Pyydän ensimmäiseksi ettet pahastuisi siitä että kutsun Sinua ystäväkseni, kuitenkin, vaikka Sinä et sitä halunnut ollakaan. Enkä minä tätä todella Sinulle kirjoitakaan. Minulla on vain vähän raskasta ja synkkää tällä hetkellä, ja tarve uskottuun, läheiseen, luotettavaan ystävään jolle voin purkaa ajatuksiani.
En minä Sinua koskaan todellisuudessa tällaisilla asioilla rasittaisikaan, jos olisitkin ollut ystäväni. Saat nyt tässä hetkessä ja tilanteessa esiintyä ystävän hahmossa minulle, tietämättäsi, tahtomattasi, toivomattasi.
Vaivaan Sinua ystävänäni tänä yönä, tällä hetkellä, siitä syystä että muistan vielä haikeudella miten Sinä sait minut sanoillasi aina niin iloiselle mielelle, oloni keveäksi. Annoit pohjaa haaveilleni, toiveilleni. Uskoa itseeni, voimiini, kykyihini toteuttaa syvimmät unelmani. Nyt, mustien pilvien uhkaavasti kerääntyessä ylleni minä todella tarvitsisin tuollaista ystävää. Ystävän rohkaisevia, lohduttavia, synkkää tietä valaisevia sanoja. Voi miten minä kaipaankaan kaikkea tuota!
En tiedä mitä huominen kantaa sylissään. Sen tiedän vain, että sen tuliainen on synkkä ja pimeä. Yritän kerätä voimia pystyäkseni ottamaan vastaan väistämättömän. En pysty estämään tapahtumien kulkua. Pystyn ainoastaan pehmustamaan alustaani.
Yritän muistaa miten uskoit minun kykyihini ja voimiini ylittää tielleni tulevat esteet, seista rohkeasti tuulta ja myrskyä vastaan. Se antaa minulle omaa uskoa ja voimaa ponnistella takaisin kantavalle maaperälle. Vaikka tiedän että matka sinne saattaa olla pitempi kuin miltä se näyttää. Mutta jos en muuten niin ainakin haaveissani näen sen minua odottavan aurinkoisen rannan.
Kiitän Sinua, ystäväni, että sain rasittaa Sinua mietteilläni tänä autuaille sieluille omistettuna yönä. Kiitos siitä että olet olemassa minulle tarvittaessa. Kiitos siitä että kätesi on ulottuvillani. Vaikkakin näin varkain ja salaa.
En minä Sinua koskaan todellisuudessa tällaisilla asioilla rasittaisikaan, jos olisitkin ollut ystäväni. Saat nyt tässä hetkessä ja tilanteessa esiintyä ystävän hahmossa minulle, tietämättäsi, tahtomattasi, toivomattasi.
Vaivaan Sinua ystävänäni tänä yönä, tällä hetkellä, siitä syystä että muistan vielä haikeudella miten Sinä sait minut sanoillasi aina niin iloiselle mielelle, oloni keveäksi. Annoit pohjaa haaveilleni, toiveilleni. Uskoa itseeni, voimiini, kykyihini toteuttaa syvimmät unelmani. Nyt, mustien pilvien uhkaavasti kerääntyessä ylleni minä todella tarvitsisin tuollaista ystävää. Ystävän rohkaisevia, lohduttavia, synkkää tietä valaisevia sanoja. Voi miten minä kaipaankaan kaikkea tuota!
En tiedä mitä huominen kantaa sylissään. Sen tiedän vain, että sen tuliainen on synkkä ja pimeä. Yritän kerätä voimia pystyäkseni ottamaan vastaan väistämättömän. En pysty estämään tapahtumien kulkua. Pystyn ainoastaan pehmustamaan alustaani.
Yritän muistaa miten uskoit minun kykyihini ja voimiini ylittää tielleni tulevat esteet, seista rohkeasti tuulta ja myrskyä vastaan. Se antaa minulle omaa uskoa ja voimaa ponnistella takaisin kantavalle maaperälle. Vaikka tiedän että matka sinne saattaa olla pitempi kuin miltä se näyttää. Mutta jos en muuten niin ainakin haaveissani näen sen minua odottavan aurinkoisen rannan.
Kiitän Sinua, ystäväni, että sain rasittaa Sinua mietteilläni tänä autuaille sieluille omistettuna yönä. Kiitos siitä että olet olemassa minulle tarvittaessa. Kiitos siitä että kätesi on ulottuvillani. Vaikkakin näin varkain ja salaa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Pitkäaikainen ystävyys on aina parempi kuin hetken romanssi. Jos joku tarjoaa näinä päivinä ystävyyttä, niin ota se vastaan. Minä ainakin olisin halunnut ystävytttä, mutta toinen ei halunnut ottaa vastaan enkä minä väkisin ala tyrkyttämään itseäni.
Ihminen ei selviä ilman todellisia ystäviä ja tarvitsemme monenlaisia ihmisiä. Joku lapsuudenystävä ei välttämättä osaa kannustaa vaan on kateellinen uusille pyrkimyksillesi ja unelmillesi. Kannattaa miettiä, mitkä ihmisten todelliset motiivit ovat.
Tuostapa tulikin mieleeni ajat toiset.Lausahduksestasi ystävyys on parempi, kuin hetken romanssi.
Erään kerran toivoin ystävyyttä, toisen kerran romanssia, kumpikin osoittautui petolliseksi, usko on mennyt ihmisiin.
Ja miksikö..sain ns.ystävä/rakkaaltani kuulla asioita, jotka olisi pitänyt kertoa minulle, asioiden ollessa, ajankohtaisia.
Välttyäkseni ns. pahemmilta seuraamuksilta.
Hänen ystävyytensä olisi merkinnyt minulle paljon. Ei omaa ystävyyttään voi tyrkyttää jos joku ei sitä halua ja arvosta. Niin, ihminen ei selviä ilman ystäviä.
sinua koko sydämmelläni, nyt se on rikki, miksi enään pitäisi jäädä ystäväksi kun suhde on mennyt, sehän vain sattuu ...
sinullahan on jo kaksi ämmää sydämessäsi.
En ymmärrä, miksi ette enää ole ystäviä. Itse loukkaannuin niin, että en enää halunnut tarjota ystävyyttäkään. Oletko tehnyt jotain, joka loukkasi häntä? Jos hänen ystävyytensä merkitsee paljon, miksi et selvitä menneitä ja ole hänen kanssaan ystävä. Vai kasvoitteko erilleen ystävinä?
noihin kysymyksiin. Olisin minäkin tahtonut tietää vastaukset niihin. Ainoa vastaus on hiljaisuus ja vaikeneminen. Se sama armoton, arvoitukellinen hiljaisuus joka on tienviittana tänne paikkaan muillekin.
ketään muuta kuin sinua, edes enään muista puhunut vaikka sinä et sitä usko, itselläsi on tai ainakin oli uusi, se on pahinta minkä minulle teit :..( miksi edes enään haluat ystävyyttä, no olenhan ystäväsi vaikka en osaa olla kanssasi tekemisissä koska olen vieläkin täysin masentunut ja kukaan ei kiinnosta. olin onnellinen kanssasi,en osaa esittää yhtäkkiä muuta mitä olen.