nämä kaksi opetti mulle sen, ettei voi koskaan katsoa taakseen ja puntaroida tekikö oikean päätöksen vai en, se oli taatusti oikea päätös siinä tunnetilassa joka silloin vallitsi. Pitää vain luottaa itseensä ja siihen että on tarpeeksi järkevä ihminen tekemään oikeat päätökset.
Eron läpikäyneenä tiedän se päätös varsinkaan ei ole helppo tehdä, se vaan saattaa näyttää ulkopuoliselta siltä.
Sanoit:
"Se oli taatusti oikea päätös siinä tunnetilassa, mikä silloin vallitsi."
Vihastuksen vallassa tehdään huonoja päätöksiä.
Ei ole häpeä tunnustaa katuvansa sellaista.
Tunteet tulevat ja menevät. Tunnetta edeltää ajattelu, joka voi olla väärä.
En puhu nyt väkivaltaisista tai muista psykopatioista.
jota tehdään riidan sattuessa, se on pitkä prosessi. Usein vuosia kestävä. Tunnetila oli multa ehkä väärin valittu sana tähän.
En minäkään eronnut väkivaltaisesta miehestä, nuo psykopaatit oli vain kärjistettyjä esimerkkejä siitä että ihminen saattaa silti katua vaikkei syytä pitäisi olla.
Tietty on kaikki on aina mahdollista, sulle on voinut sattua juuri tuollainen "turha" ero, ja siinä tapauksessa pahoittelen. Ihmiset on niin erilaiset, eikä pitäisi koskaan lähteä yleistämään.
Parempaa elämää toivoen!?
Vähän samaa itsekin ihmetellyt.
Kaisa Korhonen on ohjannut Äänislinnassa Niskavuori näytelmän Suomalaisessa teatterissa....
Tuohon ei mies pystyisi.
Noh, noin asiasta.
Perussyy on yhteiskuntarakenteemme. Yksinkertaisesti juuri kellään ole varaa pitää kotirouvaa. Just juttelin kaverini kanssa, valitteli, kummallakin kiireitä, ei varaa palkata apulaista kun kotityöt hunningolla.
Siis kaksi ihmistä on hyväpalkkaisissa töissä, mutta huushollin ja lasten hoito ontuu.
Äsken oli huutava työvoimapula, aikomus hommata jostain thaimaasta ihmisiä hoitoalan töihin.
Pian on huutava työttömyys, ihmisten kai muutettava ulkomaille leivän toivossa.
Tasa-arvo toki hieno asia. Mutta nykyaikana kärsii sitten muut asiat sen takia. Ennen lapset hoidettiin kotona, nyt päiväkodeissa. Miehet oli pelloilla, naiset lypsyllä. Mummot ja vaarit oli kotona syytingillä ja hoitivat kaffin keitot ja lapset. Nyt kaffit ostetaan kioskista ja lapset hoitaa yhteiskunta.
Puhun tietenkin maalaisnäkökulmasta, kaupunkien realiteeteista ei ole kuin luettua tietoa menneiltä ajoilta.
Nainen on tottakai hankala tapaus työmarkkinoilla, äitiyslomia, sairaslomia lasten sairauksien takia jne.
Mutta po. tasa-arvon takia heillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet tehdä uraansa.
Miksi?
Täysin käsittämätöntä, että joku, joka käy harvakseltaan töissä, teettää töitä muilla itse.
Nyky-yhteiskunta on hukannut sukupuolisuuden.
No joo, nyt tulee sitten kuraa niskaan saavikaupalla.
Ei ole olemassa mitään miesten tai naisten elämää.On vain olemassa elämä. Luonnonlait ovat määritelleet kenenkin elämän kulun. Samoin genetiikka ja olosuhteet.
Nyt kaiken määrittelee ainoastaan olosuhteet.
Öf.
=DW=
jospa tää päälaelleen kääntynyt sukupuolirooli alkoikin silloin muutama vuosi sitten kun ruvettiin puhumaan kuinka miesten pitää saada näyttää tunteensa. No mikäs siinä mutta mittasuhteen menivät hieman yli tuossa "mies hellittelyssä" yhtäkkiä se mies vaan istui ja ulisi ja nainen raatoi siinä missä ennenkin. Elikkä kyllä se vaan niin menee että naisten miehinen kehitys on vain luonnollista, sillä jonkun vaan pitää hoitaa ne ukkojenkin hommat sillä väliin kun miehet koittavat sopeutua siihen pehmomiehen malliin josta niin kovasti huudellaan.
osuit aivan naulan kantaan......ihan maaliin. Olen itsekin miettinyt samaa. Roolit ovat menneet liikaa sekaisin.
taitavat olla sellaisia käsitteitä, että ne on helppo hukata ja niihin on helppo hukkua, itsekunkin. Molemmat käsitteet pitävät sisällään positiivisia ominaisuuksia, joita ei ole syytä hukata, mutta yhtä hyvin ne molemmat toimivat kahleena, estäen ihmistä avartumasta sen "naiseuden" tai "miehuuden" ulkopuolelle.
Mun kokemus ei kohtaa sun kokemusta - että kehitys olisi noin kehnoa. Näen melkoisen kirjon miehuuden toteutuksia, alkaen kuvailemistasi sosiaalivammaisista, päätyen avoimiin itseään ilmaiseviin, vastuunsa kantaviin miehiin. Saman voin sanoa tietysti naisista.
Se, miten miehuus tai naiseus ymmärretään, se on hidas asia. Se on aidosti kulttuuria: miten perusasiat ymmärretään. Sellainen perusmäärittely ei muutu kymmenissäkään vuosissa. Ja siksi siitä on vaikea puhua. Tässäkin ketjussa puhe luisuu puhumaan rooleista, sen sijaan että puhuttaisiin naiseudesta ja miehuudesta
Viittaan omiin sanoihisi: sanot että mies ei saa olla ENÄÄ vahva. Eihän se ole totta? Mitä edes tarkoitat sillä? Sellainen perinteinen, roolitettu miesvahvuus taitaa olla aikansa elänyt.
Onko meille miehille vaikea määritellä vahvaa miestä muuten kuin autoritaarisesti sukupuolitetun roolin kautta? Muuten en voi ymmärtää tuota puhetta siitä, kuinka vahvuus olisi muka miehiltä kielletty?
Voitaisko me olla ensisijaisesti ihmisiä? Kyllä siitäkin lähtökohdasta voi löytää vahvuuden sovelluksia, ihan miehisen (tai naisellisen) tulkinnan kautta.
Juuri noin!
Joku tyhmä luulee, että miehisyys on viina tupakki ja muu sellainen.
Kyllä on tärkeintä olla Ihminen mieluiten isolla kirjaimella, tai ISOILLA KIRJAIMILLA.
Roolit ja typeryydet voisi ymmärtää pois itsestään.
Ei naiseuskaan ole peruukkeja ja puutereita, korsetteja ja korkokenkiä, niin kuin jotkut luulevat.
Rohkea, lämmin läheisyys, ystävyys, silmiin katsominen, kuuntelu, ymmärrys...
NE ovat Ihmisen ominaisuuksia.
Ajatusta ja asiaa.
Tunteiden turbulenssin mukaan mentäessä päädytään katumaan. Se on kaikkein vaikeinta.
Lukiessani näitä vastauksia mietin, mistä moinen ajatus on lähtenyt. Tuleeko kuva noista rooleista esim. vanhojen elokuvien kautta? Onko roolit olleet edes todellisia? Etenkään Suomen kaltaisessa maassa, jossa on jouduttu tosissaan tekemään töitä leipänsä eteen.
Kyllä niitä vahvoja naisia on ollut kautta aikain mutta näemme vain oman aikamme ilmiöt.
Suomalaiset naiset ovat milloin minkäkin vallan aikana joutuneet luopumaan miehistään ja pojistaan sodan ollessa maassamme.
On ollut rauhan aikanakin miehiä, jotka ovat ryypänneet kotipolttoistaan ja/tai joutuneet raatamaan taksvärkkiä torppareina ja ties mitä muuta aikansa raskasta fyysistä työtä; loukkaantumisiakin on taatusti ollut raskaassa työssä ja miesten varhaisia kuolemia ja niinpä leskiäiti lapsineen on ottanut talon haltuunsa kunnes yhteisö kylällä on alkanut vihjata, että olisi sopivaa ottaa uusi mies. Järkevää se on ollutkin, ei ole silloin kaikenlaiset kulkumiehet tulleet ryöstelemään kun on tunnetuisti ollut talossa miespuolinen.
Muistammehan varmaan kaikki Niskavuoren emännän? Siinä taisi olla entisajan arkea ihan tosissaan.
Ollaan, siskot, tyytyväisiä edes siitä että nykyisin (alk. vuodesta 1948) olemme saaneet oikeuden hallita omaa omaisuuttamme ja käyttää nk. isänperintömme haluamallamme tavalla ilman että puolisomme, tai jos olemme naimattomia niin meille määrätyllä miespuolisella holhoojallamme, olisi oikeus määrätä rahojemme ja varallisuutemme käytöstä!
Aika aikaa kutakin, sanotaan... Paremmin on monet asiat tänä päivänä.
Ja by the way... MIKSI naisen hallitsema talous muka olisi heikon miehen merkki automaattisesti?
MIKSI ei hyväksytä sitä seikkaa, että jokin matalapalkka-ala voisi olla oikeasti miehen itsensä valitsema ja kotona olo myös?
MIKSI ei voida hyväksyä roolien vaihtoa ihmisten/perheen elämäntilanteen mukaan?
Hmph...aletaanpas katsoa peileihimme!
molemmat sukupuolet.
Emme täydellisiä, meillä on vajavaisuutemme kaikilla, samoin vahvuutemme.
Yhdessä tehden voimme saada nämä sovitettua sillä tavalla yhteen, että kumpikin voi vahvuuksillaan auttaa yhteistä projektia, joka on lasten kasvatus ja koti.
Annetaan
*suuren hyväksymisen tuulen*
puhaltaa kodissamme, nauretaan, rakastetaan, sanotaan se
tänne kirjoittelee moni miehen nimellä ja oikeasti onkin poika nimeltä päivi. Se vasta kuvottavaa ja etovaa on.