Olen 31-vuotias aviossa elävä mies ja neljän lapsen isä. Olemme ajautuneet perheen kanssa vakaviin taloudellisiin vaikeuksiin, jotka alkoivat jo vuosia sitten. Olen suurimman osan parhaasta eliniästäni käyttänyt raha-asioiden miettimiseen ja siihen, millä maksan seuraavana päivänä erääntyvät laskut, luotot ja lainat. Ajatuksiini ei ole mahtunut ainuttakaan positiivista asiaa viime vuosina. Sen takia olenkin ollut hyvin hankala aviomies/perheenisä. Painetta on tullut joka puolelta, eikä se ole hetkeksikään helpottanut. Kun tähän vielä lisätään äitini kuolema ja velipojan itsemurha, niin soppa on ollut valmis. Velkaa minulla on tällä hetkellä noin 100 000e (tarkkaa summaa en tiedä, eikä juuri kiinnostakaan tietää. Tähän päivään mennessä olen pystynyt hoitamaan korkoja ja vähän lyhennyksiäkin, mutta pääasiassa velkamäärä on kertynyt siitä, että olen ottanut velkaa velanmaksuun ja sen vuoksi summa alkaa hipoa pilviä. Pari viikkoa sitten, syvän masennuksen kourissa, katselin jälleen kerran sitä 5cm korkeaa laskunivaskaa - ensimmäinen mieleentullut ajatus oli, että mistäkähän päästä sitä nyt alkaisi penkaisemaan, mitä maksaisi ja mitä jättäisi maksamatta? Sitä aikani katsottuani sain ahaa-elämyksen, joka minun olisi tullut saada jo vuosia sitten. Otin laskunipun kauniiseen käteen, ja koska leivinuunissa sattui juuri sopivasti räiskymään tuli, aukaisin reippaasti uuninluukun ja viskasin laskunipun tulen ruuaksi. Vaimoni tätä ihmetellessä, tuumasin hänelle, ettei oloni ole vuosiin ollut näin helpottunut, eikä laskunippua ole koskaan ollut vielä näin hyvässä kuosissa. Ja sillä hetkellä päätin, etten maksa enää ainuttakaan lainanlyhennystä, korkoja enkä muitakaan luottoja, koska sillä ei ole mitään merkitystä loputtomassa suossa.
Nyt soitin velkaneuvojalle ja varasin ajan helmikuulle, ja velkaneuvoja sanoi, että laitetaan velkajärjestelyanomus vireille. Samalla hän sanoi, ettei minun ole mitään järkeä maksaa tällaisia määriä korkoja kuukaudessa ja että antaisin lainojen mennä suosiolla ulosottoon, koska ulosottoviranomaisen palkata pidättämä summa on huomattavasti pienempi kuin korot, joita olen maksanut. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan!
Tässä on tarinani lyhykäisyydessään. Olen huono ihminen, tunnustan sen. Olen epäonnistunut monessa asiassa, minua saa täällä julkisesti haukkua, jos mieli tekee. Se ei satu minuun näitten koettelemusten jälkeen enää pätkääkään.
Nyt soitin velkaneuvojalle ja varasin ajan helmikuulle, ja velkaneuvoja sanoi, että laitetaan velkajärjestelyanomus vireille. Samalla hän sanoi, ettei minun ole mitään järkeä maksaa tällaisia määriä korkoja kuukaudessa ja että antaisin lainojen mennä suosiolla ulosottoon, koska ulosottoviranomaisen palkata pidättämä summa on huomattavasti pienempi kuin korot, joita olen maksanut. Katsotaan, mitä aika tuo tullessaan!
Tässä on tarinani lyhykäisyydessään. Olen huono ihminen, tunnustan sen. Olen epäonnistunut monessa asiassa, minua saa täällä julkisesti haukkua, jos mieli tekee. Se ei satu minuun näitten koettelemusten jälkeen enää pätkääkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olisi ollut siellä velkaneuvonnassa suunnaton apu!
Velkajärjestelyyn pyydetään kaikki sinun laskut,myös ne poltetut joten ne löytyy kyllä velkojan taholta joihin velkajärjestelijä ottaa virkansa puolesta yhteyttä.Sinun pitää muistaa KAIKKI velkojat ja se on myös sinun etusi ilmoittaa ne,velkamäärää ei tarvitse muistaa,ne selviää siis velkojan toimesta.Tsemppiä ja jaksamista!
Et todellakaan ole huono ihminen, olet vain joutunut tai ajautunut noidankehään. Tuo laskujen uuniin heittäminen oli sinulle vapauttava kokemus, koska se osoitti tien ulos noidankehästä - edes hetkeksi aikaa.
Tekona se ei ollut mitenkään järkevä, mutta kukapa meistä osaisi käyttäytyä vaikeuksissaan rationaalisesti.
Jos velkaneuvoja ehdotti velkojen päästämistä ulosottoon, sinulla ei ilmeisesti ole kovin paljon omaisuutta. Muutenhan uo-mies tulee hoitamaan virkaansa ja ulosmittaa kaiken JÄRKEVÄSTI myyntiin kelpaavan. Vanhaa autoa tai tv:tä ei siis ulosmitata.
Olen itse kokenut tuon saman tunteen 90-luvun laman yhteydessä, jolloin minulta meni kaikki, kaikki muu paitsi nirri.
Tein joitain virheitä yrityksessäni ja tilanteen alkaessa nopeasti pahentua, lamaannuin kuten sinäkin nyt. Voimat kuluivat turhien asioiden edestakaiseen pyörittelyyn, enkä osannut keskittyä olennaiseen.
Nyt tiedän, että kun pakkohuutokauppa ja häpeän tunne eivät minua tappaneet, ne vain vahvistivat minua. Nykyään uskallan antaa itselleni oikeuden olla heikko, sillä vain vahvat ihmiset uskaltavat tehdä niin.
Kaikki ihmiset tekevät joka tapauksesssa virheitä, niistähän me koko ajan opimme. Siksi meidän kaikkien tulisikin uskaltaa antaa itsellemme lupa virheisiin, eikä ryhtyä heti ripottelemaan tuhkaa päällemme.
Sen sijaan, että murehtisit eilistä ja sen tekojasi, sinun tulee katsoa huomiseen.
Sinä voit elää vain tässä päivässä ja sinä voit tehdä suunnitelmia vain huomiselle.
Nyt kun sait otettua yhteyttä velkaneuvojaan, sinulla on jo yksi askel uuteen huomiseen otettuna.
Helppoa tai nopeaa ratkaisua sinulle ei kukaan pysty tarjoamaan, kuten ei kenellekkään ihmiselle mihinkään tilanteeseen. Sinä joudut nyt etenemään askel kerrallaan, muistaen koko ajan, että sinä olet isä ja puoliso. Sinä joudut vaikeuksissakin elämään perheesi kanssa tätä elämää, etkä vain odottamaan "sitten kun velat on maksettu"-hetkeä.
Meitä uo-velallisia on paljon, ja me olemme menettäneet tiettyjä ykkösluokan kansalaisille kuuluvia oikeuksia. Mutta se ei silti tee meistä ihmisinä sen huonompia - mielummin päinvastoin.
Kuten jo kerroin aiemmin, vaikeudet yleensä pystyy kääntämään vahvuudeksi, kun niin haluaa, ja vahvat ihmiset ovatkin sitten jo ihmisinä parempia kuin muut.
on hyvä asia ja se, että olet jaksanut lähteä selvittämään tilannettanne velkaneuvojan kautta.
Todennäköisesti ja toivottavasti pääset velkajärjestelyyn ja siihen mennessä tulee niistä poltetuista laskuista uudet muistutukset.
Niitä konkreettisia velkasummia tarvitaan kun räätälöivät maksu-ojelmaa.
Aina voi oppia uutta ja moni on oppinut "kantapään" kautta. Osa ei senkään kautta, joten täytyy alkaa jo nyt opettelemaan elämistä niin, että elää tulojen mukaan. Mitään ei hanki, mikä ei ole välttämätöntä ja elintärkeää.
Ja on hyvä, jos otta kerran kynän käteen ja ruutuvihkon ja alkaa pitämään kirjaa tuloista ja menoista.
Eräs tuttuni on pitänyt sellaista "kirjaa" ikänsä ja hänellä on talous hallinassa, vaikka ei ole suurituloinen ja on käynyt monia karikoita läpi elämässään. Elämä alkaa maistumaan elämältä, kun saat asiat kuntoon ja hyvällä onnella ulosotto ei ehdi juuri mitata mitään, kun väliin ehtii velkajärjestely. Kuulin eräältä, että uo lakkasi heti, kun lähti hakemus käräjäoikeuteen. Tsemppiä!
oletko koskaan käynyt katsomassa kelan laskurilla onko teidän perheellä oikeus asumistukeen?
Nimittäin moni suurperhe on oikeutettu asumistukeen vaikka asuu omistusasunnossa. Jos tulot eivät ylitä normeja ja teitä on sentään kuusi henkeä, niin tuki voi olla mahdollista.
ANTAA!!!
Itse olen menettänyt muutama vuosi sitten kaikki maallisen omaisuuden avioerossa mutta tärkein jäi,lapset!
Sanoit että sinulla on neljä lasta jonka vuoksi et saa etkä voi antaa periksi!!
Teidän tasantarkkaan miltä sinusta tuntuu koska olen käynyt samat tunteet varmasti läpi.
Ja tiedän että asioista voi selvitä vaikka aina ei tunnelin päässä valoa näkyisi!
Eläkä tee samaa virhettä kuin minä,pidä kaikki laskut ja kuitit tallessa!!
Niistä on varmasti tulevaisuudessa hyötyä vaikka nyt niiden näkeminen masentaisikin.
Asiat selviät,älä anna periksi!!
TSEMPPIÄ!!!
No niin. Jatketaan pienen tauon jälkeen tätä valitusten sarjaa. Tuossa alussa ihmeteltiin, miksi heitin laskut uuniin? Tietoinen olen, että laskuja tarvin velkaneuvojalla, mutta siinä vaiheessa ei tuo ajatusten kulku ollut parhaimillaan, ja toisaalta posti ehtii tuoda vielä monet laskut ennen helmikuuta.
Se, miksi olen joutunut tähän tilanteeseen, on monen yhteensattuman summa. En ole osannut hoitaa asioita oikealla tavalla ja kaikki mitä olen tehnyt, on mennyt päin persettä. Kertakaikkiaan ei ole mikään onnistunut. Minun olisi pitänyt jo vuosia sitten laittaa tämä peli poikki, mutta kun sitä on yrittänyt säilyttää viimeiseen saakka luottotiedot puhtaana, se on vääjäämättä johtanut tilanteeseen, jossa menot ovat huomattavasti suuremmat kuin tulot. Se, miksi en ole jo aikaisemmin tehnyt tälle asialle loppua, johtuu aika pitkälle siitä häpeän tunteesta, ja pelosta, että elämä loppuu, kun luottotiedot menevät. Hulluja ajatuksia, mutta näin ainakin minä ajattelin.
Pahimpina aikoina olin jo riistää itseltäni hengen . Minulla oli jo tekotapa ja paikka selvillä, missä tämä tapahtuisi. Olo helpotti jonkin verran, kun ajattelin, että kohta tämä loppuu, eikä ikinä tarvitse enää miettiä raha-asioita. Velipoika teki kuitenkin itsemurhan, ja silloin minulle alkoi valkenemaan, että onko tämä sittenkään niin paha paikka, että riistäisin itseltäni hengen pois? Minua myöskin masentaa ajatus - kun katson elämää taaksepäin - että olen parhaan nuoruusikäni kärsinyt näistä asioista. En ole saanut mitään aikaan, kun on pitänyt kaikki tarmo pistää siihen, että on jaksanut nousta aamuisin sängystä ylös pöydän ääreen laskemaan ja miettimään raha-asioita. Minulla ei ole muuta omaisuutta, kuin neljä ihanaa lasta, eikä heitä ONNEKSI voi ulosmitata. Tunnen itseni erittäin huonoksi perheenisäksi, kun tuttavillani on omat asunnot, kesämökit ym. Minulla ei ole muuta kuin 100 000euroa velkaa.
Nyt muutamana päivänä velkaneuvojalle tilatun ajan jälkeen, kun olen lopettanut laskujen maksun kokonaan, minulle on tullut poikkeuksellisia tunnetiloja. Olen jopa hetken pystynyt iloitsemaan, että näihin asioihin voisi tulla jokin tolkku ja että minulla on jotain toivoa. Mutta se on nopeasti ohimenevää. Tulee se häpeän ja toivottomuuden tunne, että minä olen täydellisesti epäonnistunut.
En voi muuta toivoa, kuin että joskus päivä paistaisi tähänkin risukasaan ja saisin elää normaalia elämää. En kaipaa maallista mammonaa, minulla on jo ihanat lapset ja he riittävät minulle. Saisi vain elää sitä normaalia elämää, jota suurin osa suomalaisista elää. En tiedä onko sekään elämä mitään herttaista, mutta toivoa sopii.
Tässäpä näitä ajatuksia taas tuli ilmi ja olo helppottui, kun pääsi näitä purkamaan sisimmästään. Kiitoksia teille myötäelävistä kirjoituksistanne - on mukava ajatella, etten ole yksin näitten asioitteni kanssa. Vaikken itse ketään samassa tilanteessa elävää ihmistä tunnekaan ja harvalle näistä voi kasvotusten kertoilla.
Ensinnäkin ihana asia että Mies henkilö kirjoittaa täällä tästä asiasta !!! Oma mieheni ajattelee varmasti juuri noita samoja asioita kuin sinäkin..
Meillä minä, perheen äitinä olen yrittänyt hoitaa aina perheemme raha asioita ja meillä ulosotto velkaa on reilusti yli 60 000 €. Eli melkein samoissa summissa mennään.. Meillä oli kanssa kausia kun en avannut enää lainkaan kirjeitä, kun tuntui että kun ovat kiinni ja pois näkyviltä enkä ole niitä nähnyt niin ne eivät voi minua enempää masentaa. Vaan laskuthan on maksettava, eikös juu, kyllä sitä helposti velkaantuu =)
No ei ihan kyllä laulata tämä tilanne meilläkään vaan mulla tai siis meillä oikeestaan ulosottoselvityksen jälkeen isännän kanssa istuttiin keittiön pöydän ääreen ja alettiin avaamaan myös ne kaikki suljetut kirjekuoret, purettiin vanhat laskut ja katotiin että mitkä on samoja ja heitettiin sitten ne vanhimmat sinne uuniin.. =) Se oli kyllä mukava olotila, kun se 20 cm laskupino putosi vajaseen 10 senttiin =)
Ja kirjattiin kaikki tulot, menot ylös ja ruvettiin soittelemaan velkojille maksusopimuksista. Nyt ollaan sitten saatu myös velkajärjestelyyn aika, että katotaan mitä se tuo tullessaan.. Meillä on myös neljä lasta. Nyt kun olen seikkaillut näillä muillakin kirjoitus sivuilla tuntuu, että Hei, me ei ollakkaan yksin tän tilanteen kanssa, että on muillakin mopot karanneet käsistä jopa molemmista. Mä nostan sulle masentunut32 hattua että olet saanut kanssa itsesi asian kanssa liikkeelle. Ja muille kanssa. Kyllä näistä asioista selviää. (Itsemurhasta sen verran, että onhan se joskus käväissyt mielessä oikein pahoina hetkinä, ja porvoon perhesurma tapaus myös, niin ei me hei luovuteta tätä.. se on kuitenkin vaan pelkkää rahaa.. mun isä tappoi itsensä vuonna 2000 , 48 vuotiaana, ja sen jälkeen päätin, että ei jumalavita tollasta saa tehdä läheisilleen, vieläkin mietin usein isäni päätöstä.. kun ei siihen mun järjellä löydy mitään "hyvää" syytä, jos siihen koskaan on sellaista. Että pidetään me itsemme hengissä ja yritetään nauttia edes jollain asteilla elämästämme, onneksi meillä on lapsemme !)
Voimia ja jaksamista täältä päin kovasti !!!