Hei
Mulla on taustaa paniikkihäiriöstä niin että vuonna 2006 keväällä alkasi yhtäkkiä kohtaukset ja jouduin niihin aloittamaan Sepram-lääkityksen (tosin alhaisella annostuksella) jota jatkoin syksyyn asti. Sitten lopetin lääkkeet pikku hiljaa ja ihan paria lievää kohtausta lukuunottamatta olen pystynyt elämään ilman kohtauksia. Rytmihäiriöitä ja sydämen epätahtiin lyöntiä on edelleen mutta niitten oireiden kanssa olen oppinut jo elämään. Nyt sitten eilen illalla alkasi tulla jo huono olo jotenkin selittämättömällä tavalla, suuta kuivasi ym oli sekava olo. No en kuitenkaan reagoinut mitenkään mutta sitten kun olin ehtinyt jo jotenkin nukahtaa niin yhtäkkiä heräsin hirveään tykytykseen ja tajusin että paniikkikohtaushan se on täällä taas. Yritin todella ajatuksen voimalla saada itseni rauhoittumaan ja hengittelin todella huolellisesti. Sitten tuli sellaisia oireita mitä ei ennen hirveästi ole ollut eli vasen käsi alkasi puutumaan ja oikean kainalon tienoilla tuntui ihmeellistä pistoa. Paniikkihäiriön yksi oirehan on että pelkää vakavia sairauksia ja mä en voinut mitään sille että vaikka kuinka yritin järkeillä ja hallita mieltäni niin silti mieleen tuli hirveä pelko siitä että mulla on nyt joku veritulppa tms.
Se on aina ollut mun mielessä että milloin sen sitten tietää jos on oikeasti joku muu kuin paniikkikohtaus. Eli että sitä vaan sinnittelee ja järkeilee että tämä on paniikkia ja menee pian ohi, kun sitten oikeasti kyseessä onkin joku veritulppa tai muu vakava kohtaus :( Eli että luottaa siihen että kyllä se olo ohi menee kun on ennenkin mennyt... Mutta toi on varmaan sellainen asia mihin kellään ei ole vastausta...
Noh yritän nyt kuitenkin olla rohkea ja reipas enkä anna paniikin vallata elämääni millään tavalla. Olen nyt kuitenkin vahvempi kuin viimeksi ja koen että olen siinä mielessä paremmassa asemassa että pystyn jotenkin vähän edes hallitsemaan ajatuksiani enkä heti anna paniikille yliotetta. Tsemppiä!
Mulla on taustaa paniikkihäiriöstä niin että vuonna 2006 keväällä alkasi yhtäkkiä kohtaukset ja jouduin niihin aloittamaan Sepram-lääkityksen (tosin alhaisella annostuksella) jota jatkoin syksyyn asti. Sitten lopetin lääkkeet pikku hiljaa ja ihan paria lievää kohtausta lukuunottamatta olen pystynyt elämään ilman kohtauksia. Rytmihäiriöitä ja sydämen epätahtiin lyöntiä on edelleen mutta niitten oireiden kanssa olen oppinut jo elämään. Nyt sitten eilen illalla alkasi tulla jo huono olo jotenkin selittämättömällä tavalla, suuta kuivasi ym oli sekava olo. No en kuitenkaan reagoinut mitenkään mutta sitten kun olin ehtinyt jo jotenkin nukahtaa niin yhtäkkiä heräsin hirveään tykytykseen ja tajusin että paniikkikohtaushan se on täällä taas. Yritin todella ajatuksen voimalla saada itseni rauhoittumaan ja hengittelin todella huolellisesti. Sitten tuli sellaisia oireita mitä ei ennen hirveästi ole ollut eli vasen käsi alkasi puutumaan ja oikean kainalon tienoilla tuntui ihmeellistä pistoa. Paniikkihäiriön yksi oirehan on että pelkää vakavia sairauksia ja mä en voinut mitään sille että vaikka kuinka yritin järkeillä ja hallita mieltäni niin silti mieleen tuli hirveä pelko siitä että mulla on nyt joku veritulppa tms.
Se on aina ollut mun mielessä että milloin sen sitten tietää jos on oikeasti joku muu kuin paniikkikohtaus. Eli että sitä vaan sinnittelee ja järkeilee että tämä on paniikkia ja menee pian ohi, kun sitten oikeasti kyseessä onkin joku veritulppa tai muu vakava kohtaus :( Eli että luottaa siihen että kyllä se olo ohi menee kun on ennenkin mennyt... Mutta toi on varmaan sellainen asia mihin kellään ei ole vastausta...
Noh yritän nyt kuitenkin olla rohkea ja reipas enkä anna paniikin vallata elämääni millään tavalla. Olen nyt kuitenkin vahvempi kuin viimeksi ja koen että olen siinä mielessä paremmassa asemassa että pystyn jotenkin vähän edes hallitsemaan ajatuksiani enkä heti anna paniikille yliotetta. Tsemppiä!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.