Osaatko elää hetkessä?

kannettava on edessä, istuskelen laneilla, ympärillä on porukkaa joista pidän kovasti, musiikki soi kovalla. tässä tulee sitten se onnellisuuden este, että minä en osaa pelata heidän pelejään ja vaan dataan täällä, ja pitävät mua varmaan ihan säälittävänä...

mulleppa postikusti toi aku ankan :P

mur

Juuri valokuvasin ikkunastani käsin naapurin asunnon laajennusta puutarhan puolelle. Kadulla oli jännä betonikuorma-auto, josta pumppasivat sementtiä. Jospa käytän kuvia tulevassa taideprojektissa.

En ole varma osaanko elää hetkessä, mutta hetki tuli ainakin dokumentoitua :)

sano Putkonen ja mietti vielä hetkisen.
Äly hoi, älä jätä!

Ikävä kyllä, näin on. Märehdin menneitä ja suunnittelen tulevaisuutta, joka on aina epävarma. En kykene ottamaan hetkestä kiinni, vaikka kuinka yritän. Elämä olisi nautinnollisempaa ja arvokkaampaa, jos kykenisin nauttimaan hetkestä ja juuri niillä (harvoilla) hetkillä kun kaikki on hyvin - ja juuri silloin alan pelätä pahinta. Ikään kuin kokisin syyllisyyttä siitä, että saan hetken olla onnellinen.

... ja elä täysillä!

Tänään just ajoin autolla ja nautin auringonlaskusta, ihastelin maisemia ja ihmettelin luonnon kauneutta... Mielestäni osaan nauttia hetkestä. Monille vaan täysillä eläminen ja tässä hetkessä eläminen tarkoittaa sitä että ryypätään, tupakoidaan, pannaan kaikkia ja kokeillaan kaikkea, siis oikeasti kaikkea, eikä ajatella seurauksia.

Mulle täysillä eläminen ja hetkestä nauttiminen on just sitä että voi nauttia vaikka ei tekiskään mitään ihmeellistä, olis vaan. Ja voi kokeilla kaikkea huimaa, esim. benjihyppyä tai jotain, mut itse en sais siitä mitääm iloa jos vaan kokeilisin kaikkea, huumeista ryhmäseksiin, ja sit en huomais kliinnittää huomiota oikeesti kauniisiin asioihin jne...

eihän kaikki noin tee, mutta jotkut.

Huomasin juuri että luen tylsyyteeni jälleen näitä keskusteluja, voiko tästä hetkestä nauttia? Ei! Ehkä pitäisi olla ulkoilemassa marraskuisessa illassa, puhumassa päivän tapahtumista rakkaalleen, kantamassa uuteen asuntoon muutto kuormaa..tai vaikka olemalla lomamatkalla teneriffalla, ihan missä tahansa paitsi tässä koneella. Kun katselen ympärilleni näen vain että kukaan ei ole välittämässä. Näen vain tuon tutun seinäkellon joka kertoo vain sen, että tuhlaan jälleen aikaani tyhjyyteen. Päivääni musertaa myös se, että yksinäisyys ja epätietoisuus tulevaisuudesta masentaa alati. Onhan minulla keskiviikko illaksi lava kaljaa, mahdollinen humala-tilahan auttaisi unohtamaan tämän elämän kurjuuden välillä. Se olisi onnea. Mutta aamulla muistaisin jälleen että tuhlasin aikaa ja rahaa turhuutteen. Miksi minä edes olen täällä, onko minulle annettu jokin tehtävä täällä, pitäiskö minun nauttia elämästäni täysillä. Nautinko elämästä tehdessäni työtä 40 vuotta vain huomatakseni että olen valmis hautaan. EI en halua sitä..Haluan vain olla, vai haluanko?

on jo pimeää,
tiedän sen, koska tulin pimeän sylissä kotiin.
Auton valot leikkasivat tietä juuri sen verran mitä tarvitsin.

Kääntöpaikalla murisee auto, kuin tuntematon peto.
Varoittaen reviirinsä rajasta.

Jossain kaukaa kaikaa sepän taonta.
Nainen viittoo TV:ssä, kuinka tummahipiäinen mies pääsi USA:n presidentiksi.

Missä muuten vois elääkään? Eilisessäkö? Huomisessako? Tässä elämässä ja täysiä. Kybällä!

mä ainaki nautin elämän ja arjen pienistä asioista:)saa nukkua viikonloppuna pitkään,kalsaripäivistä,lehren lukemisesta lämpöisen kahvikupposen kanssa.
joskus tietenki on kiva nollata tilanne ja vetää kunnolla.
mutta ollaan onnellisia arjen pienistä onnen hippusista:)

omasta mielestä en

eli osaan

Voi kumpa osaisinkin elää hetkessä. Olen todellinen tressaaja melkein joka asiassa. Ja kärsin siitä kovasti.

nukkuu samoin nuorin likka,mies katsoo tvtä,yksi likka menossa nukkumaan ja toinen huoneessaan muuten vaan oleilee ja yksi tyttäristä poikakaverillaan eli ihana rauha maassa;)

Hetkessä eläminen on aika tärkeää. Mutta taitaa olla nykyään että se on johtanut juuri tuohon. On nimittäin hyvinkin paljon eläviä hetkessä.

Reagoinnit ovat sen osoittaneet.! Hetkessä eläminen on aidosti välttämätön vastuineen. Siis ympäristö on rekisteroitävä ja kyettävä olemaan osa sitä .

Moni taitaa tarkoittaa että osaatko elää jokaisen tunteen mukaan "hetkessä". Niinkuin esimerkki kertoi mitähän se postimies toi?

faktan ja vision ero on suuri elettäväksi. Toinen vakauttaa toinen erehdyttää.

Tuli taas käytyä työhaastattelussa mukavan tuntuisessa yrityksessä joka etsii kaltaistani ammattilaista, työpaikan vaihtoviikko. Yhdessä edellisessä työpaikassani kävin samalla morjestamassa vanhoja työkavereita ja vaihdettiin kuulumiset.
Kaunis oli päivä ja mukava oli ulkoilla raikkaassa kelissä, ajatukset tulevissa haasteissa jotka toivottavasti näkevät päivänvalon. Iltapäivätorkut tuli heitettyä, keskieuroopan vuosien peruja, ja alkaa samalla valmistautuminen huomiseen työpäivään.

Tässähän tuo ilta menee lukiessa päivän tapahtumat netistä ja samalla lukuistua tätäkin palstaa. Täysillä eläminen ei kuulu toimenkuvaani, kuulostaa lähinnä urheilulta. Joskus on kysytty minultakin unelmista/tavoitteista/haaveista, olen vastannut jo vuosikymmeniä että minulle riittää sisältörikas elämä.

tietokoneen ruutu näkyy ja sen takana seinä.....
osaan elää hetkessä aina välillä...tällä hetkellä ei oikei muuta mahdu kylläkään hetkeen ku kahden serkun menettäminen liikenneonnettomuudessa...aikaa yli kuukausi mut ajatus ei vaan ota yhtään häviäkseen... :´(

Kyllä silloin kun ollaan vaikka porukalla pitämässä hauskaa tai muuta vastaavaa niin kaikki otetaan irti, ei huolta huomisesta. Toisaalta välillä taas v*tuttaa ja masentaa arki-elämän tylsyys. Kuten nyt, ei taas kiinnosta oikein mikään.

tässähän tää aika menee rattoisasti. normipäivä. eka duunii sit lepoo! ihan kivaa hissukseen itekseen olla, tekemättä sen kummemmin mitään:)

ei ole ikävien asioiden sulkemista tietoisuudesta, pakenemista utopioihin, ei edes unelmiin.
Onni on todellisuuden, arkipäivän realiteettien kohtaamista masentumatta.

Jos jotenkin määrittelisin onnellisuuden perustaa: ihmisellä täytyy olla syvempää kuin olosuhteet ja elämysten tuottama nautinnollisuus.
Olosuhteisiin sidottu onni on aina hetkellistä ja pakottaessaan juoksemaan milloin minkäkin asian perässä, mitä ihminen kuvittelee ehdottomasti tarvitsevansa voidakseen olla onnellinen, se samalla ruokkii onnettomuutta.

Olosuhteita syvempi onnellisuus kumpuaa tai ainakin jollain tavalla aina liittyy rakkauteen - ja uhrautumiseen, koska ilman nöyrtymistä ja uhrautumista ei ole rakkautta. Tästä taas päästään siihen, mitä psykologi Jan Cedercreutz korosti Kodin kuvalehden haastattelussa syksyllä 2001, että rakastuminen ja rakastaminen eivät välttämättä ole lainkaan sama asia. Rakastumisen (mikä on tunnekokemus) pitää kasvaa rakastamiseksi (mikä on tahdon asia ja valintoja) jotta onnellinen, kestävä ja emotionaalisesti todella tyydyttävä parisuhde olisi mahdollinen.

Kohdata lähimmäisensä rakastaen, ja huomatessaan, että rakastaminen, anteeksiantamus ja toisen ihmisarvon ja koskemattomuuden kunnioittaminen tuntuu mahdottomalta, sitten ryhtyä työstämään omia kipukohtiaan, puolustelematta rakkautensa vähäisyyttä, anteeksiantamattomuutta tai vaikkapa katkeruuttaan. Mielestäni se on mielekästä, onnellista elämää. Ei kivutonta elämää, koska kaikkeen kasvuun kuuluu kasvukipu, mutta varmasti haasteellista elämää. Ainoastaan haasteellinen elämä on tyydyttävää.

Onnellisuuden edellytyksiin kuuluu oman arvonsa tiedostaminen.
Minä olen arvokas ja tärkeä - ihan ilman suorituksiakin. Arvoni ei ole riippuvainen yhteiskunnan ja lähipiirin asettamien odotusten täyttämisestä. Olen arvokas jo pelkästään sen vuoksi että olen.
Samalla tavalla arvokkaita ovat kaikki ihmiset.

Ihmisarvoinen elämä on mielekästä elämää, ja kuten edellä sanotusta käy ilmi, mielestäni ihmisarvo ei ole sidottu kelpaavuuteen, suorituksiin.

Jos vastaan kysymykseesi ihan henkilökohtaisella tasolla... niin... onnellinen elämä todellakin on elämää hetkessä, nykyhetkessä. Kohdata elämä niin kuin se on. Sitoutuen totuuteen ja rakkauteen.
Minulle se merkitsee omakohtaista suhdetta Jumalaan, syntien anteeksiantamukseen Jeesuksessa. Ei ajatusrakennelmaan vaan anteeksiantamuksen todellisuuteen. Käytännön tasolla lähtökohta on oma rukouselämäni, seurustelu Hänen kanssaan. Jos olen kiinnostunut vain Jumalan johdatuksesta, siunauksesta ja lahjoista - tai vaikkapa onnellisuudesta - koko elämä käy hyvin nopeasti jotenkin tympeäksi, sisällöttömäksi. Huomaan etsiväni onnellisuutta ja tyydytystä elämyksistä, tapahtumista. Mutta kun haluan oppia tuntemaan Häntä yhä paremmin, olen kiinnostunut Jumalasta ja kiinnostunut todellisuudesta, tapahtuu ihme. En etsi onnellisuutta vaan Kristusta, ja kas - huomaan syvimpien tarpeideni tyydyttävän, olen onnellinen.

Tästä käsin voin elää sisäisesti tyydytettyä ja mielekästä elämää silloinkin kun olosuhteet, arkipäivän tapahtumat, ihmissuhteet tai vaikkapa työasiat tuntuvat menevän poskelleen. Kristus on minun kanssani niidenkin tilanteiden keskellä mielekkyyden lähteenä. Hänen rakkautensa avulla voin löytää oikean suhtautumistavan, toimivan asenteen tilanteeseen mikä kulloinkin on menossa.

Henkilökohtaisesti en osaa ajatella onnellisuutta ilman Jumalaa.

Jeesuksen tunteminen - kristillisen uskon sisäinen todellisuus - ei ole elämän pakenemista vaan koko elämän alistamista Hänen kontrolliinsa, suostumista ajattelutapaan, että Jumalan tahto on aina paras ja että Hän tietää minua paremmin mikä minulle OIKEASTI on hyväksi. Omakohtainen kokemukseni on, ettei tämä ole johtanut minua rampautuneeseen, persoonattomaan ja elämänkielteiseen elämään, päinvastoin. Olen oppinut tuntemaan itseäni ja kokemukseni mukaan se on jatkuva prosessi. Ei voi tuntea Jumalaa jos ei samalla suostu tuntemaan itseään, ja kohtaamaan myös negatiivisia, raadollisia puolia itsestään. Ei voi rakastaa Jeesusta jos ei suostu rakastamaan lähimmäisiään. Tämä hengellisen elämän sisäinen velvoite on ilmaistu Raamatussa sanoin "koska Jumala on meitä näin paljon rakastanut, olemme mekin velvolliset rakastamaan toisiamme" ja että voisimme toisiamme rakastaa, meille tarjotaan avuksi Jumalan voima: "Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen kautta".

Rukouselämäni syvällisyydestä, henkilökohtaisesta kiinnostuksesta Jumalaa kohtaan riippuu, kuinka onnellinen kulloinkin olen.

Yksilöinä ihmiset tietysti ovat erilaisia ja pitävät erilaisista asioista. Minä nautin loikkimisesta - voin aivan huoletta loikkia kotoa kaupunkiin (noin kolme kilometriä) muiden ilmeistä piittaamatta. Toisinaan esimerkiksi puihin kiipeileminen on nautinto. Aaltokylpy on nautinnollista.

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1220218126839_9_large.jpg

http://kotisivukone.fi/files/kultaomena.kotisivukone.com/.album/1220218126839_2_orig.jpg

Mitä tahansa saa tehdä, kunhan se pysyy Jumalan asettamien, elämää suojaavien rajojen sisäpuolella. Silloin se ei loukkaa Jumalaa eikä todellisesti lähimmäistäkään.

Onnellisuuteen kuuluu siis terve piittaamattomuus muiden mielipiteistä, ei niin, että väheksyisin lähimmäisiäni, mutta en anna heidän myöskään määrätä elämääni ja sanella sitä, kuinka minun pitäisi käyttäytyä.

Kulisseja tärkeämpää on mitä tapahtuu julkisivuni alla: kuinka todella suhtaudun elämään ja lähimmäisiini, miten heihin asennoidun, mitä heistä ajattelen.

hetken tie on kevyt aatoksen kauniin kera kulkea, elomme tään on hetki sen, niin autuaan onnellinen, hetki on niin kaunista niin herttaista, ken tuskin tietää vertaista, kuin autereet haipuu mailleen pois, kuin kulta taivaanrannan, sen kaiken luonto antaa, minkä maa tä päällään kantaa, ei sit mammonalla "raha" voi ostaa, kuin kaiken muun "usein tarpeettomankin" ei lie lahjaksi voi saada, tai se on luonnon lahja meille, kun loi maaemo meidät näille teille, niin kylmille ja pimeille, ei niin kylmä kuitenkaan, kuin on yleisesti luultu, vaan se hetki valon antaa, lämmön tupaan, nurkkiin kantaa, ei kysy kun iskee, niin sokaisee sen jumala, kun näät uskon, toivon, rakkauden suurta suurimman voiman, ihmeellisen, joka kaiken antaa, kaiken kestää, kaiken jaksaa, voi onnea jakaa, nautit hetkestä, näät sen kaikista elämääkin suurimman tunteen.

Onneliset.. sydämellä

Lomaviikko, ulkoilua, lukemista, ihan vain olemista.
Mies työssä, nyt nukkuu onnellisen näköisenä.
Elän tässä hetkessä, nautin, minulla on kaunis ja rakas koti. Hyvä mies ja ihanat lapset.
Paljon hyviä ystäviä.
Rakastan hyviä kirjoja ja musiikkia ja luontoa.
Aamulla saan nukkua pitkään.
Onnea kaikille.

oikeeeestaaa..

mielikuvituksessa. Se tuo elämään väriä. Tämä kappale http://www.youtube.com/watch?v=xvLn8j4c5l4 on sellainen, kuin joskus elämäkin. Onnellinen? Silti rentouttava.

Ikkunastani näkyy Tenojoki ja Utsjoki joka yhtyy Tenoon. Joki alkaa kerätä jäätä pyörteisiinsä jäätyäkseen kokonaan. Lumi on kattanut Norjan tunturit jotka myös ovat kuin kauniina tauluna katseltavanani ikkunanastani.
Suomen puolella Ailigas tunturi.
Kaunista katseltavaa auringonlaskuineen, nousuineen, revontulineen!

Tällä hetkellä istun koneella, kuppi kuumaa kahvia edessäni, ja näkkileipä kädessäni. Ei ihan peruskouluaamu, normaalisti pitäis jo kävellä kohti asemaa, mutta tänään mennään autolla niin ei vielä kiirettä.
Yhden ystävän hain jo kuuden aikaan töistä, ja hänen noustessa autosta halattiin. Siinä oli sellainen hetki, johon mieli tarttui. Täytyi rutistaa oikein kunnolla..
Nykyään ei koskaan tiedä varmuudella, mitä hetken päästä tapahtuu. Siksi tällaisistä hetkistä pitää nauttia, vaikka ne kestäisivät vain sekunteja. Ne sekunnit ovat tärkeitä..

pakkasaamu ja aurinko on juuri nousemassa ,
kahvia juotu jo pannullinen ,odottelen kirjaston aukeamista sieltä etsin yhden kirjan onka olen kerran aikaiseminkin lukenut.(on vaan niin mielenkiintoinen:). sen jälkeen reipasta kävelyä
luontopolulla.

Jos hetki on vain huomio,mitä ympärilläni tapahtuu, niin mahtaneekohan elämäni olla sittenkin pahastikkin pielessä?

Vieressäni on ikkuna josta näkyy vieraaksi tulleen miehen auto. Olen hieman syrjemmässä nyt niin pellon takana näkyy komea kuusimetsä. Tosin on aika sumuista niin ei näy kaunis järvimaisema missä yleensä näkyy järvi ja naapurikunnan mastot, vaikka on monia kymmeniä kilometrejä matkaa. Omasta mielestä osaan elää tässä hetkessä, nautin kun menen ulos pieneen pakkassäähän vaikka odotankin kesää innolla.

Eli kello on 28 yli puolenyön ja on pimeää.
Olen läppärillä, pienessä yksiössä, keittiönpöydällä, oikealla puolella on ikkuna. Olen neljännessä kerroksessa ja ikkunasta näkyy sateinen tumma keli.
Takapihan parkkipaikalla on autoja kaksi vaikka paikkoja on 14.. Harmaa toyota prius ja punainen mercedes, molemmat oikealla puolella parkkipaikkaa, yksi paikka väliä toisistaan.

Parkkipaikan kulman grillipaikan katos on otettu talveksi suojaan ja muutama päivä sitten lehdet puhallettiin pois. Muutama puu täällä turun keskustassa heiluu paljaana lehdistä.

Pieni tuulahdus.

Tällä hetkellä ketään ei näy ja on yhtä synkkää kuin miltä se kuulostaa.

Miesystäväni on vasemmalla puolellani tietokoneellaan, sohvan takana, joka on sijoitettu vasen käsinoja seinää vasten, eli se on minuun päin. Kyseinen henkilö on hyvin keskittynyt, nyt nosti kätensä purrakseen kynttään. Pelaa varmaan hyvin mielenkiintoista peliä.
Näyttää vähän vihaiselta.
Aijomme varmaan viettää mukavan yhteisen hetken ennen nukkumaan menoa :)

(Katselin sohvaa selittääkseni sen paikan ja hän katsahti minuun ja hymyili) :D

Tässä ei periaatteessa ole mitään järkeä tätä selittää, mutta mikäli joku halusi tietää mitä tämän minuutin aikana täällä tapahtui, siinä se oli. Kiva ainakin itse lukea mitä muualla tapahtuu minuutin sisällä. Jotenkin niin tuttua ja samanlaista, mutta niin erilaista ja kiehtovaa..

Osaan elää!

Edessäni on vaaleanpunainen miniläppäri, koska uudesta läppäristä meni näyttö rikki melkein heti ja nyt korjauksessa.

MUTTA....
Edessäni pöydällä punaisella tabletilla on kirkas kynttilälyhty, jossa tuikun liekki lepattelee kauniisti, läppärissä soi joululaulut... oikealla puolella näen 3 punaista kynttilälyhtyä joulutontun edessä palamassa ja sitten tietysti laittamani valkoinen minijoulukuusi isoine, punaisine palloineen ja kirkkaine jouluvaloineen.

Vasemmalle katsoessani näen, ikkunan ja siinä edessä ison tähtilyhdyn. Ja vaikka katson ulos ikkunasta ja on pimeää ja sateista, minulla on lämmin ja valoisa olo kotosalla.

Sain lapsen juuri nukkumaan ja nautin hetken vapaa-ajastani hyvän kirjan parissa ennenkuin menen nukkumaan.