Apua urosteni yhteenottoihin!

Mulla on 2 uroskoiraa,toinen jo seniori-iässä,toinen nuori aikuinen.Pentuaika sujui loistavasti,leikkivät tuntikausia keskenään,mutta kun nuorempi alkoi osoittaa aikuistumisen merkkejä meininki muuttui....vanhempi on edelleen johtaja kummankin eleistä päätellen(nuorempi väistää jne)mutta tappelut ovat silti lisääntyneet huolestuttavasti.Esim lattialla lojuva sukka voi laukaista riidan...eli aina ei nuorempi heti anna periksi esim.lelun suhteen ja kun rähinä alkaa sitä ei estä enää mikään.Aina ollaan revitty koirat erilleen ja yritetty rauhoittaa tilanne mutta kyräily tilanteiden jälkeen voi jatkua pitkäänkin.Kumpikaan ei anna periksi jos tappelu on jo käynnissä ja komennot ei auta.Mikä neuvoksi vai onko vain hyväksyttävä tosiasia että uroskoirat ei tule toimeen keskenään samassa perheessä?
6413
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

mitäpä jos leikkauttaisit toisen uroksista? yleensä tämä auttaa valtataisteluihin.
tavarat laukaisevat herkemmin tappelun kuin mikään muu -> omistushalu. oletko ottanut huomioon muutaman oleellisen asian? koska koira on laumaeläin se tarvitsee selvän aseman laumassaan. ja koska vanhempi koira ilmeisestikkin on pomo, kohteletko sitä niin? sinähän siis olet lauman alfa ja siinä määrät nokkimisjärjestyksen.
1. anna vanhalle koiralle ruoka ennen pentua.
2.laita sille hihna ensin, päästä ulos ensin.
3.anna huomiota niille niin että vanhempi ensin
4.luut yms.ensin vanhalle koiralle

näin osoitat koirille kumpi on toista ylempänä ja saat aikaan (hope so) edes jonkinlaista harmoniaa.
kannattaisi myös ottaa yhteyttä eläinlääkäriin ja johonkin koiran kouluttajaan.

Äänestä
  • meilla otti kaksi tyttokoiraa yhteen tosi rajusti ja usein. molemmat pienia perhoskoiria ja saman ikaisia eivatka sukulaisia keskenaan. siina ei tarvittu koirien valilla muuta kuin katsekontakti. toinen koira sai pahan pureman poskeensa, silman alapuolelle ja jouduttiin leikkaamaan kolme kertaa.:(
    ne tulivat kylla oikein hyvin toimeen keskenaan kun olivat kaksistaan, mutta jos istuin sohvalla yhden kanssa toisen ollessa lattialla, niin silmanrapayksessa kavivat toistensa kimppuun, ja niitten erottaminen oli vaikeaa kun sai pelata omia sormiaan. kerran sain itsekin haavan joka tulehtui.
    meilla on viela tama pureman saanut alfa koira(toinen kuoli yllattaen) joka haluaa olla kaiken huomion keskipisteena ja stressasi kahta muuta uutta tulokasta niin, etta jouduimme antamaan ne takaisin.

    Äänestä

  • lacey kirjoitti:

    meilla otti kaksi tyttokoiraa yhteen tosi rajusti ja usein. molemmat pienia perhoskoiria ja saman ikaisia eivatka sukulaisia keskenaan. siina ei tarvittu koirien valilla muuta kuin katsekontakti. toinen koira sai pahan pureman poskeensa, silman alapuolelle ja jouduttiin leikkaamaan kolme kertaa.:(
    ne tulivat kylla oikein hyvin toimeen keskenaan kun olivat kaksistaan, mutta jos istuin sohvalla yhden kanssa toisen ollessa lattialla, niin silmanrapayksessa kavivat toistensa kimppuun, ja niitten erottaminen oli vaikeaa kun sai pelata omia sormiaan. kerran sain itsekin haavan joka tulehtui.
    meilla on viela tama pureman saanut alfa koira(toinen kuoli yllattaen) joka haluaa olla kaiken huomion keskipisteena ja stressasi kahta muuta uutta tulokasta niin, etta jouduimme antamaan ne takaisin.

    Hannan antamia vinkkejä kannattaa kokeilla. Meillä narttujen keskinäinen välienselvittely loppui em. keinoja käyttäen.

    Äänestä

  • Vanhemman uroksen leikkausta on harkittu jo aiemminkin koska on vähän liiankin macho,ongelma vaan on ikä,olen saanut ristiriitaista tietoa auttaako enää vanhalla koiralla...nuorempaa ei voi leikata jalostuskäytön vuoksi...täytynee vielä kysellä eläinlääkäriltä.Vanhempaa koiraa on alusta alkaen myös kohdeltu pomona nuorempaan verrattuna(Hannan kertoman listan mukaan)Ehkäpä hiukan voisimme vielä liioitella eroa.Olen miettinyt voisiko ongelma siinäkin olla se että vanhempi uros viihtyy omissa oloissaan niin paljon että nuorempi saattaa siksi kuvitella asemastaan liikoja?Se on taas sellainen "aina mukana"tyyppi mikä ei päästä isäntäväkeä hetkeksikään silmistään.Kuonokoppaakin on ehdotettu ja voisi olla hyväkin,kun kummallakin on sellaiset eivät pääse vahingoittamaan toisiaan...lisä ajatuksia luen mielelläni jos jollain tulee vielä mieleen tai on kokemusta ....

    Äänestä

  • alkup. kirjoitti:

    Vanhemman uroksen leikkausta on harkittu jo aiemminkin koska on vähän liiankin macho,ongelma vaan on ikä,olen saanut ristiriitaista tietoa auttaako enää vanhalla koiralla...nuorempaa ei voi leikata jalostuskäytön vuoksi...täytynee vielä kysellä eläinlääkäriltä.Vanhempaa koiraa on alusta alkaen myös kohdeltu pomona nuorempaan verrattuna(Hannan kertoman listan mukaan)Ehkäpä hiukan voisimme vielä liioitella eroa.Olen miettinyt voisiko ongelma siinäkin olla se että vanhempi uros viihtyy omissa oloissaan niin paljon että nuorempi saattaa siksi kuvitella asemastaan liikoja?Se on taas sellainen "aina mukana"tyyppi mikä ei päästä isäntäväkeä hetkeksikään silmistään.Kuonokoppaakin on ehdotettu ja voisi olla hyväkin,kun kummallakin on sellaiset eivät pääse vahingoittamaan toisiaan...lisä ajatuksia luen mielelläni jos jollain tulee vielä mieleen tai on kokemusta ....

    Meillä kaksi urosta, 3- ja 7-vuotiaat, joiden välien selvittely ajoittui nuoremman ollessa vuoden- ja kahden vuoden välillä. Pahimmillaan tilanne kotona oli "käsinkosketeltavan" kireä, tappelun saattoi laukaista esim. huomion antaminen toiselle koiralle.

    Meillä tilanne rauhoittui jo tässä mainitun vanhemman koiran johtajuuden vahvistamisen kautta (Esim. mekin annoimme vanhemmalle koiralle mm. ruuan ensiksi, mutta tappeluiden alettua tiukensimme tilannetta niin, että se sai syödä ruokansa kokonaan ensin ja nuorempi sai sen ajan odottaa omaa ruokaansa noin viiden metrin päässä. Itse olin aina vahtimassa tilannetta. Nuoremman ruokinta siirrettiin myös selkeästi muuhun tilaan ja ruokailun ajaksi ovi ko. tilaan laitettiin kiinni). Lisäksi otimme kumpaakin koiraa kohtaan aika tiukan linjan, aluksi en istunut koirien kanssa samalla sohvalla, vältin huomioimasta varsinkaan nuorempaa jne.

    Muutaman kuukauden ajan asuimme vesiämpäri asunnon keskellä ja aina, kun tilanne alkoi kiristymään niin karjaisin "heitänkö vettä" ja mikäli sana ei kuulunut, niin vesi tosiaan lensi koirien päälle. Meillä veden heittäminen katkaisi koirien tappelun aina, mutta olen myös kuullut ettei vesi kaikkiin koiriin tehoa.

    Näiden lisäksi aloimme pitämään koiria poissaollessamme eri huoneissa ja näin toimimme edelleen, vaikken uskokaan, että tappelisivat kaksin ollessaan (ehkä parempi kuitenkin hieman liioitella ja yrittää ennaltaehkäistä kaikki mahdollisuudet tappeluun niin pitkälle kuin pystyy).

    Nykyisin on rauha maassa eikä enää tarvitse kävellä varpaillaan vaan ruuat ja lelut voivat olla ihan vapaasti kummankin saatavilla, sohvalle mahdumme kaikki samaan aikaan jne. Edelleenkin silloin tällöin toki voivat ottaa yhteen, viimeksi hoitopaikassa hieman yli vuosi sitten, mutta kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen tilanteeseen.

    Tsemppiä sinulle, toivottavasti saat ongelman hallintaan!

    PS. Me haimme koulutusapua asiaan myös ulkopuoliselta kouluttajalta. Suosittelen, ei kannata yksin jäädä tilanteen kanssa pähkäilemään, jos keinot uhkaavat loppua!

    Äänestä

Meillä on 2 narttua ja niillä alkaa olla välien selvittely ajankohtaista. Nuorempi on 3 vuotta ja vanhempi tulee 5 vuotta.

Meidän perheessä ollaan päätetty niin että kumpikaan koirista ei tee mitään ilman lupaa. Tämä koskee syömistä, ulosmenoa, tappeluita jne.

Vanhempi koira saa enemmän huomiota ja on aina ensimmäinen kaikessa toiminnassa, kuitenkin ihmisen jälkeen. Tämä on toiminu meillä hyvin ja tappelut loppuu ensimmäiseen kieltoon.

Kannattaa tehdä koirille selväksi ensin lauman arvojärjestys ihmisten suhteen ja sitten koirien suhteen.

Lisää saa kysellä mailitse jos kaipaat lisätietoa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Juuppis kirjoitti:

Mulla on 2 uroskoiraa,toinen jo seniori-iässä,toinen nuori aikuinen.Pentuaika sujui loistavasti,leikkivät tuntikausia keskenään,mutta kun nuorempi alkoi osoittaa aikuistumisen merkkejä meininki muuttui....vanhempi on edelleen johtaja kummankin eleistä päätellen(nuorempi väistää jne)mutta tappelut ovat silti lisääntyneet huolestuttavasti.Esim lattialla lojuva sukka voi laukaista riidan...eli aina ei nuorempi heti anna periksi esim.lelun suhteen ja kun rähinä alkaa sitä ei estä enää mikään.Aina ollaan revitty koirat erilleen ja yritetty rauhoittaa tilanne mutta kyräily tilanteiden jälkeen voi jatkua pitkäänkin.Kumpikaan ei anna periksi jos tappelu on jo käynnissä ja komennot ei auta.Mikä neuvoksi vai onko vain hyväksyttävä tosiasia että uroskoirat ei tule toimeen keskenään samassa perheessä?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu