Onkohan monellakin transnaisella jonkinasteinen tiittitausta? Eli leirinvaihto tai takinkääntö takana. Itse olen kyllä lähtenyt korjausprosessiin ilman ennakkotyttöilyä. Onkohan se nyt sitten harvinaista vai yleistä?
onko tiittitausta yleinen?
dooris kumpulainen
683691
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
murrosikään saakka asia pysyi poikien pukuhuoneiden välttelynä, äidin kaapilla käynteihin ja tyttöjen pukeutumisen jäljittelynä. Murrosiän jälkeen piti alkaa vetää miehen roolia (tm). Samalla piti vastapainona pitää omaa salaista maailmaa jossa eli kuin vaalenanpunaisena pilvenä. Tuo maailma oli sellainen ettei se hävinnyt edes naimisiin mennessä vaikka kaappi haaveineen lensi roskikseen. Minuus kömpi takaisin. Yhä selvempää oli että tuo oilin minä itse ja se miehen maailma tuntui aika kuorelta. Siitä sitten homma repesi lapsen syntymän jälkeen.
Mä itse olin lapsena aika erikoinen pojaksi, en koskaa innostunut lätkästä tai futiksesta, vaan mieluummin luin kotona kirjoja ja kuuntelin rakastamaani musiikkia, varhaisteini iässä, koin vahvemmin "epämiehekkään" tunteen, eli tiesin että en ole mies, eikä minusta tule sellaista, silloin rupesin punkkariksi osittain musiikin innoittam,ana, mutta osittain myös sen antamien mahdollisuuksien vuoksi, koska se tarjosi minulle mahdollisuuden erottua "muista pojista" eli pystyin tuomaan asenteeni ja pukeutumiseni kautta esiin epämiehekkyyteni joka ilmeni monta vuotta aika sukupuolettomana elämäntapana, samoihin aikoihin rupesin vegetaristiksi 15 vuodeksi ja päätin 13 vuotiaana että en mene armeijaan, koska en kuulu sinne, mitä tosin epäiltiin aika lailla vanhempien ihmisten taholta kun julistin sitä 13 vuotiaana.
Täst kehityin pikkuhiljaa kohti naiseuden kukkaan puhkeamista joskin monta vuotta en elänyt naisena vaikka omasinkin jonkin verran cross dressing kokemuksia ja vaikka olinkin ulkoisesti todella epämiehekäs korviksineni ja värjättyine irokeeseineni.
Myöhemmin tulin ulos kaapista transuna, koska kehityin siihen pikkuhiljaa vuosien ajan, mutta en oikein ole koskaan kokenut kuuluvani transvestiitti käsitteen alle, koska transuna eläessäni en ole vetänyt kahta roolia, vaan olen elänyt itsenäni, elän kokopäivcäisesti transuna, mutta mulla ei ole mitään rooleja, mä vain olen, koska koen tarvetta elää naisena, sillä se vastaa minun kokemustani sukupuolsestani vaikka mulla onkin tietyt fyysiset erot muihin naisiin verrattuna.
Tultuani kaapista ulos, elin jonkin aikaa siinä elämäntavassa kuin elin ja elän, kunnes hakeuduin tutkimuksii, sillä se elämäntapa ei ole minulle kuin välivaihe, nykyistä elämäntapaani ajattelin kotelovaiheeksi, olen koteloitunut toukka josta kehittyy perhonen, eli taustani on transun elämäntavassa mutta tyttöliyä en koe sen olevan, enkä olleen vaan ainoastaan ilmaisumuodon hakemista omalle sisäiselle identiteetille, joka on ristiriidassa tiettyjen fyysisten tekijöiden kanssa.
-Janina
Vastaan Helin viestiin, niin pääsen vähemmällä kirjoittamisella. Oma taustani on melko tarkaan samanlainen. Koska muuta vaihtoehtoa ei nuoruudessani ollut kuin pukeutuminen, olin ehkä ulkopuolisen silmin tiitti. Koin silti olevani nainen, vaikka en voinut sellaiseksi tulla fyysisesti kuin vasta paljon myöhemmin.
Mikä sitten on yleistä, sitä ei tiedä kukaan. Joku tiitiksi itsensä kokenut voi myöhemmin havaita olevansa sittenkin nainen ja lähtee korjaamaan sukupuoltaan. Varsinkin nykyisillä nuorilla tuo suoraan transnaiseksi orientoituminen voi olla yleisempää, koska tietoa löytyy heti kun alkaa oireilemaan. Mielestäni kumpikaan vaihtoehto ei ole mitenkään väärin.
Katsos kun minusta kasvatettiin "miestä" ja yritinkin eläytyä mieheksi noissa miehen vaatteissa. Se vaan tuntui roolilta mitä vanhemmaksi tulin.
Olin siis tyttö ensin pojan vaatteissa ja myöhemmin nainen ja äiti miehen ja isän vaatteissa. Näistä jäi minulle isän rooli, jonka olen tehnyt hyvin äidilliseksi, olen ennen kaikkea vanhempi ja minun mielestäni vanhemmuutta on älytöntä sukupuolittaa, se on seksististä.
Yritin ollessani pojankin roolissa tehdä siitä itselleni asuttavamman. Siksi homottelu seurasikin minua.
tiitteyden määritelmä tässä yhteydessä. Eikö tiittitaustasta puhuminen vaatisi paljolti sitä, että on aiemmin myös ajatellut omaa itseään aktiivisesti tiitiksi ja ylipäänsä siis tiennyt näiden kategorioiden erot. Veikkaan ainakin itse (esim. kirjallisuuden perusteella) olevan suht. yleistä, että hyvin monella TS:llä on ollut vähintään lievää "ristiinpukeutumiskokemusta" lapsuudessa ja nuoruudessaan - eli sen toisen sukupuolen jäljittelemistä mihin lapsen ei ole muiden toimesta katsottu kuuluvan. Kasvaminenhan on muutenkin muiden jäljittelyä ihan perustarpeiden hoitamisen oppimisesta lähtien niin meillä kuin muillakin eläinlajeilla.
Eli toisin sanoen kiinnostavaa olisi tietää, kuinka usein tapahtuu juuri sitä että transvestiitiksi itsensä jo mieltänyt ihminen huomaakin olleensa väärässä ja lähtee prosessiin. Tai sitten lähtee muuten prosessiin.
Minulla on ollut "ristiinpukeutumista", mutta transvestiitiksi en ikinä oikeasti mieltänyt itseäni - oli ainoastaan nuoruuden hämmennystä joka muuttui ymmärtämiseksi ja varmuudeksi ja johti prosessiin lähtemiseen. Näihin luotuihin käsitekategorioihin - eli yleistyksiin - tutustuminen tuli tässä pikkuhiljaa matkan varrella.
miten käy paskamummotaustaisten naisten
Ei ole ollut minkäänsortin tiitti- eikä muutakaan transtaustaa. Kehoani lähdin korjaamaan aikoinaan kun koin itseni siltä osin vammaiseksi. Vaatteet eivät ole ikinä minua erityisesti kiinnostaneet itseilmaisun välineenä.
Enkä edes ymmärrä miten ihmisellä joka kokee olevansa sukupuoleltaan jotakin ja käyttäytyy sen mukaisesti voisi olla kyse transvestismista. Eikös transvestismi nimenomaan tarkoita tietoista eläytymistä vastakkaiseen sukupuoleen eikä omaansa?
Sitäpaitsi jos kaikki pikkulasten vaateleikit tulkittaisiin transvestismiksi, niin Suomessakin olisi miljoonia transvestiitteja, joten eiköhän siinäkin ole kyse jostain ihan muusta.
Itselläni on esiintynyt tytöksi pukeutumista jo lapsuudesta. Se äidin vaatekaappi veti puoleensa ja kotona ja julkisestikin tuli oltuna tyttönä useinkin. Etenkin murroisän jälkeen "poikamoodissanikin" olin erittäin androgyyni ja käytin naisten vaatteita osana arkipukeutumista siihen pisteeseen kun se oli "hyväksyttävää".
Aluksi en tuota transvestismiksi tai transsukupuolisuudeksi ymmärtänyt käsittää. Kun vasta paljon myöhemmin tutustuin terminologiaan niin pidin itseäni jonkin asteisena "toissukupuolisena epäpoikana joka tykkää olla mahdollisimman tyttömäinen ja harrastaa ristiinpukeutumista".
Minulle vaatteet ovat aina olleet (ja ovat yhäkin) tärkeä osa itseilmaisua.
En itse näe asiaa että "olen aina tietänyt olevani nainen", koska en oikeasti tiennyt. Olin vain todella hukassa oman sukupuolikokemukseni kanssa ja halusin kyllä kovasti olla tyttö, mutta muu maailma vakuutteli minulle onnistuneesti etten tyttö ole ja pojan roolissa yritin elää. Eihän se hyvältä tuntunut, elämä oli esittämistä enkä saanut mitään aikaiseksi kiitos jatkuvasti pahenevien dysforioiden. Koulut jäivät kesken ja elin pätkätöillä...
Prosessiin lähdin kun sain sopivasti tietoa ja uskallusta, ja se on osoittautunut erittäin oikeaksi vaihtoehdoksi minun kohdallani sillä elämänlaatu on parantunut ratkaisevasti ja dysforiat sekä muut ongelmat ovat hävinneet kokonaan.
Minunkin kokemukseni ovat olleet monilta osin samankaltaisia kuin "nk. tiittitaustaisella". Erona kuitenkin on ollut toisaalta se, että sisäinen naiskokemukseni ei ole ollut ihan jatkuvasti kehisssä, joten olen oppinut kasvuprosessini aikana hahmottamaan moniakin asioita miesnäkökulmasta. Olen myös pärjäillyt elämässäni miehenä kohtuullisesti.
Toisaalta sukupuolikokemuksen ristiriitaisuus on ollut sillä tavoin sekavampaa, että vaikka miesidentiteettini on varsin heikoissa kantimissa, ristiriita ei ole luonut ainakaan tähän päivään asti painetta kohti 100% naisen elämää.
Näillä ominaisuuksilla varustettuna en siis ole transsukupuolinen vaan erittäin tyypillinen transvestiitti.
"Minunkin kokemukseni ovat olleet monilta osin samankaltaisia kuin "nk. tiittitaustaisella". Erona kuitenkin on ollut toisaalta se, että sisäinen naiskokemukseni ei ole ollut ihan jatkuvasti kehisssä, joten olen oppinut kasvuprosessini aikana hahmottamaan moniakin asioita miesnäkökulmasta. Olen myös pärjäillyt elämässäni miehenä kohtuullisesti."
Kyllä minäkin "miehenä" olen pärjännyt kohtuullisesti. Aika moni ilmiö elämässä ei loppupeleissä olekaan niin sukupuolituunut kuin miksi se nähdään. Ehkä olennainen kehitysvaihe transtaustaisella naisella on tehdä pesäero roolituksiin ja stereotypioihin ja näin vähitellen vapautua siitä miehen haamusta. Vapauttavaa on tiedostaa että istumalla paikoillaan, tekemättä mitään on silti nainen eikä mitään sukupuolta tarvitse tehdä. On vain oma itsensä.
"Toisaalta sukupuolikokemuksen ristiriitaisuus on ollut sillä tavoin sekavampaa, että vaikka miesidentiteettini on varsin heikoissa kantimissa, ristiriita ei ole luonut ainakaan tähän päivään asti painetta kohti 100% naisen elämää."
Kaikille ei sovi sukupuolijärjestelmän dikotomia mutta jotkut pitävät sitä oman identiteettinsä ankkurina. Uskon lujasti että sinä olet oikeassa itsesi suhteen eikä tuo miesidentiteetti ole sinulla heikolla hapella. Ehkä se rooli on sinulle dikotomisen maskuliininen ja miesidentiteettisi voisi paremmin jos voisit relata hieman feminiininpänä miehenä. Mutta en toki epäile etteikö sinulla olisi naisidentiteettiäkin.
Naisen elämäkin on hyvin monimuotoinen käsite. Jokainen joka tuntee itsensä naiseksi elää naisen elämää. Tuulipuvussa ulkoileva nainen elää naisen elämää, lihapullia paistava nainen elää naisen elämää. Yksi nainen voi miettiä lihapullia paistaessaan muistiko hän oikeat mausteet. Ehkä toinen miettii samassa tilanteessa onko hänellä sukkiensa saumat suorassa ja onko juhlapuku hyvin päällä. Mitä on naisen elämä? Minulle se on ennen kaikkea arkea mutta toiselle se voi olla juhlimista. Naisen elämää ei voi standardoida eikä sanoa miten se pitää elää.
"Näillä ominaisuuksilla varustettuna en siis ole transsukupuolinen vaan erittäin tyypillinen transvestiitti."
Kiitän sinua hyvästä vertailukohdasta. Toivon ettet pahastu siitä että vertaan omaa kokemustani sinuun. Yritin nimittäin tuota roolijakoa ja mieltää osaa itsestäni miesidentiteetin alle. Huomasin vain, että se miesidentiteetti minulla oli vain keinotekoinen rooli ja olin roiskinut siihen kasaan erilaisia asioita elämästäni sukupuolittaen ne itselleni miehisiksi. Tällainen malli on kuin sodanjälkeinen maailma, jos olet koti-ihminen ja hyvä ompelemaan, olet nainen. Jos puolestasi olet uraihminen, olet mies. Onneksi pääsin eroon tuosta seksistisestä ja dikotomisesta ajattelusta. En tarkoita nyt sitä että sinä ajattelisit noin. Koin vapauttavaksi raivata sisälleni rakennetun Berliinin muurin niin että olen oma itseni koko ajan eikä minun tarvitse hakea kiinnekohtia omalle identiteetilleni ympäristön sukupuolirooleista ja omista sukupuoliroolikäsityksistäni.
Tässä oli asiaa ja pohdittavaa. Tälläisessa jutustelussa, ja ajattelussamme ylipäänsä, pakostakin käytämme ns. käsitekategorioita eli yleistyksiä, absraktioita. Yksilön tuhansien eri ominaisuuksien yhdistelmä pakotetaan jonkun nimikkeen alle ja kuvitellaan, että abstraktia yleistystämme vastaa joku ns. entiteetti tässä maailmassa. Kuten vaikkapa transvestismi. Minäpä väitän, ettei tranvestismia ole olemassa, vaan on olemassa joukko käyttäytymisen piirteitä, joita riittävästi yhdessä esiintyessään on käytännöllistä kutsua transvestismiksi. Mutta tunnepohjaiset mielikuvat ohjaavat ajattelua. Miten mies, joka pukeutuu naiseksi, väittää olevansa ei-transvestiitti. Vastaus: hän onkin nainen, joka pukeutuu naiseksi. Mutta kaikkihan näkevät, että kyseessä on mies ja etenkin lääkäri synnytyslaitoksella kirjatessaan vastasyntyneen sukupuolen. Mutta ei hätää, naiseksi pukeutuva ei-transvestiitti KOKEE olevansa nainen, siksi hän ei ole transvestiitti. No mitä se sellainen naisena oleminen sitten on. Sisäistä kokemusta, merkintä passissa, biologinen poikkeama, muitten mielipide vai mitä? Nämä pahuksen abstraktit käsitteet eivät olekaan kovin käytännöllisiä, määritelmä riippuu toisesta määritelmästä, origoa ei ole. Käsitteet ovatkin ehdollisia niitä käyttävien mielikuvista ja yhteisistä sopimuksista.
Huomasin transalueen alussa linkin "Tietoa trans-ihmisistä" ja sieltä edelleen linkin jonkun Petteri Haipolan sivuille, josta edelleen löytyi sinänsä pöyristyttävää uskonnollista "infoa" asiasta:
"Todellisuudessa on kuitenkin olemassa vain kaksi sukupuolta: mies ja nainen. Yhdessä ihmisessä ei ole montaa eri sukupuolta vaan hän on joko mies tai nainen, riippumatta siitä, miten hän oman sukupuolensa kokee."
Näin on, jos näin määritellään, mutta miksi ihmeessä määrittelisimme. TV/TS-pohdinnassa taitaa olla jossain määrin samanlaisesta kategorisoinnin absolutisoinnista kyse. Miksi sukupuoltaan korjannut ihminen miettii, oliko hän "tiitti" vai ei. Vastaus kysymykseen ei anna mitään lisäinformaatiota kenellekään, pukeutumisilmiö mikä ilmiö! Itsekukin ratkaisee oman selviytymisstrategiansa tässä enimmistön diktatuuriin perustuvassa kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä ja luokittelut tulee perästäpäin.
" Tällainen malli on kuin sodanjälkeinen maailma, jos olet koti-ihminen ja hyvä ompelemaan, olet nainen. Jos puolestasi olet uraihminen, olet mies. Onneksi pääsin eroon tuosta seksistisestä ja dikotomisesta ajattelusta. "
Sama täällä. Itselleni on "poikana elämisen yrittämisestä" jäänyt paljon "stereotyyppisesti poikamaisia" harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Ne oikeasti kiinnostavat minua enkä kuitenkaan koe niitä naiseuttani vähentäviksi tekijöiksi. Ei nykyään enää ihmisten tekemisiä pyritä sukupuolittamaan niinkuin ennen ja etenkin nuoret naiset saavat aivan vapaasti tehdä/harrastaa "poikien juttuja".
Mielestäni "naiseus" tulee sisältä eikä sitä voi opppia tai peitellä. Se vaan on osa persoonaa eikä se liity mitenkään opittuihin asioihin, harrastuksiin tai mielenkiinnon kohteisiin.
Itse naisena eläessä saan "äijäillä" vapaasti ja se vaan herättää kanssaihmisisä kunnioitusta ja ihalua. Miehenä kun yritin "äijäillä", niin sitä pidettiin vaan säälittävänä neitimäisyyden peittelynä.
Kiitos myös erittäin asiallisesta vastauksestasi, Heli. Näytät, että kykenet rakentavaan keskusteluun. Toivon, että jatkat samaan tyyliin myös vastaisuudessa: Muissa ketjuissa niin täällä kuin Puuterissakin olet kirjoittanut runsaasti tekstiä, jolla julistuksenomaisesti, halventavasti ja vailla faktatietoa yrität kumota kaiken tuossa edellisessä viestissä esittämäni tiittien identiteetistä.
Mutta tällä uudella tiellä on hyvä jatkaa, siis kuunnella ja koettaa ymmärtää toinen toistensa kokemuksia.
Ilmeisesti sinulla on uskomattoman suuri tarve tehdä nyt minusta pahis.
Mitä Puuteriin tulee, asia on täysin väittämäsi. Taidat itse yrittää julistuksenomaisesti, halventavasti ja vailla faktatietoa mustamaalata kirjoitteluani.
En ole millään uudella tiellä. Ihan vanhalla kuljen. Voi olla vaan että nyt kirjoitusteni pilkkominen ja tahallinen kiville ohjailu ei onnistu. Tällä tiellä on hyvä jatkaa.
sortuko tuollaiseen miesmäiseen pullisteluun. Mikä per...n arvovaltakiista on käynnissä? Tyhmät riikinkukot!
"Ilmeisesti sinulla on uskomattoman suuri tarve tehdä nyt minusta pahis."
Ilahduin vain ainakin hetkeksi, kun kyvystäsi ymmärtää tiitin kirjoitusta on nyt kirjallista näyttöä. Lisäksi en ole havainnut muiden tiitteihin "kriittikkinsä" pääkärjen kohdistaneiden kirjoittajien kirjoittavan samalla tavoin.
Olet muissa mainitsemissani jutuissa käyttänyt kykyäsi vain kovin säästeliäästi. Et myöskään suostu ilmeisesti ottamaan vastaan viestiä, että jotkut ilmaisusi voivat loukata toisella tavalla maailmaa kokevaa henkilöä. Luulisi kuitenkin sen, että hän asian sinulle kertoo, riittävän näytöksi.
Esimerkeistä käyköön äärirakentavat sittaattisi eräässä ketjussa:
"Minä puolestani uskon, ettei tiiteillä ole mitään ongelmaa. Tiitti haluaa pelata roolipeliä naisen ja miehen rooleilla....Tiitteily on siten gender fuckin yksi muoto."
"(kun tiitejä on aiemmin ketjussa verrattu turisteihin...) Toisten mielestä turistit taasen kuluttavat luonnonvaroja, sotkevat, pilaavat kulttuurin ja maiseman elämisellään poiketen paikallisista tavoista"
Jos ei mennyt perille, kerron sen Sinulle tässä ja nyt: Molemmat tekstit ovat tiittejä ja heidän kokemusmaailmaansa halventavia.
Ymmärrys kasvaa tiedon mukana. Kuten olet omasta edunvalvojan vinkkelistäsi huomannut, transvestiittikokemusta vailla oleva ihminen voi perehdyttyään transvestismiin jopa oppia siitä tapaus tapaukselta jotain.
Uskoin, että kyseessä on roolileikki ja uskoin että se ei tuota transvestiitille ongelmaa, koska hän voi valita oikean ajankohdan itsensä toteuttamiseen.
Sitä tarkoitin tuolla
"Minä puolestani uskon, ettei tiiteillä ole mitään ongelmaa. Tiitti haluaa pelata roolipeliä naisen ja miehen rooleilla....Tiitteily on siten gender fuckin yksi muoto."
Nyt tiedän, että transvestisuus on enemmän identiteettiasia ja saattaa iskeä päälle äkkiarvaamatta kuin huom. vertauskuvallisesti tohtori Hydessä ja Jekyllissä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tohtori_Jekyll_ja_Mr._Hyde
Transsukupuolisen kirjallisuudesta saatava vertailukohta lienee Franz Kafka, esim Oikeusjuttu tai Muodonmuutos. Muodonmuutoksessa päähenkilö muuttuu muiden silmissä valtavaksi syöpäläiseksi. Oma käsitys muodonmuutoksen kokeneella on että hän kykenee hoitamaan velvoitteensa ja kaikki on kuin ennenkin. Kafka syntyi juutalaisena ja joutui kohtaamaan syrjinnän syntyperänsä vuoksi. Se leimaa hänen tuotantoaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Oikeusjuttu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Muodonmuutos_(Kafka)
Mitä tulee kommenttiini:
"(kun tiitejä on aiemmin ketjussa verrattu turisteihin...) Toisten mielestä turistit taasen kuluttavat luonnonvaroja, sotkevat, pilaavat kulttuurin ja maiseman elämisellään poiketen paikallisista tavoista"
se koski vaan todellakin sitä että yleisesti ihmiset ovat erilaisia ja tästä johtuen suhtautumisessa turismiin on eroja. Jätit tahallasi lainaamatta tekstini kokonaan, jossa valotin myös mitä hyvää turismin katsotaan tuovan. Siis halusin kertoa että se on täysin yksilöstä kiinni millainen mielipide hänellä on turismin suhteen, sama koskee myös transvestismia. Taas vain halusit tendenssinomaisesti mustamaalata minua.
Kysymys on nyt vertauskuvista. Toivottavasti et nyt loukkaantunut ihan hirvittävän kauheasti.
Itsekin kärjistät. Korjaamaton transnainen on transnainen, ei vielä täysi nainen. Transnaisella on kyllä naisen aivot, mutta vielä miehen kroppa. Korjattu transnainen on sitten oikea NAINEN. Piste.
Transssukupuolinen on sellainen, jolla on PYSYVÄ sukupuoli-identiteetti. Muut ei ole transsukupuolisia.
Ei tiitti ole (välttämättä) mikään turisti, joka etuoikeutettuna vierailee lomakohteessaan kukkapaidassa ja hulahulakoristeissaan ja joka lomansa päätteeksi palaa turvalliseen kotimaahansa normaaliin elämäänsä kokemusta rikkaampana. Hän on piruparka vailla minkään maan kansalaisuutta, ei-toivottuna pakolaisena kaikkialla. Kotimaassaan (miehen roolissa) pakottautuu itseään kieltäen valtaväestön tavoille ja on alinomaan varuillaan. Luulisi prosessiin lähteneen tämän ymmärtäneen!
joka viittasi turismiin. Oli turisti tai pakolainen, uskon että ei ole helppoa.
Mutta niin turismiin kuin pakolaisuuteen yksilöt suhtautuvat eri tavalla. Osalle asia on myönteinen osalle kielteinen, valtaosan ollessa välinpitämätön. Ei kiinnosta syyt eikä seuraukset.
Niin tietysti, näinhän on ja näin näitä sanojakin käytetään. Mutta keskustelun aiheenahan oli nimimerkki Dooris Kumpulaisen kysymys
"Onkohan monellakin transnaisella jonkinasteinen tiittitausta? Eli leirinvaihto tai takinkääntö takana."
Jos on pukeutunut naiseksi OMAN sukupuolikokemuksensa mukaan, niin mikä ihmeen leirinvaihto tai takinkääntö on takana. Käsitteiden monitulkintaisuus tekee meille tepposet. Väitin ettei sellaista asiaa kuin transvestismi ole yksikäsitteisenä olemassakaan, on vain lukemattomia yksilöllisiä tapoja ilmentää omaa sukupuoliristiriitaansa, esimerkiksi pukeutumisella. Sanalla transvestismi höhlän määritelmän mukaan tarkoitetaan tarvetta pukeutua VASTAKKAISEN sukupuolen vaatteisiin. Määritelmässä on sisäänrakennettuna sellainen ajatus, että se vastakkainen sukupuoli on ympäristön asettama ja tulkitsema eikä pukeutuvan OMA kokemus. Onkohan Dooris Kumpulainen kävellyt korjausleikkaukseen parrakkaana pikkutakissa. Luulisin, että hänkin on jollain lailla etukäteen yrittänyt tehdä ulkoisestikin eroa perinnemiehen olemuksesta. Vai mitä ihmettä "tyttöilyllä" täällä tarkoitetaan. Uskon, että ns. tiittimiehenkin sukupuoliristiriita on pysyvä olotila, ristiriidan voimakkuus vaihtelee. Ei mies ristiriidattomalla mies-identiteetillä lähde mekko päällä ihmisten töllisteltäväksi, kyllä siinä pitää olla takana aika vahva tarve ilmentää naiseutta. Olkoonkin, että se voi saada joskus yliampuvia ja hassujakin ilmiasuja.
Haluaisit niin kovasti pidättää itselläsi oikeuden päättää muiden ihmisten sukupuolesta vai? Valitettavasti kenenkään sukupuoli ei ole mikään sinulle osoitettu mielipidekysymys. Yhteiskunnassamme tunnustetaan kaksi sukupuolta ja normaalissa kanssakäymisessä sekä virallisissakin yhteyksissä se asia selviää nimestä sekä hetun perusteella. Parasta vaan opetella sinunkin hyväksymään se tosiasia.
Mitä taas koko trans-ajatteluun tulee niin mitenpä määrittelisit ihmisen joka kertoo silloin tällöin pukeutuvansa naisten vaatteisiin ja nauttivansa siitä, mutta samaan vetoon toteaa olevansa muuten ihan tavallinen heteromies. Tämä henkilömme vaikuttaa myös aktiivisesti transvestiittien yhdistyksessä ja käy heille tarkoitetuissa kahvi-illoissa. Hän kertoo olevansa näin elämäänsä tyytyväinen eikä näe itsellään minkäänlaista identiteettiongelmaa.
Entäs mikä on mielestäsi sellaisen ihmisen määritelmä joka elää elämäänsä sukupuolineutraalisti pitkälle aikuisuuteen kokien ristiriitaa kehonsa ja sukupuolensa välillä, ja hakeutuu jossain vaiheessa hoitoihin kun elämä käy kestämättömäksi. Hän ei koskaan koe olevansa mikään transihminen, koska hänen ongelmansa on puhtaasti lääketieteellinen eikä sosiaalipsykologinen tai aatteellinen. Hoitojen jälkeen hän jatkaa elämäänsä tavallisena yhteiskunnan jäsenenä ilman sukupuoliristiriitaa.
Näillä kahdella esimerkillä oikeasta elämästä haluan vain todeta sen, että nämä asiat ovat toisistaan täysin erillisiä, eikä kyse ole mistään saman ilmiön eri voimakkuusasteista. Ilmeisesti on olemassa myös pieni "kolmannen sukupuolen" edustajien ryhmä, jolla koko elämä on yhtä transuilua, ja heille se on siis elämäntapa sekä aate, mutta sitä ei minusta pitäisi sekoittaa tähän keskusteluun.
"Entäs mikä on mielestäsi sellaisen ihmisen määritelmä joka elää elämäänsä sukupuolineutraalisti pitkälle aikuisuuteen kokien ristiriitaa kehonsa ja sukupuolensa välillä, ja hakeutuu jossain vaiheessa hoitoihin kun elämä käy kestämättömäksi. Hän ei koskaan koe olevansa mikään transihminen, koska hänen ongelmansa on puhtaasti lääketieteellinen eikä sosiaalipsykologinen tai aatteellinen. Hoitojen jälkeen hän jatkaa elämäänsä tavallisena yhteiskunnan jäsenenä ilman sukupuoliristiriitaa. "
Tämä "pystymetsästä" naiseksi itsensä korjannut ts ei ole alussa koskaan läpimenevä, koska naiseksi kasvaminen vie aikaa. Vain kaksi sukupuolta tunnustava yhteiskunta ihmisineen leimaa hänet transuksi, joiden yleensä ajatellaan olevan naisten vaatteisiin pukeutuvia miehiä. Tämän vuoksi nämä yksilöt haluavat korostaa olevansa transsukupuolisia eivätkä transvestiittejä.
"Tämä "pystymetsästä" naiseksi itsensä korjannut ts ei ole alussa koskaan läpimenevä, koska naiseksi kasvaminen vie aikaa."
Läpimeneväksi mihin, omaksi itsekseenkö?? Kuka on kehoittanut esiintymään koomisena minihamekorsettitransuna? Kuka on sanonut hänen edes pitäneen itseään jonain kirjainlyhenteenä "ts"? Sitäpaitsi kasvamisenkin osalta ajatuksesi on vähintäänkin kummallinen, vai tarkoitatko hameen pitoon kasvamista? Miten joku tiittityttöily koomisessa peruukissa ja hörhelöissä voisi auttaa asiaa??
"Vain kaksi sukupuolta tunnustava yhteiskunta ihmisineen leimaa hänet transuksi, joiden yleensä ajatellaan olevan naisten vaatteisiin pukeutuvia miehiä."
Yhteiskunta ei leimaa miksikään jos ei tee itsestään pelleä muiden silmissä...
"Tämän vuoksi nämä yksilöt haluavat korostaa olevansa transsukupuolisia eivätkä transvestiittejä."
Ei välttämättä. Osa kokee olevansa ensisijaisesti naisia tai miehiä eivätkä korosta muuta kuin korkeintaan lääketieteellistä diagnoosiaan. Siitäkin "korostamisesta" voi jättää kaikki transtermit pois kertomalla olevansa esimerkiksi sukupuolenkorjauksessa. Niin kannattaa tehdä jos ei halua tulla leimatuksi minkäälaiseksi transuksi.
mies naisten vaatteessa = transu.
sukupuolenkorjaus = transu.
Näin valtaväestö asian ajattelee. Valitettavasti. Ei ne mitään mistään diagnooseista ymmärrä. Tavis ajattelee että mies käy sukupuolenvahdosleikkauksessa ja muuttuu sillä naisen näköiseksi. Toiset miehet taas käyttää mekkoja ja patsastelevat ulkona peruukissa. Yhtä pellejä ja häiriintyneitä taviksen silmissä molemmat.
"Näillä kahdella esimerkillä oikeasta elämästä haluan vain todeta sen, että nämä asiat ovat toisistaan täysin erillisiä, eikä kyse ole mistään saman ilmiön eri voimakkuusasteista."
Tätähän juuri tarkoitinkin. Tämä käsite transvestismi on niin laaja ja epäselvä, että kahdesta täysin erillisestä asiasta voidaan käyttää samaa nimitystä. Johtaa siihen, että itse asiassa kinataan määritelmästä eikä osata puhua itse asiasta.
Minä en missään nimessä halua kenenkään sukupuolesta päättää eikä onneksi tarvitsekkaa. Mutta ei se sukupuolten lukumäärän arviointi ole mitään niin helppoa kuin että 1 1=2, paitsi juristille.
Niin itsestänikin kuin monesta muustakin olen havainnut erään, ilmeisesti aika yleisen vaihtoehdon. Henkilö kokee sukupuoliristiriitaa, mutta yhteiskunnan odotusten vuoksi ja joukkoon sulautuakseen esittää odotettua (syntyessä määriteltyä) sukupuoliroolia mahdollisimman täydellisesti. Jotkut pakenevat pahaa oloaan hetkellisesti omaan sukupuoleensa vaikka vain pukeutumalla läpimenon hyvyydestä riippuen julkisesti tai salaa. Ristiriidan voimistuessa vihdoinkin uskaltautuu ottamaan ratkaisevan askeleen ja lähtee sukupuolen korjausprosessiin. Prosessin läpäistyään elää tyytyväisenä oikeassa sukupuolessaan.
Tuo on varsin tavallinen kuvio, ehkä se kaikkein tavallisin. Usein henkilö voi jopa pistää vähän överiksikin ja (esim transnainen) valita upseerin tai rekkakuskin ammatin ja kasvattaa taleban-parran. Tällöin esittämisen takana on paljastumisen pelko ja siksi yritetään esittää mahdollisimman täydellisesti miestä. Transmiehillä luultavasti ei ole ihan vastaavaa kuviota, jossa transmies paljastumisen pelossa vetäisi prinsessaroolia.
Tää piilottelu on joissain muissa maissa vielä tavallisempaa, jos ympäristön paineet on kovemmat kuin meillä.
"Jotkut pakenevat pahaa oloaan hetkellisesti omaan sukupuoleensa vaikka vain pukeutumalla läpimenon hyvyydestä riippuen julkisesti tai salaa."
Totta helvetissä ihmiset pukeutuu, eihän sitä muuten ulkona tarkene ja olisihan se aika säädytöntä liikkua julkisesti alasti vaikka olisi hellekin. Jos sitten tarkoitatkin jotain mekkoleikkejä, niin ei kiinnosta sitten yhtään.
Mekkoleikit eivät taida kiinnostaa miehiä, transvestiittimiehiä lukuunottamatta. Mutta transnaiselle mekko on tavallinen vaatekappale siinä kuin muutkin vaatteet.
Minun mielestäni jotain on pahasti pielessä kun täällä ihmiset peilaa ikuisesti itseään toisiinsa pelkästään sairauden ja sille keksimilleen kirjainlyhenteiden kautta. Eihän sitä nyt syöpää sairastavat tai vaikkapa mt-kuntoutujatkaan loputtomiin tee. Vai oletteko kuulleet kenenkään edellämainituista sairauksista parantuneen kutsuvan itseään syöpäihmiseksi tai masennusihmiseksi? Jotenkin tuon tajuaisin jos se diagnoosi F64.0 aiheuttaisi jonkinlaisen pysyvän sairaudentilan, mutta kun näin ei käsittääkseni ole. Vai onko joillakin sittenkin näin? Ja jos näin on niin silloin F64.0 ei heillä olekaan mikään pelkkä väliaikainen lääketieteen väliintuloa vaativa tila, vaan esimerkiksi alkoholismin tapaan pysyvä elinikäinen haitta ja ongelma.
Ei muuta kuin teeässätelkää vaan toisianne...
ikinä naista, vaan oletko ikuisesti trans?
Siis minähän olen nainen. Transsukupuolisuus on menneisyyttä.
Yhteiskunta ei leimaa miksikään jos ei tee itsestään pelleä muiden silmissä...
Erittäin hyvin sanottu, leimautuminen ulkonäön perusteella johtuu yleensä siitä, että on niin sanottu "pellenaama" (kuten eräs ystäväni joka on luomu nainen sanoo) eli ylilaitetut transvestiitit, joiden "naisellisuus" on lähinnä koomista törttöilyä korkokengissä ja hörvelöt niskassa.
Tietenkään kaikki transvestiitit ei ole samanlaisia,vaan on myös paljon tv:eitä joilla on naiellisuutta tavoissaan ja pukeutumisessaan mutta monet kyllä tekevät tosi pahoja kämmejä, esim. laittavat luonnon kulmakarvoille kajaalia jne. mikä kiinnittää enemmän negatiivista huomiota kuin edustaa jotain naiskuvaa, naisena olemisen tärkeimpiä taitoja ulkonäön korostamiseen on se, että oppii meikkaamaan huomiota herättämättömälllä tavalla.
Toisaalta on totta myös toinen puoli, jos ihminen elää jatkuvasti "miesroolinsa" mukaisesti vaikkapa farkuissa ja villapaidassa, niin ei hänestä yhtäkkiä tule eleganttia leidiä, naiseuden kokemus ei kylläkään ole siitä kiinni, mutta totta on se, että naisena elämistä pitää oppia, esimerkiksi miten hameessa ollaan hienosti röhnöttämättä äijämäisessä kasassa olkapäät apina asennossa tai kuten välillä näkee, että istutaan pikkuhousut vilkkuen, kun halutaan pitää minihametta, mutta ei oikeasti osata olla siinä, omasta kohdaltani sanon, että jos haluaa elää naisellisena naisena pitää oppia tiettyjä tapoja, mutta ehdottomasti pitää välttää ylilyöntejä ja stereotypioiden ylikorostamista, on parempi olla hiukan harmaa kuin ylilyövä, tässä parhaita opettajia ovat luomunaiset, joilla itsellään on naiselliset tavat.
sanottakoon vielä, että en nyt puhu sukupuolen henkisestä kokemisesta täällä, itse olen Ts mutta en liitä sitä tähän tähän keskusteluun koska puhun vaatteista, joten jos joku haluaa kommentoida viestiäni vedoten siihen että sukupuolen kokeminen, eli nisena eläminen miehen ruummissa ei liity pukeutumisen millään lailla, voin sanoa olevani samaa mieltä, mutta että naisellisuuteen kuitenkin liitetään myös pukeutumine, joten sitäkin aihetta on hyvä silloin tällöin hiukan miettiä, tutkimusten ja hormonihoitojen ohella..
kun olin lastenpsykiatrisella osastolla 90-luvulla. En pysynyt käymään liikuntatunneilla, ja vaikka muuten olinkin koulun tunnollisin oppilas, niin pitihän hirveä lintsari saada kuriin. No kuitenkin, siellä osastolla oli joittenkin kesken kauheat hierarkiat sen perusteella, kuka oli ollut siellä niin ja niin kauan. Selän takana puhuttiin, että "se on ollu täällä jo vuoden, se on ollu täällä jo kolme kertaa, mulla on paljon vähemmän ongelmia ku sillä". Ja anorektikoilla tietysti oli kauheat kilpailut kuka on laihin. Nykyään niitten nimiä näkee kuolinilmotuksissa.
Ymmärrän kyllä sen, että jos kajotaan muuten terveeseen kehoon, pitää olla joku sairausluokitus takana.
Mutta miten transvestitteejä voisi pitää sairaina. Onhan meillä muutakin pellepukeutumista, esim. P. Siitoin, joka tykkää pukeutua aika ajoin natsiksi kesämökillään ja grillata kansanperinnettä rakastavien ystäviensä kanssa siellä makkaraa sekä laulaa kuorolaulua.
Entä ne, joilla on valtava tarve esiintyä pellehermanneina. Tämän vuoksi näitä ei olekaan sisällytetty sairausluokitukseen eikä pikkuhousuihinsa tumputtajatkaan sinne kuuluisi.
Kyllähän sinä höpisit ensin jostain transunaisista. Mikset ole enää, kyllästyitkö vaan ja heitit hameen poies?
Tätä tekstinosaako tarkoitit: "Mutta transnaiselle mekko on tavallinen vaatekappale siinä kuin muutkin vaatteet." En siis kirjoittanut transuista vaan transsukupuolisista naisista. Tuo tekstihän on selvää tekstiä joka pitäisi kaikkien ymmärtää. Yleensä transnaisella tarkoitetaan henkilöä jonka prosessi on vielä kesken, uusi juridinen sukupuolikin voi olla vielä vahvistamatta ja korjausleikkaukset tekemättä. No jotkut kutsuvat itseään transnaisiksi korjausten jälkeenkin.
En ole enää mielestäni transsukupuolinen koska olen kaikinpuolin nainen. En ole heittänyt hametta pois, niitä kuuluu vaatevarastooni useampiakin kuten muillakin naisilla.
Ai sulla on oikein vaatevarasto, mulla ei ole niin paljoa vaatteita vaan makkarin kaapit on riittäny hyvin tähän asti. Siinä mielessä kyllä kadehdin sua, kun mulla ei ole ollu ikinä niin paljoa rahaa käytettävissä vaatteisiin. Mut tervetuloa kuitenkin meidän naisten porukkaan, kun kerran naiseksi oot nyt päättänyt ryhtyä ;)
kappas kun pukkaa huumoria päälle! Ja se rivinvälien lukeminenkin jatkuu mainiosti. No jaa ehkäpä se vaatevarasto on se makkarin nurkassa oleva kasa kun kaapit eivät enää riitä. Olisihan se kivaa shoppailla kun olisi joku maksamassa laskut, mutta kun itse joutuu jokaisen rätin maksamaan joutuu vanhatkin vaatteet säilyttämään ja käyttämään. Ei nuo tulot kovin kummoiset ole.
"Mut tervetuloa kuitenkin meidän naisten porukkaan, kun kerran naiseksi oot nyt päättänyt ryhtyä ;) "
Täytyi oikein tutkia kirjoituksiani, mutta en löytänyt kohtaa jossa olisin noin kirjoittanut. Sen verran tiedoksi etten ole koskaan "ryhtynyt" naiseksi, olen ollut nainen syntymästäni saakka.
Mutta ei se tavatonta ole pitää naiseutta rikoksena yhteiskunnassa. Olen pohdiskellut tuota. Mutta jos se on rikos, johon ryhdytään, niin mitä vastaan se rikkoo?
Ehkä sitä vastaan, että koko yhteiskunta rakentuu kikkelinpalvonnalle ja niin miehet kuin naisetkin mittaavat arvoaan kikkeleissä, miehet toisiinsa ja monet naiset hurmaamiinsa kikkeleihin nähden.
Sitten tulee joku yksilö ja haluaa laskea pyllymäkeä koko kikkelijärjestelmällä. Kyllä se ilmeisen rikollista on. Ei auta että yksilö sanoo tunteneensa olleensa nainen aina, hänelle on jo mitattu kikkeliarvo ja siitä luopuminen romahduttaa pörssin.
viiksekäs nainen tuo p-mummoilun maailman mestari
teidän mummo!
vain vanha liha on noin virkeänä jo aamuvarhain...
Nyt on kiva tunne kun lukee teidän juttujanne. Semmoista oikeaa asiaa!
"Minunkin kokemukseni ovat olleet monilta osin samankaltaisia kuin "nk. tiittitaustaisella". Erona kuitenkin on ollut toisaalta se, että sisäinen naiskokemukseni ei ole ollut ihan jatkuvasti kehisssä, joten olen oppinut kasvuprosessini aikana hahmottamaan moniakin asioita miesnäkökulmasta. Olen myös pärjäillyt elämässäni miehenä kohtuullisesti."
Onhan se minullakin pakosta mennyt niin että asiat on voimakkaastikin suuntautuneet miehisiin asioihin. Niistä irtipääsy ja "myöhäisherännäisyys" itsestään onkin syynä siihen että nyt on pakko hyväksyä tosiasiat. Onhan esim. rullatuoliin joutunut tai vielä pahemminkin vammautunut joutunut myös sopeutumaan asioihinsa. Se vain näissäkin tapauksissa on yhteistä että "haave" siitä toisesta vaihtoehdosta ei kuole varmasti koskaan!
Tyttöillessä joko "nättinä" tai tuulipuvussa, se antoi minullekin jotain helpotusta sisäiseen paineeseen vaikka itku olikin usein mukana myös! Se vain on ihmeellistä nyt kun on saanut käsitellä asioita "oikeitten ihmisten" kanssa, on helppoa elää tään asian kanssa tarvitsematta enään "tyttöilyä". Tämänhetkistä kivaa fiilistä haluais vain jakaa muillekin, siksikin tää riitely mikä täällä on ollut yleistä, tuntuu niin surulliselta ja kipeältä!
Tiedän että olen ja tulen olemaan transu ikuisesti ja en sitä häpeä muillekaan myöntää!
kirjoituksiasi lukiessa että haluaisit olla enemmänkin kuin vain ikuinen transu. Mikä on aiheuttanut tuollaisen periksi antamisen. Minä en antanut periksi vaan kahlasin prosessin läpi ja olen siihen tyytyväinen tyyliin 'parempi myöhään kuin ei milloinkaan'. Loppuelämäni olisi ollut todella raskasta jos olisin luovuttanut aiheettomasti.
Moni tiitti liikkuu identiteetiltään hämärällä vyöhykkeellä. Useimmat heistä ovat kuitenkin siinä suhteessa realisteja tajutakseen, että radikaali siirtymä totaaliseen naisen elämään olisi heidän kohdallaan todennäköisesti katastrofi tavalla tai toisella. Tällöin jäädään ikuisesti sisäisesti ristiriitaiseen "välitilaan". Tätä asiaahan myös tutkitaan prosessiin lähteviltäkin, ettei siihen mentäisi liian kevein perustein.
Sukupuolten väliin jäävä tila voi olla joillekin periaatteessa elämää rikastuttavakin kokemus. Suurimman negatiivisen paineen tuossa tilassa oleville henkilöille muodostaa ympäröivän maailman suvaitsematon suhtautuminen.
Joillekin välimaastossa oleville ristiriitakokemus taas voi kasvaa vähitellen elämän aikana sellaisiin mittoihin, että sitä taas voi kutsua transsukupuolisuudeksi. Tästä tässä ketjussakin on monta kuvausta.
tarinaa ,olen elänyt naisen elämää 12v ja myos naisen sosiaalista elämää ,minulla on oma tukuverkko jonka puoleen kääntyä.Jos tarvitsen apua jossain tilanteessa ,esim menen matkoille voin luottaa nais kavereihini.Olen operoimaton nainen .Eräs sairaus estää operoinnin.Sukuni hyväksyy minut.Mutta oneksi ei ole mitään mitä niehillä on .kuten karvoja tai partaa .Sukuni syytä liian sisä siittoista ihmistä.Olen sini verinen ja olen kyllä oikeastaan onellinen koska ,kunn huomasivat nuorena .että minut oli tarkoitettu tytöksi kasavatettiin sen mukaan.Muista minun ihanan nuketaloni ja rakkaan mollamaijani.Olen nykyään jo aikuinen nainen ja olen myos elänyt vaiheen .niistä hirveistä nailon sukista ja muista hameista .näihin nyky ajan sukiksiin ja vaatteisiin.ONekseni vaikka yksi juttu on liikaa,ei ole tarvinyt elää miehen elämää .TÄMÄ on yksi totuus mikä vaaditaan kun alkaa elämään naisena.Naisena on naisten velvoitteet kuten olen joutunut hoitamaan lapsia ei omia vaan kiireisten sukulaisten,voi,voi niitä kakka vaippojen vaihtoja ja ruuan tekoa ja siivoomista, onneksi oli aina lauantaina tanssit ja nuorena ne ihanat lavatanssit kun hameen helmat pyöri.
Epäselvästä (siniverisyys) tarinastasi voi päätellä että sinut on kasvatettu pienestä pitäen tytöksi (nukketalot ja mollamaijat) ja sanot olleesi nyt 12 vuotta naisena. Olet siis 12-vuotias. Etköhän ole liian pieni lavatansseihin? Ja onko niitä enää missään?
"Naisena on naisten velvoitteet kuten olen joutunut hoitamaan lapsia ei omia vaan kiireisten sukulaisten,voi,voi niitä kakka vaippojen vaihtoja ja ruuan tekoa ja siivoomista, onneksi oli aina lauantaina tanssit ja nuorena ne ihanat lavatanssit kun hameen helmat pyöri."
Lavatansseissa tuli käytyä todella paljon. Ne päättyivät siihen kun piti hoitaa OMIA lapsia, kakkavaipponeen. Ruuan laitto ja siivous on ihan luonnollista, sehän kuuluu kodinhoitoon. Jopa omat poikanikin ovat sen opetelleet. Tuo on tavallista, eikä mitenkään kauhisteltavia naisen velvoiteita.
Joo näinhän se on, mutta naisena eläessä saa sitten tuntumaa siihen mihin muut naiset ovat sopeutuneet.
Tavismiesystäväni puhui ennen prosessiani ns. tissifaktorista puhuessaan naisten eroista, kuvitelluista tai sosiaalisessa mielessä olevista.
Sivuutin nuo kommentit silloin olankohautuksella, mutta olen kyllä muistanut sanan tissifaktori myöhemminkin. Faktori on kokonaisuuteen vaikuttava tekijä ja esiintyy sanana mm. faktorianalyysissa.
Olen huomannut että nuo tissit vaikuttavat siihen, millaisia ominaisuuksia sinulla kuvitellaan olevan. Kun on tissit, oletetaan että olet pätevä lastenhoitaja ja pätevä kakkavaippojen vaihtaja. Samoin hiekkalaatikolla äiti saattaa antaa sinulle lapsesi hoidettavaksi poistuessaan esim. hetkeksi vessaan. Tissit on varma merkki siitä että täytät naisen rooliodotukset yhteiskunnassa.
Kodinhoito ja siivous ovat tehtäviä, jotka ovat nykyaikana yhteisiä. Aika paljon niidenkin jakamisessa on vielä epätasapainoa, naiset joutuvat tekemään työpäivänsä päätteeksi enemmän kotitöitä kuin miehet. Ehkä syy on osaksi siinä, että naisen osaan oletetaan että hän käy töissä vaan virkistäytymässä, poissa varsinaiselta virkapaikaltaan kotoa. Lapsen sairauspoissaolojen hoito yms. asiat oletetaan että nainen hoitaa. Myös palkkaus on siksi heikompi koska oletetaan että naisella on huonompi sitoutuminen työhönsä, koska hänellä on perheellisen velvoitteita. Tämä näkyy valitettavan usein palkkauksessa, jolloin naisella oletetaan olevan mies, joka hoitaa naisen kiinteät kulut kuten vuokranmaksun. Naiselle maksettava palkka on siten vain kulukorvaus vaatteista töissä ja vähän karkkirahaa. Edellytyksenä on että olet sitten vastaavasti nättinä töissä.
Olen vuosien varrella huomannut tiittien olevan sovinisteja pahimmasta päästä. Perustelen tätä sillä naisen pelkkään kuoreen pohjautuvalla ihailulla, jota vahvistavat omassa mielessään luodut seksistiset stereotypiat joita tiitti toteuttaa omassa "naiseudessaan". Heille nainen on pelkkä aivoton, sipsutteleva ja kikatteleva objekti minihameessaan, ja auta armias jos joku uskaltaa kyseenaalaistaa heidän naisnäkemyksensa tai käsityksensä naiseuden olemuksesta...
En varmasti ikinä tule ymmärtämään tiittejä eivätkä he luultavaasti meitä. En todellakaan ymmärrä onko se yliammuttu naisen irvikuva todella osa tiitin omaa identiteettiä. Vaikea uskoa. Enemmänkin se on kuvitelma, mielikuva.
Mutta jos se on osa heidän identiteettiään, niin aika hurjaa joukkoa ovat.
Olet ilmeisesti tavannut pelkkiä aivottomia, sipsuttelevia ja kikattelevia tiittejä minihameessaan. Minä olen tavannut myös aivottomia, sipsuttelevia ja kikattelevia oikeita naisia minihameessaan.
Kannattaa valita seuransa paremmin.
ne oikeat naiset tulee valituksi
Mainitsemasi "se yliammuttu naisen irvikuva" on useasti homo joka tällä tavoin etsii uhriaan itelleen! (niitähän riittää, valitettavasti)
Muusta syystä "tyttöilevän" pukeutuminen saattaa siirtyä jopa "tuulipuku asteellekin", riittää kun saa ees hetken kokea/tuntea olla se jonka tietääkin olevan!
Se hyöty "tyttöilystä" on että osaa pukeutua/olla naisen näköinen kun/jos menee korjauttaan sukupuolensa oikeaksi. Ei kulje sitten kalpeana ja mauttomasti pukeutuneena toisten ihmeteltävänä.(niitäkin riittää, valitettavasti)
Jos taas tajuaa ettei voi peilikuvaansa ENÄÄN muuttaa oikeaksi, "tuulipukukin" jää pois. Tietoisuuttahan "siitä oikeasta" ei saa jäämään pois kun vasta sitten haudassa!
En ole ikinä kuullut vielä naiseksi pukeutuneesta homosta. Luulin, että homot pitää miehistä. Vai olisiko naiseksi pukeutunut homo kyttäämässä heteromiehiä? Turpiin tulisi siinä tapauksessa.
Tai ehkä olen itse transtaustaisena heteronaisena mielestäsi naiseksi pukeutunut homo? En kuitenkaan ole yliammuttu irvikuva.
harrastaa ainakin pikkuhousuihin pukeutumista ja sellasta, ei se nyt niin ihmeellistä ole.
...drag queen-kulttuurissa homoilla on merkittävä osa. Heille on tyypillistä pukeutua niin yliampuvasti naiseksi, ettei sitä edes voi kutsua naiselliseksi vaan enemmänkin naisen parodioinniksi. Osa taas integroituu vähemmän yliampuvaan, naisjulkkikisia imitoivaan ns. female inpersonator-ryhmään. Näistä imitoijista läheskäämn kaikki eivät ole homoja.
Suomessa tuntuu myös olevan seuranhakupalstojen mukaan aika paljon homoja, jotka orientoituvat miestä kohtaan tuntemaansa seksuaaliseen mielenkiintoonsa naisroolin kautta.
Vähäisen elämänkokemukseni mukaan nämä ovat tyypillisimmät tavat, joilla homo "ajautuu" väljästi ja laveasti määritellyn transilmiön pariin. Tämä kaikki sukupuolirajojen heiluttelu tuskin tekee heistä sen vähemmän arvokkaita ihmisiä kuin muutkaan.
"Se hyöty "tyttöilystä" on että osaa pukeutua/olla naisen näköinen kun/jos menee korjauttaan sukupuolensa oikeaksi. Ei kulje sitten kalpeana ja mauttomasti pukeutuneena toisten ihmeteltävänä.(niitäkin riittää, valitettavasti)"
Sinulla on tainnut jäädä levy kiertämään samaa uraa. Aika moni aivan tavallinenkin nainen on kalpea ja vielä useampi mauttomasti pukeutunut. Oletko edes varma oliko tuo mainitsemasi yksi esimerkki transnainen. Jospa olikin kyseessä ujo nainen. Oletko nähnyt varmasti useampia transnaisia jotka ovat olleet kertomasi tyylisiä. Olen tavannut paljon transnaisia, enkä ole tavannut yhtäkään ruollaista kalpeaa ja mauttomasti pukeutunutta. Tapaamieni transnaisten asut ovat olleet samanlaisia kuin muillakin naisilla.
mutta yllättävän iso osa noista jotka ulospäin näyttää saattaa "naiseksi pukeutuvilta homoilta" on todellisuudessa transnaisia...
"En todellakaan ymmärrä onko se yliammuttu naisen irvikuva todella osa tiitin omaa identiteettiä."
Miksi sitten itse yleistätte!!!
En minä sanonutkaan että kaikki, vain ne jotka olen sillä perusteella hoksannut. Kaikkia en ole huomannut siksikään että ovat ULOSPÄINKIN naisen näköisiä!
Tiedän kyllä että on olemassa kalpeita "tavallisiakin" naisia, mutta silloin vain totean että "Onpa kalpea nainen"!!:-)
ja korjaus 52vuotta ja eristyksissä suuriman osan ja kasvatettu tyttönä ja aika kului ja jatkoin kaikesta huolimatta naisena minua ei lannistettu ,muuta edelleen minut on hyväsytty suvussani.Olen kasvattanut siskojeni lapsia ja tulemme hyvin toimeen ja niille olen mamma mummu.Enkä ole ainoa,osa on korjattu naiseksi kokonaan.Mun nenille ei miehet hypi eikä kurittomat akat osaan vieläkin heiluttaa märkää rättiä ympäri korvia!
Oma muutoksesi oli takinkääntö miehestä naiseksi. Järkytti varmaan monia ja tuli yllätyksenä kaikille. Jos olisit kokenut voimakasta sukupuoliristiriitaa lapsesta saakka, sinäkin olisit "tyttöillyt" tai et olisi kestänyt hengissä hoitoihin saakka. Pitää muistaa ettei ennen ollut nykyisenkaltaisia transsukupuolisten hoitoja.
naiseksi ryhtyminen nyky aikana ei ole edes verattavissa siihen ,että on joutunut naiseksi väärään kropaanon lapsena jo tajunut olevansa tyttö ja elettiin vuotta 1962.Siihen aikaan se oli niin paha juttu,että homoudesta tuomittiin jopa vankilaan.Siloin aatelis perheiden poikkeukset jotka ei olleet normaaleja pidettiin salassa ja usein naamioitiin pakkomieleltään olevat pojat jotka olivat kuin tytöt ,tytöiksi ja he saivat yksityis opetusta ja joutiuvat tekemään samat asiat kuin tytöt ja olivat lähes aina nukeineen ja muineen uskotun hoitajan kanssa ja joutuivat aina välillä psyatrien hellään huomaan. aikojen muuttuessa jatkoivat elämäänsä usein naisena .Eleivät olleet päätyneet hulujen huoneelle.Olen itse käynyt myös sen helvetin läpi.Synyinn 1950 ja tiedän mitä se helvetti oli ja nykyään nautin olostani ei tarvitse olla eristyksissä ongelmiensa kanssa.
kun joutuikin tuohon aikaan elämään tavallisen työläisperheen poikana (muutaman vuoden vanhempana) joka koki olevansakin tyttö. Oli käytävä kansakoulua niine hyvineen ja salattava ajatuksensa ettei olisi heitetty hullujenhuoneeseen. Psykiatrisia hoitoja ei voinut ajatellakaan, nehän olivat vain niitä rikkaiden kotkotuksia. Vuosikymmenten rutistus väärässä sukupuolessa miehen ja perheenisän roolia vetäen oli melkoinen henkinenkin taakka. Ihme ettei joutunut hullujenhuoneeseen tai tehnyt itsemurhaa. Vasta nykyinen laki ja sen helpommat ja täsmällisesti määritellyt hoidot auttoivat pääsemään vihdoinkin oman sukupuolensa täydelliseen elämään, myös fyysisesti.
varmaan yhtä helvettiä,ihmiset oli ,minun mielestäni liian kaavoihin kasvatettu tai jopa kirko uskononon sokaisemia.Onse vaan joilakin ihmisillä älykkyys osamäärä rajoitettu.Kun ei ymmärretä yksin kertaista asiaa,että vaatteet ei tee homoa ei transua vaan ihmisen joka viihtyy niissä vaatteissa mitkä tuntuu hyvältä.Teot tekee ja sukupuolinen suuntautuminen samaa sukupuolta kohtaan,Vaate on kangasra ei se tajua kenen päällä se on, Minäkin voin jos tuntuu mukavammalta laitaa hameen päälle muutamatta itsesäni mitään.Ai juu jokuhan voi jopa käydä käsiksi hama niekkaan,mutta,mutta olen 198cm pitkä karateka enkä katsele suopein silmin kun väkivälta astuu kuvaan.Minua ei haittaa miten joku pukeutuu luonne ratkaisee.On lisäksi oman arvonsa häpäisemistä ja sukupuolensa kun nälvii toista ihmistä,ja on olevinaan muita parempi.Jos olet mielestäsi tyttö tai naismainen mies käyttäydyt sen mukaan ,tai poika tai mies mäinennainen käyttäydyt sen mukaan ,niin teitä kohdellaan oikein , jos ihmisillä on älyllistä elämää aivoissa.
Oot muuten 65-vuotiaaksi mieheksi hirmu pitkä (198) "hamaniekka". Tuo sun karatefilosofiasi oli upeeta luettavaa: "Vaate on kangasra ei se tajua kenen päällä se on". Ainoostaan tuo "mäinennainen" ei oikein aukea minulle, mikähän se sitten mahtaa olla?
tarkoittaa miesmäistänaista .Hamaniekka on mustanvyön taistelu asu joka on hameen näköinen asu.