Hannu Mäkelä kirjoittaa vanhasta ystävyydestään Neuvostoliiton aikaiseen kirjailijaan, joka oli vainottu kriittisten kirjoitustensa tähden.
Miksi Hannu Mäkelä kirjoittaa kommunistivaltion epäkohdista vasta nyt?
Siihen on helppo vastata: Ei uskaltanut silloin kuin Oli yya-höpinät ja seniili-Kekkonen presidenttinä. Hannu Mäkelä suojeli kirjailijan uraansa, jolle leimallista on tuotteliaisuus, ei lahjakkuus.
Mitä odotettavissa seuraavaksi?
Olemme saaneet lukea (vain harva on viitsinyt lukea) Mäkelän äidistä, isästä, kaverista ym.
Luuleeko Mäkelä tosissaan, että hänen elämänsä ja sen ratkaisut ovat niin ainutkertaisia, että niistä kannattaa kirjoittaa?
Miksi Hannu Mäkelä kirjoittaa kommunistivaltion epäkohdista vasta nyt?
Siihen on helppo vastata: Ei uskaltanut silloin kuin Oli yya-höpinät ja seniili-Kekkonen presidenttinä. Hannu Mäkelä suojeli kirjailijan uraansa, jolle leimallista on tuotteliaisuus, ei lahjakkuus.
Mitä odotettavissa seuraavaksi?
Olemme saaneet lukea (vain harva on viitsinyt lukea) Mäkelän äidistä, isästä, kaverista ym.
Luuleeko Mäkelä tosissaan, että hänen elämänsä ja sen ratkaisut ovat niin ainutkertaisia, että niistä kannattaa kirjoittaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
You know, kirjailijoillekin sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa.
Koskee myös uusinta teosta, Elävät ja kuolleet.... Omasta elämästä on ilmeisesti
niin kiva kirjoittaa. Vaikkapa anopin tarjoamasta kanakeitosta.
Ei kai ole pakko valita juuri hänen kirjojaan.
Mäkelän Elävät ja kuolleet, se dokumenttiosa, jossa hän selvitti kuvien henkilöiden taustoja
menetteli. Itse asiassa siinä oli hyviä kiinnekohtia omiin vastaaviin tutkimuksiini,
mm. sama rikospatologi.
Sitä mielikuvitusversioita en jaksanut
lukea. Kyllä Mäkelän teksti paremmin toimii
dokumenteissa. Isä-kirja oli ihan menettelevä tilitys.