Kopioinpa tähän yhden aikaisemman vastaukeni, kysyäkseni muiden mielipidettä asiaan.
Joskus vaan täällä palstalla käydessä
huomaa , kuinka paljon ihmiset kirjoittavansa rakastavansa.
Kuinka nopeasti
ja millä perusteella kerrotte toiselle rakastavanne häntä?
Mielestäni tuota niin tärkeää sanaa viljellään aivan liian paljon ja liian heppoisin perustein.
Kovinkin lyhyen seurustelun jälkeen tunnutaan sanovan toiselle, että rakastan sinua.
En tiedä, lienenkö vanhan aikainen vai tarpeeksi elämänkoulua ryöminyt, etten pysty toiselle ihan lyhyellä tuntemisella sanomaan rakastavani häntä.
Tarvitsen aikaa tutustua ajatus ja arvomaailmaan..
Kiintyä voin tietysti ja pitää hänestä ja kaivata ja ikävöidä..mutta että rakastaa...
Rakkaus on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin "tykkääminen"
Mielestäni jos rakastaa toista, niin hyväksyy myös hänen omaperäiset ajatuksensa ja kenties omaperäisen käyttäytymisenkin,...jopa hikiset sukat sohvan kaiteella..jos tuntee itse saavansa vastarakkautta.
Samoin kun tunnen että minunkin heikkouteni ja vajavaisuuteni tulevat hyväksityksi.(Koska pakkko vaan on todeta, että perskutti kun en minäkään ihan täydellinen ole)
Eikä se tarkoita että tarvitsisi kantaa sankko tolkulla ruusuja kotiin joka päivä...ehei...se on niitä pieniä arkisia asioita kotona puuhastellesa...joskus riittää pieni hipaisu poskesta syönnin jälkeen ja sanat"kiitos kulta"...ja silloin tunnet olevasi maailman onnellisin...
Kaikki olemme (onneksi ) erilaisia persoonia omine ajatuksinemme.
Ja vain rakastamalla toisen virheitäkin, voin täysillä ja sydämestäni sanoa rakastavani...kokonaisvaltaisesti...
Joskus vaan täällä palstalla käydessä
huomaa , kuinka paljon ihmiset kirjoittavansa rakastavansa.
Kuinka nopeasti
ja millä perusteella kerrotte toiselle rakastavanne häntä?
Mielestäni tuota niin tärkeää sanaa viljellään aivan liian paljon ja liian heppoisin perustein.
Kovinkin lyhyen seurustelun jälkeen tunnutaan sanovan toiselle, että rakastan sinua.
En tiedä, lienenkö vanhan aikainen vai tarpeeksi elämänkoulua ryöminyt, etten pysty toiselle ihan lyhyellä tuntemisella sanomaan rakastavani häntä.
Tarvitsen aikaa tutustua ajatus ja arvomaailmaan..
Kiintyä voin tietysti ja pitää hänestä ja kaivata ja ikävöidä..mutta että rakastaa...
Rakkaus on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin "tykkääminen"
Mielestäni jos rakastaa toista, niin hyväksyy myös hänen omaperäiset ajatuksensa ja kenties omaperäisen käyttäytymisenkin,...jopa hikiset sukat sohvan kaiteella..jos tuntee itse saavansa vastarakkautta.
Samoin kun tunnen että minunkin heikkouteni ja vajavaisuuteni tulevat hyväksityksi.(Koska pakkko vaan on todeta, että perskutti kun en minäkään ihan täydellinen ole)
Eikä se tarkoita että tarvitsisi kantaa sankko tolkulla ruusuja kotiin joka päivä...ehei...se on niitä pieniä arkisia asioita kotona puuhastellesa...joskus riittää pieni hipaisu poskesta syönnin jälkeen ja sanat"kiitos kulta"...ja silloin tunnet olevasi maailman onnellisin...
Kaikki olemme (onneksi ) erilaisia persoonia omine ajatuksinemme.
Ja vain rakastamalla toisen virheitäkin, voin täysillä ja sydämestäni sanoa rakastavani...kokonaisvaltaisesti...
Vastaukset 1
Vanhimmat
mikä perustuu aika pinnalliseen tuttavuuteen monesti kutsutaan rakastumiseksi täällä. Varmasti moni näistä ihastumisistakaan ei koskaan ehtisi muuttua rakkaudeksi kun oppii ajan kanssa tuntemaan ja näkemään ja tiedostamaan toisen huonotkin puolen. Jos ne oppii hyväksymäänkin vielä onkin sitten jo toinen asia. Sitten se voi jo ehkä muuttua rakkaudeksikin.