Kertokaas mulle onko muita jotka muuttuneet "epäsosiaalisiksi" loppuraskaudessa? Normaalisti valitan etten kerkiä nähä ketään ja yksinäisyys vaivaa ja nyt en kerta kaikkiaan jaksa. Olen oikeesti vihainen itselleni kun vaan keksin jotain ihme selityksiä miksi en jaksa vieraita tai lähteä jonnekin. Kerrankin kun toisilla olisi aikaa niin minä typerys keksin valkoisia valheita..tulee huono omatunto!!
Ei mulla mikään kauheean huono vointi ole, ei vaan huvita. Tietysti esikoinen vie aika paljon voimia..
Ei mulla mikään kauheean huono vointi ole, ei vaan huvita. Tietysti esikoinen vie aika paljon voimia..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla on ihan samanlainen olo tällähetkellä, tai oikeestaan ollut jo viikon. Taitaa johtua hormooneista, että luonto yrittää meitä vähitellen mökkiyttää omaan pesään ;)
Ite olen normaalisti tosi sosiaalinen. Nyt tulee töissäkin istuttua ovi kiinno omassa huoneessa, eikä oikein enää yhteiset kahvi ja ruokatauotkaan huvita. Haluis vaan kotiin sohvalle, lukemaan kirjaa ja nukkumaan..
En muista, että olis esikoisen odotuksen aikana ollu tällaista. Tietty nyt on koko ajan sata lasissa aamusta alkaen, kun esikoinen on 3,5v..
olen miettiny pääni puhki et mis mättää..kun mulla ei ole mitään mielenkiintoa lähtee minnekkään,ja viel vähempi ottaa kavereita vastaan tai ketään muitakaan.haluan olla omassa pesässä ja touhuilla omiani.mulla on ihan hyvä olo kans,ei oo mitn isompaa ongelmaa..no unettomuus,mutta ei vaan väsytä.. olen hienotunteisesti kamuille laitellu txt et "on niin veto poies etten jaksa tänää.." yms lieroja juttuja. yhelle kyllä kerroin et mul oikee agressiot nousee pintaan kun väkisin pyyetään johonkin,tai tungetaan ilmoittamatta kylään. meillä on oma tupa,oma lupa. en halua mitään häslinkiä. onko se vaan niin et haluaa jotenkin omaa pesää rakentaa rauhassa jälkeläiselleen..tiedä häntä.. ällöttää olla tälläne ällöpylly..mut kyl ne sit ehtii jauhaa kun vauva syntyy... oon nyt rv 29 3.. viel matkaa jälellä.. onnnea sulle
Mulla raskaus jo ihan loppusuoralla ja nyt on alkanut tuleen se etten jaksa lähtä mihkään. Vaikka vointi onkin ihan hyvä, enemmän sellaista henkistä väsymystä.
Kotona oleminen 2-vuotiaan esikoisen kans on kivaa vaan näin. Toki kaupassa käyn ja teen muutenkin normaalit jutut mutta en jaksa ystävien luokse enää mennä. Kyllä ne ymmärtää, viimestään sitten kun itse ovat tässä tilassa=)
Omien vanhempien luokse menen kyllä mielellään, siellä kun saa olla kuin kotonaan ja mennä pelkissä lökäpöksyissä kun ei muut enää tahdo mahtua päälle=) Muutenkin tuntuu että jos vaikka lapsivesi yhtäkkiä lorahtaa niin mieluummin on silloin kotona kuin jossain kyläilemässä;)
Täälä myös yksi epäsosiaalinen, 4 viikkoa olen ollut mammalomalla, laskettuaika 10.11 ja oikeestaan koko lomani olen viihtynyt vähän liiankin hyvin omissa oloissani. Kotona toihuillut vaan kaikkea päivät pitkät ja toki käynyt shoppailemassa viime hetken ostoksia, mutta kertaakaan en ole esim. viitsinyt pyytää ketään kaveria seuraksi.
Olen kyllä aina ollut hieman erakko-sielu, mutta en nyt sentään näin. Välillä on kyllä hirveä ikävä kavereita ja hauskanpitoa, mutta kai tää on sitä jotain pesänrakentamista sitten :) Olen kaveripiiristäni eka, joka saa vauvan, joten olen kyllä huomannut että kaveritkin ovat huomattavasti vähentäneet yhteydenottoja..
Mutta, kohta alkaa uusi arki.. Saa nähdä mitä se tuo tullessaan :)