otsikkokin sen kai jo kertoo, sain lapseni takaisin kotiin. Melkeen neljän vuoden huostassa olon jälkeen sain vihdoinkin kuulla ne sanat, huostaanotolle ei enää ole perusteita, tyttö kotiutetaan.
Ei voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen.
Kovasti on töitä tehty tämän eteen, palkinto oli paras mahdollinen. =))
Ei voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen.
Kovasti on töitä tehty tämän eteen, palkinto oli paras mahdollinen. =))
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onnea ja hyvää yhteistä jatkoa molemmille!
noin kauan? Kun minulla kesti 1.5 vuotta. Kun minulla ja sos.työnt. oli muka asianajajan mukaan väärinkäsitys kun vein asian hallinto-oikeuteen. Ja tiesin koko ajan kun pyysin apua, että ei ole helppo asia kun sos. työntekijät vääntävät asioita. Eli perusteeton huostaanotto. Asuntoni oli homeasunto johon pyysin apua. Siis köyhä kunta ei pystynyt järjestään sitä mitä pyysin. Mutta pääasia on,että minun ei tarvitse asua homeasunnossa lasteni kanssa. Ja nyt olen onnellinen kun kumminkin sain 2 tyttöäni kotiin. Mutta ongelmat ei jäänyt siihen. Edellenkin joudun oleen ohjaaja jollekkin perheelle johon vanhin tyttöni haluaa vain pienien tulojeni vuoksi.Olen nyt sairaspvä rahoilla joka on pienempi kuin palkkani on. Mutta kun minulla on nuori joka napsauttaa sormiaan niin homma toimii, että sosulta rahat pois menetelmällä. Sossu aina kysyy mitä nuori haluaa ja sen mukaan aina mennään. Kiertolainen kait hänestä tulee kun sossu ohjaa rahan kautta menetelmillä. Joten kohta taas ollan oikeuden käsissä. Mutta mitä sillä on väljä kun haen okeuksia lapseni suhteen. Näin meillä tällähetkellä. Olen onnellinen puolestasi kun kumminkin sait tyttösi kotiin.Onnea sinulle ja voimia. Minä kyllä jaksan taistella, ehkä en ole helppo vastus sossun työntekijöille. Periksi ei anneta.
nyt voitte taas nauttia elämästä täysin rinnoin!
Kunpa näitä ilosaomia kuulisi useammin!
Uskon että olet saanut tehdä kovasti töitä sen eteen että saat lapsesi takaisin :)
Voit olla ylpeä itsestäsi että olet jaksanut noin pitkään taistella niitä vastaan.
ketkä ovat "ne" mitä vastaan aloittaja on jaksanut taistella:
>Kiitoksia
Kirjoittanut: aloittaja 3.11.2008 klo 11.57
teille jotka olette iloisesti reagoineet minun ilooni. =)
Lapsi huostattiin mun masennuksen ja alkoholin käytön takia. Sijoitus oli näin pitkä aikainen koska en itse halunnut ottaa mitään riskejä kotiin paluun suhteen, halusin olla varma siitä että pystyn tarjoamaan lapselleni kaiken mitä hän tarvitsee. Halusin myös varmistua itsestäni äitinä ja puolisona.
Sos toimen työskentelyssä ei ole mulla kyllä mitään valittamista, he ovat hoitaneet työnsä todella hyvin. Ja sijaisperhe on ollut aivan ihana, heidän kanssaan yhteistyö jatkuu edelleen ja toivottavasti vielä pitkään. Sitä olen tässä nyt vain pähkäillyt, että miten kerron lapselleni hänen asuvan taas kotona? Tyttö reagoi todella vahvasti yleensäkin kaikkiin muutoksiin, en oikein tiedä että mikä olisi hyvä tapa kertoa tällainen asia..?
Nii ja siis en ole mikään sossun täti vaan ihan oikea äiti joka onnistui saamaan huostaanoton puretuksi kovalla työllä ja ammatti-ihmisten avulla <
Hohhoijaa ja hopoti hoo.
Minkätähden alunperin sossut olivat pidättäneet lapsesi?
Minuna pistää korvaan, kun puhutaan sossua vastaan taistelusta. Pyydän anteeksi, jos se jotain loukkaa. Mutta itse koin sossut auttajiksemme. suurimmat taisteluni olen joutunut käymään itseäni, omaa riippuvuusongelmaani ja ympäröivää alakulttuuria vastaan. Lapsi on kotona ja taistelu jatkuu sossun ja muiden avulla.
vastaan, mutta moni on joutunut siihen tilanteeseen. Minullakin oli kyllä hyvät sosiaalityöntekijät, mutta mikään itsestään selvyys ei hyvien sosiaalityöntekijöiden saaminen tosiaankaan ole.
Hyvät, että voitit riippuvuuden! Tässä taas yksi näyttö, että varmasti onnistuu kun vain tahtoa löytyy. Ei se helppoa ole, mutta onnistuu joka tapauksessa.
Tässä ne huostaanottotilanteiden erot nähdäänkin, että minulla ei ollut ikinä kyse mistään riippuvuudesta. Siksi taisteluni oli aikanaan vain hirveää sijoituspaikkaa vastaan ja tärkeintä oli saada sossut näkemään, että hoidollisen huostaanoton päämäärä ei siellä toteutunut, kaukana siitä. Kun en palauttanut lasta lomalta enää sijaispaikkaan, sain heti sossuilta luvan jäädä kotiin ja lapsi on ollut kotona sieltä asti.
Että tämänkin on kirjoittanut jokin "sossu"... Tuntuu vaan että näin "maalataan" taas sossujen mustaksi mennyttä mainetta valkoiseksi.
Onnea äidille ja kaikkiea hyvää, jos näin tosiaan tässä yhteiskunnassa harvoin pääsee käymään. Mutta valitettavasti, jotenkin tässä vaan taas paistaa läpi, se jokin...
kaikkea kun ei tiedä mitä täällä kirjoitellaan ja kuka.
Hyvin hyvin vaikea uskoa...
että voi olla onnistuneitakin sijoituksia? Minä en ole tämän kirjoituksen alkuperäinen kirjoittaja vaan toinen, jonka lapsi on myös kotiutunut yli 4 vuoden huostaanoton jälkeen.
Minulla on ollut niin hyvä onni, että olen saanut kohdata vain ammattitaitoisia ja ihania sossuja. Minulla ei ole mitään negatiivisia vibroja sossuja eikä lapseni sijoituspaikan immeisten kanssa. Meillä huostaanotto oli paikallaan ja teki oman tehtävänsä.
Äläkä edes viitsii vastata tähän, että tämäkin kirjoitus on jonkun sossun kirjoittama.
teille jotka olette iloisesti reagoineet minun ilooni. =)
Lapsi huostattiin mun masennuksen ja alkoholin käytön takia. Sijoitus oli näin pitkä aikainen koska en itse halunnut ottaa mitään riskejä kotiin paluun suhteen, halusin olla varma siitä että pystyn tarjoamaan lapselleni kaiken mitä hän tarvitsee. Halusin myös varmistua itsestäni äitinä ja puolisona.
Sos toimen työskentelyssä ei ole mulla kyllä mitään valittamista, he ovat hoitaneet työnsä todella hyvin. Ja sijaisperhe on ollut aivan ihana, heidän kanssaan yhteistyö jatkuu edelleen ja toivottavasti vielä pitkään. Sitä olen tässä nyt vain pähkäillyt, että miten kerron lapselleni hänen asuvan taas kotona? Tyttö reagoi todella vahvasti yleensäkin kaikkiin muutoksiin, en oikein tiedä että mikä olisi hyvä tapa kertoa tällainen asia..?
Nii ja siis en ole mikään sossun täti vaan ihan oikea äiti joka onnistui saamaan huostaanoton puretuksi kovalla työllä ja ammatti-ihmisten avulla