Rakkaat lukijat. Näin aluksi tahdon kiittää teitä siitä, että te olette menneet siihen atk liikkeeseen ja ostaneet sen tietokoneen. Tämän jälkeen te olette hakeutuneet operaattorin pakeille ja valinneet itsellenne mieluisimman laajakaista liittymän ja maksatte siitä nyt sopimuksenne mukaista kuukausierää.
Tämä lyhyenä johdantona siihen kehitykseen, mikä on ollut osaltaan johtamassa tähän, että te olette juuri nyt ja tällä hetkellä lukemassa tätä tekstiä.
Mutta myös muunlaisia vaihtoehtoja ajankäytölle on olemassa. Niistä hieman seuraavaksi. Suomi on pohjoinen maa Euroopassa sen Fennoskandian niemimaan itä-osassa. Tästä johtuen maamme luonteeseen kuuluu 4 erilaista ja hyvinkin toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Nyt elämme hetkeä, jolloin myöhäis-syksy on, ja saakin olla antamassa vuoroaan alkutalvelle.
Vain hetken kestää ihmisen mielessä syksyn viileä raikkaus, värikylläisyys ja selkeä vuorokausien rakenne öineen, aamuineen, päivineen ja iltoineen. Kun jo talven riemut ovatkin oven takana odottamassa. Lumiset maisemat ja pakkasen pirteä purevuus saavat ihmiset selvästi aistimaan, että pikkuisena mutterina globaalisessa maailmantaloudessa ja universaalisessa kauneudessa on hyvä olla. Eikä talvella öiseen aikaan selkeästi havaittava tähtitaivaskaan ole haittana ihmisen aavistuksen omaiselle oikean suuruutensa ja paikkansa havainnoitsemiselle universumissa.
Syksyn ja talven riemukkaiden askareiden jälkeen onkin jo vuorossa kevään synkeät ajat. Juoksevat ojat ja ihmisten toiminnan aikaansaannokset paljastuvat armottomana maata hellivän lumen alta. Kaduille ajettu hiekka on ohuena pilvenä ilmassa ja voi vahingoittaa hengityselimiä niin ihmisillä kuin eläimillä.
Lopulta kun maa on pyörinyt kulkuradallaan riittävän matkan auringon ympäri olemme saapuneet vuodenajoista viimeiseen, kesään.
Tuohon surujen ja murheiden tuojaan. Aikaan, joka armottomana tuo esiin kaiken sellaisen minkä ajatteleminenkin olisi muutoin mahdotonta. Monotoninen koskaan laskematon auringonvalo kiusaa ihmisiä ja luonnoneläimiä. Sankoin joukoin saapuvat ihmiset erilaisten aktiviteettiensä ääreen, meluavat, juovat, virtsaavat ja tappelevat. On hyönteiset, onnettomuudet, ajattelemattomuudet ja holtittomuus veneillessä. On kuin petollisuuden tunne siitä jatkuisi ikuisesti, että tämä vuodenajoistamme synkein ei koskaan vaihtuisi syksyn mielet vapauttaan riemuun.
Mutta kuten todettua, vielä saamme hetken riemuita täysin rinnoin syksystä. Ja voimme turvallisin mielin varmuudella odottaa talven kauneutta.
Tämä lyhyenä johdantona siihen kehitykseen, mikä on ollut osaltaan johtamassa tähän, että te olette juuri nyt ja tällä hetkellä lukemassa tätä tekstiä.
Mutta myös muunlaisia vaihtoehtoja ajankäytölle on olemassa. Niistä hieman seuraavaksi. Suomi on pohjoinen maa Euroopassa sen Fennoskandian niemimaan itä-osassa. Tästä johtuen maamme luonteeseen kuuluu 4 erilaista ja hyvinkin toisistaan poikkeavaa vuodenaikaa. Nyt elämme hetkeä, jolloin myöhäis-syksy on, ja saakin olla antamassa vuoroaan alkutalvelle.
Vain hetken kestää ihmisen mielessä syksyn viileä raikkaus, värikylläisyys ja selkeä vuorokausien rakenne öineen, aamuineen, päivineen ja iltoineen. Kun jo talven riemut ovatkin oven takana odottamassa. Lumiset maisemat ja pakkasen pirteä purevuus saavat ihmiset selvästi aistimaan, että pikkuisena mutterina globaalisessa maailmantaloudessa ja universaalisessa kauneudessa on hyvä olla. Eikä talvella öiseen aikaan selkeästi havaittava tähtitaivaskaan ole haittana ihmisen aavistuksen omaiselle oikean suuruutensa ja paikkansa havainnoitsemiselle universumissa.
Syksyn ja talven riemukkaiden askareiden jälkeen onkin jo vuorossa kevään synkeät ajat. Juoksevat ojat ja ihmisten toiminnan aikaansaannokset paljastuvat armottomana maata hellivän lumen alta. Kaduille ajettu hiekka on ohuena pilvenä ilmassa ja voi vahingoittaa hengityselimiä niin ihmisillä kuin eläimillä.
Lopulta kun maa on pyörinyt kulkuradallaan riittävän matkan auringon ympäri olemme saapuneet vuodenajoista viimeiseen, kesään.
Tuohon surujen ja murheiden tuojaan. Aikaan, joka armottomana tuo esiin kaiken sellaisen minkä ajatteleminenkin olisi muutoin mahdotonta. Monotoninen koskaan laskematon auringonvalo kiusaa ihmisiä ja luonnoneläimiä. Sankoin joukoin saapuvat ihmiset erilaisten aktiviteettiensä ääreen, meluavat, juovat, virtsaavat ja tappelevat. On hyönteiset, onnettomuudet, ajattelemattomuudet ja holtittomuus veneillessä. On kuin petollisuuden tunne siitä jatkuisi ikuisesti, että tämä vuodenajoistamme synkein ei koskaan vaihtuisi syksyn mielet vapauttaan riemuun.
Mutta kuten todettua, vielä saamme hetken riemuita täysin rinnoin syksystä. Ja voimme turvallisin mielin varmuudella odottaa talven kauneutta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on maisematapetti ja kaamosvalolamppu, ei haittaa ulkona oleva tosimaailma.