Taas pimeys on ympärillämme. Olen kohta kuusikymppinen alkoholisti. Uskon monen muunkin alkoholistin jääneen henkisesti teini-ikään. Eka ryyppyyn, ja siihen taivaalliseen olotilaan, tää on mun juttu. Vituttaa raskaasti kaikki sillat, jotka poltin ja elin ja elän kuin sika pellossa. Vituttaa sekin kun juon nytkin vaikka 20 v aa tietoinen. Ryyppään ja sammun.
Synkkä syksy
ei nimimerkkiä
5573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin on syksy kuin nurmijärveläisen makki. Mutta mutta. Viina kun sopivasti on tuota masista tullut ja AA-tietoisuuttakin on, eikö kannattaisi mennä katsomaan, mitä uusi vuosituhat siellä tarjoaisi? Tekee sitä ihminen kummempaakin. Juo viinaa ja istuu vitutuksensa keskellä. Ei pari tuntia raittiutta pahaa tee.
Lykkyä sinulle!
ja mopo on rikki ja synkkä, ja lautanen on tyhjä ja synkkä ja minulla on krapula ja se on synkkä, kesä on synkkä ja sataa ja se on synkkää, ja talvi on synkkä ja lumi on synkkä, ja kevät on synkkä, muuttolinnut on synkkiä, ja syksy on ihana!
perkele juoppo, katso peiliin siellä se kaiken synkkyyden vastaus katselee! Vaihda elämäntapasi!
Turhaa valitusta! syytä nyt vielä vähän yhteiskuntaakin!
kasvakaa jo omaan mittaannne! ai niin kaikki kurat jotka haluavat vain synkistellä, eivtä siihen pysty. synkät hoitoon ja lampsikaa, laahustakaa lääkäriin tai pitäkää turpanne kiinni! jatkuvaa valitusta asioista, kun vika on omassa päässä!!
alkoholistille. Kaikki eivät selviä. Ja jokainen meistä kuolee, tautiin tai toiseen. Tsemppiä ketjun aloittajalle!
Olen koko oman raittiuteni ajan ollut vankasti sitä mieltä, että jokaisen raitistuvan ja viinasta tosissaan eroon pyrkivän, on välttämätöntä käydä läpi oma juoma-aikansa.
On kohdattava ja käsiteltävä kaikki sinne kertyneet epämiellyttävät asiat, sillä muutoin on ihan varmaa, että luurangot alkavat pian kolista nurkissa. Tästä vaakuutuin kun seurasin erästä uskoon tulon avulla raitistunutta alkoholistia, joka vuosikymmenien päästäkin vielä katkerana muisteli menetettyä nuoruuttaan.
Hän on "menneisyytensä vanki", eikä edes hänen jumalansa anna hänen elää tässä päivässä vapaana.
Jokainen alkoholisti on juoppotellessaan polttanut siltoja, rikkonut ihmissuhteita ja kohdellut muita ihmisiä väärin.
Nämä asiat vaan pitää kyetä käsittelemään, ja sitä kautta ne voi hyväksyä. Sen jälkeen niiden kanssa oppii elämään ilman, että ne invalidisoivat ihmistä loppu iän.
Olen melko varma, että sinun tapauksessasi juuri tuo "juopon menneisyys" aiheuttaa vitutusta ja pahaa oloa, joka sitten vaatii juomaan aina vaan lisää. Sitä juuri on alkoholismi.
Jossain paikassa sinun olisi päästävä käymään juomishistoriaasi läpi, sillä vain puhumalla siitä jollekin, voit oppia sen hyväksymään tapahtuneeksi, jolle et enää mitään voi.
Mahdollinen paikka tähän tarkoitukseen ja ainakin halvin sellainen olisi AA-ryhmä. Yksityiset terapeutit kun ovat melko kalliita, eivätkä välttämättä edes tunne alkoholismi-sairautta.
Tilanteeseen, mikäli oikein ymmärsin tekstisi niin olet tippunut kentälle pitkästä raittiudesta, minulle puolen vuoden raittius oli pitkä josta tipahdin ja ajatukset olivat samankaltaisia, selvisin kuitenkin tuolta kentältä hengissä vaikka usko oli jo mennyt niin itseeni kuin myös ulkopuolisiin auttajiin. Jos alan miettimään mikä on suurin pelkoni niin se on juuri tuo, ja tuosta nouseminen vaatii vaatii kaikki mahdolliset voimat mitä sinussa suinkin on, tarkoitan siis raitistumisen halun, nöyryyden, voimattomuuden myöntämisen jne. no sinähän tiedät aa tietoisena mitä tarkoitan.