Hei kaikki,
Mitä mieltä olette siitä, että jotkut biologiset vanhemmat eivät pane hanttiin lapsensa huostaanottoa vastaan vaan taipuvat siihen, että heidän lapsensa kasvaa sijaisperheessä. Sain telkkarin tämän päivän A-zoom ohjelmasta sen käsityksen, että lapsia on sijaisperheissä biologisten vanhempiensa suostumuksella ja myötävaikutuksella vuosikausia ilman, että biologiset vanhemmat silleen oikeesti olisivat tahtomassa lasta takaisin itselleen, mutta eivät kuitenkaan luovuta häntä adoptioon. Ainakin ihan pienen lapsen kohdalla, jos oikeat vanhemmat eivät itse ota tai niin sanotusti saa asioitaan parissakaan vuodessa kuntoon, mutta eivät kuitenkaan anna lastaan adoptoitavaksikaan siihen sijaisperheeseen, jossa heidän lapsensa on heidän suostumuksellaan ja yhteistyössä kasvanut koko ikänsä, niin kyllähän tämmöset biologiset vanhemmat ovat sille lapselle enemmänkin taakka kuin rikkaus. Tuli ihan sen ohjelman perusteella mieleen, että tämmöset lapsestaan luopujat ovat lapsen näkökulmasta häneen valtaansa käyttäviä itsekeskeisiä ulkopuolisia, joita kohtaan lapsella on velvollisuuksia olla käytettävissä silloin kun he haluavat valtaoikeuksiaan käyttää hänet tavatakseen. Kuulostan varmaan kovalta, mutta siinä A-zoomissa ainakaan ei ollut mitään puhettakaan biologisen perheen yhdistämisestä eikä puhuttu mitään sellaisesta, että biologinen äiti olisi vauvansa kanssa, vaan seurustelukin tapahtui sijareiden ja biologisten aikuisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä.
Eli, onko teistäkin sellaiset biologiset vanhemat jo taakka lapselleen, jotka eivät saa niitä asioitaan kuntoon parissakaan vuodessa. Minusta alkaa olla. Köyhyys ei saa olla huostassapidon syy, jos siihen joku biologinen äiti haluaa vedota, sillä kunnan velvollisuus on antaa toimeentuloavustusta kaikkein köyhimmille perheille ja järkätä asunto.
Olisi hyvä virittää tästä keskustelu, että tuleeko adoptiomahdollisuutta ikinä.
Ja vielä se, että onko näiden huostaanotettujen vauvojen äiti ja isä tulleet jostain ulkoavaruudesta Telluksellemme ilman omaa äitiä, isää, siskoa, veljeä, tätiä, enoa tai ketään, kun ei täällä maan päällä ole ketään biologisia sukulaisia löytynyt edes vauvalle kartoituksista huolimatta, vaan vauvoja on lastenkodissa vailla sukulaisia kotia.
Mitä mieltä olette siitä, että jotkut biologiset vanhemmat eivät pane hanttiin lapsensa huostaanottoa vastaan vaan taipuvat siihen, että heidän lapsensa kasvaa sijaisperheessä. Sain telkkarin tämän päivän A-zoom ohjelmasta sen käsityksen, että lapsia on sijaisperheissä biologisten vanhempiensa suostumuksella ja myötävaikutuksella vuosikausia ilman, että biologiset vanhemmat silleen oikeesti olisivat tahtomassa lasta takaisin itselleen, mutta eivät kuitenkaan luovuta häntä adoptioon. Ainakin ihan pienen lapsen kohdalla, jos oikeat vanhemmat eivät itse ota tai niin sanotusti saa asioitaan parissakaan vuodessa kuntoon, mutta eivät kuitenkaan anna lastaan adoptoitavaksikaan siihen sijaisperheeseen, jossa heidän lapsensa on heidän suostumuksellaan ja yhteistyössä kasvanut koko ikänsä, niin kyllähän tämmöset biologiset vanhemmat ovat sille lapselle enemmänkin taakka kuin rikkaus. Tuli ihan sen ohjelman perusteella mieleen, että tämmöset lapsestaan luopujat ovat lapsen näkökulmasta häneen valtaansa käyttäviä itsekeskeisiä ulkopuolisia, joita kohtaan lapsella on velvollisuuksia olla käytettävissä silloin kun he haluavat valtaoikeuksiaan käyttää hänet tavatakseen. Kuulostan varmaan kovalta, mutta siinä A-zoomissa ainakaan ei ollut mitään puhettakaan biologisen perheen yhdistämisestä eikä puhuttu mitään sellaisesta, että biologinen äiti olisi vauvansa kanssa, vaan seurustelukin tapahtui sijareiden ja biologisten aikuisten kesken hyvässä yhteisymmärryksessä.
Eli, onko teistäkin sellaiset biologiset vanhemat jo taakka lapselleen, jotka eivät saa niitä asioitaan kuntoon parissakaan vuodessa. Minusta alkaa olla. Köyhyys ei saa olla huostassapidon syy, jos siihen joku biologinen äiti haluaa vedota, sillä kunnan velvollisuus on antaa toimeentuloavustusta kaikkein köyhimmille perheille ja järkätä asunto.
Olisi hyvä virittää tästä keskustelu, että tuleeko adoptiomahdollisuutta ikinä.
Ja vielä se, että onko näiden huostaanotettujen vauvojen äiti ja isä tulleet jostain ulkoavaruudesta Telluksellemme ilman omaa äitiä, isää, siskoa, veljeä, tätiä, enoa tai ketään, kun ei täällä maan päällä ole ketään biologisia sukulaisia löytynyt edes vauvalle kartoituksista huolimatta, vaan vauvoja on lastenkodissa vailla sukulaisia kotia.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Alakertani yh-äidiltä vietiin "väsyttämällä" lapset. Vuosia kytättiin: alkoi 1996 syksyllä ja keväällä 2001 sossu sai napattua lapset huostaan. Kaksi vanhempaa murrosikäiset pojat potkiittiin sitten täällä Espoossa diakonissalaitoksen lastenkodista syksyllä pois, koska karkailivat aina äitinsä luokse. MUTTA ÄITIPÄ EI SAANUT POJISTA MITÄÄN TUKEA - lapsilisää eikä elatusmaksua -!
3 nuorempaa sijoitettiin kesällä (?) 2002 vasta perustettuun perhekotiin vuorokausi taksalla 190 euroa / vuotokausi / lapsi.
Lapset saavat siellä kaiken: uudia vaatteita, omat huoneet ovat, harrastukset, tietokoneet ja ulkomaan reissut. Vierailevat viikonloppuisin täällä äitinsä luona.
Jos lapset olisivat palanneet äidilleen, niin mitä he olisivat saaneet, eivät mitään. Äiti on pienipalkkainen siivooja ja sanottakoon, että täysin raitis paitsi tupakkaa ehkä polttaa. (Poltti ainakin kun asui alakerrassani.)
Yksipuolisen viestinnän välttämiseksi A-Zoomin olisi syytä tehdä tuonkaltaisista tapauksista ohjelma myös.
Aivan kauheeta, että kytätään.
Mielestäni lastensuojelun ei tarvitse erikseen ruveta haravoimaan lapsia ja lapsiperheitä löytääkseen ongelmatapaukset. On tyydyttävä siihen, mitka tulee esiin erikseen etsimättä ja kunnon ihmisiä ahdistelematta.
Törkee tapaus, että 5 vuotta odotetaan, koska romahtaa. Kauanhan tuo yh-äiti kestikin, onnittelut siitä edes.
aivan mität tahansa summia kun vaan saadaan huostaan! mitä siitä jos rahaa ei sitten enää riitä muuhun... eihän meillä sairasteta, huostaanotto on ensisijainen! muutaman perheen hyysäämiseen valtaisia rahasummia!!!!miksi kaiikilta ei vaadita lapsista vastuun ottamiseen, ja miksi ne jotaka haluaisi itse hoitaa lapsensa on sossuille rikollisia!!! joille tapaamisrajoitukset!!! lapset koppiin!!! jas istteen terapiaa jälkeenpäin, siinä sossuje taitolaji
muutettava niin, että niissä tapauksissa, joissa vanhempia ei kiinnosta asioidensa kuntoon saaminen parissa vuodessakaan, niin heiltä pitäisi voida luovuttaa lapsi adoptioon ilman vanhempien suostumusta.
Tämän pitäisi koskea vain päihdevanhempia, koska mielenterveysongelmien kohdalla on vaikea useinkaan antaa varmaa ennustetta toipumisesta tai sairauden kroonistumisesta. Ja jos kuvitellaan, että masennus tai psykoosi paranee täysin 3-4 vuoden kuluttua sairastumisesta, niin olisi aika kohtuutonta 'rangaista' sairaudesta niin, että lapsi olisi annettu adoptioon.
Mutta päihdeadoptionkin ehdoton edellytys olisi, että vanhemmille on todistetusti tarjottu kelvollista päihdekuntoutusta, eikä vain kehotusta käydä muutaman viikon katkolla, kuten nyt tapahtuu. Vaikka päihderiippuvuuskin on tietyllä tavalla sairaus, niin se on kuitenkin sellainen sairaus, josta toipumiseen omalla lujalla tahtomisella ja tekemisellä voi vaikuttaa, jos ei muuten, niin kunnollisen päihdekuntoutuksen turvin.
Entäpä adoptiovanhemmille maksettavat korvaukset?
Nykyisin huostaanottokäytännön sisällään pitämän piiloadoption aikanahan sijaisvanhemmat saavat lapsen käytännössä omaksi, mutta yhteiskunta maksaa lapsilisän lisäksi palkkiota lapsen hoidosta ja lapsen kulut korvataan. Jos sijaisvanhemmat olisivat halukkaita adoptoimaan lapsen, niin olisivatko he halukkaita hoitamaan lapsen jatkossa pelkällä omasta lapsesta maksettavalla korvauksella eli pelkällä lapsilisällä? Varmaan jotkut olisivat, mutta jotkut eivät. Minusta heidän olisi tyydyttävä nimenomaan omasta lapsesta saataviin korvauksiin, sillä ei yhteiskunta elätä muidenkaan omia lapsia.
Jos jotkut väittävät, että se vähentäisi adoptiohalukkuutta, koska perheellä ei ole varaa adoptioon, niin kyllä silloin täytyy kysyä, että miten Suomessa kenelläkään tavallisella perheellä on silloin varaa oman lapsen hankkimiseen.
Ajattelisin näin, että kun taaperoinen on pari vuotta jo ollut sijoitettuna eikä biologisia vanhempia eikä biologista sukua näytä kiinnostavan lapsenhoito, niin pakkoadoptio ei välttämättä ole biologiselle äidille paha vaan hyvä ratkaisu. Nimittäin siinä vaiheessa kun lapsi ilmestyy isona biologisen naisen oven taakse kysymään, miksi annoit minut pois, voi äiti vastata lapselleen, että en antanut, sinut otettiin. Mielestäni valtion on hyvä kantaa vastuu huostaanoton adoptioon vievistä seurauksista loppuun asti, niin kauan kun meitä maamme asukkaita pidetään hallintoalamaisina nykyiseen tapaan. Mielestäni tuomioistuimen toimesta tehty pakkoadoptio ei ole lapsen eikä lopulta hänen äitinsä ja isänsä kannalta niin huono asia kuin aluksi kauhistuttavasti kuvittelisi.
Yllä olevan "adoptiolakia olisi" kirjottajan esittelemää höttöä en kannata. Liika harkintavalta viranomaisille ja lääkärin diagnooseihin perustuva adoptiolaki ei palvele lapsen etua. Aika samantekevää on taaperolle joka käytännössä on orpo, kun hänellä ei ole oman suvun turvaa vaan ulkopuolinen palkattu turva, mistä syystä näin on. Ei sen taaperon tarvitse sitä taakkaa kantaa, mikä mielenterveyspotilaan takia hänelle sälytetään. Sitäpaitsi tuskinpa molemmat vanhemmat ovat mielisairaita. Toinen on varmaan terveiden kirjoissa, ja tämän velvollisuus on välittää lapseta tai hän menettää lapsen. Henkisestihän nämä biologiset vanhemmat joka tapauksessa menettävät lapsensa, mutta nyt kun pakkoadoptiota ei ole, niin lapsi ei oikeesti saa ketään tilalle.
Lisäksi huomautan, että näissä vauvasijoituksissa jotka eivät pääty parinkaan vuoden päästä vaan jatkuvat hamaan täysikäisyyteen saakka, edellytetään vauvalta paljon suurempaa ja pidenmpikestoista pitkäjännitteisyyttä kuin mitä teini-iässä sijoitetuilta kaltoin kohdelluilta tai naurettavasti "omasta syystään" sijoitetuilta nuoriltakaan edes on edellytettävissä.
Sitten sijareille vielä:
Kun teillä on sellainen pieni taapero kotonanne, jota rakastatte kuin omaanne, niin seuraavan kerran kun nostatte tililtänne hoitopalkkionne, niin miettikää mikä tilanne teillä olisi, jos kyseistä summaa ei olisikaan nostettavissanne. Ja seuraavan kerran kun nostatte kulukorvauksenne, niin miettikää mikä tilanne olisi, jos kyseistä kulukorvausta ei olisikaan käytettävissänne lapsen hyväksi. Ja seuraavan kerran kun viette lapsen seurantatutkimukseen (josta sijaisäiti kertoi A-Zoomissa) niin miettikää kuinka huolettomia olisitte, jos vauvan hyvinvointia ei automaattisesti saisikaan seurantaan vaikka haluaisi. Seuraavan kerran kun tulee tiukka paikka ja soitatte esim. perhehoittoliittonne lakimiehelle neuvoja saadaksenne, niin miettikää mitä jos ei olisi mitään lakimiestä, kenelle ilmatteeksi voisitte soittaa tiukan paikan tullen.
Silloin ehkä biologisten perheiden tilanne aukeisi jossain määrin ja myös ne syyt, miksi jotkut menettävät mielenterveyttään. Ihminen voi menettää mielenterveyttään siksi, että hän tuntee ettei voi antaa lapselleen sitä turvaa ja kattoa, ruokaa, puhtautta mitä lapsi tarvitsee, tai hän voi menettää mielenterveyttään siksi, että hän PELKÄÄ, että ei kohta hän ei enää pysty ostamaan lapselleen harrastustarvikkeita ja vaatteita. Köyhyys on yksi suuri syy mielenterveyden vaarantumiseen.
Kiitos, jos joku luki.
kirjoitus! Vie tuonne, tai jos et vie, minä vien:
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=1
pysyykin!
http://atuubi.yle.fi/keskustelu/id-2001164?page=1
lukee myös jutun.
sairauden takia lapsi voitaisiin adoptoida, jos lapsella ei olisi muita läheisiä, jotka hänestä huolehtivat? Minusta aika ontuva juttu, koska onhan niitä nyt muitakin pitkäaikaissairauksia kuin mt-ongelmat. Ja silti vanhempi voi tervehtyä täysin huolehtimaan lapsestaan myöhemmin.
En maininnut edellisessä kirjoituksessani toista vanhempaa ja muita sukulaisia, koska heidän tilanteensahan on kartoitettava jo huostaanotonkin yhteydessä. Tai ainakin olisi näin tehtävä, vaikka lakia rikotaan tässäkin kohden. Jos taas yhdessä asuvan pariskunnan toinen vanhempi sairastuu tai vanhemmat ovat eronneet ja heillä on yhteishuoltajuus, on itsestään selvää, että lapsesta huolehtii toinen vanhempi.
Lakia on muutettava joka tapauksessa, koska nykyisin ei lasta voi antaa adoptioon ilman huoltajan suostumusta. Ja viranomaispäätöshän tahdonvastainen adoptio tulisi aina olemaan. Vai kenen ajattelit olevan päätöstä tekemässä?
sanoi tyttöni kun katsoi jutun!
A-tuubiin, jos haluat.
Mielestäni pitkäaikaissairaiden lapsia ei kuulu ottaa huostaan eikä siten myöskään adoptioputkeen.
Vai onko sinunmielestäsi pitkäaikaissairas vaaraksi lapselleen?
Fyysinen pitkäaikaissauraus ei ole syy huostaanottoon. Koita tajuta!!!
Nyhän on tullut ilmi, että mielenterveyspotilaat ovat olleet vaaraksi lapsensa turvallisuudelle ja kehitykselle, ja siksi mielenterveyspotilaiden lapset on otettu huostaan. Mielenterveys on mainittu huostaanoton syyksi tilastoissa, mutta en ole havainnut että fyysinenkin sairaus voisi olla huostaanoton syy. Onko sekin??? Huh, huh.
edellisessä kirjoituksessani, vastustan nimenomaan kaikkia pitkäaikaissairauden takia tehtäviä adoptioita, koska se ei ole syy huostaanottoonkaan.
Mutta kuka ne pakkoadoptiot mielestäsi tekisi, kuka niistä päättäisi, siihen et vastannut vielä?
Jokaisella lapsella, jokaisella äidillä, jokaisella isällä on oikeus saada asiansa riippumattoman ja oikeudenmukaisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Ketä sinä kuvittelit, että voi tehdä päätöksen pakkoadoptiosta? Ei todellakaan kukaan muu kuin käräjätuomari, ja se on sitten valituskelpoinen päätös, eli voi valittaa hoviin, ja jopa korkeinpaan, joten kyllä siinä varmasti tulee sosiaaltanttojen toimet setvittyä vimosen päälle ja ettei he mitään virhettään pääse kerryttämään lapsen pään menoksi.
oikeusviranomaisia, niin että se siitä viranomaisasiasta sitten.
Ja omasta päästäänkö se tuomari vain vetelee niitä päätöksiä? Jonkun on täytynyt viedä asia oikeuteen, jolla haetaan adoptiota (siis lakimuutoksen jälkeen) ja aivan varmasti hakemukseen tarvitaan perustelut huoltajan terveydentilasta liitteeksi. Vai minkä arvelet olevan riittävä syy pakkoadoptiopäätökseen?
Myös päihderiippuvuudesta tarvitaan todisteeksi lausunto tai ehkä lausuntoja eri hoitavilta /hoitaneilta tahoilta. Ja tietty myös sossujen käsitys asiasta. Huoltaja tuo sitten oikeuteen omat vastineensa asiasta, kun kerran vastustaisi adoptioon antamista. Eli lääkärinlausunnoista et pääse tässä asiassa eroon, vaikka kuinka veivaisit.
kuten kirjoitit tuolla toisaalla!
Ja jos ei tukea saa mistään, niin miten sitten?
Miten käy näiden huostaanotettujen lasten, joiden siteet sukuun on katkaistu? Joutuvatko he sossujen painostuksen alle kun ovat itse vanhempia?
Kun on 2 vuotta kulunut, eikä vanhemmat ole olleet lapsestaan kiinostuneita, niin ei se ole lääketieteellinen kysymys vaan se on lapsen oikeuden toteutumisesta kyse.
Kaikki osapuolet voi tietenkin kiikuttaa oikeuteen mitä papereita haluavat. Tuomari päättää, mutta lähtökohtaisesti lapsella pitää olla 2 vuoden sijoituksen jälkeen oikeus tulla adoptoiduksi muille kun omat vanhemmat ei huoli tai halua.
uusi laki, että sellaista ei olla vielä ennen Suomessa nähtykään.
Tarvittaisiinko siihen edes oikeudenpäätöstä, jos sellainen olisi?
Ja vielä palaan ensimmäisen kirjoitukseni siihen kohtaan, jotä ilmeisesti niin kauhean höttönä pidit. Jos tosiaan niin pitkälle päästäisiin, että tällainen adoptiolaki saataisiin aikaan ja siinä olisi tarkasti rajattu päihdevanhempien näyttöaika kahdeksi vuodeksi ja se, että adoptio ei saa koskea pitkäaikaissairauksia, niin ihan varmasti törmättäisiin siihen seikkaan, että eräissä piireissä myös päihderiippuvuus katsotaan sairaudeksi. Kelan tautiluokituksen mukaan se on sitä, jos et sattunut tietämään.
Äläkä minulle raivoa, kyllä asioista on voitava keskustella rauhallisesti. Ja muista, että minä kannatan pakkoadoptiota, samoin kuin sinäkin. Olen tainnut itse asiassa kirjoittaa täälläkin sen puolesta enemmän kuin sinä.
Varmasti ole kirjoittanut pakkoadoption puolesta enemmän kuin minä, kun minä vasta eilen siitä kirjoitin.
Oikeuden päätös pakkoadoptioon tarvitaan aina ja ehdottomasti oikeusvaltiossa.
Huostaanottolaki ei salli sairauden perusteella tehtävää huostaanottoa nytkään, joten se ei liity pakkoadoptioon lainkaan. Turha yrittää ympätä juridista kysymystä lääketieteelliseksi kysymykseksi. Ei onnistu.
Myöskään mielenterveyden järkkyminen sinänsä ei ole huostaanoton syy, vaan ainoastaan jos mielenterveydeltään järkkynyt kaltoinkohtelee lastaan, niin sitten otetaan huostaan. Ymmärrätkö. Muutenhan kaikki masennuspillereitä napsivat menettäisivät lapsensa. Älä siis sekoita näitä asioita keskenään.
Voi olla, että sosiaalitantat ovat sotkeneet lääketieteen ja huostaanotot, ja miksi eivät sotkisi, eiväthän he ole terveyden alan ammattilaisia vaikka halu on kova.
Ajattelisin, että pakkoadoptoidun lapsen kannalta on lohdullista sitten isona, kun hän perkaa juuriaan kuulla, että äiti ja isä ei ole hänestä vapaaehtoisesti luopuneet eikä kukaan ole häntä vapaaehtoisesta antanut pois. Luulisi, että sellainen on lohdullinen tieto lapselle.
Oikeanlainen vetkuttelu pitää huolen lastensuojeluresurssien tarpeesta ja sitäkautta työllisyydestä.
Voisin laskea onko työllistämistarpeeseen liittyvää toimintaa, kun saan haalittua virallista tilastoa asioista.
Myöskään toisen kiinnostukset on huonoja arvioitavia. Yhteiskunta voi olla rajoittava tekijä.
Liikatarjonta joidenkin alan työntekijöistä voi aijheutta luonnonvastaisen vääristymän jota peitellään poliittisin päätöksin.
Esimerkkinä ympäritöön ja luonnonsuojeluun perehtyneiden opiskelijoiden suuri määrä, mikä on nelinkertainen olemassaoleviin töihin nähden. Yhteiskunta ei vaan rajoittanut opiskelupaikkoja. Jostakin kaikki lähtee liikkeelle ja tarve voidaan luoda vaikka keinotekoisesti.
sinun esittämässäsi mallissa ihmettelen, jos sitä edes tarvittaisiin. Ymmärrätkö tämän?
Jos lapsen adoptio-oikeus olisi sidottu vain ja ainoastaan kahden vuoren määräaikaan, jolloin päihdevanhemmat voivat osoittaa raittiutensa, niin SIINÄ tapauksessa tulee mieleen, että mihin ihmeeseen oikeutta sitten enää tarvitaan, jos vain se ratkaisee asiaan. Silloinhan oikeus vain vahvistaisi adoptioesityksen, kuten nyt hallinto-oikeus vahvistaa pakkohuostaanottoesityksen.
Länsimainen oikeudenkäyttöhän edellyttää sitä, että joka asianosaisella on oikeus esittää oma kantansa asiaan. Eli en ikinä jaksa uskoa, että sellaista lakia saataisiin, että kun 2 v loksahtaa täyteen, lapsi menee adoptioon ja sillä siisti. Silloin sivuutettaisiin lapsen vanhempien oikeus puolustukseen ja heidän asianajajansa vetoaisi ihan varmasti siihen, että alkoholismi on myös sairaus, josta on mahdollista toipua, joskus se tapahtuu myöhemmin kuin kahdessa vuodessa. Mutta lapsen kehityksen kannalta pidän itse tärkeänä kahden vuoden määräaikaa.
Alkoholismihan vain sattuu olemaan sairaus, joka tekee vanhemman kyvyttömäksi lapsesta huolehtimiseen ennen raitistumistaan. Joten olen ihan varma, että jos lakia joskus valmistellaan, niin näistä asioista joudutaan puhumaan ja paljon puhutaankin. Ei minulla ole pienintäkään halua sekoittaa tähän asiaan enempää asioita kuin on välttämätöntä, riittävän hankala se tulee aikanaan olemaan joka tapauksessa.
samaa mieltä.
lapsen varastaminen omilta vanhemmiltaan. Älä pidä kaikkia ihmisiä hölmöinä, helinä. Soluttaudut hyvän tuojana ja huostaperheiden puolesta puhujana ketun häntä kainalossa. Sijaisvanhemmat ovat huomanneet jotain outoa, pystymättä yksilöimään päämääriäsi. Tunnut olevan perillä oikeuskäytännöistä ja tiedossasi selvästi laikien ja asetusten olevan tarvittaessa hämäystä käräjäoikeuksissakin joiden puolesta puhujana esiinnyt. Ja miten toimitaankaan ennen sinne käräjäoikeuteen menemistä. Haettua päämäärää kohti on pitkä tähtäävä valmistelu halutun päätöksen varmistamiseksi. Onko mahdollisesti jokin yhteenliittymä tässä taustalla, "hyvää tarkoittava hyvän asian puolesta" johon itsekin tietysti uskot ja toimit uskomuksesi mukaisesti. Sellaisesta ei voi moittia, mutta toisten tontille nyt kyllä kyselet lupaa ja jos joku hyväuskoinen sellaisen antaisi niin johan lykästäisi. Mihin tarvitset lapsia.
esitetty arvioita, että esim. pitkäaikaistyöttömällä saattaa olla houkutus ryhtyä sijaisvanhemmaksi, koska muuten on ongelmia työllistymisessä. Ja entä lastensuojelulaitokset pienessä kunnassa, joissakin niitä voi olla useitakin. Varmaan on merkittävä työllistämisvaikutus ja entäpä ne verotulot, joita laitokset tuottavat omaan kuntaansa.
Ja hoidollisissa huostaanotoissa lapsen olematon hoito maksatetaan osittain vanhemmilla, kun taas julkisen terveydenhoidon puolella lapsen hoito maksaa huoltajille vain alle 100 euroa vuodessa. Lapsen oikeus tarvitsemaansa hoitoon siinä ei toteudu, mutta se näyttää olevan sivuseikka päättäjille.
"
Ja miten toimitaankaan ennen sinne käräjäoikeuteen menemistä. Haettua päämäärää kohti on pitkä tähtäävä valmistelu halutun päätöksen varmistamiseksi
"
Tämä on tärkeä kysymys. Nythän huostaanotot tapahtuvat ilman käräjäoikeuden päätöstä. Siihen on tultava ensimmäisenä muutos. Jokaisella kansalaisella on oltava oikeusvaltiossa oikeus saada asiansa käsiteltyä riippumattomassa ja oikeudenmukaisessa tuomioistuimessa eli Suomessa se tarkoittaa käräjäoikeutta. Ehdottomasti mitään huostaanottoa ei saa tehdä ilman käräjäoikeuden päätöstä, jossa vanhemmat saavat puolustautua sosiaalitanttojen heitä vastaan esittämiä syytöksiä vastaan.
Jos vasta pakkoadoptiovaiheessa asianosaiset pääsevät käräjoikeuteen asiassaan, niin ollaan jo saatu paljon vahinkoa aikaan, mitä tulee oikeusvaltion periaatteiden noudattamiseen. On jo tapahtunut 2 vuoden ajan korjaamaton asia huostaanottotoimenpiteineen, jota ei ole käsitelty oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen.
Eihän se raittiuden osoittaminen ole ehto lapsen saamiseksi takaisin huostaanotosta vaan ehtona on se, että kykenee ja haluaa hoitaa lapsensa itse. Ei todellakaan tarvi olla raivoraitis.
Ja milläs sen raittiuden muka vois osoittaa edes tuomioistuimelle, ei millään.
Sitäpaitsi, jos huostaanotto on kestänyt jo 2 vuotta, niin sinä aikana sosiaalitanttojen on pitänyt moneen kertaa osoittaa päihteiden käytön jatkuminen, sillä jos sitä ei pystytä osoittamaan, on huostaanoton syyt loppuneet eikä lapsi olisi 2 vuotta huostassa. Todistustaakka syytöksissä vanhempia vastaan on sosiaaliviranomaisella jo huostaanotettaessa ja sen jatkuessa aika ajoin sama todistustaakka että jatkamiseen on syytä, on tietenkin sillä joka haluaa jatkaa, eli sossutantalla.
mutta mikä sinut Helinä saa uskomaan siihen, että nimenomaan käräjäoikeus olisi riippumaton taho.
"
Sijaisvanhemmat ovat huomanneet jotain outoa, pystymättä yksilöimään päämääriäsi.
"
Päämääräni ehdotuksessani pakkoadoptiosta 2 vuoden huostaanoton jälkeen on se, että lapsi on sitten joko annettava takaisin vanhemmilleen tai hänet on annettava adoptioon. Eli päämääräni on että sijaislapsuus päättyy. Päämääränä on, että lapsen asia järjestetään viimeistään 2 vuoden päästä palauttamalla hänet vanhemmille tai sitten pakkoadoptioon, jos lapsen asiaa ei sitä ennen ole saatu järjestetyksi. Jossain vaiheessa lapsen asia pitää järjestää pysyvästi. Uskoakseni ehdotukseni katkaisee pitkät roikottamiset sijaislapsina ja valtaosa pääsee kotiin omien vanhempien luo. Uskon, että kellään viranomaisella ei ole pokkaa ottaa aiheettomasta pakkoadoptiosta sentään vastuuta itselleen. Siksi olen varma, että ajatukseni palvelee nimenomaan mututuntumalla huostaanottovanhemmiksi joutuneita isiä ja äitejä saamaan nykyisestä lastensuojeluhötöstä lapsensa takaisin kotiin sentään jonkinlaisessa siedettävässä ajassa.
Ne vanhemmat joita asia ei kiinnosta, pääsevät vastuusta, kun ei tarvi itse ratkaista vaan pakkoadoptio hoitaa. Ei tarvi sitten siltäkään osin vaivata itseään. Ja ne yksinhuoltajat, jotka ovat päättäneet salata lapsen isän henkilöllisyyden, kuten adoptiopalstalla olevien kirjoitusten perusteella voi joku harkitusti tehdä, varmaan ehkä pakkoadoption edessä rupee miettimään, olisko siitä isäkandidaatista sittenkin apua jottei lapsi liukenis kokonaan vaan hänet olis pakkoadoption sijaan annettavakin biologiselle isälle ja nainen pääsis siinä siivellä pitämään lasta elämässään edes jollain tasolla jos on itse edelleen 2 vuoden päästä kykenemätön ja haluton. Vaihtoehtoja siten jää kaikille vielä pakkoadoption uhatessa, jos tahtoa löytyy.
Käräjäoikeuden päätöksestä voi valittaa ihan Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen asti, ja sitä pidän jossain määrin riippumattomuuden takuuna. Harva tuomari tietoisesti haluaa vaarantaa maineensa maailmanlaajuisesti jonkun pikku piiperoisen asiassa.
pitää perhekotia
No uskotko monen ehdottamasi pakkoadoption eteen joutuneen vanhemman valittavan ihmisoikeuskomissiolle ja varmaan tiedät että käräjäoikeus tietää myös. Perään kysymiset ovat käytännössä olemattomat. Jos bio ryhtyisi kuitenkin kyselemään, hänet on sossun helppo siivota pois kyselemästä. Varmaan käytetyin keino on sama kuin ehdottamasi pakkoadoption perustekin, hankkia kyselijäle meilenterveysdiagnoosi. Niin Suomessa viranomainen toimii, yrittää ainakin kun ei muuta keinoa enää oikein ole. Riippuu lääkäristä tietenkin, toiselta lähete irtoaa ja toiselta ei. Bio on kuitenkin vaarassa ja joutuu elämään aistit valpastuneena ja sekin rasittaa. Horjutan uskoasi viranomaisten pokkaan, se nimittäin pitää vaikka tuotokset olisivat pelkkää näytelmää. Siksi toimii koska näyttelijä ja yleisö ovat molemmat hullaantuneina esityksen juonesta.
Edelleen ihmettelen mielipidettäsi lapsen isän henkilöllisyyden salaamisesta huonona asiana. Itse harkitsin asiaa ja olisin saattanut säästyä siltä tilanteelta mihin jouduin. Eli kyllä se puoltaa jossain tilanteessa paikkaansa, olkoonkin että eihän se mikään lopullinen asia ole vaan isähän voi halutessaan vaatia ja siihen ei äidin vastustus auta. Tässä voi olla toiveikas ainakin, että isälle sattuisi parempaa tekemistä ja asia unohtuisi. No miksi isä sitten vaatisi, tuskin siksi että haluaa elatusmaksut maksettavakseen. Mikään "hyvä isä syndroomakaan" tuskin on totta. Mutta sitä kautta pääsee äidin elämään valtaa käyttämään kun on yhteinen lapsi, vaikkei vastavuoroiseen vanhemmuuteen olisikaan edellytyksiä. Ja elatusmaksut sopii sopia sossun kanssa näennäisiksi, senhän tällaisen persoonallisuuden omaava isä saa sossun kanssa sovituksi, taasen tuo molempia tyydyttävä tilaisuus. Satutko Helinä omaamaan sosiaalihuoltajan koulutuksen, sen vanhan mikä oikeuttaa olemaan pätevänä sosiaalityöntekijänä. Sinussa kun on jotain tuttua.
En todellakaan ole sosiaalialan ihmisiä enkä virkamiesainesta. Kammoksun kaikkia virkamiehiä ihan laidasta laitaan ja kierrän kaukaa nuo verettömät ja flegmaattiset haamut, ihan jokaikisen hallintovirkamiehen. Kuinka joku voi kuvitella, että minä voisin sietää sellaista itsessäni saati seurassani. Ei IKINÄ.
syy kyvyttömyyteen huolehtia lapsesta. Labrakokeilla voi osoittaa raittiuden, kuten täällä on kymmeniä kertoja kerrottu.
Eihän tuollaista ole tällä hetkellä olemassakaan, että sossujen tarvitsisi todistaa omista väitteistään yhtään mitään! Lakiesitys huostaanottojen saamisesta käräjäoikeuksiin on lausuntokierroksella ja odotetaan hyvää lopputulosta! Silloin sossutkin joutuvat todistamaan syytöksensä vanhempia kohtaan oikeiksi.
Ajattelin josko en tule palstalle jos hän olisi kirjoittelemassa vaan olisin häipynyt viivyttelemättä. Veretön hän ei kylläkään ole, päin vastoin. Mutta ajatuksen juoksu on yhtenevä monelta osin. No onneksi haamuni ei ollut totta.
Eihän pelkkä diagnoosi voi olla peruste huostaanotolle tai pakkoadoptiolle oikeudessa, eikä edes sossutanttojen harkinnassa, jos kyseinen diagnosoitu ei ole todistetusti vaarantanut lapsensa turvallisuutta tai kaltoinkohdellut lastaan. Miksi niin vahvasti uskotaan pelkän diagnoosin voimaan huostaanottoperusteena. Eihän se niin voi olla. Myös diagonsoidun äidin tai isän lapsella on oikeus vanhempaansa, jos ei tämä tee hänelle mitään pahaa vaan hoitaa joko itse tai jonkun avulla lapsen.
Sitten kauhun tasapainoon:
Isän paljastamisesta ja halusta paljastua. Sitä narsisti-isäkandidaatin taholta rajoittanee elatusvelvollisuus. Narsistit ovat varsin ovelia oman edun ajajia, joten kauhun tasapaino velvollisuuksien ja oikeuksien suhteen säilyy ja syö kaikkia osallisia.
Kannatan valistusta, jotta ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota siihen, kenen kanssa sukusolujaan "jalostavat".
tässä asiassa. Sossu tekee mitä haluaa. Mutta ei minulle. Joudun just tästä asiasta huolehtiin kun ei sossu pysty siihen. Eli vähävaraisten perheiden puolesta ei saa ottaa huostaan. Minua kohtaan on toimittu juuri näin ja vielä sos.virkailija on provosoinut näin tuumaa toisen kunnan sos.työn.tekijä ja minun pitäisi ohjata sos.työntekijää mitä ja miten hän toimii.
tavoitteena on perheenjälleen yhdistäminen, ei sijoituksessa viruttaminen.
Asiakassuunnitelmaan tulee kirjata, mite perheen jälleenyhdistäminen totetutetaan.
lähinnä niistä vanhempien päihteiden takia huostaanotetuista lapsista, joiden vanhemmat eivät ole parin vuoden aikana osoittaneet juurikaan halua raitistumiseen. Eikä heillä ole myöskään ketään lähisukulaista, joka olisi kyvykäs tai jolla olisi mahdollisuutta lapsen ottamiseen.
Siis halutaan estää nykykäytäntö tällaisissa tapauksissa, mikä on huostaanotto aikuisuuteen asti ja sen jälkeen lapsi joutuu potkaistuksi perheestä juurettomana ilman, että hänellä olisi kontaktia yhteenkään lähiaikuiseen. Tällaistakin tapahtuu, vaikka julkisuudessa halutaan hehkuttaa vain hyvissä sijaisperheissä kasvaneiden lasten tilannetta.
Adoptoituna lapsella olisi myös perintöoikeus kasvatusvanhempiinsa, mitä taas sijaisvanhempiin ei ole.
yhtään mitään. Yritän vielä tämän kerran ja sitten suljen suomi24:n tältä päivältä...
...ja sitä ei rahastavilta sijaisperheiltä löydy!
Ei herran tähden saa adoptoida lapsia sellaisille ihmisille!!!
Lapsuus kestää lähes 20 vuotta tai enemmänkin,
riippuu opiskelun tuentarpeesta, mutta
jollain sijarilla ei ole minkäänlaista kykyä tai halua tukea pieniä viattomia ihmisiä!
että ei ihme, jos ihmiset retkahtavat juomaan.
Näille vanhemmille tulisi antaa terapiaa huostaaotosta tointumiseen, eikä jättää heitteille.
Jos he itse ilmoittaisivat, että viekää sitten lapseni kokonaan, niin sitten voisi harkita adoptiota. Epäilenpä, että tällaisia vanhempia ei löydy kuin kou
rallinen, jos sitäkään, jos ainuttakaan.
mitä pidän karmaisevana huostaa pahempamana vaihtoehtona.
Adoptioperheille ei saisi antaa yhtään ainutta ylimääräistä lomapäivää töistä, eikä enempää rahaa kuin lapsilisä. Sitten pitäisi käydä läpi kaikki ne kovat adoptiotestit vanhemmille.
Suosittelisin lähinnä nykysijareille samanlaisia testejä kuin adoptiovanhemmille.
minulla on yleensä neljä interntettiä avoinna samanaikaisesti. Sitten jos kirjoitan pitkän tekstin, kopioin sen ennenkui lähetän.
Pakkoadoptio katkaisee lastensuojelun asiakkuuden. Tietenkin, höh!
Adpotoivat sijarit tai muut ovat sitten siitä eteenpäin ihan samalla viivalla rahallisesti kuin muutkin perheet.
Mitä oikein kuvittelit vapaapäivistä sun muusta puhuessasi. Se on finito sillä hetkellä, kun sijoitus loppuu adoptioon.
Ehdotuksessani on kyse KAIKISTA sijoitetuista, eikä erotella mitenkään erikseen päihderyhmää. KAIKISTA tasapuolisesti. Kaikilla lapsilla tasapuolisesti on oikeus saada asiansa järjestetyksi kahdessa vuodessa.
Ja huom! ERIKOISESTI sossutantoille. Tää ei sitten tarkoita sitä, että kaksi vuotta odottelisitte, ennen kuin teette lapsen tilanteen ratkaisemiseksi mitään. Tää ei tarkoita sitä, että lapsi pidetään automaattisesti kaksi vuotta huostassa. Tää tarkoittaa sitä että saatte pitää lasta ENINTÄÄN kaksi vuotta huostassa.
Minä en lapsiani ole halunnut antaa huostaan, vaan saada heidät takaisin kotiin. Siinä vaan tuntuu aina olevan jos jonkinlaisia koukeroita, että en heitä saa. Omiani en missään tapauksessa antaisi adoptoitaviksi. Järjetöntä edes ehdottaa sellaista. Vuodesta 2004 olen lapsistani taistellut, vaikka lapsille sitä en saa sanoa, koska sekoitan heidän päänsä, ja tuhoan heidän elämänsä. Mutta minä olen sitä mieltä, että kyllä Äiti on Äiti, ja sillä hyvä.
Tietysti sinua painostetaan, että muka tuhoat lastesi elämän kertomalla, että haluat
lapsesi kotiin; se on kierojen sijareiden
ja vallastaseonneiden sosiaaliviranomaisten
pahin pelko.
Äiti rakastaa lapsiaan ja nämä äitiään,
vaikka kuinka yritetään estää.
Minä kyllä kertoisin, että haluan teidät kotiin,
mutta ei minulle anneta!
Oma lapsi oli huostassa 4kk, nyt kotona jo yli
4 vuotta. Viranomaisille pistin
huosta- aikana jatkuvasta kampoihin, enkä
mielistellyt ketään.
Minä olen tästä aiheesta puhunut pitkään.
Minun mielestäni biovanhemmille pitäisi säätää aikaraja. Tietyssä ajassa asiat saatava kuntoon, jos näin ei tapahdu, olisi adoptio mahdollinen.
Silloin huostakin olisi selkeästi määräaikainen, eikä toistaiseksi tehty.
Ja niinkuin olen aiemminkin kirjoittanut. Valitettavasti on niitä vanhempia jotka ei piittaa paskan vertaa, mutta itsekkyyttään ei lasta adoptioon annneta.Huom! en yleistä, vaan puhun tietystä pienestä ryhmästä.
Olen myös samaa mieltä sukulaissijoituksesta. Se olisi ensin tarkoin kartoitettava. mutta valitettavasti aina ei onnistu. (Meillä yhden lapsen kohdalla tiedän neljän siis NELJÄN lähisukulaisen kieltäytyneen. Käsittämätöntä mutta totta.)
Näissä piittaamattomissa tapauksissa on biovanhemmilla käsittämätön valta. Ja heidän vallankäyttönsä ei todellakaan ole lapsen etu.
painava syy miksi toisten ihmisten lapsista noin kova vääntö. Eikö ole parempaa tekemistä, vaikka tehdä itse itselleen lapsia. Lapsen tekemisessä on tarpeeksi hommaa ennekuin se on maailmassa. Ei kukaan omastaan luovu.
Jos taas on sellaisia vanhempia, jotka eivät lapsistaan tosiaan välitä, niin heille voi valita adoptiovanhemmat. Vakuutena tulee olla jonkinmoinen varmana pidettävä omaisuus kuitenkin jonka adoptiolapsi perii heiltä. Muutama sata hehtaaria metsää nyt kuitenkin. Ilman mitään vastapalveluvaatimuksia adoptoidulta tämä.
omat lapsesi sinulta? Satojen tuohansien velat? Vähän kuulostaisi siltä kuin olisi oma lehmäsi nyt ojassa, niin kovat on puheet.
Oikeusvaltiossa lapset eivät peri vanhempiensa velkoja, mutta Suomessahan tämäkin asian on toisin. Ainakin vielä vähän aikaa sitten. Tosi sivistynyttä hei.
Minä olen huomannut väärää vallankäyttöä ja
lapsesta piittaamattomuutta vain sinussa,
ja kaltaisissasi häiriköissä.
Omahyväiset palopuheesi kuuluvat adoptio-palstalle. Oletko huomannut sellaista?
ADOPTIO-PALSTA ON VÄHÄN YLEMPÄNÄ,
A-KIRJAIMEN KOHDALLA. (tämä on huosta-perheiden palsta)
ei ole nykyisin oikeutta ja valtaa enää nykyisin PIILOadoptioissa muuta kuin nimenomaan tuossa lapsen laillisen adoption kieltämisessä, kaikki muu vanhempien valta on viety huostaanotoissa jo ajat sitten ja se on vaihdettu pelkäksi sijaishuollon oikeuksiksi ja vallankäytöksi.
Sinun kannnattaisi varmaan hieman sivistää itseäsi perintölain suhteen.
Lapsella on AINA perintöoikeus adoptiovanhempiinsa.
Sijaisvanhempiin nähden oikeutta ei ole. Sijari voi tehdä testsamentin lapsen hyväksi, ja yleensä verottaja kohtelee sijoituksessa ollut lasta rintaperillisenä.( Riippuen toki sijoituksen pituudesta)
Ja vastaus kysymykseesi on: Suomessa on paljon kaltoinkohdeltuja ja vanhempiensa hylkäämiä lapsia. miksi siis en toimisi sijaisvanhempana lapselle joka kodin tarvitsee? Rakastan lapsiani, ja olen hyvä sijaisäiti heille.
Minulla ei ole mitään "vääntöä" lapsistamme. Olen heille tärkeä ihminen tällähetkellä, ja jos tilanne biokodeissa muuttuisi ja joku lapsista muuttaisi takaisin bioperheen luo, olisin silti tärkeä lapselle ja toivottavasti vaikuttanut eheyttävästi hänen elämäänsä.
kylläkään. Mutta vastaan maholle, että ei ole perintönä lapsille satojen tuhansien velkoja vaan maata ja rahaa. Täytyy ollakin tarkkana, mutta toivottavsti isovanhemmissa henki pihisee kunnes lapset on täysi-ikäisiä. Heh sinulle kateellinen poloinen ja vielä tuhkiskin. Kylläpä on Jumala sinua rankaissut, mitähän olet tehnyt että niin on käynyt, mietipä sitä.
Ehdotuksellani pakkoadoptiosta halusin ja haluan edelleen edesauttaa sitä, ettei YKSIKÄÄN LAPSI joudu viettämään lapsuudestaan 2 vuotta enempää huostaanotettuna ja sijoitettuna.
Näen nykyisen vuosikausien, kenties koko lapsuuden kestävän sijaislapsi-statuksen suurena ongelmana ja vahingollisena ennenkaikkea lapselle itselleen, mutta tietenkin hänen tuskaisille biologisille vanhemmilleen ja myös sijareille. Kaikki roikkuvat ilmassa ja kaikilla on vaara menettää mielenrauhansa. En minä ainakaan kestäis tollasta.
En ole pakkovallan kannattaja, mutta katson, että pakkoadoptio pistäisi puhtia sossutanttoihin, jotta he ryhdistäytyvät lapsen asian järjestämisessä ja ottavat paremmin vastuun tekemisistään huuhailunsa sijaan.
Uskon, että leikkiminen lapsen elämällä loppuu.
joka ikinen vanhempi kävisi väkivalloin hakemassa lapsensa takaisin jos menettäisi ne edut joita sijaislapsen vanhempana oleminen tarkoittaa verrattuna adptiolla luovutettuun lapseensa, vain hullu luopuu lapsestaan!!! oikeus omiin biovanhempiin on lapsen paras etu!
Eihän niitä pakkoadoptioita tapahtuisi kuin aivan äärimmäisen harvoin. Vai kuvitteletko oikeesti että kaikki 16.000 nyt sijoituksessa elävää pakkoadoptoitaisiin ja edellytykset olis kohdallaan kyseiseen ratkaisuun jokaikisellä. No ei kyllä tapahdu. Päinvastoin pakkoadoptiolaki ehkäisisi väkivaltaa, kun sossuhöttöön tulis jokin järjestys, aikataulut ja viimeinen "eräpäivä".
mielessä ja ennen kaikkea siksi, että se tosiaan lyhentäisi älyttömiä sijoitusaikoja.
Lakia olisi muutettava tässä kohdin.