Olen testien mukaan raskaana, laskettu aika olisi toukokuussa. Kuukautiset tietty jääneet pois ja rinnat "räjähtää" -mutta en jotenkin YMMÄRRÄ olevani raskaana. Testit tein 1,5kk sitten ja neuvolassakin ollaan käyty, olin silloin innoissani ja onnellinen. Nyt olen jotenkin apaattinen, tunne on "en kuitenkaan oo raskaana", ja "jos raskaana olen, niin jotakin on vialla".
Into ja onnentunne on siis vaihtunut apatiaan, eikä siinä ole mitään järkeä! Edelleen samat "oireet" eikä mitään vuotoja ole ollut, ultraan ensi viikolla -kaiken pitäisi olla ihanaa! En ymmärrä itseäni ollenkaan, olisiko niin että en hyväksy että MINÄ saan lapsen, että MEISTÄ tulee perhe, vai mikä mättää?? Kenelläkään muulla samankaltaisia mietteitä?
Juuri nyt olen satavarma olevani täysdorka, kaiken logiikan mukaan se lapsi on tulossa. Mieheni on edelleen ylionnellinen ja tukee 100%. Toinen puoli minusta väittää vahvasti että kaikki on kuin ennenkin, miksi vaivaa päätä. Hulluksi tässä tulee. Ehkä viimeistään ultrassa tajuaisin lopullisesti???
Into ja onnentunne on siis vaihtunut apatiaan, eikä siinä ole mitään järkeä! Edelleen samat "oireet" eikä mitään vuotoja ole ollut, ultraan ensi viikolla -kaiken pitäisi olla ihanaa! En ymmärrä itseäni ollenkaan, olisiko niin että en hyväksy että MINÄ saan lapsen, että MEISTÄ tulee perhe, vai mikä mättää?? Kenelläkään muulla samankaltaisia mietteitä?
Juuri nyt olen satavarma olevani täysdorka, kaiken logiikan mukaan se lapsi on tulossa. Mieheni on edelleen ylionnellinen ja tukee 100%. Toinen puoli minusta väittää vahvasti että kaikki on kuin ennenkin, miksi vaivaa päätä. Hulluksi tässä tulee. Ehkä viimeistään ultrassa tajuaisin lopullisesti???
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuttu tunne, mulla rv9 2. Kokoajan odotan keskenmenoa ja ihmettelen ku ei ensinnäkää okseta tms. tissit on arat ja menkkoja ei oo kuulunu. tuntuu vain ettei oo kaikki hyvin. pelottaa. ihan kamala ressata moista. sydänäänet ei mahan päältä kuulunu viä toissapäivänä, niin siitäki tuli tyhmiä ajatuksia mieleen. eikä näkyny mitään mahan päältä ultratessa. yhtään ei saa tästä nautittua, on vain se jännitys ja pelko ettei kaikki oo kunnos. haluamme lapsosen, ja en myöskään voi uskoa että juuri meidän kohdalla kaikki menis hyvin.
mulla on jo viikkoja 34 ja ei ole olo enää yhtään sellanen: jee meille tulee vauva, ihanaa, jippii. paremminkin on sellanen: jaa joku möyrii vattassa, kait se joskus tulee, vois joskus 5 viikon päästä laittaa kamppeet valmiiksi makuuhuoneeseen jne.
et yhtäkkinen into onkin nyt jaa-tyylistä ja itse epäilen tuota pimeyttä ja kaamosta, se aina meinaa synkistää mieltä, tuleepa kohta joulun aika ja synttärini niin ne yleensä piristää
Ihan samanlaiset fiilikset oli itselläni noilla viikoilla (nyt vk23). Ultra toi aina vähän nostetta fiiliksiin, mutta ne lopahti taas nopeasti epätodelliseen tyytymättömyyteen. Kotidopplerin hankinta auttoi vähän, sain kuunnella pienen sydänääniä aina kun epätodellinen tunne tuli ja pelkäsin jotain ikävää tapahtuneen.
Sitten viikon 18 paikkeilla alkoi tuntua liikkeet ja sen jälkeen vauva on ollut paljon todellisempi. Nyt pystyy jo ajattelemaan masuasukkia vauvana, joka opettelee taitoja ulkomaailmaa varten, potkii ja pyörii.
Puolihysteerisenä halusin remontoida vauvan huoneen jo alkuraskaudesta (ekan ultran jälkeen) jotta vauvan tulo tuntuisi todellisemmalta. Sukupuoli kuultiin rakanneultrassa, joten nimiäkin on jo mietitty ja siten yritetty kuvitella vauvan identiteettiä jo vähän. Kaikki nämä asiat on helpottaneet odotusajan pelkoja. Vielä aiotaan 4D ultraan, jos vauva saataisiin vielä vähän konkreettisemmaksi. Esikoisen 4D kuva oli jo ihan näköinen, joten odotan saavani aika hyvän käsityksen siitä, miltä vauva tulee näyttämään...
Onnellista odotusta!
Helpottavaa kuulla näitä juttuja, en tiennytkään mistään kotidopplerista. Täytyypi ottaa selvää, olisi varmaan suureksi avuksi! Onnellista odotusta sinullekin! :D