Haluaisin kuulla muilta koiran omistajilta että miten käyttäydytte ja elätte koiranne kanssa ja miten koira teidän kanssa?
Olen nyt aika uutena asiana törmännyt siihen että koiraa ei tulisi kotioloissa huomioida, varsinkaan koiran omasta aloitteesta, usein. Olen luullut että minulle ja muillekin koiranomistajille on normaalia että kun koira tulee luokse ja kaipaa rapsutusta, sitä paijaillaan ja jos tuo lelua, sen kanssa leikitellään. Jos koira pyytää ruokaa, tai niin ymmärrän sen pyytävän, niin annan sille esim iltaruokansa vaikka pari tuntia normaalia aiemmin. Tai koiran kanssa lenkillä, voin hyvin lähteä koiran haluamaan suuntaan, kun koiran takiahan ulkona olen itsekin. En ole pitänyt näitä asioina ikinä outoina saati virheellisinä.
Nyt olen lukenut roppakaupalla materiaalia että em mainottu toiminta koiran kanssa on ehdottoman väärin, ja että pahimmassa tapauksessa koira pitää minua heikkona ja itseään johtajana, ja koiran hyvinvoinnin kannalta tämä on todella huono asia; stressaantuu yms.
En ole myöskään pitänyt vakavana asiana sellaista että koira syö ennen muuta perhettä tai samaan aikaan. Nyt kuulen että se on perusasioita koiran kanssa.
Miten te muut elätte koirienne kanssa? Onko nämä em käytännöt teille kaikille ihan normaalia ja luonnollista? Onko mahdollista elää koiran kanssa onnellista elämää niillä tavoin kuin olen tähänkin asti elänyt, vai onko koiran kannalta tuhoontuomittua jatkaa samaan malliin. Teenkö koirastani ongelmakoiran näillä menetelmillä? Miten huomaan jos koira alkaa 'oireilemaan'?
Olen nyt aika uutena asiana törmännyt siihen että koiraa ei tulisi kotioloissa huomioida, varsinkaan koiran omasta aloitteesta, usein. Olen luullut että minulle ja muillekin koiranomistajille on normaalia että kun koira tulee luokse ja kaipaa rapsutusta, sitä paijaillaan ja jos tuo lelua, sen kanssa leikitellään. Jos koira pyytää ruokaa, tai niin ymmärrän sen pyytävän, niin annan sille esim iltaruokansa vaikka pari tuntia normaalia aiemmin. Tai koiran kanssa lenkillä, voin hyvin lähteä koiran haluamaan suuntaan, kun koiran takiahan ulkona olen itsekin. En ole pitänyt näitä asioina ikinä outoina saati virheellisinä.
Nyt olen lukenut roppakaupalla materiaalia että em mainottu toiminta koiran kanssa on ehdottoman väärin, ja että pahimmassa tapauksessa koira pitää minua heikkona ja itseään johtajana, ja koiran hyvinvoinnin kannalta tämä on todella huono asia; stressaantuu yms.
En ole myöskään pitänyt vakavana asiana sellaista että koira syö ennen muuta perhettä tai samaan aikaan. Nyt kuulen että se on perusasioita koiran kanssa.
Miten te muut elätte koirienne kanssa? Onko nämä em käytännöt teille kaikille ihan normaalia ja luonnollista? Onko mahdollista elää koiran kanssa onnellista elämää niillä tavoin kuin olen tähänkin asti elänyt, vai onko koiran kannalta tuhoontuomittua jatkaa samaan malliin. Teenkö koirastani ongelmakoiran näillä menetelmillä? Miten huomaan jos koira alkaa 'oireilemaan'?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Joo... Jonkun ihmeellisen heikukeikun teorian mukaan koirat olisivatkin oikeasti sellaisia valtapaikkaa kärkkyviä saatanan kätyreitä, joiden ainoana päämäränä täällä maailmassa olisi syöstä ihmisrotu vallasta ja syrjäyttää meidät. Tämähän on siis koirien ainokainen ajatus, päämäärä ja tarkoitus ja siksi me laitamme koiria jääkaappipakastinkausille ja ties mille hömpänpömpän purkkikurkkukuureille.
Jos olet aiemmin koiriesi kanssa tullut hyvin juttuun noin, niin miksi sinun tulisi muuttaa yhtään mitään? Uuden pennun tullessa taloon on toki hyvä opettaa perusasiat kuten käytöstavat ja perustottelevaisuus, mutta kun sinä kerran olet pomo, niin mikset sitten saa olla mukava pomo samalla vaivalla? Kunhan sinusta on sitten tarpeen vaatiessa myös kertomaan koiralle, että esimerkiksi talvitakin hihassa ei roikuta tai että kissoja ei jahdata tai että vastaantulevia koiria ei koiteta syödä. Mitä muuta sinä koirasi kanssa toimeen tullaksesi tarvitset? Jos sinua ei haittaa kun koira pyytää sinua leikkimään tai haluaa nukkua samassa vuoteessa kanssasi, niin miksi sinun tulisi jonkun vinksinvonksin teorian vuoksi alkaa siitä häiriintymään? Eikö pääasia ole, että koirasi ovat onnellisia ja tyytyväisiä ja varmasti olet jotakin tehnyt oikein, jos ennenkin olet pärjännyt?
Hyvin kirjoitettu. Siis jos koiran kanssa menee hyvin niin miksi muuttaa juttuja vain koska joku kirjoittaa niin ja joku toinen toisin ja kolmas mitä ikänä.
Maalaisjärki käyttöön. Kato ei nuo uudet metodit lopu ja se joka lähtee juoksemaan niiden perässä juoksee loppuelämän ja kyselee että miks tää ei toimi.
Joskus liika kirjallisuuden ja eri metodien soveltaminen vie solmuun eikä toisinpäin.
Se maalaisjärki sitä kannattaa käyttää.
Juu ja ja onhan tuolla omallakin jokin salaliittoteoria menossa selvästi. Varmasti aikoo ottaa vallan kotona koska annan joskus ruuan aikaisemmin (tai myöhemmin),joskus lellinkin. Varsinainen Batista koko rekku.
Voihan kirjoja lukea. Kaimion kirja on peruseepos aloittelijalle. Mutta sitten kun luetaan kirja ja toinen ja kolmas ja ujutetaan yksi juttu sieltä ja toinen täältä ja kolmas koska joku koirapuistossa neuvoi niin, ollaan sivupolulla kun yritetään tullaan viisaammaksi.
Ehkä parhaiten löytää neuvoja liittymällä vaikkapa rotuyhdistykseen peruseepoksien lisäksi. Kirjoja voi lukea pienellä siedätyksellä. Lue mutta älä ota kaikkea käyttöön jos homma toimii.
No se on totta ettei koiran aloitteisiin liikaa reagoida, mutta tuo syömiskuvio on aivan turha, kuka söi ja mitä ensin..pah!
Mutta jos joka kerta reagoit kun koirasi "haluaa" sinulta jotain, niin teillä kääntyvät osat niin ettei koira kohta anna sinun nukkuakaan rauhassa kun haluaa kokoajan jotain.
Kaikki koirat ei ole sellaisia, mutta kyllä suurin osa on. Jopa kiltistä koirasta saa ihan sillä yksinkertaisella lässytyksellä ja lääräyksellä, koiran jokaiseen inahdukseen vastaamaalla ongelmakoiran..ei se ihan pentuna aloita mutta jos kaksikin vuotiaaksi asti se on saanut määrätä niin soppa on keitetty.
Mutta sekin lienee yksi ja lysti kuka menee ovista ensin ja kuka syö ensin, kyllä minun koirat myös nukkuvat vieressäni, en vain rapsuta niitä ennen kuin olen aamukaffet juonut...sitten vasta pissallekin mennään,koira osaa nukkua vaikka puolíllepäivin niin ei tarvi viikonloppuisinkaan nousta ennen kukonlaulua koska "koira haluaa pissalle" Miksi sen pitäisi päästä kuselle klo 6 aamulla, kun ei minunkaan tarvi. En usko että se koiran rakko on yhtään erilaisempi kuin ihmisellä, ettei öitäkään voi nukkua kusematta housuihin.
Mitäs, jos ko aloittaja tykkää koirastaan sellaisena? Aktiivisena aloitteentekijänä? Miksi pitäisi muuttaa mitään, jos kerran koira on nyt hyvä näin?
Aloittajasta alkaen kaikilla ketjuun kirjoittaneilla oikee asenne!!! JES!
Onhan noi kirjat ihan jees, mutta kun yhden kirjan kaikki opit ei kuitenkaan aina toimi yhdellä ja samalla koiralla. Maalaisjärkeä tosiaankin tarvitaan. Tai ellei tarvita, vaan tehdään kaikki jonkun tietyn kirjan oppien mukaan, on koira kenties väärän ihmisen käsissä. Eihän me ihmisetkään olla samanlaisia, miks koirat olis?
Pentukoiran leikki- ja hellittelypyyntöihin on tooosi helppo langeta. Ainakin mun oli. ;) 7kk ikäinen poitsu sitten vaan "ykskaks" pomotti meitä kaikkia. =) Ei siis todellakaan ykskaks...oli vaan tottunut saamaan huomiota aina kun halus - ruokahalu kasvaa syödessä :) Ei kuitenkaan ton jutun takia mitään jääkausia pidetty, asennemuutos koko perheellä ja se oli siinä. Toki ei välttämättä toimi kaiklla koirilla, mutta meillä toimi.
Sängyssä toi kaveri ei myöskään saa olla muutenkuin kutsusta. En oikeesti tiedä hirveempää herätystä, kuin että isäntä käynyt aamupostin hakemassa koiran kanssa syyssateessa, sen jälkeen kylmä ja märkä koira kömpii mun unenlämpöseen sänkyyn naamaa nuolemaan onnesta kippuralla =) YÖK! Jokainen tavallaan, mut mä haluun nukkua pitkään silloin kun se on mahdollista. Ja silloin ei todellakaan mikään märkä koira kuulu mun aamu-uniin!
Kuten sanoit, kiltistäkin koirasta saa ongelmakoiran. Omistajasta se on kiinni miten koiraansa kohtelee. En sano "kasvattaa" tai "kouluttaa"...ne ei vaan mun mielestä tarkoita niitä asioita miten koiran kanssa eletään. Kouluttaminen ja kasvattaminen (=mulle synonyymejä) pitävät mun mielestä niin paljon enemmän sisällään, ettei niistä oikeen voi puhua jos tarkoitetaan ihan kotoista arkielämää koirulin kanssa. Pelisäännöt oltava tietty selvillä, mutta ei se mun mielestä oo kouluttamista. Siis siinä mielessä miten mä sen ymmärrän.
(kiitos etukäteen tiukkapipoille jotka tulevat mua valistamaan vääristä asenteista ;) Tiedän ne jo, mutta me ollaan koiran kanssa onnellisia, molemmat tiedetään miten pitää käyttäytyä=) )
(kiva että maalaisjärjenkin kannattajiakin löytyy eikä heti vain teilata=)
Tuosta koiran syömisestä vielä sanoisin, että se on varmaan ihan pahimmasta päästä, jos koira itse alkaa pyytämää ruokaa. Vaikka meilä onkin aika vapaata oloa, niin minun koira saa ruokaa kun minä annan:)
Ja kerran se alkoi vaatia sitä niin en antanut koko iltana vaan seuraavana aamuna.
Paasto päivä kerran kuussa tekee jo suolistollekin hyvää, joten käyttää tätä hyödykseen, sekoittaa vähän rutiinia.
Koska ruoka on varmaan tärkeintä koiralle, niin jos ruoan kanssa antaa komentaa niin se on melkein menoa se.Koska omsitajanhan pitää hallita resursseja
Mutta kuka syö ensin, ei väliä.
Tai vaikka antaisi koiran nuolla lautasenkin oman syönnin päälle, nii ei paljoa heilauta.
että tosta ruokailusta tehdään monesti liian suuri numero. Koira syö silloin, kun sille annetaan ruokaa. Yksinkertaista, eikö? =)))
Ite en tykkää siitä, kun koira tapittaa vieressä kun joku syö. :( Ihme moppe, kun lähtee pois kun vaan tokasee että "meehän pois kerjäämästä". Enkä sillon koe "kouluttavani" koiraa, koska en ees kato siihen. Ja juu, meillä saa nuolla lautaset! =) Meillä 5wee lapsenlaps ei aina (mukamas!) jaksa kaikkee syödä, niin on se lautanen koiralle annettu, jos vaan on sellasta että moppe pystyy syömään. Koirat kuulemma pitää ihan luonnostaankin joskus paastopäiviä. Mun koira saa varmaan liian vähän ruokaa, kun ei niin oo vielä tehnyt... ;)
"Omistajan pitää hallita resursseja" -ihana lause!!! Mielestäni pitää sisällään niin johtajuuden kuin kaveruudenkin! =) Johtajuus kun joskus ymmärretään pikkasen vinoon... Eikä koiran kanssa nyt ainakaan mikään KAVERI saa olla! ;)
No joo...mulla varmaan viimeistään huomenna pää pölkyllä kun en oo koiralleni johtaja, vaan kaveri...
Olen lukenut tätä foorumia ja huomannut ihan saman, täälläkin käydään nyt keskustelua kumpi on parempi koulutustapa, johtajuus"oppi" vai palkitsemiseen perustuva koulutus.
Olen nyt tutustunut vähän molempiin tässä elämäni varrella sekä ihan äskettäin, ja todennut että kaikki osapuolet jotka näistä tappelevat ovat väärässä :)
Kaikki mikä menee koiran kanssa pelleilyn puolelle on turhaa. Onnellisen koiran elämän kannalta ei liene väliä sillä,osaako se istua ja seisoa, käykö se näyttelyissä ja harrastuksissa joka viikko tai joka päivä, vaikkei kävisi ollenkaan!
Eikä ihminen saa koiraltaan yhtään sen enempää kunnioitusta kävelemällä ovista ensin, selättämällä ja alistamalla koiraa taikka ruokkimalla sitä lattianrakoon iltamyöhään viimeisenä kun koko päivän on ruoka haissut keittiössä, omistaja vielä peluuttaa koiraa istumaan ja makaamaan ja mässää itse koiran nähden sapuskaa jotta voisi osoittaa kuka täällä syökään ensin!
Käsittääkseni oikea johtajusoppi on myäs tätä ajattelua vastaan. Jos lukee esim. "koirankorjauskirjaa" joka on tätä johtajuus"opin" aatelia, niin ei sielläkään mielestäni missään vaiheessa käsketä syömään ensin tai kulkemaan ovista ensin. Eikä siellä käsketä selättämään koiraa, joka on myös tämä vanhanaikainen käsitys johtajuudesta, että koiraa pitäisi muka kurkusta puristaa ja alistaa se lattialle. Ei todellakaan tarvitse!!
Mielestäni ihmisiltä alkaa unohtua yksi sana: EI!
Nykyään sanotaan kuitenkin myös joka paikassa, että koiraa ei saa ikinä kieltää tekemästä mitään.
Minusta tämä on virhekäsitys!
Vaarallista on vain se, että koiranomistajia on joka lähtöön, niin miten varmista että jokainen osaa käyttää tätä "julmaa" sanaa oikein.
Mutta ihan yhtä pahoja virheitä saadaan palkitsemalla koiraa turhaan, sekä jättämällä huono käytös kokonaan huomiotta.
Edes pienten koiranpentujen kanssa ei tunnuta enää pärjäävän, vaan annetaan sen purra käsiä kun ei osata koiralle sanoa yksinkertaista kieltosanaa ja tehostaa sitä tarvittaessa.
Liika kaveruus ja liika hellyys on pahasta, mutta niin on myös turhan aikainen nipotus ja koiran kiusaaminen.
Myös hitaudesta on ollut puhetta: Koiria opetetaan ohittamaan toisiakoiria sekä olemaan kiltisti palkitsemalla kun koira "ei tee mitään kiellettyä".
Sekin on täysin turhaa, teillä sotkeentuu vain taskut jos pidätte kokoajan hanhenmaksapalleroita mukananne ulkonakin, että pääsette koiran kanssa edes tien yli ilman mutinoita.
Jättäkää ne opit ja hanhenmaksapallot kotiinne, ja eläkää elämää järkevästi.
-Yhtään koiraa menestyksellä ?
-Mikä on koiran turhaa palkitsemista ?
-Mikä on koiran elämän kannalta onnelista ?
-Liika hellyys pahasta ?
-Mitäs haittaa makupaloilla opettamisessa on ?
Kaikillelle kenellä on koira suosittelen pennusta asti koirakoulua
saa oikeat ohjeet.
Oletko opettanut-Yhtään koiraa menestyksellä ?
En yhtä ainoatakaan.
-Mikä on koiran turhaa palkitsemista ?
Se kun työnnetään "namipaloja" koiralle vaikka se tekee pahojaan, siis palkitaan sen toivossa että se lopettaisi käytöksen ja oppii että kun ei tee mitään saa namin.
-Mikä on koiran elämän kannalta onnelista ?
Pitänee kysyä koiralta.
-Liika hellyys pahasta ?
No jos vain silität koiraa kokoajan niin se kärsii siitä. Ei koiratkaan kokoajan nuole toisiaan.
-Mitäs haittaa makupaloilla opettamisessa on ?
Ei mitään. Riippuu mitä opettaa. Jos opettaa koiraa istumaan ja tekemään temppuja on pakko käyttää makupaloja.
Kaikillelle kenellä on koira suosittelen pennusta asti koirakoulua
saa oikeat ohjeet.
Joitakin koirakouluja voi suositella joitakin ei.
"Oletko opettanut-Yhtään koiraa menestyksellä ?
En yhtä ainoatakaan."
Joko olet todella vitsikäs, tai paikkasi ei ole täällä jakelemassa minkäänsortin neuvoja kenellekään. Koitahan hankkia joku muukin kirja hyllyysi tuon Vilanderin opuksen rinnalle, jos vaikka oppisit kyseenalaistamaan ja vaatimaan selityksiä jollekin toiminnalle?
Kaikki on kiinni siitä koirasta ja omistajasta. Sillä pahimmassa tapauksessa koira tosiaan pitää ihmistä heikkona ja huonona johtajana jos se tanssii koiran pillin mukaan. Koirat kuitenkin ovat laumaeläimiä, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mutta eivät kaikki sitä johtajan pallia havittele, tai ehkä joskus oikea koira löytää sen oikean omistajan ja ns vahingossa syntyy se oikea suhde jossa koira tietää oman paikkansa. Mutta pahimmassa tapauksessa se elämä koiran kanssa voi olla jotain aivain kauheata. Ja minä olen tälläisen koiran kanssa taistellut ja se ei ollut helppoa.
Ja minulle tuo että koiraa ei koko ajan huomioida on aina ollut ihan normaali asia lapsesta asti. Siltikin meillä oli ongelmia jotka onneksi sitten ajan kanssa ja työllä koiran kasvaessa korjaantuivat.
Eli en minä halua koiraa, tai tässä tapauksessa laumaa, joka seuraa minua huoneesta huoneeseen tai hyppii edessäni pallon kanssa kerjäten leikkimään, istuu keittiössä ja huutaa ruokaa jne.
Meillä koirat nukkuvat tai leikkivät keskenään mutta eivät ne kerjää meiltä ihmisiltä huomiota tai leikkiä. Kyllä me treenaamme niiden kanssa ja leikimme mutta sekin on aina tullut luonnollisesti meidän aloitteesta. Iltaisin koirien tekemisen tarve onkin yleensä niin tyydytetty että ei niillä ole edes tarvetta tehdä mitään. Minä uskon että se on ongelma jos koira koko ajan kerjää ihmiseltä tekemistä, joko se ei saa sitä tarpeeksi ilman tai sitten se tosiana pomottaa. Mutta jokainen itse päättää tekeekö sille asialle jotain ja jos se on oikeasti ainoa ongelma niin so what. Kunhan koira tietää että jos sille sanotaan että ei nyt, niin se tosiaan tarkoittaa sitä . Tiedän koiria jotka eivät luovuta, ärsyttävää.
Iltaisin meillä on jokaisella koiralla oma rapsuttelu, harjaus tai hierontahetki. Jos teen ruokaa, saatan heittää sieltä nakinpalat koirille kuppiin.Hihnalenkeillä vaaditaan että yksikään koirista ei vedä (haistella saa niin paljon kuin sielu sietää, kuten alkup totesi, koiran vuoksi sinne lenkeille mennään), ruuan annan minä tai mieheni ja sitä ei huudeta keittiössä, autosta ei rynnitä ulos ilman lupaa, eikä ovestakaan, vapaana voin pitää koiria missä vain, ne seuraavat kyllä eivätkä karkaa, vieraiden päälle ei hypitä eikä niiltä kerjätä myöskään huomiota jne
Tälläisiä perusjuttuja joiden vuoksi elämä on helpompaa.
Ihmiset ehkä usein saavat väärän kuvan tuosta perushuomioimattomuudesta. Kauhistelevat että kun koiraa ei muka koskaan huomioida mikä ei pidä yhtään paikkaansa. Eivätkä ihmiset sitten viitsi ajatella että näin varmasti eletään aika monessa kodissa ilman että sitä edes ajatellaan sen enempää. Mietin monia ystäviäni joilla on koira. Eivät ole takuulla yhden yhtä kirjaa lukeneet mutta silti tuo kaikki tulee luonnostaan. Koiraa rakastetaan ja sitä käsitellään sen luonteen mukaan.
Kiitos kaikille vastanneille. Ihan kvia kuulla miten muissa koiraperheissä toimitaan.
Ymmärrän että jutut ovat kiinni hyvin pitkälle omistajasta itsestään ja tietty koirasta.
Mulla oli kyl taka-ajatuskin tässä kyselyssä. Eli jos noista "johtajuus"asioista ei välitä, vaan antaa koiran mennä ja elää oman tahdon mukaan, tietenkin joissain asioissa kieltäenkin, niin onko siitä pitkällä tähtäimellä koiralle hallaa??
Ymmärsin että nämä kaikki em mainitut koirankasvatuskeinot ovat KOIRAN parhaaksi ja siinä sivussa myös ihmisen, kun tottelevaisen koiran kanssa on helpompi elää.
Eli kun koira vetää hihnassa, ei väistä ihmisiä, hyppii päälle kotiintullessani, koettaa varastaa ruokaa, seurailee pyytämättä kotona muttei tottele eikä seuraa ulkona jne. , niin voiko koira olla yhtä onnellinen tai onnellisempi kuin ihmistä kuinnioittavampi ja tottelevaisempi koira? Voinko siis tehdä koiralle karhunpalveluksen kun annan sen pomottaa?
Voit tehdä oikeaa hallaa, eli jos sinulla on esim. arka ja pehmeä koira, siitä voi tulla pelkoagressiivinen kun sen pää ei kestä johtajana olemista.
Mutta jos sinulla on kova koira se voi olla hyvä esimies..eli ei pure turhan takia vaan odottaa että on aihetta sen mielestä purra ihmistä.
Ja voit pärjätä..koira vaan karkailee ja hajottaa asuntoa, kuseksii, vahtii ruokaansa yms. mutta jos niiden asioiden kanssa oppii elämään ja selittelee vaikka että koira joskus tottelee joskus ei, koska sillä on riistavietti, naapurissa on juoksunarttu, niin voit olla hyvin onnellinen.
Mutta tosi aran tai sellaisen omituisen luontoinen koira joutuu ihan varmaan piikille asti jos sen pää ei kestä sitä että sillä ei ole johtajaa, kun koirahan ei ymmärrä esim. ovatko autot uhka, kaikki liikenne, toiset ihmiset, humalaiset yms..
se pitää sit totuttaa niihin kaikkiin että se oppii että ne ei ole vaarallisia. Mutta sen pää ei silti välttämättä kestä painetta.
joten on armollisempaa pitää koiraa vähän tossun alla ja dominoida sitä huomioimattomuudella yms, niin se ei joudu kärsimään niin paljon.
Minusta juurikin tuo viestissäni kuvailema elämä tarkoittaa sitä, että te olette ihmisinä johtajia eivätkä koirat. Johtajuuteen kun näköjään liittyy vain negatiivisia mielikuvia, mutta minusta tuollainen kuvailemasi elämä on juurikin sitä johtajuutta, jolloin koirat elävät tyytyväisinä, turvattuina, rajojen ja rakkauden keskellä eikä ole tarvetta alkaa kyseenalaistamaan omistajan (johtajan) toimintaa.
Koira ei ole kämppis, vauva eikä halilelu. Koira on eläin ja koirana sitä kohdeltakoon.
Aivan totta, tällainen "järjestely" koiraperheessä tulee meilläkin kuin luonnostaan, ei sitä mitenkään erikseen aina ajatella, että nyt menetellään näin koska...
Ompahan elämä todellakin moninverroin helpompaa, kun on tietty "kuri ja järjestys" silti ilman että rakkautta ja paijausta oltaisi unohdettu.
Näin mielestäni toimitaan "järkevästi" kaikkien kannalta.
Lapsiakin on eri luonteisia, et varmasti käyttäisi samoja metodeja herkän tai todella reippaan ja ronskin lapsen kanssa.
Jos teillä arki sujuu, anna mennä ja unohda moiset neuvot.
Kukin tavallaan, riippuu koiran ja SINUN luonteesta, kotioloista jne.
Kaikki on hyvin, jos kerran kaikki on hyvin. Nauti elämästä.
Totta kai se riippuu koirasta, minkälaista metodia käytetään, kun näytetään koiralle, että ihminen on laumassa johtaja. Mutta jokainen koira sen johtajan kuitenkin tarvitsee. On tärkeää, että pehmeällä koiralla on johtaja, mutta on tärkeää, että kovalla koiralla on johtaja. Ei siitä muuten mitään tule. Itse olen nähnyt ja kuullut yhtä sun toista juttua, kun koira tosiaan on johtaja ollut, tässä yksi:
Koira oli enkeli sisällä, mutta itse piru ulkona. Koira kuitenkin luokse tuli kun pyydettiin, jne. Yritti vaan päästä muitten ihmisten kimppuun. Miksi? Koska suojeli itseään ja omistajaansa. Tälle asialle eivät omistajat kuitenkaan mitään tehneet. Yksi yö se kääntyikin niin, että koiran pää ei vaan kestänyt johtajana oloa, kun ei saanut nukuttua, eikä muutakaan. Ei ollut koiran elämää tuo enää. Vahtimista, vahtimista, käskyttämistä ja vahtimista. Yksi yö se sitten alkoi hyökätä omistajien kimppuun ja käyttäytyi aggressiivisesti omistajiaan kohtaan. Ulkona se taas oli kuin enkeli. Koiralle ei tapahtunut mitään traagista (esim. toinen koira olisi päässyt sitä puremaan)... Hermot vaan meni. En tiedä, miten tuon koiran elämä päättyi/päättyy, mutta ei hyvältä kuulosta, kun koira on johtajana liian kauan. Varsinkin, jos koiralla on heikot hermot.
kasvatusta lapsen kasvatukseen.
Ei hyvänen aika, älkää nyt hyvät ihmiset puhuko samana päivänäkään!
Eletään koirien kanssa aivan normaalia elämää. Aivan normaalia elämää Pertti Vilanderin tapojen mukaan, vaikka kukaan tällä palstalla ei sitä ikinä uskoisi... Hui hui! Järkyttykää!
Päivä alkaa sillä, että nousen sängystä ja herättelen hellästi koiria leperrellen. Nuorempi nukkuu sängyssä ja vanhempi lattialla. Molemmat nousee häntä heiluen ja venyttelee.
Käyn vessassa ja koirat tulee mukaan. Menen keittiöön, käsken koirien odottaa, laitan ruokaa kipppoihin ja sanon: "ole hyvä" ja koirat syövät sillä aikaa, kun puen päälleni.
Käytän koirat ulkona. Siellä ne saavat olla turvallisessa paikassa vapaana. Jos menevät liian kauas minusta, sanon: "ei mene" ja iloisesti "tule!" ja koira/koirat tulee lähemmäksi ja jatkaa temmellystä/haistelua siinä lähelläni. Mennään sisälle, pistän kamat kasaan, sanon koirille "hei hei" ja lähden töihin.
Töistä tullessa en huomioi koiria laisinkaan, kun tulen kotiin. Otan ulkovaatteet pois ja koirat odottavat nätisti. Pyydän ne luokseni ja rapsutan oikee olan takaa. Annan koirille ruokaa ja vaihdan vaatteet. Lähden niiden kanssa lenkille, jossa ne saavat olla vapaana ja hihnassa. Ja taas mennään sisälle.
Menen kattomaan telkkaria tai mitä nyt teenkin ja kutsun koirat luokseni. Rapsuttelen niitä ja samalla leikin.
Kun kello on tarpeeksi, lähden salille taas sanoen "hei hei" ja kun tulen, tapahtuu sama kuin töistä tullessakin.
Tässä vaiheessa kello on jo aika paljon, että mennään suihkuun, pyydetään koirat leikkimään/rapsutettavaksi, mennään sänkyyn ja aletaan koisimaan. Pyydän molemmat koirat luokseni sänkyyn nukkumaan ja sanon molemmille "hyvää yötä", pusuttelen ja lässyttelen. Nuorempi jää sänkyyn kainalooni nukkumaan ja vanhempi hyppää lattialle nukkumaan.
Meilläkin lässytetään, leikitään, puhutaan, haetaan katsekontaktia, ja silti eletään Vilanderin oppien mukaan, eikä ne siitä pilalle ole missään nimessä menneet! Idiootteja ne, jotka tulee sanomaan, että mun koirat ei onnellisia ole. Onnellisia ne on. Levollisia ja rauhallisia. Luottavat minuun niin ulkona kuin sisälläkin. Tekevät kaiken, mitä minä sanon ja saavat kehuja palkaksi. Luon suhdetta niihin ja ne luovat minuun. Oppivat lukemaan äänensävyäni ja äänenpainotteitani. Jos eivät ensimmäisestä kerrasta tottele, murahdus ja uudestaan käsky.
Olivat ennen ihan kauheita ennen Vilanderille menoa. ukko tietää mistä puhuu/puhui ja osasi auttaa meitä. Nyt elämä sujuu mallikkaasti ja olen oppinut KASVATTAMAAN koirani yhteiskuntakelpoisiksi. Namit tulevat mukaan vasta koulutusvaiheessa.
Ihanaa! Näinhän sen pitäis sujua. Oot tosi onnellisessa tilanteessa.
Kivalta kuulostaa, ruoka tosin kannattaa antaa aina vasta ulkoilun jälkeen, etenkin kun juoksevat vapaana. Aikuisellekin koiralle.
Et sinä ihan täyttä puppua ole lukenut, vaan silkkaa totta, ja vieläpä tärkeää.
Juuri tuollaisilla pikkujipoilla voi vahvistaa sitä omaa johtajuuttaan, ja kenties välttyä ongelmilta, että koira yrittää pomottaa, hyppii silmille tai alkaa omata käytöshäiriöitä.
Meillä näin:
1. Koiralla on omat ruoka-ajat. Se EI saa ruokaa yhtään sen aikaisemmin, vaikka kuinka yrittäisi liehitellä. Ruoka-ajat on ja pysyy
2. Me ihmiset syödään ensin, sitten ruokitaan koira
3. Me ihmiset kutsutaan leikkimään, ja leikki myös loppuu meidän toimesta
4. Lenkillä mennään siihen suuntaan, minne me tahdomme, koiralla ei ole "nokan koputtamista"
5. Koira kulkee ovista sisään ja ulos, auton kyytiin ja pois kyydista käskyn saatuaan (turvallisuusjuttuja)
6. Se mitä käsketään tehdä, se tehdään, vitkastelematta
Ei ole "luonnossa" niin ankaraa miltä ehkä kuulostaa, mutta takaa sen, että koira tietää paikkansa laumassa, rajat ja rakkaus takaa sen, että koiralla on turvallista olla, se tietää sen paikkansa eikä kyseenalaista sitä koskaan.
Helppoa!