Hei!
Haluaisin kertoa teille vanhemmat omat kokemukseni työskentelystä päiväkodissa.
Työskentelin itse juuri muutaman kuukauden isossa päiväkodissa pääkaupunkiseudulla. Aluksi työ oli todella kivaa, mutta hiljalleen olin enemmän ja enemmän järkyttynyt.
Hoitohenkilökunta oli vanhempien läsnäollessa todella mukavaa, mutta selän takana puhuttiin paljon pahaa. Ryhmän lähes jokainen vanhempi haukuttiin vuorotellen. Syytkin näihin olivat naurettavia, lähinnä lasten hakemisajoista. Jotenkin oltiin aina hyvin tietoisia siitä milloin vanhempi oli päässyt töistä ja kuinka tulee vasta paljon myöhemmin hakemaan lastaan. Tämä vain yksi erimerkki. Itse oltiin kyllä täydellisiä kasvattajia (ei todellakaan), mutta vanhemmat eivät osanneet mitään.
Päivät koostuivat välillä pelkästä juoruilusta. Vanhempia sai hoitohenkilökunnan kesken haukkua vaikka millä mitalla, mutta jos joku vanhempi joskus kritisoi jotain päiväkodin juttua, oli se kyllä koko vuoden puheenaihe!
En usko, että vanhemmat aavistivat tästä mitään. Itse olin todella järkyttynyt tällaisesta kaksinaamaisuudesta. Onneksi ei enää tarvitse päiväkodissa työskennellä.
Haluaisin kertoa teille vanhemmat omat kokemukseni työskentelystä päiväkodissa.
Työskentelin itse juuri muutaman kuukauden isossa päiväkodissa pääkaupunkiseudulla. Aluksi työ oli todella kivaa, mutta hiljalleen olin enemmän ja enemmän järkyttynyt.
Hoitohenkilökunta oli vanhempien läsnäollessa todella mukavaa, mutta selän takana puhuttiin paljon pahaa. Ryhmän lähes jokainen vanhempi haukuttiin vuorotellen. Syytkin näihin olivat naurettavia, lähinnä lasten hakemisajoista. Jotenkin oltiin aina hyvin tietoisia siitä milloin vanhempi oli päässyt töistä ja kuinka tulee vasta paljon myöhemmin hakemaan lastaan. Tämä vain yksi erimerkki. Itse oltiin kyllä täydellisiä kasvattajia (ei todellakaan), mutta vanhemmat eivät osanneet mitään.
Päivät koostuivat välillä pelkästä juoruilusta. Vanhempia sai hoitohenkilökunnan kesken haukkua vaikka millä mitalla, mutta jos joku vanhempi joskus kritisoi jotain päiväkodin juttua, oli se kyllä koko vuoden puheenaihe!
En usko, että vanhemmat aavistivat tästä mitään. Itse olin todella järkyttynyt tällaisesta kaksinaamaisuudesta. Onneksi ei enää tarvitse päiväkodissa työskennellä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Tuo on totta että päiväkodissa (ainakin niissä paikoissa joissa olen itse ollut) puhutaan vanhemmista. MUTTA ei mielestäni todellakaan haukkumismielessä tai muuten ilkeästi!
Kahvihetkellä myös on hyvä kertoa työkaverille mitä on ollut puhetta vanhempien kanssa. Aina asia ei koske vain ja ainostaan ko. lasta; itse tässä kerroin työkaverille erään äidin kertomasta matka/lomasuunnitelmasta ihaillen -enkä pidä sitä kovin pahana asiana.
Eikä sitä kokopäivää kukaan ehdi päiväkodissa juoruilla :D
Toki sitä ihmetellään miksi isi hakee lapsen vasta 16.30 jos tiedetään että on päässyt töistä jo klo 14! Niin moni vanhempi ei ilmeisesti halua viettää aikaa oman lapsensa kanssa, aina ei voi olla sellaista menoa/hommaa johon ei lasta voi ottaa mukaan :(
Mielestäni juoruilu on jossain määrin ihan sallittuakin, ja varmasti sitä tehdään muillakin työpaikoilla kun vain päiväkodissa ;) ..ilkeily/haukkuminen on sitten asia aivan erikseen..
Meillä ainakin mies lähtee töihin klo 03:00 yöllä ja tulee kotiin siinä 13-14 aikaa ja silti hakee lapset vasta n. 16:30 koska se nukkuu sen ajan siinä välissä, jotta jaksais edes sen illan olla sitten meidän kanssa ja minä taas olen töissä 16:30 asti. Eli puhua ei kannata muiden järjestelyistä jos ei niistä mitään tiedä, ei se tarkota ettei ne tykkäis olla lastensa kanssa...
Eikös olisi parempi, ettei päiväkoteja olisi edes olemassa...
olisikaan, jos pienten lasten vanhemmat eivät sellaista palvelua tarvitsisi.
No ei olisi, jos vanhemmat hoitaisivat itse lapsensa.
puheenollen, mulle sama milloin lapsi haetaan tarhasta. Kunhan ei mene ylitöiksi, ettei vaa nii pahasti pääsis käymään että myöhästyis kotoa (; *hi*
On se kumma kun se on niin kuuma peruna hoitajille se että jos lasta ei heti haeta töiden jälkeen vaan "vasta" esim. 16.30. Mitä se heille oikeastaan kuuluu jos lapsi kerran haetaan sovittuun hoitoaikaan menessä?
Kyllä minäkin joskus (ehkä 3 kertaa vuodessa) kun olen hieman aikaisemmin päässyt lähtemään töistä niin olen käyttänyt ajan nopeaan shoppailuun joka on varmaan kummankin mielestä parempi tehdä ilman lasta (siis tarkoitan sekä aikuisen että lapsen mielestä) ja olen sitten hakenut lapsen normaaliin aikaan kun muulloinkin eli 16.30. Voi hurja! Olenpa "kurja" ja "itsekäs" äiti. Jos joku hoitaja noin ajattelee niin pitäköön ne mielipiteet itsellään. Jos joku tuollainen asia on jokin "kynnyskysymys" niin aika vähissä on ihmettelyn aiheet. Kyllähän sitä työttömät vanhemmat voivat vaikka koko päivän juosta kaupoissa kun lapsi on hoidossa. Miksi työtätekevän pitäisi tuntea niin hirveää syyllisyyttä parista tunnista vuodessa jonka käyttää omiin menoihin töiden jälkeen. Joskus on vielä joitain asioita joita ei voi hoitaa lapsen kanssa esim. lääkärikäynnit sun muut. Ja lisäksi: monet hoitajat luulevat tietävänsä ja painotan sanaa luulevat, vanhempien täydellisen aikataulun mutta valitettavasti usein se on vain pelkkiä luuloja. Mistä te tiedätte mitä kenelläkin on ja milloin ja kunka tärkeä meno se on?
Ja vielä ennenkuin joku päiväkodin täti taas kaunistelee että onhan lapsellakin oikeus lomaan niin kyllä mekin vietämme kaikki lomapäivät mitä minulla on töistä yhdessä! Joten en pidä omia lomapäiviä. Tarkoitin edellisellä esimerkillä tosiaankin vain satunnaisia menoja töiden jälkeen.
Luulen että aiemmassa hakuaikaan liittyvässä jutussa tarkoitettiin jatkuvampaa "myöhään hakemista" eikä satunnaisia kertoja vuodessa ;)
Meillä on pienessä pk:ssa jokunen tapaus että vanhempi ihan kertoo viettävänsä vapaapäivää ja tekee sitä ja tätä ja tuota (lapsen mukana olo ei olis mahdotonta), tai sitten kertoo jälkikäteen. Tällainen ei ihan mene jakeluun itselläni... Ko.vanhempi on kuitenkin sitten viikonloppuna töissä kun lapsi on kotona :(
"ärsyttävä" hakua-aikoihin liittyvä asia ole se, että lapsi, jonka vanhemmat pääsevät aikaisin töistä, hakevat lapsen hoidosta viimeisten joukossa päiväkodin sulkemisaikaan. Ja se, että tällaista hakumenettelyä jatkuu koko ajan, ei satunnaisesti.
Olin muutama vuosi sitten päiväkodissa aikuisopiskelijana suorittamassa ensimmäistä työssäoppimisjaksoani. Olin todella pöyristynyt tuosta asiasta; vanhemmat haukuttiin mennen tullen milloin mistäkin asiasta ja samanaikaisesti oma lapseni oli toisessa päiväkodissa. Mietin, että mitähän meistä siellä puhutaan! Toisen harjoittelujakson aikana en moiseen ongelmaan törmännyt; olisiko ryhmä- ja päiväkotikohtaista ts. millaisia työntekijöitä niissä on.
todella typerää rueta yleistämään hoitajia/ opeja p####n jauhannasta.jos ei ole muuta tekemistä kuin vatvoa toisten asioita niin vois hankkia ekämän.eiköhän kaikilla naisvaltaisilla aloilla ole sama homma.
miettikääs mitä ne vanhemmat puhuu hoitotäteistä...
kummia juttuja, yks toinen hoitaja kertoi mulle...tietämättä, että minä olin se hoitaja! Äiti oli kertonut paskajuttuja...sanoin että otappa selvää ennenkuin kerrot vielä eteenpäin, että minä ole se ko. hoitaja ja jutussa ei ole päätä ei häntää! Meni totiseksi sekin hoitaja, tuli visiin mieleen mitä itsetä kerrotaan! (tiesin valheeksi koska tunsin sen äidin ihan muualta!)
Monet työntekijät päiväkodeissa ovat jämähtäneet vanhaan sekä ammatillisesti että henkisesti ja siksi nimimerkin kuvailemia asioita tapahtuu monissa päiväkodeissa enemmän tai vähemmän. Surullista.
miksi hoitajat tekevät työtä, jos vain arvostelevat vanhempia ja yleensäkin puhuvat heistä?
Pitävätkö itse työtään tarpeettomana?
Syy on halu rääkätä itseään ja kiusata viattomia lapsia ja vanhempia.
itse olen mieslastentarhanopettaja, ja mielestäni juoruiluia kyllä on paljon. Tämä johtuu ehdottomasti naisvaltaisuudesta. Ihan oikeasti. Itse en halua näihin juoruihin mennä mukaan, vaan keskustelen lasten kehityksestä ja kasvusta kyllä mielelläni. Vanhemmat ovat tietenkin myös puheenaiheina, mutta kasvattajina ei muuten. Eikä pelkästään negatiiivisessa valossa. Meillä on aika nuoria tyäntekijöitä, ja se näkyy juuri keskusteluaiheiden priorisoinnissa, eli työstä puhutaan ensin sitten omista asioista. Toisilla työntekijöillä on kyllä välillä valtava tarve juoruilla toisista työntekijöistä, mikä on äärimmäisen ärsyttävää.
Tuosta hakuaika jutusta noussutta keskustelua en kyllä ymmärrä ollenkaan. Jos päiväkoti on auki 6.30- 17.00, niin kyllä kai silloin viiteen asti lapset voivat olla päiväkodissä, jos aikuisille tuntuu muuta tekemistä riittää. Lapsellekin on mukavampi pk:ssa kuin kiireisen ja äksyilevän vanhemman seurassa. Ihan niinkuin laskisitte ( en kuitenkaan yleistä), että vähenisi lapset jo..... että työt helpottuu. Vähän positiivisuutta elämään, kiitos! Ja tämä viesti oli kirjoitettu hymy huulilla...
varmasti todella rasittavaa suurten ryhmäkokojenkin takia. Lasten vanhempien tulisi alkaa vähitellen ARVOSTAA tätäkin ammattia ja suostua maksamaan senverran hoitomaksuja että hoitajien palkat saadaan säälliselle tasolle.
Jokainen ymmärtää että hoitajan palkalla ei elämää rakenneta ainakaan pk-seudulla. Kun elämä on pelkkää kitkutusta ja sentin venytystä niin turhautumista aletaan purkaa juoruilulla yms.
meidän pk.ssa ei haukuta eikä juoruta vanhemmista!meillä leikitään ja puuhastellaan lasten kanssa niin sisällä kuin ulkona!
T:Pääkaupunki!
Olen ollut samassa päiväkodissa töissä jo lähes 10 vuotta ja itse en ainakaan meidän pk:ssa allekirjoita tuota vanhemmista juoruilua.
Vuosien varrella on pienen ostopalvelupäiväkotimme ja vanhempien välille muodostunut hyvin läheiset ja kodinomaiset hoitosuhteet.
Keskustelemme hoitajien kesken kaiken lapsista ja heitä koskevista asioista johon kuuluu välillä myös surullisiakin perhetapahtumia joista on hyvä kaikkien hoitajien olla tietoisia, mutta myös ne iloiset asiat jotka lasta koskettavat kuuluu myös muidenkin lasta hoitavien henkilöiden tietää, juoruilua tuo ei kuitenkaan ole.
Itse en hyväksy lainkaan vanhempien arvostelemista, haukkumista tms. ja onneksi sitä ei työyhteisössämme tapahdu.
valehtelee.Tiedän koska olen ollut kauan alalla.
koskaan juoruttaisi. Varmasti myös sairaalassa työntekijät juoruavat potilaista ja omaisista. Virastoissa varmasti puhutaan asiakkaista ja heidän asioistaa, eikä varmasti aina positiivisesti. Enkä usko, että opettajat, poliisit, ambulanssikuskit ym. puhuvat asiakkaista ja heidän perheistään pelkkää työhön liittyviä juttuja ja aina vain positiivista.
Niin se vaan on, kun on joukko ihmisiä, niin asioista puhutaan eikä aina pysytä ihan vaan positiivisissa ja asiallisissa aiheissa. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta ihmisiä me kaikki ollaan ja virheitä sattuu kaikille.
Mulle on ihan sama puhuuku hoitaja paskaa meistä vanhemmista tai ei. Meidän lapsella joka tapauksessa on hyvä pph ja varmasti kommentoimista riittäs mm. koska olen nyt kotona vauvan kanssa ja opiskelen silloin tällöin ja että miksi en itse hoida. Täällä palstallakin puukotetaan selkään tosi pahasti. Minä en välitä. Kuitenkin itse tiedetään mitä ollaan ja mikä on lapsen parhaaksi. Hyvinhän tuo lapsi ainakin viihtyy hoidossa sen pari päivää viikossa, joten aivan sama puhutaanko paskaa. Ehkä pph ei voi paskaa puhua niin usein kun tapaa toisia tätejä kerran viikossa enemmän, tosin sitten muita pph:a puistossa. Tosin heilläkin on vaitiolovelvollisuutensa kuten hoitoalalla yleensä eli paskanpuhujat voisivat joutua vastuuseenkin asiasta. Niin, ja mitä yleensä paskanjauhantaan tulee, niin ainahan joku sitä jaksaa tehdä. Kerran kuulin linja-autossa kun naapurini puhuí meistä paskaa toiselle naapurille. Kuvitelkaa, istuin takana ja kuulin kaiken. Ei varmaan huomannut. Asiasta olen hänelle ilmoittanut ja nykyisin tervehditään hyvin neutraalisti. Ennen ko. ihminen leperteli edesssä päin. Onneksi sitä tietää itse itsensä ja perheensä asiat, ettei enää välitä moisesta. Sori jos tuli kirjoitusvirheitä.
Monesti lasta hakiessa kotiin, huomasin että päiväkodin tädit ja sedät seisovat ringissä pihalla juttelemassa keskenään. Eivät pahemmin kiinnittäneet lapsiin huomiota, mitä nyt saattoivat jollekkin huutaa "ei saa" tai muuta vastaavaa. Kerrankin oli kaksi lasta sellaisen pienen mökin takana syömässä lunta, olivat siellä siis hoitajien näkymättömissä. Mainitsin asiasta hoitajille, niin katsoivat minua kuin pahantekijää.
Huomasin myös, että lapsille todella huudettiin siellä. Ja nuo olivat siis 1-2 vuotiaita.
Usein sain myös valitusta milloin mistäkin, joskus oli lapsella vääränlainen haalari kun siinä on liian hankala vetoketju (vuori jäi väliin). Näytin kädestä pitäen yhdelle hoitajalle miten vetoketjun saa kiinni jättämättä sitä vuorta väliin. Joskus oli vääränlaiset vaipat ja vaikka mitä.
Hain lapseni silloin kun töistä pääsin.
Lapseni oli kunnallisessa päiväkodissa 4kk jonka jälkeen, totaalisen kyllästyneenä hankin hänelle yksityispuolelta perhepäivähoitajan.Molemmat ollaan nyt selvästi tyytyväisempiä, ikinä en enää lastani veisi päivikseen!
Olen tehnyt sijaisuuksia päiväkoteihin monen vuoden ajan, ja nähnyt yhtä sun toista. Tässä olen miettinyt, että onko se sittenkään NIIN onni ja autuus saada vihdoin ja viimein se vakkaripaikka päiväkodissa?! Tietty siinä on hyviäkin puolia, mutta hyvin moni hoitaja tuntuu leipiintyneeltä työhönsä, tyytymättömältä, tai valittaa väsymystä ja huokailee tuon tuostakin:" ei jaksa enää..onneksi enää parituntia töitä..."
Sitten tiuskitaan, huudetaan ja ollaan muutoinkin ikäviä etenkin sijaisia ja avustajia kohtaan, että myös vaihtelevasti muita työkavereita kohtaan. Kysymys kuuluu: MIKSI?
Onko se niin, että kun työ on vuodesta toiseen "sitä samaa" eli ei ole etenemismahdollisuuksia tai haasteita. Ei ole mitään muuta odotettavissa eläkepäiviin asti kuin sitä samaa hoitamista vain, että siinä leipiintyy, kyllästyy ja turhautuu? sitten se purkautuu ärhentelynä yms. toisia kohtaan?
Sijaisena ollessa ei ehdi kyllästymään, eikä ehdi leipiintymään. On mielenkiintoista päästä eripaikkoihin töihin ja nähdä miten kussakin talossa homma skulaa! Tietty se on hieman raskastakin toisinaan jne.. mutta on se antoisampaa..sanoisin. En tiedä enää haluaisinko edes vakkaripaikkaa saadakkaan..tietty se antaa turvaa sun muuta. Mutta sit se on sitä samaa harmaata päivästä toiseen...
Eräs työntekijä, ollut vakkarina muutaman vuoden, juuri puhui mulle tästä aiheesta, ettei tiedä onko tämä vakkaripaikka sitten "onni ja autuus" että näin jälkikäteen hänen katsellessa niitä sijaisuus aikoja niin siinäkin oli mukavat puolensa, ja ei ainakaan kyllästynyt..oli mielekästä. Juuri tämä sai mut miettimään tätä asiaa..ja näkemään oikeestaan ihan kivana juttuna tämän "pätkätyöläisen elämän" :)tietty sitten eriasia, jos töitä ei riittäis, tai olisi rahallisesti muutoin tiukkaa.... (:
Että kaippa sitä työtä eivät sitten itse ne hoitajatkaan sitten osaa arvostaa! (: ja siks ovat niin ärripurreja! (: eikun ala vaihtoon, jos tuntuu ettei enää nappaa tehä samaa hommaa, eläkeikään asti (; täällä olisi nuoria ja innokkaita tulossa tilalle pilvin pimein - ja jonoin!
leipiintynyt hoitaja. Ainakin olen hyvin väsynyt ja uupunut ja stressaantunut. Voin myös kertoa miksi.
Meidän päiväkodissa ei ole ollut koko tänä syksynä vielä yhtäkään sellaista päivää, etteikö joku henkilökunnan jäsen olisi ollut joko vuosilomalla, koulutuksessa, sairaslomalla tai sairasta lastaan kotona hoitamassa. Sijaisia ei palkata poissaolevien tilalle, vaan paikalla oleva henkilökunta vain tekee sitten enemmän, vastaa useammasta lapsesta. Usein ne paikallaolevat tekevät myös ylitöitä, jotta homma toimisi eikä liian tiukkoja tilanteita pääsisi syntymään. Siinä vaiheessa kun sinä sijainen astut remmiin, on päiväkodista ollut poissa erittäin paljon omaa henkilökuntaa kaiketi jo monta päivää putkeen. Ja ne töissä olleet ovat tehneet kaiketi yhdeksän tunnin työpäiviä ilman kunnollisia taukojakaan jo monta päivää. Onko ihme, jos väsyttää ja ottaa pattiin?
Sijainenkaan ei mikään autuaaksi tekevä ihme ole, vaikka tarpeellinen onkin. Se päiväkodin oma henkilöstö kuitenkin tuntee lapset ja toimintatavat ja on näin ollen päävastuussa kaikesta, vaikka sijainen apuna hääräisikin. Ja se vastuu on suuri vaikkei henkilökunta kauheasti puuttuisikaan. Löysäilemään ei päivähoitotyössä nykyään jouda normaalitilanteessakaan. Sijaisena sinä osut paikalle kuitenkin aina silloin, kun tilanne ei ole se normaali. Luultavasti tilanne on silloin lähes katastrofaalinen ja henkilökunta on jo ajettu kestokykynsä äärirajoille moneen kertaan. Ihmisiä mekin olemme, ja mekin väsymme ja stressaannumme. Tietenkään sitä ei saisi purkaa sijaisiin ja muihin työkavereihin, mutta eikö ole kuitenkin inhimillistä, että joskus jatkuvan paineen alla suutahtaa ja päästää sammakon suustaan? Meillä ainakin niitä sammakoita myös sitten pyydetään anteeksi.
Minä ainakin arvostan työtäni, mutta siihen kyllä leipiinnyn, etteivät muut tahot sitä tunnu arvostavan lainkaan. Resursseja tiukennetaan vuosi vuodelta ja samaan aikaan toimintatavoitteita ja -tapoja laajennetaan vuosi vuodelta. Palkka ei kuitenkaan samassa suhteessa nouse ja vastuuseen nähden se alkaa tuntua jo todella mitättömältä. Työtä pitäisi tehdä enemmän ja paremmin alati pienenevillä mahdollisuuksilla tehdä sitä.
Minä olen lopen kyllästynyt siihen korulauseeseen, että toki on raskasta ettei resursseja riitä, mutta se ei saa vaikuttaa toiminnan ja varhaiskasvatuksen laatuun. Tämä on toki kaunis ajatus, mutta kuinka se käytännössä olisi mahdollista? Jos otetaan kaupasta pois puolet kassoista, voidaanko olettaa, ettei se lisäisi jonojen pituutta ja asiakkaiden odottamista? Jos otetaan puolet palomiehistä pois, voidaanko realistisesti vaatia, ettei se vaikuttaisi siihen, kuinka nopeasti tulipalot saadaan sammutettua?
Ainakaan minun kohdallani työuupumusta ei aiheuta se, että työ olisi tasapaksua ja harmaata päivästä toiseen, vaan se, että se on vuosi vuodelta raskaampaa, kiireisempää ja vaativampaa. Vastuun määräkin lisääntyy, kun työparin poissa ollessa onkin vastuussa suuremmasta määrästä lapsia kuin pitäisi, eikä sijaisia palkata ennenkuin tilanne on jo todella paha. Tämä on ollut tilanne jo useamman vuoden ja edelleen tiukemmaksi menee. Meidän kunnalta oli ylhäältä juuri tullut tieto, että rahavaroja leikataan taas, eikä loppuvuonna enää saa palkata yhtään sijaista. Meillä oli tilauksessa uusia leluja ja opetusvälineitä vanhojen, ikikulujen tilalle ja sekin tilaus peruutettiin, koska kunnalla ei olekaan varaa, taaskaan.
Alanvaihtoa olen jo harkinnut erittäin vakavasti, ja luultavasti joudun niin myös tekemään jo omankin terveyteni kannalta. Uupumus ja stressi on jo jatkunut vuosia. lapsista minä tykkään ja lapsia haluaisin hoitaa edelleenkin, mutta pahoin pelkään etten näillä ehdoilla enää pitkään jaksa. Tämä työ ei ole enää sitä, mitä se oli vielä pari vuosikymmentä sitten.
Sitä kyllä hieman kummastelen, että teitä nuoria ja innokkaita olisi meidän tilallemme tulossa pilvin pimein ja oikein jonoiksi saakka. Alaa kun on ainakin suurimmissa kunnissa vaivannut jo pari vuotta melkoinen työvoimapula. Esimerkiksi päteviä lastentarhanopettajia tuntuu olevan niin vaikeaa saada, että monissa päiväkodeissa työskentelee lastenhoitajia lto:n vakanssilla. Nuoria ja innokkaita lastenhoitajiakaan ei näyttänyt jonoiksi asti muodostuvan, kun meille viime keväänä haettiin kahta uutta lastenhoitajaa. Yksi pätevä saatiin ja toista tehtävää tekee ryhmäperhepäivähoitajan koulutuksen omaava henkilö. Ja ainakin pomon mukaan tosi kiven alla on juuri nuorien saaminen tälle alalle töihin nykyisin. Suurin osa niistä nuorista ja innokkaista hakijoista tulee kuulemma päiväkotiin töihin siksi aikaa kun löytävät muuta, paremmin palkattua työtä. Lähihoitajakoulutus vetää edelleen puoleensa siksi, että siltä sektorilta ei työt kesken lopu ja aina jotain pääsee tekemään, jollei ne muut ja paremmin palkatut työt otakaan tulta alleen...
vastuullani on päiväkodin siivoukset ja keittiö puoli (tiskit,ruokientilaus ja omavalvonta).9 päivän aikana olen tehnyt 12 tuntia pk-apulaisen töitä ja 57 tuntia pelkkiä sijaisuuksia ryhmissä sairas poissaolojen takia...
vastaava lähti eilen kesken päivää kampaajalle ja muistihan se siitä mainostaa muille
perhepäivähoitaja ole pätevä päiväkotiin?
Minulla on pph ammattitutkinto, olen tehnyt töitä jo jonkun aikaa. Päivittäin vastaan 4,5 lapsen hoidosta yksin. Ohjaan, opetan, neuvon, askartelen, leikitän, laulatan jne. Puhumattakaan perushoidosta. (2 lasta alle 2v ja 3 /- 3v )
Olen näistä ihmisen aluista kasvatusvastuussa yksin. Kaiken tämän lisäksi laitan ruuat ja välipalat, siivoan lasten jäljet.
Ja sitä vasua ja kasvunkansiota meilläkin tehdään. Toki kaikkea en paperille suunnittele etukäteen, mutta päässä on pakko suunnitella.
Mielestäni olen ammattilainen, jos viivalla olen minä ja lähihoitajaksi valmistunut nuori jolla ei työkokemusta yhtään vielä, niin minä en sinne päiväkotiin kelpaisi?
olen lasten ohjaaja ja kyllä minä käyn niin phh:ksi kuin päiväkotiinkin. tosin itse viihdyn oikein hyvin perhepäivähoitajana. Olen käynyt kolmen vuoden tutkinnon. mutta käytännönhän pitäisi vaikuttaa..
Ai millään muulla alalla ei juoruta? Keskustelun aloittaja tuskin on ehtinyt vielä olla töissä kovinkaan monella eri alalla! Omassa työpaikassani missä olen tekemisissä tietokoneiden kanssa on yleistä juoruilla työkavereista tai pomosta. Itse en pidä toisten tekemisien mollaamisesta, mutta en voi olla kuulematta aina pieniä pöytäkeskusteluja..
valitettavaa. Päiväkoti työ on rankkaa ja toki työntekijöitäkin on joka lähtöön. Kai se joskus potuttaa, jos tiedetään isin viettävän omaa lomaa ja pienokainen tekee pitkää päivää. Kasvattajat ajattelee varmasti lapsen parasta.