Sateista, sumuista marraskuun eka aamua, tällaista se elo on kuin vanhoilla variksilla, kun on pimeää ja sateista. Täytyy tästä hakea komerosta lisä valo lamppu kait 200 luxia, valaisemaan aamua. Kyllä se tästä lähtee elo kulkemaan.
Varikset
========
"Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
Lauri Pohjanpää, Syksy.
Varikset
========
"Kaksi vanhaa, vanhaa varista
nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
Ruskea on rinta kaisliston,
taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
"Kurkikin jo lähti", veljelleen
toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
"niin maar; lähti", sanoo takaisin.
Sitten vanhukset taas vaikenee.
Järven pintaan sade soittelee.
Sukii siivenselkää toisen pää.
Toinen joskus silmää siristää.
Höyhenihin niskat kyyristyy
Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
yli pellon mustan kynnöksen.
Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
Kaksi märkää, vanhaa varista
nuokkuu aatoksissaan aidalla.
"Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
lentoon verkkaisesti valmistuu.
"Käyhän taaskin tarinoimassa.
Oli oikein hauska tavata."
Lauri Pohjanpää, Syksy.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla ainoat, jotka ovat jo aamukahvinsa juoneet.
Hyvää huomenta reetta5.
Laitanpa minäkin tähän oman runoni Pyhäinpäivän kunniaksi. Tai ei ole oma, vaan runokirjasta "Sanat kultaa".
"Kun nyt siellä killistelet pilven päällä,
koeta muistaa joskus vanhaa populaa.
Sinä lähempää näät tähdet kuin me täällä
-pane oven väliin palikka!
Parhaasta päästä, parhaasta päästä
tapana on viedä kohtalon.
Ei lempilastaan tänne se säästä,
näinhän se kai aina ollut on". Juha Vainio
Kiitos reetta variksista! Kun tuohon lisää hauen laulun, niin voidaanko enää sen suomalaisempia olla?
................................................................
Kosteasta kodostaan
Nous hauki puuhun laulamaan
Kun puhki pilvien harmajain
jo himersi päivän kajo
ja järvelle heräsi nauravain
lainehitten ajo
nous hauki kuusen latvukseen
punaista käpyä purrakseen
lie nähnyt kuullut haistanut
tai kävyn päästä maistanut
sen aamun kasteenkostean
loiston sanomattoman
kun aukoellen
luista suutaan
longotellen
leukaluutaan
niin villin-raskaan
se virren veti
että vaikeni linnut heti
kuin vetten paino
ois tullut yli
ja yksinäisyyden
kylmä syli.
Aaro Hellaakoski
Täällä päin tätä vanhan variksen sateenpitoa on jatkunut jo kaksi vuotta. Liikuntaharrastusta tuhoavaa se on. Onneksi tulevalla viikolla on kaksi "pakkomenoa".
Tuo runo kuvaa hyvin sateessa kököttämistä.
Mont' on meitä, akkaa, ukkoa,
jotka täällä leikkii kanaa, kukkoa.
Siipi harmaa ehkä monenkin,
mustanlainen lienee minunkin.
Sanojaan niin montaa tänne suoltaa,
toivoen kait - pois muut kuolkaa.
Heppoiset ei ole tavat ihmisten,
minä, jos nyt kukaan, tiedän sen.
Huomenna on päivä ehkä sees,
aurinkoinenkin tai muuten jees.
Sitä odottamaan hullun lailla,
ilomielin täällä "palstamailla"
Aamu, ilta, taikka päivän hetki
sanaisana aina jatkuu retki.
Hyvä sana, joskus kauniskin,
mukaan sentään eksyy kiitoksin.
Näinhän meillä jatkuu tääkin päivä
mielessä tai poissa huolten häivä.
Tänne tulkaa vaan nyt kukkumaan,
illalla taas mennään nukkumaan.
Kukutaan, kukutaan kun aikaisin herätään.
Aamulla heti onnen pipanoita kerätään
miettimättä hyvin vai huonostiko illalla.
Päivän kun aloittaa hyvillä ajatuksilla.
Eilen itkimme kaivaten niitä rakkaitamme,
joita emme tavoita koskaan sanoillamme.
Tänään nautimme kaikista niistä muistoistamme
joita keräsimme elon polkuja kulkeissamme.
Mustaa ei päivää pelkäämällä voi välttää
aina se meihin jonkin merkin, haavankin jättää.
Arpeutuvat kaikki haavat, syvätkin, aikanaan.
Valmis olen, pettymyksillekin, tänään nauramaan.
Heppoiset tavat ja homssuiset kuteet,
pörröiset tukat ja kakkaiset puheet,
siinä me hillumme iloisin mielin,
onneemme kiitämme näin monin kielin.
***
Niin, olemmehan elossa, onnellisia siis olemme!
Hyvää yötä ja huomenna alkavaa viikkoa!
**************************************************
Hieman pilvien lomasta sinertää taivas, jos oikein tarkasti katsoo.
Aletaanpa siipien leyhyttely raittiissa ilmassa! Kirkasvalolampun voi jälleen sammuttaa.
Ylös, ulos ja lenkille, sanoi Tarva. Kirkkoonkin vielä ehtii.
Luin iltayöllä tätä ketjua ja mukavia marraskuun ajan viestejä oli melkoinen määrä. Nyt aamulla on sitten todettava entisen tytön tavoin "kehnosti kävi, sanoi entinen tyttö kun palas tansseista yksin lauantaina".
Moni hyvä viesti on mennyt bittitaivaaseen, yks tykkää äidistä toinen tyttärestä ja molemmat tulevat naiduiksi. Meitä on moneen lähtöön, jos viestien poisto poistajalle antoi hyvän mielen, siitä vaan.
Aurinkoista sunnuntaita kaikille tasapuolisesti, voidaan hyvin.