Kopioinpa tähän yhden aikaisemman vastaukesi, kysyäkseni muiden mielipisettä asiaa.
Onko muita samoin ajattelevia, vai mahdanko olla alle 4 kymppinen pieni kummajainen kun ajattelen asioista näin:
Joskus vaan täällä palstalla käydessä
huomaa , kuinka paljon ihmiset kirjoittavansa rakastavansa.
Kuinka nopeasti
ja millä perusteella kerrotte toiselle rakastavanne häntä?
Mielestäni tuota niin tärkeää sanaa viljellään aivan liian paljon ja liian heppoisin perustein.
Kovinkin lyhyen seurustelun jälkeen tunnutaan sanovan toiselle, että rakastan sinua.
En tiedä, lienenkö vanhan aikainen vai tarpeeksi elämänkoulua ryöminyt, etten pysty toiselle ihan lyhyellä tuntemisella sanomaan rakastavani häntä.
Tarvitsen aikaa tutustua ajatus ja arvomaailmaan..
Kiintyä voin tietysti ja pitää hänestä ja kaivata ja ikävöidä..mutta että rakastaa...
Rakkaus on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin "tykkääminen"
Mielestäni jos rakastaa toista, niin hyväksyy myös hänen omaperäiset ajatuksensa ja kenties omaperäisen käyttäytymisenkin,...jopa hikiset sukat sohvan kaiteella..jos tuntee itse saavansa vastarakkautta.
Samoin kun tunnen että minunkin heikkouteni ja vajavaisuuteni tulevat hyväksityksi.(Koska pakkko vaan on todeta, että perskutti kun en minäkään ihan täydellinen ole)
Eikä se tarkoita että tarvitsisi kantaa sankko tolkulla ruusuja kotiin joka päivä...ehei...se on niitä pieniä arkisia asioita kotona puuhastellesa...joskus riittää pieni hipaisu poskesta syönnin jälkeen ja sanat"kiitos kulta"...ja silloin tunnet olevasi maailman onnellisin...
Kaikki olemme (onneksi ) erilaisia persoonia omine ajatuksinemme.
Ja vain rakastamalla toisen virheitäkin, voin täysillä ja sydämestäni sanoa rakastavani...kokonaisvaltaisesti...
Onko muita samoin ajattelevia, vai mahdanko olla alle 4 kymppinen pieni kummajainen kun ajattelen asioista näin:
Joskus vaan täällä palstalla käydessä
huomaa , kuinka paljon ihmiset kirjoittavansa rakastavansa.
Kuinka nopeasti
ja millä perusteella kerrotte toiselle rakastavanne häntä?
Mielestäni tuota niin tärkeää sanaa viljellään aivan liian paljon ja liian heppoisin perustein.
Kovinkin lyhyen seurustelun jälkeen tunnutaan sanovan toiselle, että rakastan sinua.
En tiedä, lienenkö vanhan aikainen vai tarpeeksi elämänkoulua ryöminyt, etten pysty toiselle ihan lyhyellä tuntemisella sanomaan rakastavani häntä.
Tarvitsen aikaa tutustua ajatus ja arvomaailmaan..
Kiintyä voin tietysti ja pitää hänestä ja kaivata ja ikävöidä..mutta että rakastaa...
Rakkaus on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin "tykkääminen"
Mielestäni jos rakastaa toista, niin hyväksyy myös hänen omaperäiset ajatuksensa ja kenties omaperäisen käyttäytymisenkin,...jopa hikiset sukat sohvan kaiteella..jos tuntee itse saavansa vastarakkautta.
Samoin kun tunnen että minunkin heikkouteni ja vajavaisuuteni tulevat hyväksityksi.(Koska pakkko vaan on todeta, että perskutti kun en minäkään ihan täydellinen ole)
Eikä se tarkoita että tarvitsisi kantaa sankko tolkulla ruusuja kotiin joka päivä...ehei...se on niitä pieniä arkisia asioita kotona puuhastellesa...joskus riittää pieni hipaisu poskesta syönnin jälkeen ja sanat"kiitos kulta"...ja silloin tunnet olevasi maailman onnellisin...
Kaikki olemme (onneksi ) erilaisia persoonia omine ajatuksinemme.
Ja vain rakastamalla toisen virheitäkin, voin täysillä ja sydämestäni sanoa rakastavani...kokonaisvaltaisesti...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka olenkin nuori vielä, niin olen täysin samaa mieltä. Melkeinpä ahdistaa se, kuinka jotkut väittävät rakastavansa toisia niin helposti, niin lyhyen ajan jälkeen. Itse olen ollut rakastunut vain kerran, ja senkin tein liian myöhään. Ja rakastan vieläkin. Mielestäni oikeaa rakkautta on vasta sitten, kun itse tajuaa, että ihan sama kenen kanssa se toinen henkilö on, kunhan hän on onnellinen. Niin silloin minä olen onnellinen hänen puolestaan. Itse tuskin kertoisin kenellekkään rakastavani tätä, ellen olisi tuntenut jo kauempaa, ja tuntisin henkilön todella hyvin, ja tietäisin, että tunteilleni on vastakaikua vähintään yhtä paljon kuin minulta hänelle.
Rakastuin nuorena kollina ensisilmäyksellä. Nyt on yli 30 vuotta tuo rakkaus kestänyt. Ehkä siinä kaksi hyvin yksiavioista onnekkaasti törmäsi. Edelleenkin luetaan iltarunoja ennen nukkumaanmenoa. Tai muuta;)