Kahdelle siskolle poltan kynttilää.
Molemmat kuolivat keväällä.
Itkua vaan meinaa tulla vaikka kaikkien on täältä lähdettävä.
Molemmat kuolivat keväällä.
Itkua vaan meinaa tulla vaikka kaikkien on täältä lähdettävä.
Aika on ainoa armollinen
surueihellitä
11563
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
pitkään myös minun elämässä,rakkaitten pois meno on kovin vaikeaa hyväksyä, aina miettii oisko jotain voinut tehdä jotta elämä olisi jatkunut vielä muutaman vuoden, käyn haudoilla aina kun se on mahdollista.
Itse iloitsen siitä, että kaikki sisareni vielä ovat elossa. Myös lapseni ja lastenlapseni, vaikka sieltä suunnalta on pienoisia huolenaiheita ilmaantunut.
armollinen. Keväästä on lyhyt aika ja itku herkässä, jos suhde on ollut läheinen. Itkeminen on luonnon oma keino helpottaa, itke vaan niin paljon kuin itkettää. Minun ei tarvitse sytyttää kynttilää sisarusteni haudoille, koska kaikki ovat elossa. Mieheni kuolemasta on kulunut kohta neljä vuotta. Harvoin enää itken, vaikka kaipaan häntä. Aika tekee tehtävänsä, myös Sinulle.
Lapsuuden perheestäni olen vain minä elossa. Nuorempi veljeni kuoli keväällä. Hänen elämänsä oli jo kivuliasta loppuaikana, niin etten toivonut enää lisää kipua. Olen menettänyt mieheni myös.
Mutta en tunne itseäni yksinäiseksi enkä enää surulliseksi. Äitini sanoi joskus, että olen kuin matkalainen, suren aikani ja laitan sitten asiat matkalaukkuun ja nostan hyllylle. En tiedä, onko asia ihan niinkään.
Vanhemmistani ja appivanhemmistani näin, että aikuisenkin lapsen kuolema on niin suuri suru, että sen alle meinaa murtua.
Oman kynttilän voi nettiin sytyttää googlettamalla Lintukoto/muut/sytytä kynttilä. Siellä se meidän kynttilä palaa. Käykää katselemassa.
toimintaa?
On kaupallinen. Sivua pitää Aapo Puskala ja jutut osittain suuntautuu City lehteen. Suomi 24 sivuja ylläpitää Eniro. Aina kun kirjoittelet näille sivuille Eniro vaurastuu.
yllättäessä. Täytyy olla aika addiktoitunut virtuaaliin jos näin toimisi.
hautausmaallakin ravaaminen, niin onhan se konretiaa.
Ilman muuta vaikea addikti, entä sinulla?
Voi,kuinka ymmärrän tuskaasi.Menetin ainoan sisareni vain 51v vaikeaan ja nopeasti etenevään syöpään.Se oli yhden aikakauden loppu elämäsäni.Nyt,kun vanhempanikin ovat poissa,ei ole ketään,jonka kanssa muistella lapsuuden ihania aikoja omassa silloisessa perheyhteisössä.Omat muistot tietysti,mutta jaettu ilo on aina kaksinkertainen.
Voin sanoa,että aika on armollinen tässäkin suhteessa,mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin sisareni on mielessä useita kertoja päivässä.
Koita jaksaa,muuta en osaa sanoa.
Voi,kuinka ymmärrän tuskaasi.Menetin ainoan sisareni vain 51v vaikeaan ja nopeasti etenevään syöpään.Se oli yhden aikakauden loppu elämäsäni.Nyt,kun vanhempanikin ovat poissa,ei ole ketään,jonka kanssa muistella lapsuuden ihania aikoja omassa silloisessa perheyhteisössä.Omat muistot tietysti,mutta jaettu ilo on aina kaksinkertainen.
Voin sanoa,että aika on armollinen tässäkin suhteessa,mutta vielä viiden vuoden jälkeenkin sisareni on mielessä useita kertoja päivässä.
Koita jaksaa,muuta en osaa sanoa.